keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Neljätoista nappia

Aloitanpa uuden neulevuoden komeasti takilla, jonka piti kylläkin valmistua vanhan vuoden viimeisenä isona neuleena. Toisin kävi. Vuosi sitten tähän samaan aikaan esittelin hupparitakin, jonka valmistuminen oli myös venähtänyt vuodenvaihteen yli. Tästähän voisi tehdä perinteen!


 Kinda Muddy Cardi

Lanka: Madelinetosh Tosh DK (100% superwash merinoa) värissä Badlands
Menekki: 555 g muokattuun kokoon L
Puikot: 4 mm Knit Pro


Yleensä blogipostausta kirjoittaessani kerron ensin mallista, ohjeesta ja neulekokemuksesta. Nyt teen poikkeuksen ja aloitan langasta, koska se on ehdottomasti tärkein asia tästä projektista puhuttaessa.

Kun nuorempi tytär syntyi lähes kolme vuotta sitten, sain silloisilta opiskelukavereiltani lahjaksi lahjakortin Titityyhyn (ihan paras vauvalahja!). Tilasin kortilla viisi vyyhtiä käsinvärjättyä Madelinetoshin merinoa, kauniissa ruskeanharmaassa värissä nimeltä Badlands. Tarkkaan katsoen vyyhdeistä löytyy myös sinertäviä ja kellertäviä sävyjä, upea värjäys kertakaikkiaan! En ollut tätä ennen raaskinut ostaa näitä arvokkaampia lankoja yksittäisiä vyyhtejä enempää. Sittemmin langanosto-omatuntoni on ilmeisesti kokonaan irtisanoutunut, eikä miulla ole enää mitään vaikeuksia tuhlata investoida laadukkaisiin materiaaleihin.


Ihastuin lankaan niin tulisesti, että se saikin odottaa yli kaksi vuotta arvoistaan neulemallia. Tähtäimessä oli takki, jossa tapahtusi jotain, mutta ei liikaa. Ainaoikeaa ei saisi olla, eikä pitsiä tai palmikkoja ylenmäärin. Sileääkin pintaa pitäisi mallista löytyä, mutta täysin sileä perustakki oli ehdottomasti poissa laskuista.

Vihdoin viime syksynä ohje ja malli kohtasivat! Downtown Block -takin ohje oli viihtynyt neulejonossani jo vuosia, tarkemmin syyskuusta 2012. Kätevä tuo Ravelryn kirjasto, paljastaa kaikki vaietut salaisuudet... Kyseessä on tosiasiassa tyköistuva, pitkähihainen ja lantiolle yltävä perustakki, jonka juju on joustinneuleisessa miehustassa. Olen meinannut aloittaa tämän milloin mistäkin langasta, mutta jostain syystä en ollut ikinä ryhtynyt tuumasta toimeen, ennen kuin nyt!


Ja kyllä kannattikin pantata ohjetta melkein viisi vuotta ja hillota lankoja lähes kolme vuotta, tämä yhdistelmä on todellakin ment to be! Aloittaessani olin kyllä ajatellut neuloa takin ohjeen mukaan pitkähihaiseksi ja vähän vyötärön yli yltäväksi, mutta neuleen edetessä päässäni muodostui selkeä kuva pitkästä, lyhythihaisesta ja liivimäisestä neuletakista, just sellaista vaatekaappini kaipaisi.


Downtown Block aloitetaan tuttuun tapaan pääntieltä, muotoillaan hieman korkeammaksi niskasta, ja posotellaan menemään raglanlisäysten kera kunnes on aika erottaa hihat miehustasta. Jätin hihasilmukat odottamaan, neuloin käsillä olevan vyyhdin loppuun, tikuttelin välissä pienet hihat, ja neuloin lopulla langalla helmaa niin pitkäksi kuin mahdollista. Neuloin kyllä vähän liiankin pitkälle jos tarkkoja ollaan, lanka loppui päättelykerroksella 30 silmukkaa ennen loppua. Purin toisesta hihasta vähän, ja päättelin helman silmukat loppuun. En jaksanut enää purkaa toista hihaa saman mittaiseksi, joten jompikumpi hihoista on nyt yhden kerroksen pitempi kuin toinen (en edes muista kumpi, eikä se käytössä näy). Valmis neule painoi ilman nappeja komeat 555 g, eli tuhteja vyyhtejä olin saanut!


Ohjetta en seurannut oikeastaan enää kaarrokkeen jälkeen, ohjeen mukaan kierretty joustin olisi nimittäin vaihdettu sileään neuleeseen jo kainaloiden kohdalla. Miun mielestä sitä piti ehdottomasti jatkaa rinnan alapuolelle oikeanlaisen muodon aikaansaamiseksi, joten niin tein. Neuloskelin myös vyötärömuotoiluja oman makuni mukaan, ja lantiolle tuli lisättyä roimasti leveyttä. Taattua Veera-laatua ohje kuitenkin oli, voin suositella!

Katse ihmettelemään pysähtyneille ohikulkijoille :D

Vähän hirvitti, että tuli neulottua liian nafti takki, päätelty ja napitettu neule näytti nimittäin hyvin hyvin kapealta. Olin valmistautunut ankaraan pingotukseen, mutta kastelu ja mittoihin kuivumaan asettelu riittivät mainiosti. Takki sopii kuin mittatilaustyö (mikäpä muukaan), vaikka joissain kuvissa näköjään napit näyttävät olevan sinkeällä. Totuus on toinen, takki nimittäin istuu kivasti, ei kiristä tai purista! Nappilistan näennäinen irvistely johtunee sen joustinneuleesta, herää kysymys onko joustinneule paras vaihtoehto nappilistan pohjaksi?


Kyllä, eilen paistoi pirtsakka pakkasaurinko, ihan häikäisi! Kiitokset kaverille kuvausavusta, aika kivoja otoksia ensikertalaiselta :) (Ensi kerralla valitaan paikka, jossa taustalta ei löydy yllättäviä voimajohtoja, ja ohikulkijoita on vähemmän, Tuusniemellä ei olla totuttu haustausmaan aidoilla kävelijöihin.) Kesällä suorassa auringonpaisteessa neulekuvaaminen ei välttämättä ole hyvä idea, mutta tämä harvinainen talviauringon pilkahdus mahdollisti langan kauniin sävyn vangitsemisen jokuseen kuvaan. Huraa!

Miulla on uusi luottoneule, tätä olen käyttänyt valmistumisesta lähtien joka päivä. Huraa!

perjantai 13. tammikuuta 2017

Katsaus neulevuoteen 2016

Perjantai 13.päivä, mikä mainio päivä kiusata lukijoita kollaaseilla! On siis aika jo perinteeksi muodostuneen Villaviidakon vuosikatsauksen.

Kaikki muuthan tekivät katsauksensa jo kaksi viikkoa sitten vuoden vaihtuessa, mutta viis siitä. En kykene bloggaamaan uusista valmistuneista neuleista, ennen kun edellinen vuosi on virallisesti saanut päätöksensä.

Vuonna 2016 valmistui puikoillani ja koukullani yhteensä 18 työtä:

2 neuletakkia aikuisen koossa
4 huivia
4 paria sukkia
3 pipoa
1 mekko lapsen koossa
1 paita lapsen koossa
2 paria lapasia
sekä 1 Barbin takki

Lukumäärä ei päätä huimaa, mutta sainpahan näihin kulumaan kuitenkin 3235 g lankaa.

Vertailun vuoksi tilastotietoa edellisiltä vuosilta:

v. 2011: Valmiita töitä 86 kpl, langankulutus 7966 g
v. 2012: Valmiita töitä 70 kpl, langankulutus 7780 g
v. 2013: Valmiita töitä 56 kpl, langankulutus 7443 g
v. 2014: Valmiita töitä 41 kpl, langankulutus 4049 g
v. 2015: Valmiita töitä 20 kpl, langankulutus 2700 g

Valmistuneiden neuleiden määrä on pudonnut radikaalisti, mutta kenties voisi toivoa laadun edes nousseen? :D Tilastossa näkyy selvä notkahdus siinä kohtaa, kun perheeseen syntyi toinen ipana kesken vuoden 2014. Pientä elpymistä on jo onneksi havaittavissa langankulutuksessa, neuleaikaa alkaa jäädä jo enemmän! Tosin iso osa tästä vapautuneesta ajasta on loppuvuodesta kulunut erilaisten neulekurssien ja kerhojen suunnittelun parissa.

Valmistuneiden töiden pienestä lukumäärästä johtuen kokosin vain kolme pientä kollaasia.

Ensiksi viime vuoden suurimpia neuleita:


Seuraavaksi pari suosikkia pienemmistä neuleista:


Joitain neuleita ohjeineen onnistuin myös suunnittelemaan: 

Yksi Kässäkerho Pompom:ille suunnittelemani neulemalli valmistui myös syksyllä, mutta ohje ei ehtiny nähdä päivänvaloa ennen vuodenvaihdetta kaavionkirjoitusongelmien vuoksi. Ehkä se piakkoin onnistuu. Nuo järkyttävän väriset varpaista varteen -sukat eivät varsinaisesti ole uusi malli, vaan kirjoittamani perussukkaohje kärjestä aloitettavia sukkia varten. Mainitsinkin jo syksyllä, että aloitin työskentelyn  Kuopion Kansalaisopiston sivutoimisena tuntiopettajana. Viime syksynä suunnittelin ja ohjasin Sukat uudella tekniikalla -kurssin, jota varten kirjoitin yleispätevän sukkaohjeen kolmelle langanpaksuudelle.

Ommellut olen vuonna 2016 huimia määriä verrattuna aiempaan, pääasiassa lapsille: paitoja, mekkoja, tunikoita, housuja. Joitakin luomuksia pääsi blogiin asti, mutta olen nyt päättänyt etten jokaista ompelusta tänne kuvaa ja raportoi. Pysyköön Villaviidakko neuleblogina, sen alueen mie parhaiten tunnen. No ehkä joku erityisen hyvin onnistunut ompelus joskus saattaa jossain vilahtaa...

Vuoden kohokohtia olivat ehdottomasti totuttuun tapaan Kierot Puikot -neuleretriitti huhtikuussa, ja uutuutena Jyväskylän neulefestarit heinäkuussa. Neulevuoden kruunasi lokakuun lopulla PomPomin superviikonloppu Kuopiossa, mahtavuutta! Osallistuin myös ensimmäistä kertaa Tour-de-Sockille, mutta laihoin tuloksen :D

Vuonna 2016 pääsin vihdoin (vaikkakin osa-aikaisesti) tekemään unelmatyötäni: suunnittelemaan, opettamaan ja ohjaamaan neulomista erilaisilla pidemmillä ja lyhyemmillä kursseilla ja kerhoissa. Suurin toiveeni ja tavoitteeni on vielä jonain päivänä saada neulesuunnittelusta ja -ohjaamisesta itselleni kokoaikatyö, ja nyt pikkuhiljaa on oikeasti alkanut tuntumaan siltä, että se vielä jonain päivänä on mahdollista!

Jo alkaneelle neulevuodelle 2017 asetan tavoitteeksi neuloa yli 4 kg lankaa! Muuta en lupaa, katsotaan mitä uusi vuosi tuo tullessaan :)

lauantai 7. tammikuuta 2017

Sylvian jouluhuivi


Vanhan vuoden viimeinen valmistunut neule esille vielä, ennen uusiin haasteisiin siirtymistä!


Sylvian jouluhuivi

Lanka: Ohut Pirkkalanka (100 % villaa)
Menekki: 176 g
Puikot: 4,5 mm Knit Pro

Monien, monien muiden neulojien tavoin, miekin tikuttelin itselleni joulukuussa mysteerihuivia suomalaisesta villasta. Tukuwoolin sijaan valitsin puikoilleni vanhempaa kotimaista tuotantoa, Pirkkalankaa. Tarkalleen ottaen harmaa, tummanvihreä ja oranssi ovat vanhaa, vielä Suomessa valmistettua Pirkkaa jo edesmenneen isänäitini varastoista. Punaisen ja harmaan ostin tätä huivia varten, enkä ole löytänyt mistään tietoa, mikä on langan nykyinen valmistusmaa. Vuosikertalankojen ansiosta tällä huivilla on jo sinänsä tunnearvoa, ja tulihan tästä aika jouluisesta väriyhdistelmästä ihan mukavan näköinenkin!


Satakieli oli mainio mysteeriohje: Uusi pätkä ohjetta ilmestyi joka toinen päivä, ja se oli niin lyhyt ettei neulomisessa jäänyt pahasti jälkeen, vaikkei olisi joka vihjettä ehtinyt heti sen ilmestyttyä aloittaa. Mie harvoin olen ensimmäisten joukossa saamassa mysteerineuleita valmiiksi, nytkin meni viikon verran viimeisen ohjepätkän ilmestymisestä silmukoiden päättelyyn. 

Valitsin kahdesta päättelyvaihtoehdosta romanttisen nirkkopäättelyn, mutta hupsheijjaa taisin löysäillä vähän, kun nyppyni muistuttavan roikkuvia matosia :D Jäi näemmä löysäilyvaihde päälle huivin reunoista, tarkoituksella yritän neuloa aina tämän mallisissa huiveissa kerroksen ensimmäiset silmukat mahdollisimman väljästi, jotta saan lopuksi huivin yläreunan pingotettua niin leveäksi kuin mahdollista. Leveä tästä tulikin, siipiväli on suunnilleen kaksi metriä! Hieman karhea Pirkkalankakin pehmeni suloisesti kastelun seurauksena, ja ilmava huivi kuivui pingotusalustoilla hetkessä.


Lämpimän ilmavalle villahuiville onkin viime päivinä ollut tarvetta, ylemmän kuvan ottohetkellä pakkanen hipoi kolmeakymmentä astetta (siitä bloggaajan hivenen hyinen katse). Kovin tyytyväinen olen tähän huiviini, ja voin lämpimästi suositella niin sitä, kuin muitakin Heidi Alanderin huivimalleja!