Karpalomekko

Nyt valmistui uusi lempimekko!

Cranberry dress

Malli: Liath / Anna Johanna

Lanka: Drops Cotton Merino (50 % puuvilla 50 % merino) karpalonpunaisena

Menekki: 670 g kokoon L1

Puikot: 4,5 & 4 mm Knit Picks

Kun loppukesällä näin suunnittelijatoverin ensimmäisen kuvan tästä mekkomallista facebookissa, ilmoittauduin heti kiljuen testineulojaksi. Just tällainen rento sekä lämmin, ja samalla tyylikkään naisellinen mekko puuttui vaatevarastosta. Vaan eipä puutu enää.

Alkuperäinen Liath oli neulottu nettilanka.fi:n Lumoavasta Paksummasta sukkalangasta kauniin harmaana, ja sana liath tarkoittaakin harmaata väriä iiriksi. Kokeiltuani useita lankayhdistelmiä varsin mittavasta lankavarastostani sorruin kuitenkin tilaamaan Dropsin merinomaniasta sikahalvalla tätä juuri passelin paksuista puuvilla-merinosekoitetta. Ihan järkevä sortuminen, lanka sopi nimittäin malliin erinomaisesti, ja pääsin sopivasti ohjetiheyteenkin puikkokokoa puoli milliä ohuemmaksi säätämällä. Lanka oli varsin joustamatonta neulottavaa suuren puuvillapitoisuutensa vuoksi, mutta valmis vaate on ihana pehmeä paljaallakin iholla, ja puuvillan painon ansiosta mekko laskeutuu upeasti.

Ohje on taattua Anna Johannaa, toimiva ja loppuun asti mietitty. Neule aloitetaan pääntieltä, neulotaan ensin tasona raglanlisäyksiä tehden kunnes pääntien korkeuden saavutettua yhdistetään suljetuksi. Sen jälkeen posotellaankin sitten helmaa menemään urakalla, ja ennen alahelman ainaoikein-reunusta takaosa muotoillaan pidemmäksi lyhennetyin kerroksin. Pintaneule on helppoa mutta näyttävää rikottua helmineuletta, joka saa mekon pinnan näyttämään kiinnostavalta näin teollisesti värjätystä langastakin neulottuna.

Hyvästä neulekokemuksesta ja todella ihanasta lopputuloksesta (kyllä, tämä on tän vuoden puolella neulomistani isommista projekteista ehdottomasti se onnistunein) huolimatta tämä taitaa jäädä miun viimeiseksi testineuleeksi, ainakin toistaiseksi. Totesin nimittäin olevani ihan p*ska ohjeen testaaja :D 

Testineulojan pitäisi lukea ohjetta sana sanalta etsien mahdollisia virheitä, laskea neuloessa silmukkamäärien täsmäävän, ja kaiken kaikkiaan kommentoida ja antaa palautetta. Miulla on jatkuva halu ja tarve muokata ohjeita, oikoa kulmissa kun siltä tuntuu ja muotoilla neuleita omien mieltymysten mukaan. Luen ohjetta puolihuolimattomasti vain toisella silmällä ja arvaan loput. Varsin loistava apu suunnittelijalle siis...

Kiitos Anna Johannalle testausmahdollisuudesta ja kaiken kaikkiaan ihanaisesta neuleesta, ja Iirikselle kuvausavusta viikonloppuna Taitokorttelilla!

Ujomekko

Tämä on jo kolmas vuosi peräkkäin, kun vuoden ensimmäinen valmistunut neule on hieman suuritöisempi. Perinne on kuin itsestään syntynyt kaiketi siksi, että aloitan aina syksyllä jonkun suuren neuleen, jota en syystä tai toisesta kykene saattamaan valmiiksi vuodenvaihteeseen mennessä... Viime vuoden ensimmäinen valmistunut neule oli Downtown block, ja toissavuoden Bridget Hoodie.

Ujomekko

Malli: Ujo / ANKESTRICK, Laine Magazine, issue 2

Lanka: Louhittaren Luola Kytöläinen II (100 % suomalainen villa) väri munakoiso

Menekki: 230 g sovellettuun L -kokoon

Puikot: 3,5 mm Knit Pro Zing

Täsmäostin langat Ujoon Jyväskylän neulefestareilta viime kesänä nähtyäni Tuulian oman, juuri valmistuneen version samasta mekosta Louhittaren luolan kojulla. Ohjeen lankana on Tukuwool, joka olisi ollut tätä valitsemaani Kytöläinen II -lankaa paksumpi. Olen kuitenkin valintaani erittäin tyytyväinen, mekko on unelmankevyt! Ja Tukuwoolin tapaan suomenlammasta tämäkin. Kolmatta vyyhtiä meni vain hitusen, sillä on neulottu taskupussit ja hihojen resorit, reiluja vyyhtejä siis.

Tämä mekkoraukka oli lojunut keskeneräisenä jo heinäkuusta saakka. Neuloin sitä kyllä vähän joka välissä pitkin kesää ja syksyä, mutta näin ohuesta langasta (100 g = 500 m) ei mekko hetkessä valmistu. En olekaan ennen neulonut yhtään näin ohutta vaatetta itselleni, rasti seinään! Ujo on myös ensimmäinen metallisilla puikoilla neulomani vaate sitten yläasteen (jolloin en tiennyt puupuikkojen olemassaolosta tuon taivaallista), voitteko uskoa?

Ujo neulotaan pääntieltä kohti helmaa (kuinkas muutenkaan), kaarroketta muotoillaan sekä sädemäisin että raglanmaisin (hieno sana) kavennuksin. Hihasilmukat jätetään odottamaan, posotetaan ensin vähän selkäjoustinta ja sitten helmaan asti sileää, jossa taas jatkettiin väljää joustinta taskuineen. Kaarrokkeen jälkeen tämä olikin paras telkkarineule ikinä, tai olisi ollut jos olisin valinnut hieman vaaleamman langansävyn. Nyt neulominen vaati valonheittimen olohuoneen nurkkaan, joka hieman saattoi häiritä leffanautintoja.

Tällä kertaa onnistuin pidättelemään itseäni, ja aloitin oman sävellyksen vasta kaarrokkeen jälkeen. Alkuperäinen malli on huomattavasti A-linjaisempi. Mie tein omasta versiostani tyköistuvamman, koska pelkäsin näillä muodoilla selkäpuolelle mahdollisesti muodostuvaa pussia, selän joustimesta huolimatta. Helman halkiot jätin pois, eli neuloin helmaresorin suljettuna. Näin jälkeenpäin ajatellen, ehkä miun vielä jonain päivänä täytyy uskaltautua neulomaan ihan oikeasti jotain A-linjaista...

Tuo 5 oikein 1 nurin -joustin, jota löytyy selän lisäksi pääntieltä, hihansuista ja helmasta on kyllä miun makuun hieman liian löperöä. Olisi siis pitänyt mennä intuitiolla ja aloittaa se ohjeen muokkaaminen heti pääntiellä,  3 o 1 n -joustin olisi ollut vähän ryhdikkäämpi. Tosin tykkään mekosta kyllä näinkin :)

Paitsi että helma täytyy kastella ja pingottaa uudestaan, sinne on jäänyt neuloista pykäliä...



Tammikuu ei ole parasta aikaa kuvata ohuita neulemekkoja ulkosalla, heti alkaa nenä ja korvannipukat häijysti punoittaa, ja ilmeestä kuvastuu viiman purevuus... Mahdollinen nuiva ilmeeni ei siis johdu mekosta joka on ihana, vaan säästä joka on jäätävä. 

Kuvauspaikka kuitenkin valikoitui tarkoituksella varsin merkitykselliseksi, täällä nimittäin järjestetään tämän kevään kohokohta, Kierot Puikot 2018 -neuleretriitti! Tervetuloa retriittiryhmäämme Ravelryyn lukemaan lisää aiheesta!

Veriappelsiini tähtisumussa

Kuja kevääseen

Malli: Laneway / Veera Välimäki

Lanka: Wollmeise Pure (100 % merinovillaa) 

väreissä Sanguinella ja Sternschnuppe

Menekki: 495 g kokoon L

Puikot: 3 & 3,5 mm

Kevätmekko valmistui keväthangille, lunta on täällä Pohjois-Savossa vielä melkoisesti. Just ja just kotitalon seinänvierustoilla maa paistaa. Kuvat on otettu ystäväni Heidin upeassa pihapiirissä, kiitos vielä kuvausavusta!

Veera Välimäki tuntuu olevan miun neulevuoden pääsuunnittelija, edellinenkin isompi valmistunut neuleeni, Downtown Block, oli hänen käsialaansa. Haitanneeko tuo, voihan sitä Suomen juhlavuonna valita vähän useammin kotimaisten suunnittelijoiden malleja ;)

Laneway on taattua Veera-laatua: kaunis, hieman väljä muotoilu, taskut ja raitoja! Ne taskut jätin kyllä pois, miusta ne oli vähän ylimääräiset laskeutuvassa mekossa, mutta muuten neuloin aika lailla ohjeen mukaan. No kainaloiden alle taisin lisätä muutaman ylimääräisen silmukan tilaa tuomaan.

Tavoite oli neuloa ihan oikea mekko, sellainen jonka kanssa voisi esiintyä huoletta myös sukkahousuissa. Vähän hirvitti silmukoita päätellessä, että näinköhän Pure kimmoisana lankana tekisi tepposet eikä päästäisikään helmaa venymään haluttuun mittaan. Pelko oli turha, kastelun ja kuivumaan asettelun jälkeen pinnasta tuli tasainen ja neulos laskeutuu upeasti. Mekon painolla on varmasti osuutta asiaan. Kuvia katsellessa mietin, että laskeutuvuus on vähän liiankin hyvä, kun jokainen aluspaidan ryppykin erottuu...

Punaoranssia Sanguinellaa kului vähän vajaat kolme vyyhtiä (á 150 g) ja keltaista Sternschnuppea vain hiven. Tarkoitus oli itse asiassa raidoittaa hihat kokonaan kuten alkuperäisessä mallissa, mutta olin muutaman kerroksen jälkeen jo niin solmussa lankoineni (eihän niitä hihoja nyt toki voi yksi kerrallaan neuloa...) että katkaisin suosiolla raidat ja jatkoin yksivärisenä loppuun. Hyvä tuli näinkin!

Laneway juju on epäsymmetrisessä miehustassa, joka onkin melko ovelan näköinen. Olen tosi tyytyväinen aikaansaannokseeni, tässä kelpaa patsastella tänä viikonloppuna Kierot Puikot 2017 -retriitissä!

Kuvissa mekko näyttää suorastaan loistavan kevään harmaalla taustalla. Tämä ei ole kuvankäsittelyn tulos, vaan värit on oikeasti noin mahtavat. Äkkiä lisää Wollmeisea!

Kaksivuotias!

Taas on vuosi vierähtänyt, ja oli aika neuloa uusi syntymäpäivämekko. Nyt jo kaksivuotiaalle, hurjaa!

Toddling Raiin

Malli: Raiin / Taiga Hilliard

Lanka: Hjertegarn Woolcott (55% villaa 45% puuvillaa) okrankeltaisena

Menekki: 194 g kaksivuotiaan kokoon

Puikot: Knit Pro 3 mm

Ravelryssa surffaillessa silmääni sattui maaliskuussa kivan väköinen vauvanmekko, jolle suunnittelija etsi testineulojia. Malli oli sen verran simppeli, että kuvaa katsomalla olisin varmaan saanut samanlaisen aikaiseksi ilman ohjettakin, mutta ilmoittauduin kuitenkin testineulomaan kun sopivasti kaksivuotiaan koko oli vapaana. Ja onhan se aina mukava neuloa kun joku on jo tehnyt tarvittavat laskutoimitukset valmiiksi, ja voi vaan tikuttaa menemään, vai mitä? Toki testineulonnassa on aina oma vastuunsa, mutta tästä ohjeesta en löytänyt korjattavaa yhtä silmukkamäärän laskuvirhettä lukuunottamatta.

Mekko neulotaan saumattomasti pääntieltä kohti helmaa, ja lankaa ei katkaista missään vaiheessa. Ohje lupaa että lopuksi on pääteltävä vain kaksi langanpäätä, mutta saisi kyllä olla aika iso lankakerä jotta tämä lupaus täyttyisi... Kun oli testineuleesta kyse, en neuloessa turhia säveltänyt omiani. Jouduin kyllä neulomaan lisää pituutta kaarrokkeeseen melkein parikymmentä kerrosta, koska oma kerrostiheyteni heitti ohjeen väljästä tiheydestä rajusti. Neuloin myös helmaa pitemmäksi, jotta vaate ei jäisi tunikaksi.

Paras juttu tässä mekkosessa on mielestäni selkäpuolelle neulottu pieni nappilenkki halkioineen. Tätä jujua tulen varmasti käyttämään vastaisuudessa! Pohjattomasta nappilaatikostani löytyi juuri sopiva yksilö tähän tarkoitukseen:

Hjertegarnin villa-puuvillasekoitteen totesin mainioksi mekkolangaksi jo viime vuonna, kun neuloin siitä tälle samalle taapertajalle yksivuotismekon. Nämä kauniin eläväpintaiset langat ostinkin samaan aikaan silloin vuosi sitten, nyt pääsivät hyvään käyttöön. Vuoden takaisissa kuvissa esiintyy joku ihan kalju vauva, nyt tämä neitokainen on jo kiharapehkoineen selkeästi pieni tytöntylleröinen!

Kaiken kaikkiaan toimiva ohje, hyvä lankavalinta ja söpö lopputulos! Olisin kovasti halunnut näyttää teille mekkokuvia ihan seisaallaan, mutta sellaisia otoksia ei nyt valitettavasti ole saatavilla. Yritys oli kova, mutta syntymäpäiväsankari oli juhlapäivänään flunssainen, ja itsekseen ei huvittanut seisoskella ei sitten yhtään...

Kesähelmoja

Uuden Mekkotehdas aikuisille -kirjan ilmestyminen aiheutti täälläkin pienimuotoista hysteriaa ja mekkohuumaa. Pienet lapset kuitenkin estävät - tai ainakin hidastavat - ompeluhommia tehokkaasti, ja suurin into ehti laantua ennen kuin ensimmäinenkään mekko on valmis. Alkuhöyryämisen jälkeen (piirsin kaavat ja leikkasin kankaat neljään mekkoon) alkaa nyt hitaasti mutta varmasti valmistua jotain...

Ihan ensiksi jotain muuta kuin Mekkotehdasta, nimittäin kaksi kellohametta. Nämä eivät ole uusia, mutta blogissa ennen näkemätttömiä kuitenkin. Jostain kumman syystä hamoset eivät enää toisen raskauden jälkeen mahtuneet nätisti päälle, joten piti vähän viilata.

Kesä saapui vihdoin tänne Savoon, kuvat on napsittu anoppilan vihreänvehreässä puutarhassa. Pahoittelen tyllin puuttumista kellohameiden alta, vain kunnon alushameen kanssa pääsee täyskellohelma oikeuksiinsa! Miulla on valitettavasti vain musta tyllialushame, joka ei oikein tähän kesäiseen lookkiin natsaa...

Ensimmäinen hame on varmaan kymmenisen vuotta vanha, ompelin sen lukioaikana Eurokankaan palalaarista löytyneestä ohuesta, laskeutuvasta puuvillasta. Punaisessa kankaassa on pienenpieniä valkoisia pilkkuja, eivät ne tietenkään kuvassa näy. Tästä hameesta leikkasin kokonaan vyötärönauhan pois, jolloin aukenivat ne pienenpienet vekit, jotka olin vyötärölle ommellut laskettuani aikoinaan vyötärönympärykseni väärin. Punaisesta vinokantista uusi vyötärönauha ja tadaa, hame sopii päälle mainiosti!

Tämä pinkki-kukallinen ihanuus on uudempi, ompelin sen kolme vuotta sitten juhannustansseihin. Silloisessa juhannuspostauksessa vilahtaa lähikuva kankaasta. Kangas on Napista ja Nauhasta, jossa olin sinä kesänä työharjoittelussa. Jostain syystä hame ei tuolloin päässyt blogiin asti, olisikohan ompelijaa ärsyttänyt taas mittavirheestä johtunut vyötärön väärä ympärys? Tällä kertaa en ollut vekittänyt vyötäröä, vaan ottanut sitä reilusti sisään toisesta sivusaumasta. Muodistajan homma oli siis vielä edellistäkin hamettakin helpompi, ratkoin vain sisäänoton auki ja taas olivat helmat valmiit heilumaan.

Ja sitten sinne Mekkotehtaaseen:

Kaksoiskukka

Malli: Selma B kirjasta Mekkotehdas aikuisille

Kangas: miehusta kirpparityynyliina, helmaosa mummon pussilakana

Muut tarvikkeet: luonnonvalkoista vinonauhaa pääntien huolittelussa ja vyönä, yht noin 3,5 m

Selma on malli, joka ei todellakaan ollut kirjan ensiselailun jälkeen ykkössuosikkejani. Naisellinen Lilja ja yksinkertaisen kaunis Inger sattuivat ensin silmään ja jäivät mieleen, Selmasta tuli lähinnä mieleen isoäidin yöpaita. Kun sitten näin Neulistin toteuttaman Selman, en uskonut silmiäni! Tämäkö on se kirjan mummomekko? Pitihän miunkin kokeilla, saisinko aikaan kaamean koltun vai kepeän kesämekon.

Uusia kankaita en uskaltanut uhrata kokeiluuni, mutta pohjattomasta kangaskaapista löytyi jos jonkinlaista tarkoitukseen sopivaa kretonkia. Molemmat valintani ovat ajan pehmentämiä puuvillakankaita, joiden laskeutuvuus tässä vaiheessa elämänkaarta on oikein passeli mekkoon. 

En nyt oikein vieläkään osaa päättää, oliko tuo kaksivärisyys hyvä vai huono idea. Ja itse mekkokin näyttää juuri siltä mitä onkin, eli testimekko jämäkankaista. Hyväntahtoista huvittuneisuuttakin kaapu herätti kanssaeläjissä kun siihen pukeutuneena tepastelin pitkin pihaa, saa nähdä jääkö tämä vallan pitämättä vai pääseekö kotimekoksi.

Mukavaa ja helppoa ommeltavaa Selma kyllä oli, mutta tuskin teen toista. Vaikka toisaalta tuollainen taskullinen versio kuten Niinalla saattaisi olla kiva...

Kukkia kukkaselleni

Vuoden ehdottomasti tärkein neule on valmistunut. Eikä hiukkaakaan liian aikaisin, merkkipäivää edeltävänä iltana klo 23!

Tulppaaneja Iirikselle

Malli: Tulppaanitunika / Tuulia Salmela, kirjasta Leikkipuistoneuleet

Lanka: Hjertegarn Woolcott (55 % villaa 45 % puuvillaa) oranssina

Menekki: 122 g ohjeen toiseksi pienimpään kokoon

Puikot: 3,5 mm KnitPro

Olen neulonut tämän mekkosen aikaisemminkin jokunen vuosi sitten tyttöjeni pikkuserkulle. Muistin jopa edelleen mitä ensimmäisessä versiossa mielestäni pitäisi tehdä eri tavalla, hämmästyttävää! 

Aloitin neulomisen retriitissä pienimmän koon silmukoilla, ja kauniin kierrereunan pääntielle tein ihan ohjeen mukaan. Sitten alkoikin sooloilu... Raglanlisäyksiä tein tiheämpään kuin ohje käski, sillä mielestäni sen vuosien takaisen mekon hartialinja oli liian luisu vain joka kolmas kerros tehdyillä kavennuksilla. Mallailin yläosaa välillä mukaan nappaamani sopivan kokoisen bodyn päälle. Silmukoita loin kainaloihin ohjetta vähemmän ja lisäilin sitten sivusaumoissa muutaman, jotta pitsin alkaessa silmukkaluku täsmäsi. Pitsimallikertoja neuloin yhden ohjetta enemmän, että mekosta tuli mekko eikä tunika. Pitempikin olisi ollut kaunis, mutta ajattelin tämän mittaisen olevan konttaavalla lapsellä käytännöllisempi.

Lanka, Woolcott, oli miulle uusi tuttavuus, jonka bongasin pari viikkoa sitten Oulun reissulla Lankamaailmasta. Villa-puuvillasekoite oli hyvin puuvillamainen (eli joustamaton) neuloa ja halkeili hivenen, mutta ei neuletuntuma silti liian epämiellyttävä ollut. Varsinkin pitsiin tämä lanka taipui mainiosti! Ykkösvalintani vaaleansininen oli päässyt kaupasta loppumaan, mutta tämä poltettu oranssikin toimii mekossa mainiosti, korostaa päivänsankarin sinisiä silmiä ;) Puuvillaisessa langassa on sekin hyvä puoli, että pitsi avautui kauniisti ilman pingotustakin kunnon häyrysilityksen avulla. Sopii siis hyvin tällaisiin viime hetkellä valmistuviin neuleisiin!

Suht tyytyväinen olen lopputulokseen, tykkään kovasti tuosta helmapitsistä! Ainut mikä vähän kismittää on tuo pääntien istuvuus. Kun lapsi kurottaa kädet eteenpäin, miehusta nousee isolle rypylle. Toivottavasti virallisissa yksveekuvissa studiolla saadaan kunnollisia otoksia...

Kyllä on vuosi mennyt järjettömän nopeasti, vastahan tuo tyttö oli tämmönen pieni pötkylä! Nyt se jo konttaa hurjaa vauhtia, kiipeilee portaisiin ja laatikoihin, kävelee sohvan ja pöydän reunoja pitkin ja vaikka mitä, hyvä että perässä pysyy. Siellä se porhaltaa kohti uusi seikkailuja, taapero...

Kesän alku

Kesä saapui kuin varkain, ja sen mukana lukemattomat juhlat ja tapahtumat joihin pitäisi itsensä ja jälkikasvunsa pukea vähän tavallista siistimmin. Havahduin alkuviikosta juhlakauden lähestymiseen, ja kaivautuminen viisivuotiaan vaatekaappiin vahvisti pelkoni: kaikkien kesämekot olivat talven aikana muuttuneet tunikoiksi! Onneksi lasten legginsimuoti on yhä valloillaan, ja pikapistäytyminen henkkamaukkaan korjasi juhlamekkotilanteen.

Ompelin Liljalle viime kesänä kolme mekkoa ihanan Mekkotehdas -kirjan ohjeilla, joista viimeinen on jäänyt blogissa esittelemättä. Tämä leninki pääsikin heti eilen miehen serkun yo-juhlissa edustuskäyttöön. Kuvamateriaali on viime elokuulta, siitä pääseekin fiilistelemään kesän vihreyttä (ja sitä alkuperäistä mekon helman pituuttakin...)

Sinikukkainen

Malli: Mekkotehtaan Elina

Materiaalit: Puuvillakankaat ja brodyyrit mummon varastoista

Koko: 110-116 cm

Elina on Mekkotehtaan yksinkertaisimpia malleja, mutta kyllä senkin ompeluun saa aikaa kulumaan kun lisäilee sopivasti röyhelöitä ja rimpsuja! Kirjassa on useita eri variaatioita jokaisesta mekkomallista, mikä onkin mielestäni teoksen parhaita puolia. Katariinaan ja Orelmaan verrattuna Elina kuitenkin valmistuu supernopeasti.

Näitä sovituskuvia katsellessa tulee mieleen että on suoranainen ihme, että tämäkin mekko oli vielä valkoinen...

Samalla höyryllä ompelin silloin viime kesänä Liljan pikkuserkulle pikkuisen mekon samoista kankaista, siitä miulla ei ole kuin yksi pikkukuva. Melko leveä on tämä malli, liekö leninki päässyt käyttöön... Samoilla kaavoilla voisin Liljallekin ommella nyt toisen mekon, helmaan vaan lisää pituutta.

Lilja oli eilen varsin edustava mekossaan, ja yritin tietenkin saada jonkin otoksen myös nykytilasta. Vaan kuinkas kävikään. Ilme ei ole julkaisukelpoinen, ja kuvaahan tästä lapsesta ei enää saa ilman suosikkilelua iinestä (jonka nimi on muuten Milla Magia...) No idea siitä kai käy selville, sinikukkainen mekko-tunika on käytössä ja varsin sopiva (ja söpökin).

Mekkotehdas -kirjan selailu aiheutti taas hillittömän mekonompeluinnon, saa nähdä ehtiskö sitä jonkin koltun täksikin kesäksi surauttaa...

Mummon kasvimaalla

Urani mekko-ompelijattarena jatkuu, seuraava kolttu on sai viimeiset tikkinsä mummon ompelukoneella kun en ehtinyt ennen reissua sitä kotona valmiiksi saattaa. (Siis ihan itse kyllä ompelin täällä mummolassa!)

Raparperin alla

Malli: Mekkotehtaan Katariina

Kangas: helma Finlaysonin puuvillaa, kuosi Peikonlehti (?), 

miehusta Eurokankaan Perla-puuvillaa

Muut tarvikkeet: reilu metri 0,5 cm leveää kuminauhaa

Koko: 110-116 cm

Katariina olikin jo hivenen haasteellisempi ommeltava kuin Orelma (tai ainakin vaiheita oli enemmän), mutta kun tarpeeksi monta kertaa luki ohjeen läpi niin hyvinhän tuo onnistui ilman sen suurempia erheitä. Kuminauhan pujottelua sai harrastaa kyllä urakalla.

Ihan ohjeen mukaan tein tällä kertaa, mutta jos joskus ompelen uuden Katariinan  niin laitan hihansuiden kuminauhat paikalleen vasta alasauman ompelun jälkeen, nyt hihan saumaan jäi  käden alle aika paksu, kova kohta siihen mihin kuminauhan päät on aputikattu kiinni. Isompi koko olisi miehustan puolesta ollut liian leveä, mutta tässä jäi nyt sitten helma vähän lyhykäiseksi. Vaan eipähän ole tiellä kasvimaalla kykkiessä.

Lehtikuvioinen kangas on Finlaysonin peruspuuvillaa, kuosin nimi on muistaakseni Peikonlehti (näyttää hyvällä mielikuvituksella myös raparperilta, tai istukalta kuten mies tokaisi). Googlettamalla enkä mitenkään muutenkaan kyllä löytänyt muistikuvalleni vahvistusta, enkä ylipäätään mistään koko tätä kangasta. Jos joku tietää paremmin niin valaiskoon miuta, tätä oli pari vuotta sitten saatavilla tämän oranssi-vaaleanpunaisen lisäksi muistaakseni myös sinivihreänä.

Kuosi on aika vahva isoine kuvioineen, mutta muodosti kauniin parin vaaleanpunaisen yläosan kanssa. Kiva mekko kaikenkaikkiaan!

Lilja sovitti valmista mekkoa innoissaan, mutta heti kun se oli päällä kuului säälimätön tuomio: KUTITTAA! Ilmeisesti tuo miehustan rypytetty sauma vähän häiritsi. Nyt mekko on kuitenkin ollut tämän todellisen prinsessan päällä jo useamman tunnin, kutituskin on unohtunut ja ompelijatarkuningatar-äiti huokaissut helpotuksesta.

Sinne meni!

Pellossa kasvanut

Ihanainen Mekkotehdas -kirja on löytynyt kässäkirjahyllystäni jo reilun vuoden. Tähän mennessä olen sitä vain haaveillen selaillut ja katsellut muiden blogeissa toinen toistaan suloisempia mekkoja kuitenkaan itse edes yrittämättä ommella yhtään leninkiä, se jotenkin hirvitti. Tänä vuonna kesän koittaessa sisuunnuin ja päätin että nyt ryhdytään tuumasta toimeen, kuinka vaikeaa se voi olla? Miehän oon saanut jopa kymmenen opintopisteen arvosta ompeluopetusta koulutuksessani, ja oon tässä viime vuosina kuitenkin ommellut vaikka millasia kasseja, pussukoita, tyynyjä ja pehmoeläimenkin!

Miulla on retrokankaita melkoisen mittava varasto, mutta ihan mistään harvinaisimmasta aarteesta en sentään tohtinut mekko-ompelijan uraani aloittaa. Kesäreissulla kohtasin puolivahingossa Finlaysonin tehtaanmyymälän josta tarttu matkaan tosihalvalla suloista mansikkaista kangasta, ja siitä se kuuluisa ajatus sitten lähti...

Mansikkaunelma

Malli: Mekkotehtaan Orelma

Kangas: Finlaysonin Mansikka

Muut materiaalit: Punaista vinokanttia (leveys 2,5 cm) n. 120 cm,

 kuminauhaa (leveys 0,5 cm) 50 cm

Koko: 110-116 cm

Jokainen bloggaava äiti-ihminen tietää että jälkikasvua ei aina huvita mallintyöt silloin kun se äidille parhaiten sopisi. Niinpä jos lapsi vetäisee koltun oma-aloitteisesti niskaansa ja kehottaa kuvaamaan niin silloinhan kuvataan vaikka mekko olisi juuri paininjalan alta päässeenä silittämätön ja lapsen valitsema kuvaustausta kuistityömaa!

Ompeluohjeet ovat aina olleet miulle jokseenkin hepreaa. Vaikka sinänsä tiedän mikä osa on mikäkin ja tunnen termit, tuntuvat silti aika ajoin sanalliset ohjeet täysin käsittämättömiltä, mikä kaarroke, kääntövara, huolittelu, mitähäh? Ohjeen tulkintaan täytyy siis varata aikaa :D Mekkotehtaassa on onneksi selventäviä kuvia ja ompeluvinkkejä, niin ettei ompelujärjestystä sisäistäessä mennyt tuntikausia.

 

Onneksi miulla on myös henkilökohtainen 24/7 ompelutukipuhelin eli mummo, jolle tällä kertaa soitin kysyäkseni miten poimutuslangat ommellaan. Miulla oli jonkinlainen muistikuva asiasta, mutta koska kirjakaan ei tätä selittänyt (selvä puute!) niin pitihän se mummolle pirauttaa. Saaduilla neuvoilla onnistuin mielestäni ihan mallikkaasti, varsinkin kun en ollut tällaista poimutusta ennen tehnyt. Ei tuo nyt ehkä maailman tasaisin poimutus ole, mutta onneksi ipana ei pysy niin kauaa paikallaan että kukaan ehtisi pääntietä kovin tarkkaan tiirailla! Puhvihihojen poimutus hoitui kuminauhoilla.

Sen verran mallia muokkasin että vaihdoin niskassa halkion nappikiinnityksen nauhoihin. Tämä siksi, että miulla on itselläni yksi niskanapillinen paita, ja pitkät hiukset on siinä napissa jatkuvasti kiinni. Pyöristin myös tuon halkion pisaranmuotoiseksi, koska päähäni ei mahtunut miten viiltomainen halkio huoliteltaisiin vinokantilla siististi leikkaamatta sitä katki.

Orelman valmistuttua olin vähän pettynyt: ihan liian leveä ja vähän lyhytkin. Tunne meni kuitenkin nopeasti ohi kun Lilja vetäisi leningin ylleen: siinä mahtuu liikkumaan ja temmeltämään ihan vapaasti, ja reilu helma on helteellä viileä. Nappiin meni!

Tänään mekko testattiin heti ääriolosuhteissa, vietimme koko päivän miehen sukulaisten kanssa mökillä hengaillen. Mekko toimi loistavasti, näitä lisää! Kankaat Katariinaa varten on jo leikattu...

Metsän katveessa soi ja soi!

Kuka kumma karkeloi?

Mikä metsässä mellastaa

maa vaikka untaan jo makaa?

Metsän pienet menninkäiset 

marssivat mäntyjen takaa...

-Elina Karjalainen

Neulesuunnittelun kurssi, teemavaihtoehdot joko Urban City tai Wild Nature. Kumpaakohan miun mekkomallisto edustaa? ;)

Kuusen Kuiske

Malli: Villaviidakko Designs

Lanka: Drops Alpaca

Menekki: noin 200 g kokoon 12 kk

Puikot: helmaan 4 mm pyörö, muuten koneella neulottu

Mekko rakentuu neljästä koneella neulotusta kappaleesta, vyötäröllä on poikittainen sauma. Olkaimet, vyötärönauha ja käsin neulotun ainaoikein -rimpsuhelman koristenauha koneella neulottua i-cordia (ei siis oikeastaan putkea vaan kolmen silmukan levyisiä tasona neulottuja hyvin pitkiä kappaleita :D). Miehustassa kirjoneuletta ja neulepäärme jonka sisällä kuminauha. Kaikki viimeistelyt tehty käsin, rakkaudella! Mekon kasaaminen meni vähintään yhtä kauan aikaa kuin sen neulomiseen... Olkaimet palmikoitu, huomaattehan?

Hyvin neuloutuu Alpaca koneella, tästä mekosta tuli malliston luksus-kappale. Vähän aiottua pienempi kyllä, oisin suonut tämän mahtuvan Liljalle mutta tulikin tuollainen yksivuotiaalle sopiva miehustan kapeuden vuoksi.

Käpyseni

Malli: Villaviidakko designs

Lanka: Martta konelanka (100 % villaa) tummansinisenä 

ja tuntematon vuosikertalanka ruskeanviolettina

Menekki: noin 120 g kokoon 0-3 kk

Puikot: Miehustan yläosassa 2,5 mm, loput neulottu koneella

Tästä söpöläisestä saatte vain yhden kuvan ja sekin on melko kehno. Ilmeisesti mustan taustan ja tummansinisen langan yhdistelmästä johtuen en millään saanut mekosta kunnon kuvaa sen jälkeen kun sen olin näyttelyyn ripustanut, enkä enää ehtinyt ruveta sitä alas riipimään kuvausta varten. 

Tämäkin mekko on koottu neljästä kappaleesta, ja yläosa on tikutettu käsin. Olalla on täsmälleen kuviolangan väriset napit, harmi etteivät erotu kuvasta kunnolla. Viimeistelyt on hoidettu koneella, alkoi aika loppua niiden saumojen kanssa :D Helman nirkot kruunaavat kokonaisuuden.

Molemmat langat vuosikertalöytöjä mummon varastoista, mahdottoman ohuita ja neuloutuivat kuin unelma. Söpö mekko tuli muutenkin, olen Käpysen kohdalla tyytyväisempi lopputulokseen kuin edellisen mekon, tästä tuli jotenkin käytettävämpi. Mistäs nyt vaan saatais mahdottoman pieni käyttäjä?

Hei, kirjoneuleesta on sentään parempikin kuva:

Ja pitäkääs silmänne auki, samanlaisia käpysiä saattaa ilmestyä kevät-Ullan sivuille lähikuukausina ;)

Suunnittelin kurssin aikana myös muutaman pintaneuleen joista tässä kaksi. Muut lähtivät Heimtextil -messuille ja ovat siis jälkimyynnin takia vielä "salaisia".

Lemmikki

Pintaneule tytön takkiin

Lanka: Isoveli

Puikot: 6 mm

Juurakko

Pintaneule pojan takkiin

Lanka: Isoveli

Puikot: 5,5 mm

Ja loppuun vielä yleiskuva. Seinällä väri- ja lankakartat, runsaasti kirjoneulemalleja, inspiraatiotaulu, 1:1 -tuloste, luonnoksia yms. Halusin malliston ilmeestä mahdollisimman luonnonläheisen ja ei-teollisen, joten kirjoitin kaikki tiedot käsin. Ei ole kyllä hurraamista näyttelyolosuhteissa, kapalevyt naarmuilla ja koko koululta ei löydy tarpeeksi pieniä mallinukkeja?!

Mainio kurssi kyllä, koko opiskeluajan mielenkiintoisin. Olisin vaan toivonut enemmän tunteja vuorokauteen että tähän olisi ehtinyt keskittyä täysillä, nyt messuprojekti vei väkisin päähuomion kouluhommissa... Nooh, ei tämä neulesuunnittelu tähän lopu vaikka kurssi loppuikin ;)