Pässinpökkimät kansissa ja arvonta!

Sain muutama kuukausi sitten iloisia uutisia: Pirtin kehräämö viettää tänä vuonna seitsenkymppisiään, ja julkaisisi sen kunniaksi kirjan kehräämön historiasta ja toiminnasta.

Miulle uutisen teki iloiseksi se, että kirjassa julkaistaisiin myös Pirtin langoille suunniteltuja neuleohjeita, ja vuonna 2013 suunnittelemani Pässinpökkimät-mallisto haluttiin myös mukaan. Aikanaan mallisto ohjeineen julkaistiin Moda 1/2014 -lehdessä, siitä ja opinnäytetyöstäni voit lukea lisää halutessasi tästä viiden vuoden takaisesta blogipostauksestani.

Kirja nimeltä Villat meille, langat teille on nyt julkaistu, ja sain sen käsiini Kädentaitomessuilla pari viikkoa sitten. Juhlavuotensa kunniaksi Pirtin kehräämö on myös uudistanut visuaalisen ilmeensä, ja esiintyy jatkossa Villanka -tuotemerkillä. 

Kirjaa varten neuleeni kuvattiin uudestaan, tunnistatteko kuvien tyylistä kuka kameran takana on ollut? Sami Repo tietenkin! Sanna Vatanen on toimittanut kirjan yhdessä Pirtin väen kanssa, ja lopputulos on kyllä upea.

Kuvat: Sami Repo / Pirtin Kehräämö

Kirjassa on kaikkiaan 18 ohjetta (joista yksi kudontaohje!): vauvaneuleita, asusteita koko perheelle ja yksi aikuisen neuletakkikin.

Seuraavien kuvien neuleet ovat suunnitelleet Päivi Häkkinen (lasten huovutettu korvamyssy), Mona Tiirikainen (Kehrääjätär -sukat) ja Piia Maria Pekkanen (Tähkä -villatakki ja Pikku-Päkä -vauvannuttu).

Kuvat: Sami Repo / Pirtin Kehräämö

Sain suunnitella kirjaa varten myös yhden upouuden ohjeen, mutta siitä lisää myöhemmin ;)

Käsityöohjeiden lisäksi kirjasta löytyy hurjan paljon upeita kuvia ja tietoa kehräämöntoiminnasta, langoista ja tietysti villan alkulähteestä, lampaista. Kirjan voi ostaa itselleen suoraan kehräämöltä, tai tilata verkkokaupasta.

Ja nyt siihen otsikon lupaamaan jännitysnäytelmään:

Villaviidakko arpoo! 

Kerro kommenttikentässä, oletko käyttänyt suomanlampaan villaa käsitöissäsi, 
ja mitä olet siitä tehnyt. 

Palkintona Pirtin kehräämön lahjoittama Villat meille, langat teille -kirja, 
sekä kaksi vyyhtiä Pirtin värjäämätöntä kampavillalankaa, 
toinen luonnonvalkoinen ja toinen keskiharmaa. 

Aikaa osallistua on viikko, jokaiselle kommentoineelle yksi arpa. 
Arvonta päättyy itsenäisyyspäivän iltana klo 18 
(mikäs sen sopivampaa, onhan tässä kyse erittäin suomalaisesta palkinnosta),
 ja paketti ehtii siis voittajalle sopivasti ennen joulua. 
Jätäthän kommentoidessasi myös sähköpostiosoitteesi, jotta saan sinuun tarvittaessa yhteyden! 

Arpaonnea kaikille :)

Ruutuja päähän ja pakkaseen

Uusi Ullaneule on ilmestynyt, ja se sisältää mm. Tiina Kuun uusimman kirjolapasohjeen sekä Distant Knitterin legendaarisen Käänteisen päivitetyn version.

Pitkästä aikaa Ullan virtuaalisivuilta löytyy myös miun suunnittelema pääasia, palmikonkiertoja ja sileää nurjaa yhdistävä Ruudukopipo, johon mahtuu piiloon muhkeampikin kampaus.

Palmikkoruudut

Malli: Ruudukkopipo / mie ite, Ulla 2/2017

Lanka: Katia Peru (40 % villaa, 40 % akryylia, 20 % alpakkaa)
Menekki: 97 g ohjeenmukaiseen pipoon, päänympärys noin 55 cm
Puikot: 5 & 6 mm Knit Pro

Suunnittelin Ullaan kaksi vuotta sitten myös pääasian tästä samasta langasta, Katriina-pannan. Peru onkin omiaan juuri päätä lämmittämään, se on mukavan muhkea ja sopivan pörheä, eikä akryylisyys ole käsinkosketeltavissa.

Tykkään tehdä neuleet loppuun asti: kuvioneuleen on vaihduttava joustimeen saumattomasti, palmikoiden täytyy virrata sulavasti, ja niin edelleen. On uskomattoman ärsyttävää, jos neuleohjeessa on porrastuksia, epäloogisuuksia tai töksähdyksiä mallineuleesta toiseen siirryttäessä tai muotoiluja tehtäessä. Tässä pipossa toteutin perfektionismiani päälakikavennuksissa, ja ne ovatkin lempiasiani Ruudukkopipossa.

Ohje on kyllä aikuisen pipoon, mutta mallipäitä ei ollut saatavilla kuin kahdeksanvuotiaan tyttären muodossa. On sillä onneksi jo ihan aikuisen kokoinen pää, 55 cm suunnilleen.

Rupesin jo neulomaan itselleni omaa Ruudukkopipoa tiilenvärisestä Pohjan Akasta, koska havahduin pakkasten saavuttua välittömään punaisen pipon puutteeseen. Vähän piti säätää mallikerran toistojen kanssa ohjetta ohuemman langan vuoksi, katsotaan tuleeko sutta ja sekundaa vai juuri passeli pipo!

P.s. Seuraavassa postauksessa taannoisen pienen kisan päätös ja valmis villasukanvarsituote ;)

Palmikoimisen taito

Kolahtiko postiluukkuusi tänään uunituore Taitolehti?

Miulle kolahti, tai oikeastaan hyökkäsin lehden kimppuun jo töissä. Oli nimittäin kiire päästä näkemään jo viime talvena suunnittelemani asustesetti, kuvattuna ja painettuna!

Ja sieltähän ne löytyi, ihan viimeisiltä sivuilta...

Suunnittelin siis palmikkoisen pipo-ja-lapaset -setin, materiaalinani Kässäkerho Pompomilta saatu muheva portugalilainen villalanka Beiroa. Yksi sadan gramman vyyhti riitti aikuiselle sopiviin lapasiin ja pipoon, ja vielä jäi pieni keränenkin jäljelle! Ennennäkemättömän riittoisa lanka...

Lapaset ovat palmikoiden osalta toistensa peilikuvat, ja pipon etuosassa kulkee sama palmikkopaneeli. Peukalokiila on tuttu miun Roosa Ruusu -kämmekkäistä ja Kevätruusu -lapasista, eli kiilalisäykset on sijoitettu peukalokiilan keskelle. Ohje on pitkä muttei kovin vaikea, ja kolmella ja neljällä silmukalla tehtävät palmikonkierrot on helppo pyöritellä ilman apupuikkoakin.

Varmaankin ohjeen pituudesta ja kaavioiden suuresta määrästä johtuen Taitolehdessä oli vain yhdet (erittäin hyvät, Jonna Hietalan Skotlannissa nappaamat) kuvat neuleista. Ylläolevaa informatiivisempaa kuvaa miullakaan ei nyt taida olla piposta tarjolla, koska pipo on jo kuukausia sitten kulkeutunut käsistäni lehden toimituksen kautta eteenpäin. Lapaset sen sijaan olen neulonut uudelleen hiljattain, sekä testatakseni ohjetta eri langalla, että neuloakseni lupaamani lahjontalapaset ystävälle.

Mariannes Mittens

Malli: Berceuse / mie ite

Lanka: Lankavan Alli (75%villa 25%kukatiesmiä) punaviolettina

Menekki: 74 g

Puikot: 4,5 mm Knit Pro koivuiset

Hyvin toimi malli ihan perusedullisen langankin kanssa, tosin menekki oli grammamääräisesti huomattavasti isompi kuin Beiroalla neulottaessa. Yksi sadan gramman kerä Allia ei siis riittäisi koko settiin.

Lapaset ja pipo löytyvät myös Ravelrysta, pian sinne ilmestynee testineulojien sieviä versioita :)

Kylläpä on nyt vapautunut olo, kun ohjeet on vihdoin ulkona. Julkaisusta oli nimittäin sovittu jo helmikuussa. Niin se vuosi pyörähtää painetun median maailmassa, nyt onkin sitten työn alla jo ensi vuoden jutskat ;)

Talvi-Ulla ja ohjerysäys

Vuoden viimeinen Ullaneule on ilmestynyt, ja sen kanteen ovat päässeet tutunnäköiset sukat... Kyllä vaan miun viime keväiset Pato -sukathan ne siellä komeilevat, jee!



Muistin virkistykseksi, suunnittelin nämä sukkaset siis lankakauppa Kerän viime keväiseen suuren villasukkakilpaan. Pato-sukat pääsivät kymmenen parhaan parin joukkoon, ja sijoittuivat lopulta Facebook-äänestyksessä kolmansiksi. Sain syksyn mittaan kirjoitettua ohjeen puhtaaksi, ja nyt se on Ullassa kaikkien saatavilla. Ei kun neulomaan :)

Edessä postauksessa esittelemäni briossineuleetkin naputtelin Ravelryyn, Bertta ja Birkitta ovat siis ladattavissa ilmaiseksi Ravelry-kaupassani.

Messukuumetta alkaa olla täälläkin ilmassa, ovathan Suomen Kädentaito -messut jo tällä viikolla! Meitä suuntaa kolme savolaista neuleystävystä messuilemaan viikonlopuksi, nyt pitäis vielä messukartat tulostella ja kirjoittaa vähän ostoslistan tynkää. Kädentaitojen sivuilta löytyy pätevä 10 vinkkiä onnistuneeseen messukäyntiin, jotka kannattaa lukaista, varsinkin jos on ekaa kertaa näille messuille menossa. Itse kävin viime vuonna ensimmäistä kertaa, jolloin se väentungos ja hallien koko suorastaan lamaannutti! Nyt tiedän mitä odottaa ja olen valmistautunut, kamera tanassa ja muistilista kourassa taistoon :D Tulkaa ihmeessä nykimään hihasta ja moikkaamaan jos näette miut jossain, messuilen lauantaina ja sunnuntaina!

Superi (briossi)viikonloppu

Viime viikonloppuna Kuopiossa vietettiin Kässäkerho Pom Pomin järjestämää SUPERviikonloppua ensimmäistä kertaa. Toivottavasti tämä oli ensimmäinen monista, oli nimittäin erittäin superi viikonloppu!

Tapahtumapaikalla, sataman läheisyydessä sijaitsevassa galleriatilassa oli koko viikonlopun tarjolla mahdollisuus ostostella kotimaisten lankavärjärien tuotteideita, ihailla muutamien neulesuunnittelijoiden trunk showta sekä osallistua erinäisille kursseille.

Pari tunnelmakuvaa paikan päältä, Lanitium ex Machinan hypisteltävän kauniita minivyyhtejä:

 

 Christa Beckerin herkkiä ja höyhenenkevyitä pitsineuleita:

 

Ihan pikkuisen piti ostostella, KVG Woolworksilta merinoita ja Kraftilta BFL:ää.

Tunnelmallisessa neuleillanvietossa lauantaina saatiin nauttia herkullista lähiruokaa, ja kuunnella neulesuunnittelija Katrine Birkenwasserin tarinointia. Ja tietysti neuloa hyvässä seurassa!

 

Parasta viikonlopussa olikin ehdottomasti uusin neuleihmisten tapaaminen, osa jo ennestään nettineulemaailmasta tuttuja ja osa aivan uusia kasvoja. Kyllä nää neuletapahtumat on mainioita, kaikkien kanssa löytyy keskustelunaiheita!

Monta mainiota tyyppiä tapasin, kun lauantai-iltapäivänä pidin loppuunmyydyn Kaksivärisen briossin perusteet -kurssini kymmenelle innokkaalle neulojalle! Kukaan ei tunnustanut ennen käyttäneensä kyseistä tekniikkaa, mutta niin vain kolmessa tunnissa se alkoi sujua jokaiselta! Näin hienoja harjoitustilkkuja kurssilaisilta syntyi:

Kurssimateriaaleja tehdessäni suunnittelin, neuloin ja kirjoitin ohjeet kahdelle yksinkertaiselle briossiasusteelle. Koska onhan uutta tekniikkaa heti mukava kokeilla johonkin "oikeaan" neuleeseen, joka ei kuitenkaan ole liian vaikea?

Bertta

Malli: Bertta -briossipipo, suunnittelija minä itse

Lanka: Viking Ville (vanhempi, nykyistä sileämpi laatu) 

luonnonvalkoisena ja tummanharmaana

Menekki: 109 g tupsuineen

Puikot: 5 mm Knit pro

Piposta tuli muhkea ja ihanan paksu, juuri siis sellainen kuin pitikin! Kaksiväristä briossia on mielestäni helpompi neuloa pyörönä (siksi opetin kurssilla ensin tasoneulonnan, hehheh), ja tämä onkin mainio ensimmäinen projekti! Silmukat on luotu vain yhdellä värillä, mikä nopeuttaa alkuun pääsemistä. Tämä myös siksi, etten ole onnistunut ikinä saamaan kaksiväristä aloitusta tarpeeksi joustavaksi pipon reunaa varten. I-cord-aloitus kyllä toimisi, mutta en välitä sen ulkonäöstä pipon reunuksessa (huiveissa kyllä!). Briossi on superjoustavaa, joten ohjeen mukaan neulottu bertta sopii päänympäryksille 55-60 cm. 

Edellisen neulomani pipon tupsun pienuudesta traumatisoituneena tehtailin tähän pipoon naurettavan ison ja painavan tupsun. Löytyisiköhän seuraavan hatun kohdalla jo kultainen keskitie?

Ei pipoa ilman lapasia!

 Birkitta

Malli: Birkitta -briossilapaset / Mie ite

Lanka: 7 veljestä (tämä lanka ei olekaan päässyt blogiin asti moneen vuoteen, rasti seinään!), molemmat sävyt jotain vuosientakaisia, ei enää värikartassa olevia.

Menekki: 70 g suht pieniin lapasiin

Puikot: 4 & 4,5 mm

Tosi perusperuslapaset, ja ihanan lämpimät sellaiset! Tällaisia peukalokiilattomia en olekaan ennen suunnitellut. Tai ei näissä nyt kauheasti suunnittelemista ollut, kunhan kirjoitin ohjeen :D Erittäin helppoa ja nopeaa neulottavaa, kunhan briossin rytmiin pääsee kiinni. Mainio joululahjaneule siis, tutut varokoot!

Ajattelin laittaa ohjeet Ravelryyn jakoon ihan suomeksi, resursseja englanniksi kääntämiseen nyt ei ole. Kiinnostaisiko teitä? Siis ei ohjeen kääntäminen, vaan tällaset peruspertsaohjeet? ;D

Pensasmustikan syysasu

Olen neulonut pipon!

Ai miksi se on puskassa? Koska halusin vangita muistiin myös syksyn viimeisen väriloiston. Kuvat on otettu ennen syyslomaa, nyt nuo punaiset ja keltaiset ovat muisto vain, pellolla ja metsässä näkyy vain harmaan ja ruskean sävyjä. Vaan se ei miuta masenna, koska kohta on maa valkoinen ja miulla on pää lämmin, kun on niin muhkea pipo! Itse pääkin on niin muhkea, etten onnistunut mahduttamaan sitä ja pipoa yhteenkään kuvaan kokonaisena...

Testineuloin tämän mahtavan palmikkopipon ystävälle. Hattu valmistui aikanaan mutta tietenkin viivästelin bloggaamisen kanssa ja ohje ehti jo ilmestyä pari viikkoa sitten. 

Fredrica in Cadmium

Malli: Fredrica hat / Niina Risulainen

Lanka: Malabrigo worsted (100% merinoa) värissä cadmium

Menekki: tasan 100 g

Puikot: 4,5 & 5 mm

Mukavaa neulottavaa oli tämä hattunen, kolmiulotteiselta näyttävät palmikot ovat yllättävän simppeleitä, ja pipo valmistuu paksusta langasta kuin itsekseen! Mie neuloin yhden palmikkotoiston enemmän kuin ohjeessa, ja lanka riitti päälakikavennusten jälkeen vielä juuri ja juuri minipieneen tupsuun. Tämä lanka olikin jo toistamiseen käsittelyssäni. Neuloin siitä viime talvena pipon, joka epäonnistui kaikin puolin ja muistutti lähinnä pannumyssyä. Nyt se on saanut uuden muodon, joka onkin huomattavasti kivempi ja pääsee varmasti käyttöön.

Jos neulon Fredrican joskus uudelleen, valitsen palmikoihin vielä paksummat puikot. Miulla on nimittäin näköjään paheena kiristellä palmikkoja neuloessa lankaa kohtuuttomasti, ja pipo onkin huomattavasti toivomaani tiukempi! Päähän se onneksi mahtuu, mutta tavoittelemani rennon lookin saa unohtaa näillä tiukkispalmikoilla.

Parasta pipossa on mielestäni se, miten palmikot katkeamattomasti jatkuvat loppuun asti päälaen kavennnuksista huolimatta, kaunista!

Pipon ohjeen saa ladattua itselleen Ravelrystä ilmaiseksi, hoplaa kaikki nyt omia fredriikkoja neulomaan! On nimittäin sen verran mainio tämä päähine :) Niinan blogissa lisätietoa pipon suunnittelusta ja ohjeen lataamisesta.

Keväänkeltaista

Hihii, ompelinpas jotain itselleni! Trikoosta! Ekaa kertaa elämässäni :D

Ja ihan hyvähän siitä tuli! Kaava on KatiK Designin Ehta, jonka ostin viime keväänä ihan paperiversiona. Kaava sisältää ohjeet paitaan/tunikaan/mekkoon lyhyillä ja pitkillä hihoilla, hupulla, taskuilla ja ilman. Miun versiossa on taskut ja huppu, ja pituus on tunikan ja mekon väliltä, tein niin pitkän kun sain tuosta metrin mittaisesta Keltamarjat-kangaspalastani. Keltamarjat, kuten myös sen kanssa täydellisesti yhteensopiva vihreä trikoo ovat Käpyseltä, ostin ne messutarjouksesta Joensuusta viime syksynä, metri molempia vain 20 euroa! Vihreää ei paljo jäänyt, keltamarjoja vielä vähemmän. Sitruunankeltaisen resorin hommasin Napista ja Nauhasta Kuopiosta, omassa varastossa ollut mangonkeltainen oli liian lämmin sävy, enkä jaksanut odotella nettikauppojen toimituksia. Värit eivät toistu kuvissa aivan oikein, kuvitelkaa sellainen kirkas, rehellinen perusvihreä, tumma sinivioletti ja raikas keltainen!

Mekkotunikani on kokoa XL, ja passaa miulle melko hyvin. Hihat ovat hivenen pitkät, ja rinnuksen kohdalla on vähän löysää, muuten koko on sopiva. Huppu on tosin hyyyvin reilu, sen vaihdan ensi kerralla pienempään.

Selkeiden ohjeiden ansiosta ompelu sujui mainiosti, varsinkin saumuroitavat vaiheet! Ompelukoneeni säädöt sen sijaan tuottivat taas päänvaivaa. Olen nyt tullut siihen tulokseen (ohjekirjan ja facebookin Ompeluelämää-ryhmän perusteella), että miun koneesta ei löydy paininjalan puristusta säätelevää kytkintä. Väljällä tikinmuodostuksella ja pitkällä tikillä sain hupunreunan ja taskunsuut jotenkuten tikattua, mutta kyllä se hankalaa ja hidasta oli! Yläsyöttäjä olisi kuulemma ratkaisu ongelmaani, mutta se ois sellanen satasen hankinta :/

Olen kyllä tyytyväinen aikaansaannokseeni! Seuraaviin viiteen mekkoon on jo kankaat hommattu, köhköh... Ylpeänä puin marjamekkoni päälle torstaina mennessäni kuvataidekerhoa pitämään, ja neljäsluokkalaiset oppilaat kommentoivat heti miun olevan oudosti pukeutunut! Lasten suusta kuulee totuuden :P

Oishan sitä tietysti sen verran voinut kuviin panostaa, että ois pedannu sängyn ja poistanu harsot ja itkuhälyttimet sun muun sälän näkyvistä. Puolustuksekseni kerrottakoon, että yrititystä oli ihan ulkokuvauksiin asti! En vain muistanut ohjeistaa kuvaajaa kameran käytöstä, ja nopeampaan kameraan tottuneelle Canonini tarkennus oli liian verkkainen. Pari ei-niin-sumeaa otosta kyllä löytyi onneksi joukosta, niissäkin tosin värit keturallaan.

Kuvissa miulla on päässä erehdyttävästi isoäidin pannumyssyä muistuttava päähine. Se on keltamarjoja lämpimämmän sävyinen ja niin pehmoinen, mutta samalla epätoivoisen epäonnistunut!

My heart is too fat!

Malli: Heartbreaker / Alex Tinsley 

Lanka: Malabrigo Worsted värissä Cadmium

Menekki: 76 g

Puikot: 4,5 mm Knit Pro

Mie en oikein ymmärrä, mikä tässä meni vikaan. Neuloin toissa syksynä Heartbreakerin lahjukseksi neuleystävälle Pohjan Akasta, ja se onnistui täydellisesti. Nyt kun halusin oman samanlaisen, tulikin sutta ja sekundaa, sain keskivartalolihavan hatun! Jotenkin tuo patenttiosuus levähti, ja edellisessä pipossa niin kauniit päälakikavennukset kupruilevat. Langastahan tämän täytyy johtua, yksisäikeinen merino vain käyttäytyy eri tavalla kun rouheampi ja säikeisempi ystävänsä?

En nyt tiiä mitä tälle tekis, väri ja tuntuma ovat täydelliset mutta muoto ei. Pelastaisikohan kastelu ja märkänä muotoilu? Jotenkin en usko...

Syystalven Ullaneule

Uunituore Ullaneule pullahti taas ilmoille, ja löytyypä sieltä jälleen välillä miunkin ohje.

Katriina -panta

Malli: Katriina / Emma Karvonen, Ullaneule 3/2015

Lanka: Katia Peru (40 % villaa, 40 % akryylia, 20 % alpakkaa) hiekanruskeana (11)

Menekki: 42 g

Puikot: 6 mm

Katriina on paksusta, pehmoisesta langasta nopeasti neulotuva lämmike, jonka valepalmikkokuvio pitää neulojan mielenkiinnon yllä. Kokeile vaikka!

Langan ohjeeseen tarjosi jälleen Silkkivilla -verkkokauppa.

Neuloin varsinaisen mallikappaleen S-koossa (py 54 cm), ja parahiksi mallipäähäni (eli Liljalle) sopivaksi. Ohjeesta löytyy myös M/L-koko (py 58 cm), jonka neulaisin lankavarastoon eksyneestä keräsestä itselleni kokeilumielessä:

Jääkatriina

Malli: Katriina / Emma Karvonen, Ulla 3/2015

Lanka: Debbie Bliss Alpaca Silk Aran (80 % babyalpacaa, 20 % silkkiä)

Menekki: 35 g M/L-kokoon

Puikot: 6 mm

Vähän on tää sininen miulle vieras väri, osaiskohan tätä käyttää? Oikea luksuskiilto langassa! Tätä oli ilo neuloa, mutta lopputulos oli ehkä turhankin laskeutuva... Tällaiseen hyvin joustavaksi tarkoitettuun neulepintaan ylenmääräisen rento lanka ei ehkä ole onnenomiaan, vaikka ihana panta siitä tulikin.

Aika hauska pinta vai mitä? Tulossa myös Katriina-kaulurin ohje, pysykää kuulolla :)

Eira - Tuusniemi

Tätä hetkeä olenkin nyt odottanut siitä asti kun vauvanodotus päättyi...

Seuraava lapsoseni on maailmassa, ja vieläpä ihan lehden kannessa, iiik!

Ei, en tarkoita tätä suloista tyttölasta (vähän vaaleakin ollakseen omani), vaan neuleita hänen yllään.

Kyllä, miun kynästä ja puikoista ne on, viime keväänä suunnitellut ja neulotut. Ja nyt ne on uusimman Eiran Langat -lehden kannessa, huhheijjaa!

***

Viime keväänä paria viikkoa ennen äitiyslomani alkua sain sähköpostia Eiran Tukun Riikalta, joka kysyi olisinko kiinnostunut osallistumaan Eiran Langat -lehden erikoisnumeron, bloggarispesiaalin tekemiseen. Mietin ehkä puoli sekuntia ennen myöntävää vastausta, vaikka juuri edellisenä iltana olin luvannut ja vannonut etten ota tähän kevääseen enää yhtään suunnitteluprojektia, vaan nautin viimeisistä viikoista mahani kanssa ja pesin rauhassa kotona. Ei pitäisi mennä vannomaan :D

(Rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, että olisin ehkä miettinyt osallistumistani tovin kauemmin, jollei miulla olisi ollut opinnäytetyömallistoni jäljiltä useita lähes valmiita neulemalleja pöytälaatikossa odottamassa sopivaa hetkeä.) 

 

Simppeliin Sammaleiset -settiin kuuluu kauluri ja panta. Molemmat ovat paksuja ja isoilla puikoilla nopeat neuloa, vaikka mallineule alkuun vähän aivojumppaa vaatiikin. Muhkeaan ja kerrokselliseen pintaan valitsin Eiran Tukun laajasta valikoimasta ihanan pehmeän ja kuohkean alpakkasekoitteen, tästä ei talven viima läpi pääse! Myös kivat kookosnapit löytyivät samasta putiikista.

(Ja panta on myös kauheen kätevä peittämään imetyksen aiheuttamat kaljut läikät ohimoilla ja otsalla...)

Sammaleinen setti

Malli: Sammaleiset by mie ite, Eiran Langat 1/2014

Lanka: Debbie Bliss Paloma (60 % babyalpakka, 40 % merinovilla) viheriäisenä

Menekki: Kauluriin 127 g ja pantaan 33 g

Puikot: 8 mm

Ohjeessa sanotaan että kauluriin kuluu kolme ja pantaan yksi lankavyyhti, mutta pikaisella laskutoimituksella voi päätellä että koko setti kyllä syntyy kolmesta vyyhdistä (ainakin melkein). Kaulurista voi toki neuloa niin korkean kuin haluaa, miun makuun tämä ohjeenmukainen kolmisenkymmentä senttiä on just passeli.



Eiran Langat on ilmaislehti, jota saa Eiran Tukun jälleenmyyjiltä kaikkialta Suomesta. Sen tekemiseen on osallistunut yhdeksän neulebloggaria, joukossa niin kokeneita "julkkissuunnittelijoita" kuin ensikertalaisiakin (mie oon kai jotain siltä väliltä?). Jälkimmäisten upeat neuleet ovat ehdottomasti miun suosikkeja tässä lehdessä! Katsokaa vaikka näitä Pehmeitä Paketteja -blogin Sannan kämmekkäitä:

Tai näitä Marittan neulomia yksinkertaisen kauniita palmikkosukkia:

Molempia blogeja olen seurannut jo useamman vuoden, ja oli mahtavaa nähdä lehdessä heidän työstämiään malleja. Ainakin nämä palmikkosukat pääsevät puikoille pian, tiedän just kelle nämä neulon pukinkonttiin, jos vain tässä arkisirkuksessa ehdin...

Loppuun vielä aito savolainen kansikuvaposeeraus!

Punaposkiomenat

Vihdoin meidän nuoret omenapuut alkaa tuottaa kunnolla hedelmää! Eilen nautittiin iltapalaksi makoisaa omenawokkia, ja hedelmiä on vielä puut pullollaan...

Myös eräs astetta suurempi hämäysomena pääsi hetkeksi oksalle roikkumaan.

Syysomena

Malli: Heartbreaker / Alex Tinsley

Lanka: Louhittaren Luolan Pohjan Akka (100 % villaa) värissä Unikko

Menekki: 69 g ohjeenmukaiseen kokoon

Puikot: Knit pro 4,5 mm

Suosittelen tätä pipomallia lämpimästi! Muhkean punainen syyspipo sillä syntyikin, paksusta patenttineuleesta eivät ihan vienoimmat syystuuloset pääsekään läpi puhaltamaan. Nopea ja mukava malli neuloa, reunuksen resorin oikeat silmukat neuloin takareunastaan, muuten seurasin ohjetta suorastaan orjallisesti. Tykkään erityisesti päälaen kavennusten ulkonäöstä.

En saa koskaan tarpeekseni näistä Louhittaren langoista! Itkin verta kun lempparini Ahti lopetettiin (tein siitä viimesyksynä tän liivin), mutta tää Pohjan Akka on kyllä lähes yhtä mainiota. Neuletuntuma on sulava, ja valmis kasteltu ja kuositeltu neule niin pehmoinen ja hyväntuoksuinen (kyllä, miusta villa tuoksuu hyvältä). Ja ah mitkä värit!

Tämä pipo on oravannahka, vaihtari kevään retriitissä saadusta upeasta luksuslankavyyhdistä. Se matkaa pian postipojan mukana uudelle omistajalleen Kuopijoon suklaalevyn kerä (suklaa on lohdutukseksi jos hattu ei sovikaan kantajalleen). Miun päähän pipo kyllä passasi paremmin kuin hyvin, lienee parasta tikuttaa itelle samanmoinen! Vadelman värinen Pohjan Akka tuolla sohvannurkassa jo huutelee...

Hyvin hillotusta merinosta

Kolmisen vuotta varastossa vaalittu pehmoistakin pehmoisempi merinolanka löysi vihdoin arvoisensa kohteen.

Minihelmiäinen

Malli: Garter Yoke Baby Cardi by Jennifer Hoel

Lanka: Shibui Knits Sock (100 % merinoa)

Menekki: 78 g, koko ehkä 56 cm (0-2 kk)

Puikot: 2,75 mm Knit Pro

Fingering-vahvuiselle langalle oli yllättävän vähän ohjeita tarjolla, tämäkin jo vuosia jonossa viihtynyt takkimalli oli suunniteltu paksummalle langalle. Ohjeen tarjoama koko oli kutenkin 6 kk, joten ihan vaan puikot ja langan ohuemmaksi vaihtamalla sain aikaan pienemmän vauvan nutun. Selkeä ohje ja kiva perustakki, erityisesti tykkään I-cord -nappilistasta. Ainoa tekemäni modaus oli silmukoiden lisääminen kainaloon hihojen erottamisen jälkeen, sinnehän tulee ensimmäisenä reikä jos hihan alle ei luoda edes muutamaa silmukkaa tilaa antamaan...

Söpönen takki tuli, mutta niin pikkuinen ettei taida mahtua kuin ekat pari kuukautta (tää tehokasvatuslaitos kun tuottaa sellasia vähän vajaa viiskilosia...). Jokusen sentin pituuttakin olisi voinut lisätä, mutten uskaltanut langan loppumisen pelossa. No eihän se kuitenkaan läheskään loppunut mokoma!

Aavistuksen helmiäishohtoiset napit kävin tällä kertaa ostamassa (Napista ja Nauhasta tietenkin) ennen itse nappilistan neulomista, ehkä ekaa kertaa ikinä. Yleensä teen takin valmiiksi ja sit lähden pähkäilemään et millaset napit sopis, ja täytyy sanoa et on kyllä tää etukäteisostostelu huomattavasti parempi vaihtoehto :D

Shibui Sock kuuluu ehdottomasti lankaryhmään "sukkalangat joista ei sukkia neulota". Ihana, kaunis ja pehmeä helmiäisenhohtoinen lanka on kuin tehty tällaisiin miniluksusneuleisiin. Hauskasti lanka teki itsestään etukappaleisiin keskenään lähes symmetriset raidatkin! Toisesta vyyhdistä lankaa jäi juuri sen kokoinen nöttönen että siitä saanee vielä pikkuisen norjalaismyssyn nutulle kaveriksi, ja se onkin jo puikoilla. 

Pieniä myssyjä oonkin jo neulonu läjän, mutta yksikään ei ole jäänyt tähän talouteen. Oon nimittäin syksystä asti kuulunut naamakirjassa mahtavaan äitiryhmään, jossa kaikilla on vauvan laskettu syntymäaika toukokuussa. Ryhmä on ollut mahtava vertaistuki koko odotusajan, ja siellä on saanut hypettää, spekuloida ja valitella sydämensä kyllyydestä (on muuten säästänyt miestä aika lailla, kun ei oo tarvinnu sen päälle kaikkea kaataa!). Sopivissa tilanteissa olen sitten tarjoutunut neulomaan myssyn tai pari tuleville ipanoille, noita kun saa tehtyä ihan parissa tunnissa kun sopivalle päälle sattuu... Ihan kaikille ryhmän vajaasta 40:stä jäsenestä en sentään ole myssyä neulomassa, mutta jo neljälle toukokuun vauvalle olen lähettänyt minimyssyn :)

  Kesävoit I, II, III 

 

Kesävoi IV

Malli: Ken söi kesävoin -pipo / Ilona Korhonen (Neulekirja)

Lanka & menekki: I & II: Hjertegarn Chiao Trunte (100 % merinoa) sinikirjavana 2 x 16 g

III: Filona sukkalanka (80 % villaa 20 % nylonia) hempeäraidallisena 16 g

IV: Sirdar Snuggly Baby Bamboo (80 % bambuviskoosia, 20 % villaa) kalpeanvihreänä 24 g

Puikot: 2,75 mm Knit Pro (enhän mie enää muilla neulokaan...)

Hauskoja myssyjä, voi tehdä yhden omaankin käyttöön. Itselle muistiin, että ekassa kolmessa myssyssä on 84 ja nelosversiossa 63 silmukkaa!