Ujomekko

Tämä on jo kolmas vuosi peräkkäin, kun vuoden ensimmäinen valmistunut neule on hieman suuritöisempi. Perinne on kuin itsestään syntynyt kaiketi siksi, että aloitan aina syksyllä jonkun suuren neuleen, jota en syystä tai toisesta kykene saattamaan valmiiksi vuodenvaihteeseen mennessä... Viime vuoden ensimmäinen valmistunut neule oli Downtown block, ja toissavuoden Bridget Hoodie.

Ujomekko

Malli: Ujo / ANKESTRICK, Laine Magazine, issue 2

Lanka: Louhittaren Luola Kytöläinen II (100 % suomalainen villa) väri munakoiso

Menekki: 230 g sovellettuun L -kokoon

Puikot: 3,5 mm Knit Pro Zing

Täsmäostin langat Ujoon Jyväskylän neulefestareilta viime kesänä nähtyäni Tuulian oman, juuri valmistuneen version samasta mekosta Louhittaren luolan kojulla. Ohjeen lankana on Tukuwool, joka olisi ollut tätä valitsemaani Kytöläinen II -lankaa paksumpi. Olen kuitenkin valintaani erittäin tyytyväinen, mekko on unelmankevyt! Ja Tukuwoolin tapaan suomenlammasta tämäkin. Kolmatta vyyhtiä meni vain hitusen, sillä on neulottu taskupussit ja hihojen resorit, reiluja vyyhtejä siis.

Tämä mekkoraukka oli lojunut keskeneräisenä jo heinäkuusta saakka. Neuloin sitä kyllä vähän joka välissä pitkin kesää ja syksyä, mutta näin ohuesta langasta (100 g = 500 m) ei mekko hetkessä valmistu. En olekaan ennen neulonut yhtään näin ohutta vaatetta itselleni, rasti seinään! Ujo on myös ensimmäinen metallisilla puikoilla neulomani vaate sitten yläasteen (jolloin en tiennyt puupuikkojen olemassaolosta tuon taivaallista), voitteko uskoa?

Ujo neulotaan pääntieltä kohti helmaa (kuinkas muutenkaan), kaarroketta muotoillaan sekä sädemäisin että raglanmaisin (hieno sana) kavennuksin. Hihasilmukat jätetään odottamaan, posotetaan ensin vähän selkäjoustinta ja sitten helmaan asti sileää, jossa taas jatkettiin väljää joustinta taskuineen. Kaarrokkeen jälkeen tämä olikin paras telkkarineule ikinä, tai olisi ollut jos olisin valinnut hieman vaaleamman langansävyn. Nyt neulominen vaati valonheittimen olohuoneen nurkkaan, joka hieman saattoi häiritä leffanautintoja.

Tällä kertaa onnistuin pidättelemään itseäni, ja aloitin oman sävellyksen vasta kaarrokkeen jälkeen. Alkuperäinen malli on huomattavasti A-linjaisempi. Mie tein omasta versiostani tyköistuvamman, koska pelkäsin näillä muodoilla selkäpuolelle mahdollisesti muodostuvaa pussia, selän joustimesta huolimatta. Helman halkiot jätin pois, eli neuloin helmaresorin suljettuna. Näin jälkeenpäin ajatellen, ehkä miun vielä jonain päivänä täytyy uskaltautua neulomaan ihan oikeasti jotain A-linjaista...

Tuo 5 oikein 1 nurin -joustin, jota löytyy selän lisäksi pääntieltä, hihansuista ja helmasta on kyllä miun makuun hieman liian löperöä. Olisi siis pitänyt mennä intuitiolla ja aloittaa se ohjeen muokkaaminen heti pääntiellä,  3 o 1 n -joustin olisi ollut vähän ryhdikkäämpi. Tosin tykkään mekosta kyllä näinkin :)

Paitsi että helma täytyy kastella ja pingottaa uudestaan, sinne on jäänyt neuloista pykäliä...



Tammikuu ei ole parasta aikaa kuvata ohuita neulemekkoja ulkosalla, heti alkaa nenä ja korvannipukat häijysti punoittaa, ja ilmeestä kuvastuu viiman purevuus... Mahdollinen nuiva ilmeeni ei siis johdu mekosta joka on ihana, vaan säästä joka on jäätävä. 

Kuvauspaikka kuitenkin valikoitui tarkoituksella varsin merkitykselliseksi, täällä nimittäin järjestetään tämän kevään kohokohta, Kierot Puikot 2018 -neuleretriitti! Tervetuloa retriittiryhmäämme Ravelryyn lukemaan lisää aiheesta!