Pikku-Kipparitar

Kun on kyse neulomisesta, saumattomuus, raidat ja ainaoikea ovat ykkösjuttuja Villaviidakossa <3

Tikuttelin minitakin jossa nämä kaikki yhdistyvät, varsinainen lempineulonnainen siis!

Aurinkokippari

Malli: Tiina Huhtaniemen Pikku-Kipparin takki kirjasta Leikkipuistoneuleet

Lanka: Gjestal Silja keltaisena ja teetee Pallas punaisena (molemmat 80 % villaa 20 % polyamidia)

Menekki: 101 g vastasyntyneen kokoon

Puikot: Prym 3 mm bambupyörö

Pehmoinen ja nätti siitä tulikin! Olin tekemässä tätä kiireellä valmiiksi jo toissa viikonlopuksi, kun pääsin kaksiviikkoista neitokaista katsomaan. Prymin puikko ei kuitenkaan kestänyt pikaneulomista junassa ja katkesi rasahtaen. Kyllä ne Knit Prot pesee bambupuikot mennen tullen...

Ohje oli oikein kiva, vaikka joistain kohdista hivenen sekava. Pienin annettu koko oli 6 kk, mutta mie tähtäsin vastasyntyneen kokoon. Ohuempi lanka ja puikot käyttöön, silmukkamäärät toiseksi pienimmän koon mukaan ja hyvä tuli. Leikkipuistoneuleet on kyllä täynnä mainioita lasten malleja, seuraavaksi tästä kokoelmasta puikoille pääsee Tulppaani-tunika... (Kirjaa myyvät ainakin Titityy ja Lumoava Lanka).

Varioin hieman takin raidoitusta, koska arvelin ettei yksi keräni punaista Pallasta ehkä riitä ohjeenmukaisin raitoihin. Kävin vielä varmuuden vuoksi lankakaupassa kattelemassa löytyykö sitä lisää, ja havaitsin ihmetyksekseni että uudet Pallas-kerät on ihan erinäköisiä kuin vanhat. Vyötteen lisäksi myös lanka näyttää uudistuneen, eikä ollenkaan parempaan suuntaan. Uudet kerät olivat sameita ja pörröisiä, kun vanhemmat taas kiiltäviä ja sileitä. Pallas oli mainio lanka, mutta tämän muutoksen jälkeen enpä taida sitä enää hankkia. Siljat olivat marinoituneet varastossa ja pari vuotta, ja ne sopivat mielestäni vauvantakkiin mainiosti. Konepestävyys on lapsen käyttövaatteessa hyvin tärkeä ominaisuus.

Huomenna aloitan hiihtolomani hieman ajoissa, lähdetään Liljan kanssa taas Lappeenrantaan mummolaan. Pikkuinen takki löytänee myös tulevan käyttäjänsä ensi viikolla. Luotan ettei yllätys mene pilalle, tuoreella äidillä luullakseni muutakin tekemistä kuin selata serkkunsa blogia :D

Helmikuussa neuloin huivin, ison ja pienen pipon, polvisukat ja tämän takin. Yhteensä lankaa kului kaksi grammaa yli puoli kiloa.

Kirjanpidon mukaan en ole ostanut tässä kuussa yhtään lankaa! Voiko se olla mahdollista? :D Ehkä olen vahingossa (tai tarkoituksella) vaan unohtanu merkitä ostokset ylös... Meillä oli kyllä alkukuusta lankakirppis, mutta sieltä palatessa kassi oli täsmälleen yhtä painava kuin paikalle saapuessa. Hiihtolomalla ei lankalakkoilla, pääsen nimittäin myös viikonloppureissulle Tallinnaan!

Testineulomus tarpeeseen

Tykkään kovasti Milja Uimosen kauniista ja naisellisesta neuleista. Kun sattumalta sitten huomasin että hän etsi testineulojia uudelle myssylleen, tarjouduin heti mukaan!

Purple Gerda

Malli: Gerda by Milja Uimonen (julkaistaan pian!)

Lanka: Drops Nepal (65 % villaa 35 % alpakkaa)

Menekki: 72 g kokoon L

Puikot: bambusukkikset 5 mm

Miun lanka ja puikot olivat ohjeistettua ohuemmat (alkuperäinen versio täällä) joten täsmälleen ohjeen L-koon mukaan neulotusta piposta tuli lörpän sijaan varsin istuva. Mainio siitä tuli näinkin, ja tää onkin enemmän miun näköinen. Yli kaksi vuotta sitten neulomani Aura sai vihdoin seuralaisen :D 

Ohje oli mukava ja kiinnostava neuloa, mutta taisin tehdä nuo pompulat väärin, niistä tuli liian pieniä/lyhyitä. Olen loistava testineuloja!

Nepal on yhtä ihanan pehmeä, kuohkea ja lämmin lanka kuin pikkusiskonsa Lima, josta neuloinkin tälle talvelle jo brambles-pipon. Se on ollut kovassa käytössä, ja tätäkin tulee varmasti pidettyä usein varsinkin jos ja kun ilmat taas viilenee. Nää nollakelit tuntuu lähes helteeltä niiden kunnon pakkasten jälkeen!

Kehrää kehrää tyttönen

Lupasin uutenavuotena opetella tänä vuonna joka kuukausi jonkun uuden taidon tai tekniikan. Tammikuussa opettelin parsimaan, ja nyt oli vuorossa rukilla kehruu.

Kiuruveden kansalaisopisto järjesti kahden päivän mittaisen kehruukurssin viime viikonloppuna. Koulukaverini oli siitä ensin kuullut ja ilmoittautunut mukaan, ja miunkin piti sitten tietysti päästä :D Kurssille piti olla oma rukki mukana ja kuten aiemmin mainitsin, mie löysin ravelryn kautta ystävällisen ihmisen joka lainasi miulle omansa.

Kurssin ohjaajana toimi paikallinen ikänsä kehrännyt emäntä. Kehruutaitoa häneltä löytyi, mutta opetustaitoa ei ehkä niinkään. No oppiihan sitä katselemallakin, varsinkin kun on etukäteen itseopiskellut aihetta. Paikalle oli tuotu lihalammastilalta saatuja villoja, hyvin autenttista tavaraa lantakökkäreineen päivineen! Siitä sitten opeteltiin karstaamaan, tekemään lepereitä ja niistä lopulta kehräämään.

Meitä kehruunoviiseja taisi olla kymmenen (kaikki muut miuta ja kaveriani vähintään 30 vuotta vanhempia), ja luokkahuone täyttyi toinen toistaan iäkkäämmistä, jopa satavuotiaista rukeista.

Se on helppoa kun sen osaa. Ohjaaja näyttää mallia karjalaisella, kokoontaitettavalla perinnerukilla.

Sitten mie yritän perässä (kieli keskellä suuta tietenkin!).

Säiettä alkaa syntyä.

Aika kului joutuisasti.

Seuraavana päivänä kokeiltiin vähän puhtaammalla mutta rasvaisemmalla kotilampaan tummalla villalla. Se tuntui olevan pidempikuituista ja helpompaa kehrätä.

Ja kotiin tuomisina epätasainen, rasvainen ja möykkyinen vyyhti! Ensimmäinen itse oikeasta villasta kehrätty, tästä se lähtee! (Paranemaan, toivon mukaan...)



Hyvä maku jäi kurssista suuhun ja opin paljon uutta. Seuraava, arvatenkin samanlainen kurssi järjestetaan keväämmällä, mutta mie taidan sen jättää väliin ja etsiä jatko-oppini muualta :)

Pitkäveteistä sukkaa

Vuoden ensimmäinen tilaustyö, paksut polvisukat luokkakaverille valmistuivat vihdoin. Tai vihdoin ja vihdoin, kaksi viikkoa meni siitä kun aloitin. Miksi mie aina innoissani otan vastaan näitä tilaustöitä, ja sitten ne kuitenkin lopulta ovat ikävää neulottavaa ja valmistumisessa tuntuu menevän ikuisuus? Nytkin vaikka sain itse valita millaiset sukat teen? :D Outoa... Tai ehkei niinkään, tässä tapauksessa ehkä lanka tökki, tiedä häntä.

Maan sävyt

Malli: Kärjestä aloitettu perussukka

Lanka: seiskaveikka (ruskeaa, terrakottaa, viininpunaista ja tummanvihreää)

Menekki: 199 g kokoon 40

Puikot: 3,5 mm Knit Pro pyörö (resorissa 3 mm)

Nämä ovat ehkä pisimmät koskaan neulomani sukat, varrella on mittaa melkein 60 senttiä. Paksusta langasta valmistuivat kyllä nopeasti. Lappualoitus ja rankalainen kantapää, yhden kerroksen korkuisia raitoja. Pystyraidat muodostuvat kun joka toisella kerroksella nostetaan silmukka neulomatta. Anopilta olen tämän pystyraidoituksen alun perin keksinyt. Hän neuloo myös paljon, enimmäkseen sukkia. Samaiselta anopilta sain tänään synttärilahjaksi auringon värisen Malabrigo Worsted -vyyhdin :)

Kuvat napattu häthätää pokkarilla kesken Kokeilevan muotoilun oppitunnin, takana poseeraa kesän 2013 mekkomuotia ;)

Huomenna lähden kehruukurssille Kiuruvedelle, hurraa! Etukäteen on treenattu ahkerasti:

Miun ja Sylvin yhteistyö alkaa jo sujua, tämä on superhauskaa hommaa! Kuvassa on harjoituskehruu yksisäikeisestä hahtuvasta, kertaus meneillään. Toivottavasti tämän viikonlopun jälkeen kehrääminen onnistuu jo "oikeasta" villasta!

Suloista ystävänpäivää!

Nuoria neitejä ja vanhoja rouvia

Tuntuu että viime aikoina on maailmaan putkahdellut tavallista enemmän vauvoja, ja joka toinen vastaantulija on joko raskaana tai työntää lastenvaunuja. Ehkä sit mie vaan kuvittelen, ei kai vaan vauvakuume ole taas iskemässä? :O

Tällaisen setin kuopiolaiset neulojat tehtailivat entisen kuopiolaisen neulojan, Epan tuoreelle pikku-tyttärelle. Toivottavasti lahja oli mieluinen ja pääsee käyttöön :)

Tulevasta vauvasta syksyllä kuultuamme valitsimme värit ja aloimme tikutella. Tuolloin ei tietenkään ollut sukupuoli tiedossa, joten ei neulottu pinkkiä eikä vaaleansinistä. Housut teki ArualMaria, takin Tiina, sukat ja tumput Lellu ja myssyn mie (tuttu Sweet baby cap, lankana Rowan WoolCotton ja reunuksessa Gjestal Nagano). Pakettiin pääsi myös Hurjan-Hannan virkkaama sympaattinen kilpikonna.

Viime viikonloppuna Lilja sai miun suvun puolelta ensimmäisen pikkuserkkunsa, kun maailmaan putkahti pienenpieni tyttönen. Mie olinkin jo oottanut kuin kuuta nousevaa että pääsen tikuttamaan lisää vauvaneuleita <3 Onnittelut vielä serkulle ja miehelleen esikoisesta! Piipahdin siis alkuviikosta PoP:illa Kuopiossa (ihana kauppa, jos oisin rikas ni ostaisin Liljan kaikki vaatteet sieltä!) ja tehtailin taas uuden myssyn haalarille kaveriksi. Mie sitten tykkään vahvoista väreistä, toivottavasti tuore äitikin!

Stronger Stripes

Malli: Sweet Baby Cap

Lanka: sekalaisia villanjämiä

Menekki: 30 g ihan pieneen myssyyn

Puikot: 4 mm Knit Pro minipyöröt

Sitten niitä vanhempia rouvia. Joku jo arvasikin edellisen postauksen vihjailusta että rukkihan se surisee. Olen menossa ensi viikonlopuksi kehruukurssille Kiuruvedelle. Kurssia varten tarvitsin lainaan rukin ja huutelinkin sen perään Ravelryn kehruuryhmässä kun mistään ei tahtonut löytyä. Antelias kehrääjä Pohjois-Karjalan puolelta lainasi miulle omansa, ja olen nyt koittanut tähän satavuotiaaseen Kiikkalaiseen tutustua pikkuhiljaa. 

Vielä ei yhteistyömme pelitä kovin saumattomasti, mutta jatketaan treeniä. Vieno ja Sylvi tulevat sen sijaan loistavasti juttuun, voisin vannoa että välillä tuolta käsityöhuoneesta (joka joskus aiemmin tunnettiin takkahuoneena) kuuluu kolinaa, kuiskintaa ja kikatusta...

Kutomaankin pitäis ehtiä enemmän, siinä on matto hyvällä alulla. Mistä sais vuorokauteen lisää käsityötunteja?

Silmukoiden valtatie

On ihan huippua tulla kotiin rokkireissulta huomatakseen että keittiön vesiputket on jäässä. Vielä hauskempaa on kuvata neuleita ulkona kun pakkanen hipoo kolmeakymppiä!

 Highway

Malli: TGV (High Speed Knitting) by Susan Ashcroft

Lanka: Schoppel Wolle Crazy Zauberball (75 % villa, 25 % nylonia)

Menekki: Tasan sata

Puikot: Knit Pro 4 mm

Seuraava nukutusneule valmistui. Tätä on tikutettu yksinomaan pimeässä huoneessa (sekä koulussa tekstiilitekniikan tunneilla :D). Ohjeen voi ostaa ravelryn kautta, mie sain sen sukkakirjakauppojen yhteydessä. Tappavan tylsää neulottavaa, sopii siis nukutusneuleeksi kuin nakutettu. Ainoaa jännitystä toi langan värivaihtelu, vaikkei siitäkään juuri ole iloa pimeässä huoneessa. Eipähän mene unilaulun sanat sekaisin neuleen kiemuroita miettiessä... Viimeisillä kerroksilla silmukoita olikin jo kuutisensataa, ja yläreunan pituus on 170 cm.

Vihreänruskean taikapallon ostin paikallisen lankakaupan joulualesta (ennen joulua) kun halvalla sain. Värin nimi on Flussbett, jonka suomensin pikaisesti sammalvuoteeksi. Myöhemmin tarkistin kuitenkin asian, ja oikea käännös kuului joen pohja. Vähän meni siis jorpakkoon suomennokseni :D Olen autuaasti unohtanut suurimman osan saksasta jota joskus olen kuusi vuotta lukenut. Melko mutainen pohja tässä joessa, vaikka värit virtaakin kauniisti...

Kauniisti kaartuu myös huivi, koko kerän sain kulumaan (ja viimeiset silmukat pääteltyä eri langalla...). Reunaa ei näköjään saa pingotettua tasaiseksi vaikka laittaisi nuppineuloja sentin välein, tarvitsen sellaset pingotuskaapelit/kepit... Kelpo huivi, jäänee itselle vaikka on suoraan kaulan iholle turhan karkea. Seuraavaksi nukutusneuleeksi rupean tahkoamaan miehen villapaitaa. Sileää neuletta satoja tuhansia silmukoita... *ZZzzzZZZzzz*

Arvatkaas mitä oon tehnyt illat? Vinkki: se sanoo surrurrrurrurrurrurr.... :D