Välipala

Terveisiä opparipajasta! Blogiraukka makaa täällä unohdettuna heitteillä kun mie paahdan opinnäytetyön raportin kanssa. Palautus ensi viikolla, ja sitten saa huokaista helpotuksesta. Paitsi että onhan sen jälkeen vielä seminaarit ja kypsyysnäytteet ja muut :D No huokaisen joka tapauksessa kun saan tuon lampaita vilisevän nivaskan pois käsistäni! Ja sitten ehkä jaksan keskittyä taas esim. täysin unohtuneeseen muiden blogien lukemiseen :)

Kyllä mie täällä oon neulonutkin, mutta aika hitaasti ja vieläpä montaa neuletta samanaikaisesti, eli valmista saa vielä odotella. Ihana uusi joulutakkini on edennyt kainaloihin saakka, ja yhdet sukat täytyy saada kyllä valmiiksi ennen sukkasadon päätöstä eli viimeistään ylihuomenna...

Esittelenpä nyt kuitenkin erään syysloman aikaisen välipalaneuleen. Sain nimittäin mummolta kuulla järkyttäviä uutisia: pikkuveljeni säilyttää ipadiaan MIUN NEULOMASSA SUKASSA! Onkos tuo nyt laitaa? Ne sukat oli kyllä jalkoihin tarkoitettu, joten hyökkäsin mummon lankavarastolle ja kävi töihin.

Ipadi-sukka

Malli: Peruspussukka mittojen mukaan, kuviona Broken seed stitchiä Handepandelta

Lanka: muinaiset Nallet mummon varastosta, harmaa ja punaraitainen

Menekki: jotain 30 grammaa

Puikot: 3,5 mm

Valmistusprosessi oli nopea ja yksinkertainen: katoin netistä Ipad minin mitat, loin sopivan määrän silmukoita samalla tavalla kuin sukan kärkialoituksessa, ja neuloin pussukan pohjasta saumattomasti kohti suuta. Lopuksi vielä reilu läppä jolla laitteen saa suojattua pussukkaan kokonaan.Pussukka pääsi Hai-saappaiden, villasukkien, ristikkolehtien ja ruisleivän kanssa pakettiin ja lähti matkaamaan valtameren yli kohti Ameriikkaa jo kaksi viikkoa sitten, lieneekö pian perillä?

Värit on vähän pielessä näissä äidin ipadilla ottamissani kuvissa, mutta idea kai selviää (sellanen padi ois kyllä aika jännä lelu...). Broken seed stitch oli hauskaa neuloa ja pinnasta tuli kiva. Aloitinkin jo sukat samalla kuviolla mutta ne joutuivat purkuun liian masentavien värivalintojen vuoksi. Seuraaviin sukkiin valitsinkin jotain varsin ei-masentavaa, niistä lisää toivottavasti pian!

Isopaksu

Lämpömittarin elohopea laskeutui alle nollan ja kaunis hanki peittää pihan. Kerrankin talviasusteeni valmistuivat oikeaan aikaan! Ylihuomenna kuulemma jo lämpenee, mutta käytän näitä siihen asti ylpeydellä :D (Kuvissa ei vielä ole hankea, ne on otettu viime viikolla Oulussa.)

Big Fat Hat & Big Fat Bandana

Mallit: Urchin by Ysolda Teague & Bandana Cowl by Purl Soho

Lanka: Drops Andes (65 % villaa 35 % alpakkaa)

Menekki: hattuun 95 g, kauluriin 105 g

Puikot: 7 mm Knit Pro

Nämä molemmat asustemallit ovat viihtyneet Ravelryn jonossani jo pari vuotta. Opinnäyteneuleiden ja loputtomien sukkien jälkeen kaipasin jotain terapeuttista, nopeasti valmistuvaa ja yksinkertaista neulottavaa, ja syyslomalle pakkasinkin mukaan paksut puikot & langat. Valmista tuli leppoisasta vauhdista huolimatta molempien neuleiden kohdalla parissa päivässä ja ne täyttivat tarkoituksensa mainiosti, nyt jaksan taas tarttua hiukan ohkaisempiin materiaaleihin.

Sekä kauluri että myssy tuli neulottua kahteen kertaan, molemmista tuli ensiyrityksellä liian suuria :D Lankani oli kauluriin vähän paksua, ja ensimmäinen versio oli huippuleveä. Vähemmillä silmukoilla lopputulos oli passeli. 

Hatussa taas lanka oli juuri sopivaa, mutta valitsemani koon ympärymitta oli liian suuri. Syvyys sen sijaan oli ok, joten ratkaisin ongelman jättämällä toisella neulontakerralla suoria välikerroksia pois. Urchinin rakenne on jännä, se neulotaan sivuttain ja muotoillaan lyhennetyin kerroksin. Ainoa huono puoli on se että kokoa ei voi tarkistaa ennen työn valmistumista.

Andes on ihanaisen pehmeä ja kuohkea lanka, joka kesti hyvin myös purkamisen ja toisen neulontakerran pilaantumatta. Tätä lisää! Kaiken kaikkiaan Dropsin alpakkasekoitteet on jokainen mainioita, hinta-laatusuhde on loistava.

Onpas tylyjä kuvia :P Nyrpeyteen ei kyllä tämän setin kohdalla ole aihetta, se on yksinkertaisuudessaan kaunis ja superlämpöinen!

Syysperinne

Joka syksy lokakuun toiseksi viikonlopuksi matkustan Ouluun siksi, että siellä järjestetään tuolloin mielestäni maan parhaat käsityömessut. Sopivan kokoinen tapahtuma ja alue, tarjonta hyvin laaja ja varsinkin materiaalien saatavuus on mahtava, enhän mie juuri valmiita tuotteita ostakaan. Tämä oli viides kerta kun Oulun messuille pääsin.

Saavuimme mummon kanssa lauantaina Ouluhallille klo 10.15 eli varttia ovien aukeamisen jälkeen. Parkkipaikan etsiminen kesti turhan kauan, pysäköinninohjaajat oli täysin kuutamolla. Jotakuta olisi saattanut parkkiruuhkan jälkeen kauhistuttaa parisataametrinen jono hallin ovelle, vaan ei meitä ennakkolippujen omistajia. Reteesti vaan jonon ohi toisesta ovesta sisään ja lippua vilauttamalla messualueelle. Vähän oli kyllä huono omatunto kun ihmiset siellä ulkona olivat värjötelleet jo ties kuin kauan ja myö vaan käveltiin suoraan sisään :D Ehkä nekin jonottajat muistavat ensi vuonna hommata liput ennakkoon.

Pari tuntia kului kierrellessä, kahvitellessa ja taas uudestaan kierrellessä. Iltapäivällä kansaa alkoi olla jo niin paljon ettei ständien välissä mahtunut kunnolla liikkumaan, ja siksi olikin sitten meidän aika lähteä kotiin. Miuta korpikylän asukkia ahdistaa tungeksiminen ja väkijoukot.

Ja tärkeimpänä messujen jälkeen kuuluu tietysti esitellä ostoskassin sisältö! Viime vuoden saalista tässä postauksessa ja toissavuoden täällä.

Puffalan Puoti oli ensi kertaa Oulun messuilla, ja sieltä tarttuikin samantien mukaan ihanaista Luomu-Puffaa (100 % luomumerinoa) väreissä Lillian ja Korpikuusi. Lilja saa Lillianista kaulurin ja myssyn, korpikuusesta tulee jotain ihanaa miulle!

Kippovalimo Böökin lankakuppilan kojulta ostin edulliseen hintaan kolme kerää (á 150 g) Regian kuusisäikeistä merinosilkkisekoitetta. Ravery ei tunne tätä isoa kerää ollenkaan, ja väittää 50 grammaisten kerien valmistuksen loppuneen. Taitaa olla ihan uutuus kun en ole ennen tähän törmännyt missän. Sukkalankaahan tämä on olevinaan, mutta kyllä näistä jotain aivan muuta tulee, suloisen pehmeitä!

Kuituvarastoonkin löytyi täydennystä Käsityökauppa Ilon ständiltä, Louhittaren Luolan Corriedalea kauniissa petroolin sävyssä. Ei ehkä miulle ominaisin väri, mutta kuituvalikoima oli koko messuilla todella suppea ja vieressä läähätti toinen tyttö tätä samaa ja ainoaa lettiä, oli ostopäätös tehtävä nopeasti :D Enkä kadu, on se upea! Luonnossa aavistuksen vielä syvempi sävy.

Lisäksi kotiutuessa kasseista löytyi heijastimia, jouluaskartelutarvikkeita ja Elvarin ihanat lakukorvikset, nam!

Syysloma on täällä siis hyvässä vauhdissa ja oon saanut jopa talvineuleita valmiiksi, viime vuoden messuilta hankituista langoista :D Niitä esittelyssä lähipäivinä.

Seinältä sukkaan

Olohuoneemme kruunu on ehdottomasti seinälle ripustettu isomummoni kutoma Lapin raanu. Kaunista punamustavalkoista seinävaatetta tuijotellessa on mielen pohjalla jo pitkään kytenyt ajatus neuloa samat kuviot villasukkaan. Syksyn Ullaneuleen, sen marraskuussa ilmestyvät teemana on tunturit = loistava tilaisuus suunnitella raanusukat!

Raanusukat

Malli: ihan oma, saatavilla marraskuussa Ullaneuleessa

Lanka: Regia 4-fädig punaisena, valkoisena ja mustana

Menekki: 67 g kokoon 38

Puikot: 2,75 mm Knit Pro

Vähän meinasi jäädä viime tippaan valmistuminen, ensimmäinen sukka kun oli pakko neuloa kotona sohvalla raanua tuijottaen eli reissuneuleeksi tämä ei sopinut. Toinen sukka valmistuikin sitten hujauksessa, ja ohje lähti matkaan eilen. Pari päiväähän se meni deadlinen yli, mutta koska en kuitenkaan voi osallistua näillä kansikuvaäänestykseen (mallini voitti viime kerralla) niin lupasivat Ullassa kuitenkin julkaista ohjeen :)

Langat sukkiin tarjosi Kuopion Nappi ja Nauha.Tää taisikin olla ihka eka kerta kun tätä Regian perussukkalankaa neuloin, oikein pehmeä ja mukavan tiukkakierteinen lanka! Juuri oikeat väritkin löytyi värikartasta.

Ihan tyytyväinen olen näihin sukkiin, kivat niistä tuli. Vaikka kuviointia ois voinu olla vähemmänkin, on nämä vähän levottomat siihen alkuperäiseen raanuun verrattuna :D Tekisi mieli kokeilla neuloa toiset ihan joillakin muillä väreillä... Mut ei ihan heti! Opinnäyteneuleet ja ohjeet on valmiina, ja nyt haluan neuloa jotain ihanaa ihan itelleni! Nämä sukat menivät siis Nappiin ja Nauhaan näytesukiksi. Kiitos Niinalle jalkojen lainasta!

Vielä tämä ja huominen päivä pitäis jaksaa painaa töitä (opparin raportin parissa siis), ja sitten alkaa ansaittu syysloma, aahhhh. Perjantaiaamuna hypätään ipanan kanssa junaan ja kolistellaan viikoksi Ouluun mummolaan. Loma alkaakin varsin loistavasti sillä tulevana viikonloppuna pidetäänkin Oulussa käsityömessut, joissa olenkin käynyt joka vuosi viiden vuoden ajan! Mitähän ihanaa sieltä taas löytyy...

Ain laulain työtäs tee

Ja töitä täällä on tehtykin niska limassa, vieläpä neuleiden parissa vaikkei se blogissa ole millään tavalla näkynyt. Eikä tule näkymäänkään ennen vuodenvaihdetta, joten malttakaapa siihen asti niin näette opinnäytetyöni tulokset ;)

Muut neulomiset sen sijaan eivät ole edenneet juuri senttiäkään. Kun ensin 7 tuntia luonnostelee, neuloo, kirjoittaa ohjeita, neuloo, suunnittelee ja neuloo lisää, ei illalla ole oikein enää huvittanut tarttua puikkoihin. Varsinkaan nyt kun massiivinen syysflunssa tavoitti miut viikonloppuna, köhköh.

Ei kun nyt valehtelin, oon mie puikkoihin tarttunut! Nimittäin vetääkseni ne pois erinäisistä neuleista. Aivan oikein, olen viettänyt iltoja purkamalla kaiken maailman keskeneräisiä kammotuksia joita laatikoiden pohjalta on noussut esiin. Jonkinlainen syyspuhdistus on siis meneillään!

Westknitsin uusi mysteerihuivi sai mennä, lankavalintani eivät erottuneet toisistaan tarpeeksi, ja onnistuin jotenkin turimaan keskiosan langankiertojen kanssa eivätkä nuo välilangat näytä siltä miltä pitäisi. Nyt oon jo jäänyt jälkeen vihjeistäkin niin paljon et en aloita tätä uudestaan, katotaan sit joskus. Ja malli on kyllä lievästi sanottuna taas erikoisen näköinen :D

Sukankärjet unisen värisestä Shibui Sockista aloitin viime syksynä kun ohjasin Kuopion marttalassa sukkakurssia. Ei tullut valmiiksi ei, ja langassa oli niin paljon säikeitä katki että katsoin parhaaksi varata tämän pehmoisen ihanuuden johonkin vähemmän kulutuskestoa vaativaan projektiin.

Sukkasadon mysteerisukat aloitin ajallaan syyskuun alussa, ja toisen vihjeen tikuttelin kuuliaisesti loppuun. Tässä vaiheessa kuitenkin oli jo käynyt selväksi että lankavalinta ei osunut oikeaan, eikä itse kuviokaan ole miun tyyliä. Purkuun!

Ai mutta oonhan mie saanut jotain valmiiksikin. Nämä ovat samaa sarjaa kuin edellinen postaus, tällä kertaa vaan neulojan miehellä ei ollut ohuita villasukkia bootseihin. Joten pitihän ne neuloa. Ei siinä mennytkään kuin neljä viikkoa :D

Kuukauden sukat

Malli: perussukka kärjestä alkaen, mallineule Harris Tweed sockseista

Lanka: Zitron Trekking Hand Art (75 % villaa 25 % nylonia) värissä feuerland

Menekki: 78 g koon 42 sukkiin

Puikot: uskolliset Knit Prot, 2,75 mm

Mies tosiaan tilasi ohuet villasukat jo viime keväänä, yhdet tein mutta ne epäonnistuivat ja joutivat muualle. Sukkasadon alkaessa koitti uusi yritys, ja tällä parilla kuittaan myös suuren sukkahaasteen syyskuun jossa piti haastaa itsensä. Mie haastoin itseni neulomaan sukat tästä lankavarastoni vanhimmasta sukkalangasta, jonka olen saanut ihka ensimmäiseltä sny:ltäni yli kolme vuotta sitten. Haasteelliseksi mallissa paljastui myös mallineule, se oli niin tappavan tylsä että sukat eivät meinanneet millään valmistua...

Varsinaisesta valmistumistaistelusta huolimatta sukista tuli onneksi oikein kivat, mallineule sopii kirjavalle langalle. Kokokin lienee oikea. Kuvassa ne on miulla jalassa, alla kahdet paksut villasukat ja silti on vähän reilut. Ensimmäinen parini tämän vuoden sukkasatoon, tää on kyllä ennätys :D Ensimmäistä kertaa kesti neljä viikkoa ennen kuin sain satokauteni korkattua!

Hyvin hiljaisesta pariviikkoisesta huolimatta sain kuitenkin syyskuussa kulumaan jonkin verran villoja, yhteensä 711 g. Onneksi opparin neuleet ovat loppusuoralla, pian pääsen taas neulomaan omaan pussiinikin ;)