sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Ompelijatar treenaa

Ompeluharjoitukset trikoon (ja muun joustavan materiaalin) parissa jatkuvat. Ihan perus-pertsaa vaatetta tuli ommeltua lopputalven ja alkukevään aikana.

Helmikuun lopulla ompelin pari vaatetta tuliaisiksi hiihtolomareissulle Etelä-Suomeen lähtiessä. Tyttärien pieni Minttu-serkku sai velourista liivimekon:


Malli Ottobresta 1/2014 Blue Orange -liivari, koko 80 cm. Punakuvioiset, pehmeät velourit olen saanut blogiystävältä. Pääntielle ja kädenteihin kokeilin ensimmäistä kertaa joustokanttia, ihan kivalta näyttää. Innostuksissani venytin kyllä pääntielle ompelemaani nauhaa liikaa, ja kangas vetää vähän rutulle. Vaan eipä tuo käytössä haittaa. Kuvittelin tehneeni reilun mekon, mutta kas vain, tuolloin yhdeksän kuukauden ikäinen tyttönen täytti koko mekon tehokkaasti! Yhtään sovituskuvaa en valitettavasti saanut näpättyä, oli sellainen vauhti päällä ipanalla.

Äitini, eli tyttöjen pikku-mummo sai tuliaisiksi yöpaidan. Tai tunikan, ihan miten vaan!


Kaava on Ehta ja koko XL. Täsmälleen samalla kaavalla siis kuin oma hupputunikani, paitsi että hihat lyhensin ihan olemattomiin ja helmaa on pidemmälti. Kangas on Majapuun Moroccan Tiles -luomutrikoota harmaan sävyissä. Laatu on suht paksua, toivottavasti mekkonen ei ole liian kuuma yöpaidaksi.

Eräs neulojaystävä sai maaliskuussa poikasen, ensimmäisensä. Me kalakukkoneulojat kokosimme tuoreelle perheelle perinteisen vauvapaketin, jonka teemana oli tällä kertaa "kaikki värit". Mie lupasin tehdä tumput, ja päätinkin neulomisen sijaann ommella ne kasaan, ennenkuulumatonta!


Osviittaa tumppujen ompeluun kurkkasin Pieni Lankarulla -blogista, ja se olikin helppo homma! En edes kaavoja piirrellyt, leikkelin vaan sopivia paloja ja annoin mennä. Vaikeinta oli sovitella nuo pikkuriikkiset palaset saumurin neulan alle... Kankaina Tyyne-Esterin raikkaan oranssia resoria, Metsolan Autot-joustofroteeta ja vuorina Käpysen vihreä luomutrikoo. Kivat tuli, toivottavasti uunituore äiti on samaa mieltä!

Sitten varsinaiseen sarjatuotantoon. Pienempi ipana alkaa olla siinä iässä, että bodyt alkaa jäädä historiaan ja paitoja tartteis saada. Mielummin paljon ja kerralla. Onneksi on ihania trikoita kaapit pullollaan!


Hurautin kerralla kolme! Kaava ottobresta 4/2008 malli 11, ihan perusperuspaita, koko 92 cm. Ylimpänä Ikasyrin keltaisia ruusuja ja Käpysen luomutrikoota, keskellä Noshin siilijerseytä ja saman firman toffeenväristä resoria, alinna PaaPiin lampaat-luomujerseytä marjapuuronvärisellä resorilla. Täytyy sanoa että näistä trikoista edukseen erottui Nosh. Siilikankaan pinta on sileämpi ja tasaisempi kuin kaveriensa! Ei mene Noshin kankaissa rahat hukkaan.

Vähän piti sentään kikkailla, tein kaikkiin erilaiset hihansuut:


Vihreässä taitteelle saumuroitu hihansuu, siileissä perus resorihihansuu ja lampaassa yhden kerran käännetty hihansuu. Tykkään noista kaikista!

Sit myös pääntien tikkaukset on kaikissa erilaiset:


Näistä suosikkini on tuo siilipaidan aaltoileva ommel, jota myös kolmen pisteen siksakiksi kutsutaan. Bertasta löytyy jos jonkinlaista tikkiä! Se vähän lohduttaa, olen edelleen näet suivaantunut siitä paininjalan puristusvoiman säätimen puuttumisesta. Kone pitäisi päivittää uuteen, ja se kustantais sellaset 1500 euroa, huiiii.....

Lammaspaita alkoi miun silmissä näyttää enemmälti yöpuvulta, joten surautin sen kaveriksi trikoopöksyt.


Kaava löytyi yllättäen Ottobresta, lehti 4/2007 ja malli 2. Alkuperäisessä ohjeessa saisi olla kuminauhakujia ja trikoolla kanttausta ja mitälie, mie surautin samaa marjapuuronväristä resoria reilusti joka kohtaan. Kiva setti tuli!

Jo syksyllä julistin, että mielestäni Ottobren kaavat ovat kapoisaa mitoitusta. Sain silloin muutaman eriävän mielipiteen kommenttilaatikkoon, mutta tämän toistumisen uhallakin sanon taas samaa: kyllä on kapeita!

Iiris käyttää tällä hetkellä 86-92 -senttisiä vaatteita, pääosa 92-senttisistä on reiluja. Katsokaas tätä paitaa:


Se on just sopiva, ellei jopa aavistuksen nafti, ei todellakaan kasvunvaraa. Ketjumyymälöissä esim. Lindexillä on kans näin pieni mitoitus, kun taas esim. Polarn O. Pyretillä ja Tutalla mitoitus on reilua. Yritän siis tästä lähtien muistaa valita isomman koon ainakin yläosia OB:n ohjeilla ommellessa! Housut olivatkin rielumpaa mallia, ja sopivat hyvin, pituutta on jopa reilusti.

Seuraavaksi siirryn kokonaan mekkojen ompeluun, kevään juhlakausi on pian täällä ja kesä jo kolkuttelee ovella ;)

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Kierot Metsäläiset

 

Viikonloppuna retriittilöitsettiin jokavuotiseen tapaan täällä Pohjois-Savossa. Mie sain jo viidettä kertaa olla järjestämässä vuoden hienointa koko viikonlopun neuletapaamista, ja tällä kertaa Kierot Puikot olikin suurempi kuin koskaan, osallistujia yli 40! Tänä vuonna kokoonnuimme Rautavaaran Metsäkartanoon, niin kauas sivistyksestä kuin mahdollista. Siellä tilat olivat isot, ruoka hyvää ja ympäristö hengästyttävän kaunis.

Viikonloppu sisälsi jotain vanhaa ja jotain uuttakin. Lankakirppistely, herkkupöydässä mässäily, lankalottoaminen ja rantasaunonta ovat tärkeitä toimituksia, joista ei luovuta! Kaikki työpajat olivat tänä vuonna ennennäkemättömiä, niihin osallistuvat pääsivät geokätköilemään, värjäämään lankaa sekä joogaamaan.

Perjantaina retriittitunnelman virittely aloitettiin tiukalla kolmiosaisella tietokilpailulla:


Lauantaina kuvattiin neuleita upeissa maisemissa:


Eräät osallistuivat etänä lankakirppisshoppailuun:


Välillä joku ehkä sai jopa valmiiksi jotain:


Lellun kokeilevassa värikeittiössä...


...värjättiin lankaa kyseenalaisin metodein!


Eräät saivat aikaan upeita vyyhtejä:


Kun taas toisten langat näyttivät sisälmyksiltä:


Totuttuun tapaan lankalottopöytä notkui ihanuuksia, tänä vuonna ehkä jopa enemmän kuin koskaan:


Turvalonkeroisia syntyi viikonlopun aikana yksitoista:


Pöytien välissä sai kierrellä turisemassa, ihailemassa muiden töitä ja lankoja, ja solmimassa uusia tuttavuuksia:


Retriitiltä kotiuduin huomattavasti väsyneempänä kuin sinne lähdin, taas on yksi vuoden hienoimmista viikonlopuista takana. Valtavan iso kiitos retriittiemolta kaikille uusille ja vanhoille neulojaystäville osallistumisesta!

lauantai 2. huhtikuuta 2016

Pomtsipom

Täällä Savonmaalla tapahtuu harvinaisen vähän. Kaikki kässämessut, -kurssit, ja muut häppeningit järjestetään vähintäänkin naapurimaakunnassa, jollei jopa ihan eri puolella maata. Tänään ei kuitenkaan tarvinnut lähteä merta edemmäs kalaan, sillä Kuopiossa pidettiin kevään odotetuimmat avajaiset!

 

Uusi lankakauppa ja kässääjien kohtauspaikka on enemmän kuin tervetullut! Arvatkaa kuka oli (jos ei ihan ensimmäisenä niin heti toisena asiakkaana) paikalla heti kympiltä, kun Kässäkerho PomPom avasi ovensa ensi kertaa!

 

Liiketila Puijonkadulla on pieni mutta avara ja valoisa, eikä liian täyteen ahdettu. Tilaa on juuri sopivasti sohvaryhmälle, pitkälle pöydälle tuoleineen, käsityökirjastolle, ja tietysti lankahyllyille! Valikoima on pieni mutta laadukas, tällä hetkellä mm. Onionin ja Holst Garnin lankoja, jota ei ole tähän mennessä Kuopiosta saanutkaan.

 

PomPomissa  oli pannu kuumana koko päivän, ja ovi kävikin tasaiseen tahtiin. Itse viihdyin paikalla puoleen päivään asti valikoimaa ihaillen, kahvitellen, kirjoja selaillen ja neulekaverien kanssa jaaritellen.


Tulevaisuudessa PomPomissa pidetään kursseja ja käsityötapaamisia, jään mielenkiinnolla odottamaan mitä tuleman pitää.


Tunnustettakoon, että suurin syy miun aikaiselle paikalle saapumiselle oli nämä:


Ihanainen Tukuwool ilmoitti viime viikolla lopettavansa. Mie säikähdin pahanpäiväisesti, sillä en ollut päässyt vielä edes kokeilemaan koko lankaa! Hiplaillut olin kyllä sitä useampaankin otteeseen, mutta aina jättänyt ostamatta. PomPom oli saanut ison laarin Tukun Fingeringiä varastoon, ja se olikin avajaistarjouksessa. Ostin tummansinistä Inkua takillisen, ja vielä varmuuden vuoksi kaksi vanhaa roosaa Taatea ja yhden valkean Saken, jos vaikka tulisikin tarve yksivärisen sijaan raitatakille, tai jopa huiville. Kauheesti kutkutti ostaa keltaset tai fuksiat takkilangat, mutta niin vain päädyin tyylikkääseen tummansiniseen. Alankohan aikuistua?