Sano se pistoin ensi kesänä

Taitoliiton vuoden 2018 käsityötekniikka on kirjonta, tuo hieman unohduksiin jäänyt monikäyttöinen työtapa. Käsityövuosi onkin lähtenyt vauhdikkaasti käyntiin, sosiaalinen media tuntuu pursuilevan esimerkiksi toinen toistaan kauniimpia kirjottuja nappeja (pakko saada)! Mie olen askaroinut hieman nappeja suuremman kirjonnan parissa...

Ensi kesänä myös Jyväskylän neulefestareilla pääsee pistelemään kuvioita neulalla kankaalle. Jos olette seuranneet allekirjoittaneet Instagramia (näkyy myös tuossa oikealla blogin sivupalkissa), olette väkisinkin huomanneet, että mie pääsen heittämään kesäkeikan festareilla: ohjaan Taitolehden kanssa yhteistyössä järjestettävällä ristipistokurssilla hieman perinteistä poikkeavien huoneentaulujen kirjontaa.

Sano se Pistoin -kurssi järjestetään Käsityön museon työpajassa torstaina 5.7. klo 14-17 ja se sopii kaikille pistelijöille märkäkorvista konkareihin. Mallin saa suunnitellaa kurssilla itse, joten jokainen voi kirjailla kotiinsa juuri sopivan (provosoivan) huoneentaulun ;)

Neulefestarien kurssitarjonta, aikataulu ja opettajakunta (melko vaikuttava sellainen, huh mihin seuraan olenkaan päässyt!) on nähtävissä festarien nettisivuilla, ja lipunmyynti alkaa ihan pian: maanantaina 5.3.

Aikomukseni on viettää koko viikonloppu Jyväskylässä, nyt pitäisi vaan päättää mille kurssille itse varaisin paikan! Veera Välimäen kursseilla en ole vielä ollut, ja Melanie Bergiä kiinnostaisi myös lähteä kuuntelemaan. Johanna Ärjen eli Neulistin kokosarjoituskurssi olisi superhyödyllinen, mutta mie ja Excel ei tulla toimeen, joten voi olla että olis miulle vähän tuskainen kurssi :D

Jatkaakseni vielä kirjonta-aiheessa, vuoden ensimmäisessa Taitolehdessä (siinä samassa jonka sivuilta löytyi miun tukusukkaohje) julkaistiin ensimmäinen osa koko vuoden jatkuvasta yhteiskirjontaprojektista, Tiia Erosen suunnittelemasta Salainen Puutarha -tyynystä. Miusta idea yhteiskirjonnasta oli mainio, varsinkin kun projekti kestäisi koko vuoden: kerrankin tarpeeksi aikaa saada osiot valmiiksi, kelkasta putoamisen mahdollisuus on häviävän pieni (toisin kuin yhden kalevalapeiton kohdalla, kröhöm)! 

Löysin pohjattomasta kangaslaatikosta kaunista punaviolettia pellavakangasta ja sain äidiltäni ja mummoltani kasan kirjontalankoja. Voitteko kuvitella, että vielä pari viikkoa sitten tästä villiintyneiden villalankojen kansoittamasta talosta ei löytynyt ainoatakaan kerää helmilankaa tai yhtään tokkaa muliinilankaa? No nyt on sekin puute korjattu.....

Tässä miun aurinko (vai auringonkukka?) alulla. Salainen Puutarha -ohjeet löytyvät myös Taitolehden netistä, innostaako yhteiskirjonta?

Unelmien murattihuivi

Neulesuunnittelussa oma lähestymistapani on lähteä liikkeelle muodosta tai pintaneuleesta, jonka haluan istuttaa tuotteeseen, tässä tapauksessa neuleasusteeseen. Toisinaan suunnittelu lähtee liikkeelle puhtaasti materiaalista, kuten edellisen postauksen Tukusukissa: lanka itsessään tuottaa mielessäni tuotteelle muodon ja pinnan, tätä tapahtuu kuitenkin harvemmin.  

Sain syksyllä ilahduttavan pyynnön Unelmien käsityöt -lehden toimituksesta suunnitella vuoden 2018 ensimmäiseen numeroon jokin asuste, ja antaa samalla pieni haastattelu "Bloggarin kotona" -juttusarjaan. Sain melko vapaat kädet suunnittelussa, ohjeen piti kuitenkin olla mahdollisimman simppeli siten, että kaavioita tai tekniikkakuvia siihen ei saisi sisältyä.

Mikä mainio haaste! Hieman päänraapimista idean syntyminen ensin vaati, olinhan viime aikoina kirjoittanut lähinnä palmikkoisia ohjeita, jotka järjestään vaativat kaavioita auetakseen neulojalle. En kuitenkaan halunnut mennä siitä mistä aita on matalin, kirjoittaa peruspertsaohjetta ihan vaan lehden täytteeksi. Luonnosvihkojani kaivelemalla löytyi vanha idea joustinneulereunaisesta huivista, ja siitä se ajatus sitten lähti...

Muratti

Malli: Muratti-huivi / mie ite, Unelmien käsityöt 1/2018

Lanka: Schoppel Wolle Edition 3.0 (100 % merinoa) värissä Waschtag

Menekki: 130 g

Puikot: Knit Pro 4,5 mm

Malliltaan Muratti on tuollainen "jatkettu" kolmio, ja se aloitetaan poikkeuksellisesti ulkoreunasta luomalla noin kolmesataatuhatta silmukkaa. Aaltoilevan joustinneulereunuksen jälkeen silmukoita kavennetaan urakalla, ja keskiosa tikutellaan ah-niin-ihanaa kierrettyä joustinta kavennelleen kohti päätepistettä huivin keskellä. Helppoa ja hauskaa, ehkä.

Edition 3.0 on Lankamaailmasta tähän tarkoitukseen saamani pehmoistakin pehmoisempi täysmerinolanka. Yhdessä 50 gramman keräpalleroisessa on lankaa 150 metriä, eli ihan ohuesta huivilangasta ei ole kyse. Paksuilla puikoilla Edition 3.0 taipuu kauniisti laskeutuvaksi ja lämpöiseksi huiviksi, siipiväli ohjeen mukaan neulotussa huivissa on noin 130 cm ja korkeus keskeltä 50 cm. Kulutin kaikki kolme kerääni lähes loppuun mutta valmis huivi painoi kuitenkin vain 130 grammaa, eli joko kerät olivat hieman alipainoisia, tai sitten hukkasin jonnekin keränvaihdon yhteydessä välistä poistamiani värijuoksuja. (Jälkimmäinen vaihtoehto on huomattavasti todennäköisempi...)

Neuleohjeen lisäksi lehdessä on yhden aukeaman kokoinen haastattelu, joka sisältää paljon kuvia ja vähän tekstiäkin. Kuviin pääsivät murattihuivin lisäksi ainakin neulomani Hiplee-paita, Satakieli-huivi, Vammus-paita ja Pop Blanket. 

Unelmien käsityöt on tervetullut lisä kotimaan käsityölehtiskeneen, raikas ja rento. Ohjeita löytyy laidasta laitaan, toki tekstiilipainotteisesti. Eikä ole hinnalla pilattu, suosittelen!