Sokerpalasein

Kolme valmistunutta käsityötä, kaksi sukkaa sekä matto!

Pitempään työskentelin sukkien kanssa (niitä neuloin tammikuusta asti), matto valmistui viikossa.

Raitaraitanen

Malli: perusperus varpaista alkaen

Lanka: Pääväri Jawoll Superwash harmaana, raidat sekalaisia jämiä

Menekki: 69 g koon 39-sukkiin

Puikot: 2,5 mm Knit Picks -pyörö

Ihan perussukat varpaista varteen, neulottu loopaten kaksi samanaikaisesti, aftertought -kantapää, ei mitään sen kummempaa. No sen havaitsin, että jämälankapallero pysyy mukavasti tallessa ja sotkeentumatta siellä sukankärjessä, ja että tää jälkijättöinen kantapää on varsin kiva ja kätevä. Siihen katsoin osviittaa Missä Neuloimme Kerran -blogin sukkaohjeesta. Aloitin nämä ohjatessani varpaista varteen -sukkakurssia talvella Kässäkerho PomPomissa, mutta ei-niin-yllättäen sen kärkialoituksen demonstroinnin jälkeen en juuri ehtinyt näihin koskea. Nyt sitten tikuttelin ne kevään mittaan loppuun erinäisissä matkaneuletta vaativissa tilaisuuksissa, kuten esimerkiksi ihka-ensimmäisellä TYÖmatkallani toukokuun puolivälissä. Kyllä, olen saanut töitä. Oman alan päivätöitä.

Olen työskennellyt nyt huhtikuun alusta saakka Joensuussa Taitokorttelilla, tarkemmin Taitokeskuksen käsityöneuvojana, ja siellä pysyn vuoden loppuun. Viimeisen kolmen kuukauden aikana olen oppinut hurjasti uutta, ja vielä on vähintään yhtä paljon opittavaa. Työssäkäyntimoodiin asettuminen vaati varsinkin aluksi veronsa, ja olin koko kevään ihan kuolemanväsynyt iltaisin. Nyt on kuitenkin alkanut jo elämä asettua uomiinsa, ja mie alan tottua tähän "uraäidin" rooliin :D

Siellä työpaikkani kangaspuilla sitten paukutin ensimmäisen mattoni moneen vuoteen. Viimeksi olen tainnut mattoa kutoa vuonna 2012, kun omat kangaspuuni oli kasassa. Ohjaushommiahan olen työkseni kansalaisopiston puolella tehnyt kudonnan parissa, mutta ei siellä paljon (lue: yhtään) itse kutomaan pääse. Nyt tilaisuuteni koitti, kun kaikki kaksi perillistäni lähtivät kesäkuun alussa mummoineen ja isomummoineen leirielämää viettämään, eikä miulla täten ollut joka ilta niin kiire lähteä porhaltamaan kotiin töiden jälkeen. Varasin siis sokeripalaloimen ja kudoin menemään, viikon verran pari tuntia illassa.

Vauhtiin pääseminen kesti aikansa, ensimmäisinä päivinä taisin kutoa ehkä kymmenen senttiä illassa, vähän väliä poljentavirheitä korjaten. Sitten alkoi rytmi löytymään, ja lopulta matolle tuli pituutta 160 cm. Puoli metriä pitempänä se olisi ollut passeli eteisen käytävään jonne sen olin ajatellut, vaan kyllä se tällaisena tynkänäkin tulee paikkansa löytämään.

Kuteina on 2/3 räsyä ja 1/3 trikoota. Värjäsin muutaman vanhan lakanan saadakseni kirkasvärisiä kuteita, vaaleat ovat lakanalahjoituksia anopilta ja tumma kude on trikoota. Aika hyvin onnistuin mielestäni tuossa värisuunnittelussa, sidoksen muodostama kuvio erottuu hienosti ja värit näyttävän liukuvan ilman selkeitä raitoja. Hapsut letitin. Koska ne on kivemmat niin.

Ja millainen työ miulla onkaan, ai että.

Sellainen, että näin vapaapäivän iltanakin odotan pääsyä sinne takaisin.

Tulkaahan moikkaamaan jos liikutte kesällä Pohjois-Karjalassa! Tämä loimikin siellä odottaa kutojia, mikäli halajat itsellesi yhtä nättiä mattoa, ja lupaan vielä myydä teille kasan kivoja lankojakin mukaan ;)

Ilmastointi kunnossa

Viime kesänä havaitsin tarvitsevani seuraavaksi kesäksi ehdottomasti keveän kesäneuletakin. Neulefestareilla heinäkuussa olin nimittäin ainoa henkilö koko Toivola vanhalla pihalla, jolla ei ollut villatakkia tai -paitaa päällä. Tai siltä miusta ainakin tuntui. Ja koska miehän en todellakaan käytä villaisia vaatteita kesähelteellä (kärsin kuumasta säästä muutenkin tarpeeksi), piti siis neulomani puuvillainen, silkkinen tai pellavainen takki.

(Mainittakoon, että kesäkuiduista neulottuja tunikoja ja toppeja löytyy kahden käden sormilla laskettava määrä kaapeista, mutta takki huusi poissaolollaan.)

Ihastuin jo huhtikuussa retriitillä Neulistin Sielukas -takkiin, jonka mallikappaletta hän siellä viikonloppuna tikutteli. Ostin PomPomista jo Holst Garnin Coastitkin takkia varten, mutten sitten kuitenkaan jaksanut odottaa toukokuun loppua ja ohjeen ilmestymistä. Siispä toisen luottosuunnittelijan takki puikoille! 

Vadelma-Vianne

Malli: Vianne / Andi Satterlund

Lanka: CEWEC Savanna (50 % puuvillaa, 30 % silkkiä, 20 % nylonia)

Menekki: 232 g kokoon L

Puikot: Knit Pro 4,5 mm

Neuloin pari vuotta sitten Andi Satterlundin Hetty -takin, joka on siitä lähtien ollut yksi käytetyimmistä neuleistani. Tykästyin jo silloin hänen tyyliinsä neuloa saumattomasti istutetut hihat, joten kun hyvän takkimallin tarve iski pikaisesti, suuntasin heti Andin Ravelry-kauppaan - enkä turhaan. Viannessa ihastuin etureunojen pitseihin ja selän ilmastointiin, antaa raikkaiden kesätuulosten puhaltaa!

Neulominen sujui sutjakkaasti hartioilta aloittaen alas helman resoriin, seuraavaksi hihat ja lopuksi etureunojen reunukset napinläpineen. Ei siis yllätyksiä ohjeessa, hyvin kirjoitettu ja selkeä, voin suositella!

 Laitoin takkiin ohjeen mukaisesti viisi napinläpeä ja nappia, vaikka ylimmäinen olisikin selvästi tarpeeton, sen näki myös ohjeen kuvista. Mallitakin ylimmäinen nappi näytti kuitenkin ihan hauskalta "koristeelta" etureunalla, mutta miun versiossa tuo ylin nappi näyttää olevan matkalla maata kiertävälle radalle tai muuten vaan karkaamassa. Saatanpa napsaista sen pois, jos alkaa liikaa häiritsemään sen harhaileva luonne... Sievät kookosnapit löytyivät Kuopion Napista ja Nauhasta, tietenkin.

Takillinen kesälankoja lähti matkaani jo viime kesänä Oulun Lankamaailmasta. En ole täyssilkkilangan ystävä vaikka silkin tunnusta pidänkin, ja arvelin tällaisessa puuvilla-silkki-nylon -seoksessa kuidun pääsevän oikeuksiinsa. Uskoin myös langan sisältämän nylonin vahvistavaan vaikutukseen. Neuletuntuma oli kuitenkin ihan kuin lyhytkuituista bourettesilkkiä neuloessa: pehmeän hauras. En sentään onnistunut katkaisemaan lankaa kertakaan kesken työn, mutta läheltä piti... 

Vadelmanpunainen väri on kuitenkin aivan ihana, ja valmis takki pehmeä ja kevyt, vaikka paksuhko onkin. Onneksi on ne ilmastointireiät! Vähän kyllä liioittelin lankaa ostaessa, tähän meni vain vajaat viisi kerää, ja saman verran jäi vielä jäljelle.

Ohjeen mukaan takki olisi neulottava DK -vahvuisesta villasta. Miun lankavalintani oli hivenen ohuempi mutta samalla joustamattomampi, joten arvelin normaalin L-kokoni olevan oikea valinta. 

Lopputulosta zuumaillessa tulin kuitenkin siihen tulokseen, että M-kokokin olisi riittänyt, kädentiet olivat nimittäin melko reilut ja täten hihatkin turhan väljät (vaikka niitä kaventelinkin ohjeesta poiketen). Tämän vuoksi tavanomainen pingotus vaihtui neuleen kasteluun ja tarkkaan asetteluun kuivumisalustalle, pitsit auki ja muut osat typistettynä tiiviiksi. Väljähköhän siitä silti tuli, muttei mielestäni liian reilu. Ja eipähän kiristä!

Kuvasimme Niinan kanssa Vianneani viime lauantaina Knit in Public -päivänä Kuopion Tuomiokirkon juurella. Siitä jatkoimme sitten Salacavalan terassille yhteisneulomaan skumppalasien äärelle. 

Luulisi siis, että tämä harvinainen vapaapäivä olisi kirvoittanut edes jokusen hymyn kasvoilleni tässä kuvaussessiossa. Jostain syystä kaikissa kuvissa, joissa miulla oli edes hymynhiven huulilla, oli myös tukka pystyssä, neule rutussa tai päästäni näytti kasvavan puunrunko. Siispä näillä nyrpeilykuvilla mennään. Ei miuta oikeesti siis ketuta, onhan uusi mainio takki! Ja kohta aloitan myös sen Sielukkaan neulomisen, koska eihän nyt yhdellä keveällä kesätakilla pärjää.