Kävyt maailmankartalle

Ehdinpäs kaikessa synttärihulinassa saada käpyohjeenkin valmiiksi deadlineen mennessä, seuraavaa Ullaa odotellessa!

Vois kyllä sisällyttää siihen uudenvuodenlupaukseen vielä kirjoneuleen treenaamisen, tasaisuudessa on parantamisen varaa...

Neljä vuotta sitten

Syntyi maailmaan pieni (no ei kauheen pieni, 52 cm ja 4410 g!) mustatukkainen tyttönen.

 Tänään se on yli kaksi kertaa pidempi ja viisi kertaa painavampi! Onnea rakkaalle ipanalle :)

Ja lahjapaketista kuoriutui PÖLLÖ!

Little Pinkish Owlie aka. Pöllö Pököpää

Malli: Big Snowy Owl by Purl Soho

Lanka: Virolainen pätkävärjätty worsted-vahvuinen 100 % villa

Menekki: 60 g

Puikot: 4 mm & 2,75 mm

Aloitin pöllön neulonnan toissailtana ja lopetin viime yönä yhden maissa, hyvin ehti valmiiksi :D Simppeli ja hauska ohje, jota tuli kyllä taas modailtua vähän joka kohdasta... Ohjeen alkuperäinen lanka olisi ollut tosi paksua, ja valmis pöllö varmaan puolimetrinen! Tämä yksilö on pienempi, korkeutta korvien kanssa sellaset 24 senttiä. Vartalon kohokuviot jätin pois kirjavan langan takia, joka muuten käyttäytyy harvinaisen nätisti ollakseen pätkärääkättyä. Äiti toi miulle suuren vyyhdin tätä Viron tuliaisina viime kesänä, sellasta paksua, vähän karkeaa ja pikkasen rasvaista villaa. Neulepinnasta tuli kuitenkin juuri sopivan tuntuinen, lempeän villainen :)

Silmiin ja nokkaan käytin sekalaisia jämiä, mitälie novitalaisia. Ohjeessa nokka neulottiin suoraan kiinni pöllöön, mikä osoittautui niin hankalaksi (kun en halunnut repiä linturaukan silmiä irti) että neuloin sen erillisenä ja kiinnitin jälkeenpäin. Lisäsin vielä siivet, pöllö näytti niitä kipeästi kaipaavan vaikka ohjeen yölintu siivetön olikin. 

Pöllönen sai heti nimen ja lähti jo ipanan mukana hoitoon näytille. Voisin sanoa että vähän tuli mulkosilmät ja nokka vois olla siistimpi mutta enpäs sano. Kun lapsi on onnellinen niin on äitikin :)

Metsän katveessa soi ja soi!

Kuka kumma karkeloi?

Mikä metsässä mellastaa

maa vaikka untaan jo makaa?

Metsän pienet menninkäiset 

marssivat mäntyjen takaa...

-Elina Karjalainen

Neulesuunnittelun kurssi, teemavaihtoehdot joko Urban City tai Wild Nature. Kumpaakohan miun mekkomallisto edustaa? ;)

Kuusen Kuiske

Malli: Villaviidakko Designs

Lanka: Drops Alpaca

Menekki: noin 200 g kokoon 12 kk

Puikot: helmaan 4 mm pyörö, muuten koneella neulottu

Mekko rakentuu neljästä koneella neulotusta kappaleesta, vyötäröllä on poikittainen sauma. Olkaimet, vyötärönauha ja käsin neulotun ainaoikein -rimpsuhelman koristenauha koneella neulottua i-cordia (ei siis oikeastaan putkea vaan kolmen silmukan levyisiä tasona neulottuja hyvin pitkiä kappaleita :D). Miehustassa kirjoneuletta ja neulepäärme jonka sisällä kuminauha. Kaikki viimeistelyt tehty käsin, rakkaudella! Mekon kasaaminen meni vähintään yhtä kauan aikaa kuin sen neulomiseen... Olkaimet palmikoitu, huomaattehan?

Hyvin neuloutuu Alpaca koneella, tästä mekosta tuli malliston luksus-kappale. Vähän aiottua pienempi kyllä, oisin suonut tämän mahtuvan Liljalle mutta tulikin tuollainen yksivuotiaalle sopiva miehustan kapeuden vuoksi.

Käpyseni

Malli: Villaviidakko designs

Lanka: Martta konelanka (100 % villaa) tummansinisenä 

ja tuntematon vuosikertalanka ruskeanviolettina

Menekki: noin 120 g kokoon 0-3 kk

Puikot: Miehustan yläosassa 2,5 mm, loput neulottu koneella

Tästä söpöläisestä saatte vain yhden kuvan ja sekin on melko kehno. Ilmeisesti mustan taustan ja tummansinisen langan yhdistelmästä johtuen en millään saanut mekosta kunnon kuvaa sen jälkeen kun sen olin näyttelyyn ripustanut, enkä enää ehtinyt ruveta sitä alas riipimään kuvausta varten. 

Tämäkin mekko on koottu neljästä kappaleesta, ja yläosa on tikutettu käsin. Olalla on täsmälleen kuviolangan väriset napit, harmi etteivät erotu kuvasta kunnolla. Viimeistelyt on hoidettu koneella, alkoi aika loppua niiden saumojen kanssa :D Helman nirkot kruunaavat kokonaisuuden.

Molemmat langat vuosikertalöytöjä mummon varastoista, mahdottoman ohuita ja neuloutuivat kuin unelma. Söpö mekko tuli muutenkin, olen Käpysen kohdalla tyytyväisempi lopputulokseen kuin edellisen mekon, tästä tuli jotenkin käytettävämpi. Mistäs nyt vaan saatais mahdottoman pieni käyttäjä?

Hei, kirjoneuleesta on sentään parempikin kuva:

Ja pitäkääs silmänne auki, samanlaisia käpysiä saattaa ilmestyä kevät-Ullan sivuille lähikuukausina ;)

Suunnittelin kurssin aikana myös muutaman pintaneuleen joista tässä kaksi. Muut lähtivät Heimtextil -messuille ja ovat siis jälkimyynnin takia vielä "salaisia".

Lemmikki

Pintaneule tytön takkiin

Lanka: Isoveli

Puikot: 6 mm

Juurakko

Pintaneule pojan takkiin

Lanka: Isoveli

Puikot: 5,5 mm

Ja loppuun vielä yleiskuva. Seinällä väri- ja lankakartat, runsaasti kirjoneulemalleja, inspiraatiotaulu, 1:1 -tuloste, luonnoksia yms. Halusin malliston ilmeestä mahdollisimman luonnonläheisen ja ei-teollisen, joten kirjoitin kaikki tiedot käsin. Ei ole kyllä hurraamista näyttelyolosuhteissa, kapalevyt naarmuilla ja koko koululta ei löydy tarpeeksi pieniä mallinukkeja?!

Mainio kurssi kyllä, koko opiskeluajan mielenkiintoisin. Olisin vaan toivonut enemmän tunteja vuorokauteen että tähän olisi ehtinyt keskittyä täysillä, nyt messuprojekti vei väkisin päähuomion kouluhommissa... Nooh, ei tämä neulesuunnittelu tähän lopu vaikka kurssi loppuikin ;)

Täyttyneet lupaukset

Vielä viimeisen kerran katse edelliseen vuoteen, ennenkuin Villaviidakossakin matkataan kohti uusia neulehaasteita.

Uudenvuodenlupaus tuli tehtyä vuosi sitten. Lupasin opetella vuonna 2012 yhden uuden asian joka kuukausi, siis 12 uutta taitoa tai tekniikkaa vuodessa.

Aloitin heti samassa postauksessa sukanparsinnalla. Tuon jälkeen en ole kyllä mitään parsinut, vaan kerään reikäiset sukat tulevaa isompaa projektia varten :D

Helmikuussa sain lainarukin ja menin ensimmäiselle rukkikurssille. Siellä opin karstaamaan ja tekemään lepereitä sekä kehräämään niistä.

Maaliskuussa neuloin miehelle paitaa (valmistui huhtikuun alkuun), jossa oli miulle aivan uudenlaista rakenne. Kysehän oli saumattomasta hybridistä.

Toukokuussa järjestettiin ensimmäinen savolainen neuleretriitti, jossa Tuulian rukkikurssilla opettelin modernimman rukin kanssa pitkävetoa.

Kesäkuussa julkaisin ensimmäisen virkkausohjeeni, iltalaukun. Se on edelleen jaossa vain Napissa ja Nauhassa, pitäisköhän ladata nettiinkin?

Heinäkuussa alkoi Stephen Westin mysteerihuivi-Rockefellerin neulonta, viimeiset vihjeet tulivat elokuun puolella. Tässä huivissa kokeilin ensimmäistä kertaa intarsiaa. Aika pienimuotoisesti, mutta kuitenkin.

Syyskuussa alkoi verhoilukurssi, se olikin mukavaa hommaa. Tuoliprojekti ei vielä ole ihan valmis (loppusuoralla kuitenkin), mutta se on sivuseikka :D

Cria -takki valmistui myös syyskuussa, ja sen projektin aikana opettelin uuden tavan luoda silmukoita (cabled cast-on) ja uuden tavan tehdä napinläpiä (one row buttonhole).

Lokakuussa neulesuunnittelun kurssilla pääsin tutustumaan neulekoneen saloihin. (Joo kyllä mie ne kurssin tuloksetkin pian postaan!)

Samoihin aikoihin neulottiin myös kuopiolaista mysteerisukkaa, jonka yhteydessä opettelin kasialoituksen, uudenlaisen kantapään ja silmukoiden päättelemisen ommellen. Myös Judy's Magic Cast-on tuli tutuksi samoihin aikoihin.

Pikaisen laskutoimituksen jälkeen uusia tekniikoita ja taitoja vuoden aikana opin 14 kappaletta. Tavoite siis täyttyi ja kaksi vielä päälle, hurraa! Kylläpä tuli ylpeä olo ;)

Vuonna 2013 lupaan neuloa enemmän perheelleni, opetella neulomaan saksaksi, ja kuitenkin samalla neuloa vaan just sitä mitä ite haluan!

Ja lupaan myös ommella enemmän, Bernina-rukka tuli viime vuonna käynnistettyä ihan liian harvoin. Aloitin tämän lupauksen toteuttamisen jo joulun alla, kun surautin Liljalle jääkarhun kuusen alle.

 Jääkarhu nimeltä Pinkki

(Yritin kyllä ehdottaa nallelle arktisempaa nimeä 

kuten Pyry tai Tuisku, mutta neiti kolmevee ei ottanut tällaista 

kuuleviin korviinsa.)

Ohje&kaavat: muistaakseni Suuri Käsityölehti 11/97

Tarvikkeet: puuvilla-teddykangasta, askartelusilmät ja -kuono, 

pieni pala ginghamia korviin ja tassunpohjiin, Isoveli-lankaa kaulahuiviin.

Vanua, villaa ja jämälankoja täytteeksi.

Pinkki on jämäkkä kaveri joka ei turhista hötkyile. Se söi sisuksiinsa kaiken mahdollisen kätköistäni löytyneen vanun lisäksi runsaasti huovutusvillaa ja koko suuren langanpätkäpurkkini sisällön :D Ei uskoisi miten paljon täytettä yksi karhu vie. Säkäkorkeutta on jotain 35 cm ja pituutta 45 cm.

Frankfurt Am Main pähkinänkuoressa

Siinähän se viikko vierähti uskomattoman nopeasti: messuillen, messuillen ja messuillen. Ja ehkä ihan vähän shoppaillen ja herkuttellenkin ;) Homman nimi oli siis Heimtextil -messut, "Textile passion meets profession".

Frankfurtin järjettömän suuressa messukeskuksessa (hallien väliä kuljettiin busseilla!) valokuvaaminen oli tietenkin ankarasti kielletty, mutta lauantaina paikan sulkeuduttua sai omasta osastosta napata kuvia ennen purkua.

Hyvin erotuttiin joukosta, ainut ständi koko DesignLive -hallissa jossa oli jokin lavaste :D Meillä oli neuleella päällystetty puu, ihanainen! Ja myös ainut musta osasto. Pöydällä näkyy myytävien kuosien pinot (yhteensä 300 kpl) ja telineessä pintamallit, kudottua, huovutettua, neulottua, mitävaan. Mukana noin 50 opiskelijan malleja, miulta neljä kuosia ja kuusi pintamallia jotka esittelen jahka se on luvallista. Hyvin meni matka, saatiin paljon arvokasta kokemusta, palautetta ja myytiinkin jotain ;)

Reissustamme oli juttu viime viikon Opettaja -lehdessä, ja Taito -lehteenkin pitäisi tulla pikapuoliin juttua, samoin Savon Sanomiin.

Ja löytyihän sieltä jokunen lankakauppakin, joista oikeastaan vain yksi on mainitsemisen arvoinen (muut pieniä tai liian vaikeita löytää tai liian kaukana keskustasta). Katsokaa, lankaa kadulla!

Wolle Rödelin isohko kauppa sijaitsi vanhan kaupungin ja Zeil -ostoskadun välissä, kivenheiton päässä Tuomiokirkolta. Wolle Rödel on saksalainen lankavalmistaja, ja nimikkolankojen lisäksi liikkeessä oli myynnissä mm. Lana Grossan ja Regian keriä.

Knit Pro -puikkoja sai sieltä hienoissa pikkuisissa pahvilaatikoissa. Miulta itse asiassa katkesikin puikko matkalla, mutta ostin uudet eräästä ensin kohdalle sattuneesta ompelutarvikeliikkeesta. Tuli jokusen euron halvemmaksi kun kotimaasta ostaessa.

Wolle Rödel -merkin tuotteet olivat tietysti huomattavasti muita edullisempia, ja mukaan tarttuikin testiin jokunen kerä sukkalankaa.

Toinen blogin aihepiiriin kiinteästi liittyvä ostos oli kaunis ja raikas sukkakirja Joker -halpakirjakaupasta, maksoikin kokonaiset viisi euroa. Saksankielinen tietysti, mutta eiköhän tästä Ullan neulesanastolla selvitä. Ja oonhan mie joskus ammoisessa peruskoulussa lukenutkin kuusi vuotta saksaa.

"Sukkia vuoden ympäri, tunnelmaa luonnosta" tai jotain sinne päin :D Korjatkaa jos olen väärässä.

Viimeinen kuva onkin ovela aasinsilta seuraavaan postaukseen, uudenvuodenlupauspohdintaan. Vähän myöhästyin tuosta vuoden alusta mutta voihan sitä tehdä vaikka uuden lupauksen joka kuukausi...

Talven väri

Uuden neulevuoden avaus olisi oikeastaan tarvinnut kuvaustaustakseen myrskyisää merta ja kivistä rannikkomaisemaa. Tai edes laituria ja vettä. Edellisten puutteessa saatte tyytyä metsäsavolaiseen pihamiljööseen autotalleineen, lapsineen ja lumilinnoineen.

Kalastaja laiturilla

Malli: Quay by Veera Välimäki (testineule)

Lanka: Drops Nepal (65 % villa 35 % alpakka) sävy 0501

Menekki: 657 g kokoon 42 (painavin koskaan neulomani vaate!)

Puikot: Knit Pro 5 mm

Alituisesta Ravelryssa roikkumisesta on hyötyä: satuin marraskuun lopulla bongaamaan Veeran uusimman, vielä tuolloin suunnitteilla olleen mallin projektisivun ihan tuoreeltaan, tarjouduin heti testineuloksi ja riemukseni pääsin mukaan! 

Ihan heti en päässyt kuitenkaan tikuttelemaan, sillä takki söi ohjeen mukaan runsaasti lankaa ja sopivaa ei varastosta valmiiksi löytynyt. Onneksi Dropsin alpakkajuhla oli tuolloin meneillään, ja Oulusta Kärkkäiseltä hain 14 kerää Nepalia polkuhintaan. Lanka oli nappivalinta: takkini on pehmeä, muhkean lämmin ja pinta on kaikessa yksinkertaisuudessaan ja harmaudessaan upea.

Quay aloitetaan pääntieltä johon neulotaan paksu käänne, mielestäni takin parhaita yksityiskohtia. Rakastan neulepäärmeitä! Voisin neuloa niitä joka paikkaan, ja koneneulonnan kurssilla taisin niin tehdäkin :D

Koska kyseessä oli testineule, pyrin tietenkin seuraamaan ohjetta mahdollisimman tarkasti.

Kaarrokkeeseen jouduin kuitenkin lisäämään muutamia kerroksia jotta sain hihoihin tilaa hyvinmuodostuneille hauislihaksilleni ;) Vartaloa neuloessa miulla oli sitten ongelmia sisälukutaidon kanssa ja tein epähuomiossa vyötärökavennuksia tuplasti niin paljon kuin piti. Lisäyksiäkin piti sitten tietysti tehdä enemmän, mutta muuten seurasin ohjetta kuuliaisesti. 

Ja hyvä ohje se olikin :) Malli on mielestäni todellinen käyttöneule. Niskaa ja kaulaa se ei kyllä juurikaan lämmitä mutta sitä varten on huivit! Tuli vahingossa otettua myös monta hyvää kuvaa mummon neulomasta tähtipiposta:

Ilman New Yorkin matkaa alpakkainen takki olisi varmasti valmistunut jo pari viikkoa sitten. Sen jälkeen olikin neulekurssin loppukiri ja vielä joululahjaneulontaa, ja takki sai odotella. Vihdoin kun neulomisaikaa olisi riittänyt, mie töhöilin ne tinat kädelleni uutena vuotena :D Onneksi iho parantui nopeasti (vaikka näyttää edelleen hirveältä, mutta kiitos kaikille parantumistoivotuksista!) ja torstai-iltana pääsin jo puikkoihin käsiksi. Oikeastaan sainkin neuleen valmiiksi täsmälleen oikeaan aikaan, koska tämänhetkisten tietojeni mukaan Quayn ohje julkaistaan ensi viikolla!

Taskut ovat toinen Quayn kivoista yksityiskohdista, ne jotenkin täydentävät kokonaisuutta.

Kameran takana heiluneen miehen mielestä nappivalintani oli varsin neuvostohenkinen! No ei kai sentään? Mahtavat metallisen tähtinapit Napista ja Nauhasta kruunaavat kalastajaneuleeni. (Onko tässä maassa muitakin nappikauppoja?) Ankkurinapitkin olisi olleet mahtavat, mutta niitä ei tähän hätään mattapintaisina löytynyt. Hätä miulla itse asiassa olikin nappien kanssa, miehen pikkusisko diilasi ne eilen Kuopiosta leffareissullaan kun mie en ollut herännyt nappitodellisuuteen tarpeeksi ajoissa. 

Ai miksi oli sitten pakko saada ne heti? Haluan takin ehdottomasti päälleni kun huomenaamuna nousen Kuopiossa junaan ja illalla Helsinki-Vantaalla luokkakavereiden kanssa lentokoneeseen. Myö lähdetään viikoksi Frankfurtiin, Heimtextil 2013 -messuille myymään suunnittelemiamme kuoseja ja pintamalleja!

Kotiinpaluun jälkeen onkin paljon postattavaa: uudenvuodenlupauksia, Frankfurtin lankakauppoja (onko niitä?) ja se lupaamani neulekurssin loppunäyttely. Stay tuned ;)

Katsaus neulevuoteen 2012

Tuli neulottua. Tarkemmin 70 kpl neuleita ja virkkuuksia.

15 paria sukkia
1 lapaspari
11 pipoa
12 huivia/kauluria
4 takkia/paitaa
2 liiviä
5 lapsen/vauvan neuletta
3 peittoa
10 pientä koristetta
2 pussukkaa
5 tiskirättiä

Lankaa näihin kului 7780 g.

Vastaavat määrät vuodelta 2011 olivat 86 työtä ja 7966 g kulutettua lankaa. Pieniä neuleita tuli tehtyä aiempana vuonna enemmän, mutta muuten mennään aika samoissa lukemissa. Kahdeksan kilon maaginen raja häilyy horisontissa :D Ehkä se ylittyy tänä vuonna? Juuri päättyneen vuoden langankulutuksesta tosin jäivät pois kaksi vielä esittelemätöntä neulemekkoa, mutta ne laskettakoon ensi vuoden saldoon.

Sitten taas totuttuun tapaan Villaviidakon kootut neuleet 2012!

Sukkia:

1. Devon   2. Blathnat

3. Mansikkalaku   4. Herringbone Rib  5. Polku

Pipoja:

1. Excess   2. Gerda   3. Rustling Leaves Beret

4. Jorvin vauvamyssyt   5. Malibu Bulky Mock Cable Hat   6. Sweet Baby Cap

Huiveja ym:

1. Arroyo   2. TGV

3. Rockefeller   4. Simple Sprinkle

5. Vela shawl

Isompia neuleita:

1. Neiti Talonmies   2. Seamless Hybrid

3. Carrot Cardi   4. Cria

Pikkuisia neuleita:

1. Baby Sophisticate   2. Tulppaanitunika

3. Aurinkopuku Perhonen   4. Pikku-Kipparin takki

5. Garter Stitch Baby Kimono

Ja seuraavanlaista kollaasia en vielä viime vuonna saanutkaan esitellä, eli Villaviidakko ylpeänä esittää

Omat mallit 2012:

1. Elonkorjuu   2. Kesän Lapsi

3. Neidonkyynel   4. Vieno

5. Syyskukka   6. Helmiäinen

Vuosi 2013 voisi olla vaikka "neulo omalle lapsellesi -vuosi". Oikein järkytyin kun huomasin etten ollut neulonut Liljalle kuluneena vuonna paljon mitään, ja ne vähätkään eivät oikein sopineet :D (Paitsi aurinkopuku, se on ihana!). Myös kädenlämmittimiä voisi tehdä enemmän, en ollut edes ennen tätä katsausta tajunnut että niitä tuli tehtyä vain yhdet koko vuonna!

Nyt vaan joudun hetken odottelemaan ennenkuin pääsen taas kiinni puikkoihin. Onnistuin uudenvuodenyönä kaatamaan sulat tinat kädelleni, joka on nyt tiukassa hopeakääreessä palorakkuloiden puhkaisun jälkeen. Kyllä harmittaa, näille parille päivälle ennen loppiaista olin suunnitellut kaikenlaista projektia, joihin olisi kyllä tarvittu tätä oikeaa kättäkin. No, tietokoneen näppäimistöä voi sentään käyttää vähän vammautuneenakin, lähipäivinä mietiskelen täällä miten vuosi sitten annettu uudenvuoden lupaus on pitänyt :)