maanantai 28. marraskuuta 2011

Neulojien pikkujoulut

Osallistuin eilen elämäni hauskimpaan pikkujoulujuhlaan. Kyseessä oli tietenkin Kuopiolaisten "kalakukkoneulojien" ihanan ryhmän kekkerit! Kokoonnuimme Lellulla, joka ehtoisana emäntänä oli tilannut jouluisen säänkin tunnelmaa nostattamaan, vielä päivällä mustaan maahan oli iltaan mennessä satanut ainakin viiden sentin lumipatja :)

Koolla oli viitisentoista hilpeää naishenkilöä neuleineen, ja pöytä oli koreana nyyttärimeiningillä. Itseäni siteeraten: "Tuli syötyä niin paljon ettei kengät enää mahtuneet kotiinlähtiessä jalkaan!"


Koska kyse oli pikkujoulusta, oli asiaankuuluvaa että illan edetessä löytyi myös säkkikaupalla villantuoksuisia paketteja! Emäntä jakoi lahjat niin lahjakkaasti, että kaikille tuntui osuvan mieleinen paketti :) Katsokaas nyt tätäkin:


Kaksi vyyhtiä upean pehmeää ja paksua Cascade 128 -lankaa! Tätä olen halunnut päästä kokeilemaan jo pitkään ja nyt kävi tällainen arpaonni kohdalleni. Samoin kortti on kuin miuta varten valittu, kerään Rudolf Koivun postikortteja :) Langan väri on kauniin syvä, kylmä violetti. Kuvassa kajastava valkoinen valo on hankien hohdetta pihalta, tässä maisemassa silmä lepää...

Syksyllä käynnistyi myös kolmas Kuopiolaisten neulojien sisäinen vaihto, "kalakukkovaihto". Ei, kukkoja ei vaihdeltu vaan kaikkea muuta. Lähetyksen deadline alkoi häämöttää, ja monet saivat pakettinsa eilen pikkujoulupakettien seassa. Kuten miekin. Olen aivan mykistynyt tämän upeuden edessä, lahjakassistani paljastui näet näin hengästyttävä sisältö:


Kaksi kerää Patons Classic Woolia punaisena, samasta langasta neulottu juuri miulle sopiva pipo valkoisena, chilikirsikkasuklaata, neulojaguru Elizabeth Zimmermanin mielenkiintoinen kirja sekä kaunis jouluevankeliumi Minna Immosen kuvittamana. Tämän lähemmäs täydellisyyttä ei enää paketti pääse :) Kiitos DistantKnitter!

Itsekin tietysti kokosin innolla omalle parilleni paketin. Parikseni arvoutui Hurja-Hanna, ja paketin sisällön kokonaisuudessaan näette hänen blogissaan. Hanna toivoi niin kovasti sukkia, että täytyihän ne sitten tikutella vaikka vasta sukkasadon päätyttyä vannoin etten halua edes nähdä sukkapuikkoja pariin kuukauteen!

Itse asiassa en kyllä sukkapuikkoihin tämän projektin yhteydessä koskenutkaan, nämä ovat nimittäin ensimmäiset kokonaan magic loopatut sukkani!


Hannan sukat

Malli: oma, varresta aloitettu, ranskalainen kantapää, nauhakavennus.
Lanka: Teetee Pallas (80 % villaa 20 % polyamidia), vaaleanharmaa ja sininen
Menekki: 81 g kokoon 39
Puikot: Knit Pro PYÖRÖ 3 mm

Inspiraatio näihin sukkiin tuli Ullaneuleen parin vuoden takaisista Vellamo-sukista. Lankavalintani oli kuitenkin liian paksu kyseiseen malliin, joten neuloin sitten jotain muuta. En ole neulonut kirjoneuletta vuosiin, ja ensimmäinen versio oli kyllä sen näköinen! Valitsin Haaviston kirjokinnaskirjasta hienon tähtimallin, mutta en vaan kertakaikkiaan saanut siitä kaunista. Purin tekeleen sadatellen ja samalla tein pyhän lupauksen opetella neulomaan kirjoneuletta oikeesti. 

Tikuttelin sitten epäonnistuneiden tähtösten tilalle helpompaa vinoraitaa, joka onnistuikin äärimmäisen keskittymisirvistykseni ansiosta ihan hyvin. Kantapää on ristiin vahvistettu, minkä vuoksi siinä näyttää olevan verkkomainen pinta.

Teen kyllä varmasti tästä lähtien sukat ja lapaset magic loop-tekniikalla jos vain mahdollista, niin sutjakkaa ja helppoa se oli. Eikä tarvinnut bussissa neuloessa pelätä puikon putoavan!

lauantai 26. marraskuuta 2011

Karhunvatukoita

En ole ikinä maistanut kyseisiä marjoja, mutta tämä neulemalli on kyllä kerrassaan makoisa!


Bee niinkuin Baskeri!

Lanka: Drops Lima (65 % villaa 35 % alpakkaa)
Menekki: 81 g
Puikot: 3,5 mm ja 4,5 mm

Kaksi lumoavan pehmoista ja kauniin harmaata lankakerää saapuivat lokakuun SNY-paketissa, ja pääsivät puikoille Kahelin aakkoshaasteen hengessä bee niinkuin baskeriksi. Ohje tarjoaa kolme päänympäryskokoa ja kolme pituutta, aloitin M-koon silmukoilla ja neuloin keskipitkän hatun. Se oli mallia kipa, kekotti päälaella lievästi sanottuna erikoisen näköisesti. Purin joustimeen asti, vaihdoin puikot puoli numeroa isompiin ja neuloin pitkän mallin. Pitkää tämä ei kyllä ole nähnytkään, mutta ihana se on silti. Mallin oppi nopeasti ulkoa, varsinkin kun sen neuloi heti kaksi kertaa peräkkäin :D

Ohjeessa oli mainio pingotusvinkki, jonka avulla joustin ei veny käyttökelvottomaksi: ennen lautasen päälle asettelua pujotetaan lanka joustimen ja palmikko-osuuden väliin koko hatun ympärille. Tämän langan avulla myssy sitten kiristetään lautasen päälle, jolloin palmikot avautuvat mutta resori ei lörpsähdä. Toimii kuin junan vessa!

Palmikot ovat uusi rakkauteni (kukaan ei sitä varmaan huomannutkaan...)! Lima vaan jotenkin imaisee palmikot sisäänsä, pinta voisi olla kolmiulotteisempikin.


Kuinka monta vuotta menee ennen kuin sitä oppii kuvaamaan itsensä kulmasta jossa nenä ei näytä yhtä pitkältä kuin muumien Möröllä?

Seuraavan kuukauden ajan ei kyllä riitä aika enää muuhun kuin joululahjojen neulomiseen puikot huiskien!

perjantai 25. marraskuuta 2011

Paketteja pukkaa

Joulu taisi tulla kuukauden etuajassa, tänne kun on nyt viime päivinä tullut paketteja sisään ovista ja ikkunoista! Tavoistani poiketen laitetaan nyt oikein kuvien kanssa esille ;)

Onnetar suosi miuta jo alkusyksystä Silmukat solmussa -blogin arvonnassa. Eilen posti toi muhkean lähetyksen, joka sisälsi pirtsakan puuvillaisen kolmiohuivin, pari kerää Novitan akryylilankaa ja kaksi kelluvaa kynttilää. Karkkivärinen huivi pääsi heti tänään kaulaan ja se palvelikin tehtävässään erinomaisesti, lämmitti kutittamatta miun atooppista kaulaa :) Ja passaa mustan villakangastakin kanssa loistavasti, kiitos Sirpa!


Voitin myös Kewan miniarvonnassa ihanaisen tilkkupussukan! Piti piilottaa se hyvin ettei lapsi kähveltäisi sitä leikkeihinsä, nuo hentoiset kahvat olisivat säpäleinä alta aikayksikön. Tästä tulee miun sukkaprojektipussi. Kiitos Kewa :)


Torstaina saapui samaan syssyyn marraskuun paketti salaiselta neuleystävältäni.

 
SNY ei ole tainnut lukea ilmoittautumislomakettani kovin tarkasti, pyysin siinä nimittäin ettei miulle lähetettäisi Novitan lankoja. Alkujärkytyksen jälkeen tämä seiskaveikkakerä alkoi kuitenkin kuiskailla lupauksia kauniin harmonisista raitasukista, joten enköhän mie pysty elämään sen kanssa :D Tosin tavoitteeni päästä eroon varastossani majailevista novitalaisista on taas yhden kerän kauempana... Lähetys sisälsi myös Fazerin suklaalevyn samaa sävyä langan kanssa, muhkean herkkusuklaapatukan (meni jo!) Diana -asustelehden, tähtipiparimuotin, askarteluperhosia (hävis jo!) ja kortin. Kiitoksia salainen ystäväni :)

P.S. Viikonlopun aikana bloggaan myssystä, joka syntyi lokakuun SNY -paketin upeasta harmaasta villa-alpakasta <3

maanantai 21. marraskuuta 2011

torstai 17. marraskuuta 2011

Bee niinkuin balmikko

Alkuun iso kiitos kaikille raitatakkiani kommentoineille! Onnistumisen ilo kasvaa kaksinkertaiseksi kun saa näin mahtavaa palautetta :)))

Sitten vähän pienempi projekti, mutta sitäkin tärkeämpi. Aiemmin mainitsemani Kahelin aakkoshaasteen B-kirjain, ja joululahja ystävälle. B-neuleen piti olla jotain ihan muuta mutta toisin kävi, ei varmaan yllätä ketään :D

 

Balmikkoinen bunos

Malli: Tuulia Salmelan Brego, Ulla 3/2007
Lanka: Tuntematon villa, DK-paksuinen
Menekki: 41 g
Puikot: Knit Pro 3,25 mm

Sain kaunista ruskeaa villalankaa ensimmäiseltä SNY:ltäni pari vuotta sitten. Se oli vyötteetöntä, joten ihan tuurilla kämmekkäistä tuli näinkin onnistuneet, miulla kun ei ollut langan ominaisuuksista aavistustakaan. Silmämääräisesti se näytti suunnilleen Gjestalin Maijan paksuiselta.

Hyvin kirjoitettu ohje ja tuloksena kauniit kädenlämmittimet. Joutuisat neuloa kun ei näytä apupuikkoa, kiitos vielä ArualMarialle taannoisesta tekniikkaopetuksesta! Joululahjapajani pyörii kovaa vauhtia, suunnitelmia on tosin vielä enemmän kuin valmiita paketteja...

***
Ja loppuun kaupallinen tiedote:


Tervetuloa tekemään laadukkaita ostoksia jouluisissa tunnelmissa! Miun pöydästä löytyy huovutettuja joulupalloja :)

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Syksyn raidat

Edellinen raitarojekti oli vain pikkuista puuhastelua tähän verrattuna, jota oonkin vääntänyt syyskuusta asti!


Lankavarastostani löytyy varmaan pari kiloa vironvillaa, liukuvärjättyä ja yksiväristä, vyyhdeillä ja kerillä, paksua ja ohutta. Kirjasin tammikuussa tämän vuoden tavoitteekseni neuloa niistä raidallinen tunika.

Syksyn tullen Tallinnan vanhasta kaupungista ostettu ruskan värinen vyyhti (joka muuten esiintyy tuossa blogibannerissakin) alkoi kuiskailla haluavansa puikoille. Sille olikin vaikea löytää raitakaveria, sillä yhtään samanpaksuista ja sävyiltään sopivaa lankaa ei yllättäen stashista löytynytkään! Päädyin lopulta punasävyiseen, ohuempaan jättivyyhtiin, jonka hankin pari vuotta sitten Oulun kädentaitomessuilta.


 Syksyn raidat

Malli: Greenfield Cardigan by Melissa La Barre kirjasta New England Knits
Lanka: vyöteetön vironvilla Nm. 7/2 (punainen-viininpunainen) ja 8/2 (keltainen-vihreä-ruskea)
Menekki: 354 g M-koon silmukoilla
Puikot: Knit Pro 4 mm

Alunperin silmissäni siinsi kuva Sanna Vatasen jämälankakirjasta löytyvästä räsymattotunikasta (julkaistu myös Modassa 3/2010), mutta saumoineen ja väärine neulesuuntineen se ei enää jaksanut houkuttaa. (Jos ette ole vielä huomannut, tykkään neuloa ylhäältä alaspäin. Näin ei tule lopuksi ikäviä yllätyksiä koon suhteen...) Malliksi valikoitui siis yllättäen takki synttärilahjakirjastani, jonka mies miulle alkuvuodesta tilasi. New England Knits on kaunis ja inspiroiva kirja, josta löytyy upeita ja kekseliäitä neuleita roppakaupalla!

Kuten linkkiä klikkaamalla huomaat, alkuperäinen takki on melko lailla erilainen. Tuskin suunnittelijakaan tunnistaisi miun versiota omakseen :D Neuloin hihoihin ja helmaan reilusti enemmän pituutta, ja tein sekä käsivarsien että vyötärön/lantion kohdalle enemmän muotoilua. Helmaan olisi ohjeen mukaan tikuteltu lehtikuvio jonka jätin suosiolla pois, hukkaan se olisi mennyt tässä raitojen paljoudessa.


Hieman eripaksuisten lankojen ansiosta neulepinta on mukavan elävää ja rouheaa. Ainaoikein-raidoissa on sitä jotain... Mikään reissuneule tämä ei yksinkertaisuudestaan huolimatta ollut: vironvilla oli niin rasvaista että neuloessa sai samaan hintaa kunnon lanoliinikäsihoidon :) Tämän vuoksi pesin valmiin takin tehokkaasti (tietysti käsin) ja siitä irtosi kunnolla ruskeaa väriä. Liekö ollut rasvaa vai ylimääräistä väriä, ei takki kyllä kuivuttuaan ollut yhtään sen haaleampi. Pesussa neulepinta myös huopui aavistuksen, ja siitä tuli entistäkin kauniimpi. Pingotus oli melko aggressiivinen, jotta helma ja hihat saisivat oikean pituutensa.


Kauniit kuvioidut puunapit jälleen luottolankakaupastani Napista ja Nauhasta!


Tämä projekti onnistui kyllä ihan yli odotusten, olen mahtavan tyytyväinen uuteen takkiini (älkää antako närkästyneen kuvausilmeeni hämätä, yritän ohjeistaa miestä järkkärin käytössä!). Pitkälle neuletakille on paljon käyttöä ilmojen tästä vielä viiletessä, ja jo nytkin. Vironvillatakki on kuitenkin myös sen verran ohut ja ilmava, ettei se ole liian kuuma sisätiloissakaan pidettäväksi.


P.s. Päässä keikkuu Wurm viime talvelta.

torstai 10. marraskuuta 2011

Joitakin hyvin lämpimiä raitoja

Eilen oli täälläkin vihdoin ensimmäinen oikea pakkasaamu :)



Ja tänään oli toinen. Onneksi mie olin varustautunut!


Some very warm stripes indeed!

Lanka: Drops Alpaca <3
Menekki: 129 g
Puikot: 4 mm


Ei palele ei, kun on taivaallisen pehmeä, kevyt mutta ah-niin-lämpöinen alpakkakauluri harteilla. Siihen on integroitu myös päähine:


Nappasin alpakat mukaan syyslomalle lähtiessä ja perillä harmittelin kun tulin taas valinneeksi näin räikeän väriyhdistelmän. Yritin ensiksi ohjeen neuvomaa kapeaa tasaraitaa, mutta se näytti suttuiselta, värit söivät toisiaan. Äskettäin koulussa opiskellun väriopin säännöt auttoivat, nyt raidat ovat harmoniset ja kauniit. Vaikka miulle tulee kyllä vähän rohkelikkomainen fiilis tämä kaulalla :D

Malli on yksinkertaisuudessaan nerokas, tosin heti baktuksen jälkeen maailman yksitoikkoisinta neulottavaa. Mainio lapsennukutusneule siis! Tai luentoneule. Tikuttelin tätä lämmitintä vähän missä sattuu ja se näkyi epätasaisena neulejälkenä siellä ja täällä. Kastelin ja pingotin kaulurin melko agressiivisesti, mikä auttoi: pinta on nyt tasaisen sileä. Alpaca on ja pysyy lempilankojeni top vitosessa.


Antaa tulla lunta tupaan, meillä ei pelätä!


P.s. Palmikkoliivi kuvissa on vuosi sitten neulomani Coffee Tunic :)

perjantai 4. marraskuuta 2011

Äidille ja tyttärelle

Onko se muukalainen ulkoavaruudesta?


Ei, vaan tytär uudessa päähineessään!


Pinkkiä ja pinkkiä

Malli: Veera Välimäen Pipa Leikkipuistoneuleet -kirjasta
Lanka: Novita Wool kaksinkertaisena
Menekki: 86 g pienimmän koon mukaan
Puikot: 4 & 4,5 mm

Pinkkiä se olla pitää. Siis ihan kaikki, ainakin Liljan mielestä. Se valitsi itse vaaleanpunaisen sävy-woolin ja pinkin woolin uuteen pipoonsa. Päähineestä tuli melkoinen jytky, vaikka tähtäsin keveään nollakelipipoon :D Puikot ois saaneet olla reilusti paksummat, tai lanka yksinkertainen.

Kiva ja helppo malli joka tuntuu tarttuvan liikkuvaisenkin naperon päähän mainiosti. Jospas tämä kelpuutettaisiin pitkäaikaisempaan käyttöön kuin edellinen vaaleanpunainen päähine, joka sai jyrkän tuomion: KUTITTAAAAA! (Vaikka oli kypärämyssy alla!) Jotenkin mie kuitenkin vierastan tällaisia korvaläpättömiä hattuja taaperoilla kun eivät suojaa juurikaan poskia, pitänee neuloa pakkasille jotain vielä jytkympää...


 Mitä lapsi edellä, sitä äiti perässä. Vai mitensenytoli...

Muistatteko tarinalankani? Sen Juulin kehräämän? Se on muuttanut muotoa ihastuttavasta vyyhdistä vieläkin ihastuttavammaksi asustesetiksi! On panta...


Tarinapanta

Lanka: Emman tarina (villaa, mohairia, nylonia)
 Menekki: 32 g, päänympärys 58 cm
Puikot: 6 mm

Ja kämmekkäätkin! (Eli lapaskuu korkattu!)


Tarinakämmekkäät
Lanka: Emman tarina (villaa, mohairia, nylonia)
Menekki: 35 g
Puikot: 6 mm bambu

Tämä oli ensimmäinen kerta kun neuloin käsin kehrättyä lankaa (omat kehruuni ovat vielä vyyhtejä) ja kokemus oli jännittävä. Varsinkin nuo kerältä silloin tällöin esille putkahtavat langanpätkät tekivät tikuttelusta hilpeää. 

Ensin tekaisin yhdessä illassa tuon pannan, jollaisia näyttää olevan joka henkkamaukan ja ginatrikotin ikkunassa. No nyt on miullakin, mut ei ikkunassa ja paljon hienompi! Kämmekkäät syntyivät nekin yhden illan aikana, sopivan väljät jotta ne voi vetäistä ohuempien hanskojen päälle lämmittämään. Asusteet ovat ihan vaan simppeliä 2 o 2 n -joustinta ilman mitään kommervenkkejä. No kämmekkäissä on toki halkiot peukaloille. 

Käyttöön tulevat, näistä tuli erittäin hyvät ellei täydelliset! Lankaa jäi vielä pieni palleroinen, siitä voi virkata vaikka kukan...

tiistai 1. marraskuuta 2011

Lokakuun langat

Lokakuu vaihtui marraskuuksi ja sukkasatokin saatiin vihdoin päätökseen (onneksi, saan vihdoin neuloa mitä tykkään!). Paitsi että löysin eilen sähköpostista kutsun Tumpputupaan, eli Lapaskuun blogiin. Olin ilmeisesti joskus yön pimeinä tunteina ilmoittautunut mukaan, en muistanut koko asiaa enää aamulla :D No, seuraavaksi neulotaan sit kädenlämmittimiä! Tavoitteena olisi saada tikutettua yhdet palmikkokämmekkäät ja yhdet kirjolapaset. Tämä on eka kertani lapaskuussa.

Asiaan: lokakuussa kulutin 658 grammaa lankaa neljään sukkapariin, säärystimiin, kahteen pipoon ja kauluriin. Alkuvuoden kuukausiraporteissani kerroin myös kuinka paljon lankaa Villaviidakkoon on saapunut kuukauden aikana. Tästä oli pakko luopua, koska kirjanpito ei vaan pysynyt ajassa. Ja kun ei tiedä muista paljon lankaa on saanut/ostanut, ei tule huonoa omatuntoa ja sitä voi huoletta hankkia lisää ;)

Tämän syksyn suurneuleeni on enää hihoja vailla, se valmistunee parin viikon sisällä, jeeeee.....