Ei-niin-haikea Haiku

Kesän silmukkapitoisin viikonloppu on takanapäin, ja se olikin viikonloppu vailla vertaa! Nelipäiväisestä viikonlopusta riittääkin tarinoitavaa useampaan postaukseen, mutta aloitetaan nyt tällä uutukaisella festarihuivilla, johon kääriytyneenä vietin koko tapahtuman...

...joo en. Olen ehkä aiemminkin todennut, että kuumuudesta kärsivänä henkilönä en käytä villavaatteita tai -asusteita ollenkaan kesällä. Paitsi kotona villasukkia. Pitihän se huivi kuitenkin rekvisiitaksi raahata mukana, kun kerrankin osallisuin festarien virallisen etkoiluhuivin, Haikun, yhteisneulontaan.

Erittäin punainen Haiku

Malli: Haiku / Anna Johanna

Lanka: Colinette Jitterbug (100 % merinovillaa) värissä Morello Mash (ja sen loputtua Malabrigo Sock värissä Tiziano red) sekä Ilun Handun täysmerinolanka vaaleanpinkkinä.

Menekki: abauttiarallaa 200 g

Puikot: 4 mm Knit Pro

Kertakaikkiaan kiva huivi tämä Haiku, helppo mutta mielenkiintoista neulottavaa, ei pääse tylsyys yllättämään! Aina oikeat raidat ja briossi vuorottelevat mukavassa rytmissä, ja reunuksen siksak kruunaa kokonaisuuden. Huivistani tuli just sopivan kokoinen siipiväli huitelee jossain 180 sentin tienoilla.

Perinteisesti yhteisneulonnan tulokset yhteiskuvattiin festivaalien iltatapahtumassa, tällä kertaa Toivolan pihalla neuleillassa lauantaina. Paikalla oli toinen toistaan seesteisempiä ja rauhallisempia Haikuja, pari sinistä sekä muutama kirkuvan punainen!

Haiku on suunniteltu neulottavaksi Tukuwoolista, mutta miun vaatekaapista puuttui just punainen merinohuivi. Molemmat käyttämäni langat ovat stashin aarteita vuosien takaa, Jitterbug hieman Ilulaista paksumpaa ja täten myös sisälsi vähemmän metrejä kuin ohje ohjeisti varaamaan lankaa (ja tietenkin sen valmistus on lopetettu jo useita vuosia sitten, mikäs sen jännittävämpää!).

Koska tykkään elää vaarallisesti, aloitin huivin näillä langoilla kaikista varoitusmerkeistä piittaamatta. Ja kuten miulle käy joka ainoa kerta, niin myös tälläkin kerralla päävärini loppui kesken. Reunuksen siksak-briossia oli vielä muutama kerros neulottavana ja huivi olisikin jäänyt auttamatta liian pieneksi, ellei kotikaupungin päiväreissulla paikallisesta lankakaupasta olisi löytynyt vyyhdillinen Malabrigon Sockia, jonka sävy oli niin lähellä Jitterbugia kuin vain eri värjäri voi toista päästä. Niinpä huivini valmistui (ajallaan, hahaa!), eikä kukaan festareilla huomannut reunuksen värinvaihtokohtaa ennen kuin sen itse osoitin.

Lankamarkkinat Toivolan pihalla täyttyivät langannälkäisistä neulojista perjantaina ja lauantaina, ja mitä herkkuja siellä olikaan tarjolla!

Miuta ilahdutti erityisesti se, että kotimaiset lankavärjärimme eivät jääneet piiruakaan jälkeen ulkomaisista tähdistä, joita oli saapunut paikalle sankoin joukoin. Pikemminkin päinvastoin, omaan ostoskassiini pääsi tänä vuonna vain kotimaisten taiteilijoiden lankoja (ja niitäkin melko maltillinen määrä, hyvä mie!

Mukaan tarttui kaksi vyyhtiä Petrichorin kokeiluvärjäämää fingering-vahvuista merinovillaa ja saman taiteilijan neuleaiheisia tarroja, Ikken merinosinkkua värissä Hera sekä Rouva Silmusolmun merinosukkista värissä Merlot. Lisäksi ostin virallisen festaripinssin karitsan kuvalla, sekä Moreenin osastolta neulakinnastekniikkaa käsittelevän kirjan (taitojen muistelu alkakoon!). Kässäaiheiset postikortit ovat Harjun Paperista. Kuvasta jäi puuttumaan vielä Ilun värjäämä hattaranpinkki (ja myös ulkonäöltään erehdyttävästi hattaraa muistuttava) silkki-mohair, joka on jo neuloutumassa hyvää vauhtia Birds of a Feather -huiviksi...

Festarilakana

Kesän odotetuin viikonloppu on nyt takanapäin, ja ai että se olikin just niin mainio kuin olla saattaa! Jyväskylän kesän neulefestarit 2017 oli täynnä neuleystäviä, kursseja, lankaa, herkkuja, ja vielä vähän lankaa, Toivola vanha piha suorastaan pursuili toinen toistaan houkuttelevampia ihanuuksia.

Huomioita lankamarkkinoilta:
- Sukkalankut näyttävät nousseen hitiksi, niitä oli herkullisesti esillä useamman kotimaisen värjärin pöydällä
- Useammalta myyjältä löytyi myös mohairsilkkiä tai muuta pörhelöistä lankaa, viime vuonna ei tod ollut! Varsinkin seuraavan kuvan Louhittaren Luolan Auterettaret (alpakkasekoitepörhinkäiset) jäivät vähän kutkuttelemaan...
- Kaikenlaiset gradientit pitkillä liu'uilla näkyivät olevan myös kovassa huudossa, ja niitä pompahteleekin jatkuvasti esiin festariostoksia esittelevissä instagram-kuvissa.

Miun festariostokset olivat tänä vuonna varsin maltilliset, niitä pääsee katselemaan blogin oikean sivupalkin kautta instagram-tililtäni, käytän nimimerkkiä emmakar.

Neulefestareita varten täytyy tietysti neuloa varta vasten jotain uutta!

Tapani mukaan mie olin ajoissa liikkeellä neuleineni, eli päättelin virallisen festarineuleeni langat edellisenä iltana, ja pingotin sekä kuivatin sen kuumassa saunassa. Ja kylläpä olikin aamulla sileä ja kuuma :D

Summer Shlanket

Malli: Starting Point (mystery KAL) / Joji Locatelli

Lanka: Roosa Nauha sukkalanka vaaleanpunaisena, Hopeasäie Basic sinisävyisenä,

Itse värjätty kirjava sukkalankku, Lanitium ex Machina perussukkalanka värissä Dragonfly,

sekä Väinämöinen värissä Daalia

Menekki: 360 g

Puikot: 4 mm

Uskaltauduin pitkästä aikaa osallistumaan mysteerikalisteluun, kun tämä Joji Locatellin suunnitteleman huivin neulonta ajoittui niin sopivasti ajalle ennen festareita: ohje julkaistiin viidessä osassa, joista viimeinen noin kuukautta ennen festareita kesäkuun puolivälissä. Arvelin ehtiväni tikuttaa huivin valmiiksi ennen asettamaani deadlinea, ja täten päästä huivin kanssa morjenstamaan sen suunnittelijaa Jyväskylään. Ja onnistuin kuin onnistuinkin!

Huivin nimi Starting Point eli "aloituspiste" on sikäli ovela, että äkkiseltään on vaikea nähdä mistä huivin neulominen on aloitettu. Ei suinkaan huivin keskeltä, kuten voisi helposti arvata, vaan huivi aloitettiin samanaikaisesti molemmista päistä, ja ohjeen viimeinen osa yhdisti nämä kaksi täsmälleen samanlaisiksi neulottua kappaletta. Ovelaa! Tosin oli aika ajoin hieman turhauttavaa neuloa sama ohjeen osa aina kahdesti...

En muista olenko ikinä neulonut mitään näin isoa asiaa, joka ei olisi peitto! Tämä on oiva malliesimerkki "shlanketista", eli blanketin ja shawlin välimuodosta.

Mysteereihin värien valinta on mielestäni se paras, mutta samalla kamalin osa. Kun ei tiedä mitä tuleman pitää, saattaa värivalinta mennä täysin metsään (kuten edellisen kerran miulle kävi mysteerineulontaan osallistuessani). Tähän maliin värejä piti osata valita peräti viisi, ja nyt onneksi onnistuin ihan mukavasti, joskin festareilla näin monta hienompaa huivia kuin omani! Katsokaa vaikka:

Kuvassa takarivissä oikeanpuolimmaisena itse suunnittelija, joka oli saapunut Jyväskylään opettamaan useita kursseja viikonlopun aikana. Itse osallistuin Approach to Sweater Design -kurssille, jossa Joji opetti meille mm. kokosarjoitusta ja kertoi omasta neuleidensuunnitteluprosessistaan. Kurssin jälkeen piti tietysti kiitokseksi kääräistä Joji hänen suunnittelemansa huivin lämpimään syleilyyn!

Osallistuin myös haastavalle Nancy Marchantin Grab Bag of Brioche Techniques -kurssille, jossa opeteltiin kaksivärisen briossin kääntelyä ja vääntelyä. Hyvin mielenkiintoinen kurssi sekin, josta kerron lisää jos/kun kurssilla saamani malli-idea realisoituu ;)

Parasta festareilla on uusien ja vanhojen neuleystävien kohtaaminen! Matkaseuralaiseni Niinan blogista voi katsella kasapäin kauniita fiiliskuvia ja lukea lisää viikonlopusta, yhdyn täysin hänen jokaiseen lauseeseensa. Kiitos myös huivikuvista :)

Superi (briossi)viikonloppu

Viime viikonloppuna Kuopiossa vietettiin Kässäkerho Pom Pomin järjestämää SUPERviikonloppua ensimmäistä kertaa. Toivottavasti tämä oli ensimmäinen monista, oli nimittäin erittäin superi viikonloppu!

Tapahtumapaikalla, sataman läheisyydessä sijaitsevassa galleriatilassa oli koko viikonlopun tarjolla mahdollisuus ostostella kotimaisten lankavärjärien tuotteideita, ihailla muutamien neulesuunnittelijoiden trunk showta sekä osallistua erinäisille kursseille.

Pari tunnelmakuvaa paikan päältä, Lanitium ex Machinan hypisteltävän kauniita minivyyhtejä:

 

 Christa Beckerin herkkiä ja höyhenenkevyitä pitsineuleita:

 

Ihan pikkuisen piti ostostella, KVG Woolworksilta merinoita ja Kraftilta BFL:ää.

Tunnelmallisessa neuleillanvietossa lauantaina saatiin nauttia herkullista lähiruokaa, ja kuunnella neulesuunnittelija Katrine Birkenwasserin tarinointia. Ja tietysti neuloa hyvässä seurassa!

 

Parasta viikonlopussa olikin ehdottomasti uusin neuleihmisten tapaaminen, osa jo ennestään nettineulemaailmasta tuttuja ja osa aivan uusia kasvoja. Kyllä nää neuletapahtumat on mainioita, kaikkien kanssa löytyy keskustelunaiheita!

Monta mainiota tyyppiä tapasin, kun lauantai-iltapäivänä pidin loppuunmyydyn Kaksivärisen briossin perusteet -kurssini kymmenelle innokkaalle neulojalle! Kukaan ei tunnustanut ennen käyttäneensä kyseistä tekniikkaa, mutta niin vain kolmessa tunnissa se alkoi sujua jokaiselta! Näin hienoja harjoitustilkkuja kurssilaisilta syntyi:

Kurssimateriaaleja tehdessäni suunnittelin, neuloin ja kirjoitin ohjeet kahdelle yksinkertaiselle briossiasusteelle. Koska onhan uutta tekniikkaa heti mukava kokeilla johonkin "oikeaan" neuleeseen, joka ei kuitenkaan ole liian vaikea?

Bertta

Malli: Bertta -briossipipo, suunnittelija minä itse

Lanka: Viking Ville (vanhempi, nykyistä sileämpi laatu) 

luonnonvalkoisena ja tummanharmaana

Menekki: 109 g tupsuineen

Puikot: 5 mm Knit pro

Piposta tuli muhkea ja ihanan paksu, juuri siis sellainen kuin pitikin! Kaksiväristä briossia on mielestäni helpompi neuloa pyörönä (siksi opetin kurssilla ensin tasoneulonnan, hehheh), ja tämä onkin mainio ensimmäinen projekti! Silmukat on luotu vain yhdellä värillä, mikä nopeuttaa alkuun pääsemistä. Tämä myös siksi, etten ole onnistunut ikinä saamaan kaksiväristä aloitusta tarpeeksi joustavaksi pipon reunaa varten. I-cord-aloitus kyllä toimisi, mutta en välitä sen ulkonäöstä pipon reunuksessa (huiveissa kyllä!). Briossi on superjoustavaa, joten ohjeen mukaan neulottu bertta sopii päänympäryksille 55-60 cm. 

Edellisen neulomani pipon tupsun pienuudesta traumatisoituneena tehtailin tähän pipoon naurettavan ison ja painavan tupsun. Löytyisiköhän seuraavan hatun kohdalla jo kultainen keskitie?

Ei pipoa ilman lapasia!

 Birkitta

Malli: Birkitta -briossilapaset / Mie ite

Lanka: 7 veljestä (tämä lanka ei olekaan päässyt blogiin asti moneen vuoteen, rasti seinään!), molemmat sävyt jotain vuosientakaisia, ei enää värikartassa olevia.

Menekki: 70 g suht pieniin lapasiin

Puikot: 4 & 4,5 mm

Tosi perusperuslapaset, ja ihanan lämpimät sellaiset! Tällaisia peukalokiilattomia en olekaan ennen suunnitellut. Tai ei näissä nyt kauheasti suunnittelemista ollut, kunhan kirjoitin ohjeen :D Erittäin helppoa ja nopeaa neulottavaa, kunhan briossin rytmiin pääsee kiinni. Mainio joululahjaneule siis, tutut varokoot!

Ajattelin laittaa ohjeet Ravelryyn jakoon ihan suomeksi, resursseja englanniksi kääntämiseen nyt ei ole. Kiinnostaisiko teitä? Siis ei ohjeen kääntäminen, vaan tällaset peruspertsaohjeet? ;D

Pomtsipom

Täällä Savonmaalla tapahtuu harvinaisen vähän. Kaikki kässämessut, -kurssit, ja muut häppeningit järjestetään vähintäänkin naapurimaakunnassa, jollei jopa ihan eri puolella maata. Tänään ei kuitenkaan tarvinnut lähteä merta edemmäs kalaan, sillä Kuopiossa pidettiin kevään odotetuimmat avajaiset!

 

Uusi lankakauppa ja kässääjien kohtauspaikka on enemmän kuin tervetullut! Arvatkaa kuka oli (jos ei ihan ensimmäisenä niin heti toisena asiakkaana) paikalla heti kympiltä, kun Kässäkerho PomPom avasi ovensa ensi kertaa!

 

Liiketila Puijonkadulla on pieni mutta avara ja valoisa, eikä liian täyteen ahdettu. Tilaa on juuri sopivasti sohvaryhmälle, pitkälle pöydälle tuoleineen, käsityökirjastolle, ja tietysti lankahyllyille! Valikoima on pieni mutta laadukas, tällä hetkellä mm. Onionin ja Holst Garnin lankoja, jota ei ole tähän mennessä Kuopiosta saanutkaan.

 

PomPomissa  oli pannu kuumana koko päivän, ja ovi kävikin tasaiseen tahtiin. Itse viihdyin paikalla puoleen päivään asti valikoimaa ihaillen, kahvitellen, kirjoja selaillen ja neulekaverien kanssa jaaritellen.

Tulevaisuudessa PomPomissa pidetään kursseja ja käsityötapaamisia, jään mielenkiinnolla odottamaan mitä tuleman pitää.

Tunnustettakoon, että suurin syy miun aikaiselle paikalle saapumiselle oli nämä:

Ihanainen Tukuwool ilmoitti viime viikolla lopettavansa. Mie säikähdin pahanpäiväisesti, sillä en ollut päässyt vielä edes kokeilemaan koko lankaa! Hiplaillut olin kyllä sitä useampaankin otteeseen, mutta aina jättänyt ostamatta. PomPom oli saanut ison laarin Tukun Fingeringiä varastoon, ja se olikin avajaistarjouksessa. Ostin tummansinistä Inkua takillisen, ja vielä varmuuden vuoksi kaksi vanhaa roosaa Taatea ja yhden valkean Saken, jos vaikka tulisikin tarve yksivärisen sijaan raitatakille, tai jopa huiville. Kauheesti kutkutti ostaa keltaset tai fuksiat takkilangat, mutta niin vain päädyin tyylikkääseen tummansiniseen. Alankohan aikuistua?

King of Brioche

Vieläkin leijailen täällä jossain Stephen-huuruissa eilisillan jäljiltä! Informatiivisen yhteenvedon eilisillan mahtavuudesta voi lukea Niinan Minä Teen -blogista, mie nyt tyydyn laittamaan muistiin vain muutaman huomion.

Chevron Crew!

- Stephen on mahtava tyyppi! Niin mukava ja symppis ja tyylikäs. Ja kauheen pitkä!

- Kyllä suomalainen varautuneisuus karisi heti Titityyn ovella kun ensimmäisenä kuuluu huudahdus "What a beautiful shawl!" ja suunnittelija itse ryntää heti halaamaan ja toivottamaan tervetulleeksi :D

- Varsinaisesti mitään uutta ja ihmeellistä en tuolla Color Play -kurssilla oppinut. Pikemminkin se oli kolmen tunnin show, josta sai innostusta, inspiraatiota ja uusia ideoita sekä vinkkejä. Todellakin hintansa arvoinen kokonaisuus. Varsinkin Stephenin suunnittelutyyli oli innoittava.



- Miusta tuli entistä suurempi Stephen-fani, kun sain kuulla että hän neuleiden suunnittelun ja toteutuksen lisäksi myös kirjoittaa ohjeensa itse. Olin miettinyt asiaa pitkään ja nyt uskaltauduin siitä kysymään. Respectit hänelle!

 
- Monet herra Westin uusimmista neuleista olivat kuvien perusteella miun makuun vähän turhan räväköitä, jopa järkyttäviä. Livenä (kyllä, hänellä oli kymmenittäin neuleita mukana näytillä, ja niitä sai sovitella) monet mallit olivat kuitenkin huomattavasti "ihmisystävällisempiä" ja kauniimpia räikeistä väreistä huolimatta.

- Herra tunnisti hämmästyttävän hyvin kaikki kurssilaisten päällä olleet neuleet, ja muisti jokaisen oman neuleensa langan nimen ja värienkin nimet. 

 - Sain jonkinlaisen värivamman tai -häiriön kurssilta, tänä aamuna oli ostoskassin sisällössä ihmettelemistä!

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa...

Retriitti taas onnellisesti ohi, viikonloppuun mahtui (itsestäänselvyyksien kuten neulomisen, mässäilyn, lankahurmion ja ylenmääräisen nauramisen lisäksi) mm. projektipussien ompelua, fimomassanappeilua, sekä kokeilevaa neulekuvausta. Kuvat puhukoot puolestaan, sanon vain sen verran että olipa viikonloppu!

Kierot Puikot 2015 -retriitille TiiQ:n yksinoikeudella suunnittelemat Villiviini -sukat. Upeita, eikö? Ohje tulee yleiseen jakoon Ravelryyn puolen vuoden kuluttua.

Kevät-Ulla ja mainos

Vuoden ensimmäinen Ullaneule ilmestyi eilen, ja se on täynnänsä upeita neuleita! Menkää vaikka katsomaan. (Ai että on hallyyttävä kansikuva!) Mie täällä taistelen mielihalua vastaan laittaa Linia samantien puikoille, ah miten tyylikkäältä ja samanaikaisesti mukavalta se näyttää! Ja ensi talveksi taidan tikuttaa Sipin Iippanalle, hauskan näköinen myssy. Nyt ohje näyttää näille imetysaivoille liian monimutkaiselta :D

Miekin jopa sain valmiiksi villavaippahousujeni ohjeen ennen deadlinea tammikuussa. Pitkä suunnittelemattomuus on siis katkaistu, ja pölyiset aivosolut on taas valjastettu käyttöön, hihhei!

Tämän näköiset pöksythän ne olivat. Bloggasin housuista jo viime vuoden puolella. Ravelrystä Villaviidakon vaippahousut löytyvät täältä.

***

Loppuun häpeämätöntä suoramainontaa:

Kierot Puikot 2015 -neuleretriitillä on vielä tilaa! Tämän vuoden savolainen retriitti järjestetään huhtikuun viimeisenä viikonloppuna, ja edellisvuosien tapaan luvassa on neulontaa, lankashoppailua, työpajoja, lankalottoa, herkuttelua, työpajoja, rantasaunomista ja vaikka mitä. Retriittitunnelmia aiemmilta vuosilta voit katsella tästä blogista täällä ja täällä.

Lisätietoa ja ilmoitattautumisohjeet löytyvät Kierot Puikot -ravelryryhmästä, liity ihmeessä joukkoon iloiseen :)

Isot pienet joulut

Tärkein merkki joulun lähenemisestä on kuopiolaisten Kalakukkoneulojien vuotuiset pikkujoulut. Sunnuntaina taas kokoonnuttiin yhteen neulomaan, nauramaan, mässäilemään, lankashoppailemaan, arpomaan ja vaihtamaan lahjoja. On kyllä suuri kunnia ja etuoikeus tuntea näin suuri määrä ihania naisia, näiden pippaloiden voimalla sitä ehkä taas jaksaa tätä ajoittain yksinäistä kotiäidin arkea täällä peräkylässä vähän eteenpäin.

Perinteisestä pikkujoulupaketistani kuoriutui kasa muodikkaita minivyyhtejä, ja minivyyhtejä löytyi myös arpajaispalkinnostani. Olen vähän arkaillut jämälankavillasukkajoulukalenterin aloittamista, mutta nyt se on kai pakko että pääsen näistä kaikista kunnialla eroon!

On ne söpöjä! Mutta pakko sanoa, mikä järki näissä on?? Mitä on tapahtunut perinteisille jämälankapalleroille? Niistä sentään voi aloittaa suoraan neulomisen, nämä vyyhdit täytyy jaksaa keriä ennen kuin langan saa puikoille, mikä tuntuu välillä miulle olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa. Välineiden puutteestä ei ole kyse, kaapista löytyy ensiluokkainen kerijälaite ja kahdet vyyhdinpuutkin. Tuntuu vaan et sillon ku neulotuttaa, niin ei ole aikaa tuhlattavaksi kerimiseen :D

Herra Kraft oli tuttuun tapaan paikalla pikkujouluissa ihanine lankoineen. Mie poistuin paikalta kerrassaan kaksi vyyhtiä rikkaampana. Suloisen tuhkanharmaan vyyhdin ostin itse, ja upea paloautonpunainen (erään neulojatoverin mielestä emmanpunainen) vyyhti kuoriutui Kalakukkoryhmän jouluvaihdon paketista.

Viime aikoina olen keskittynyt enemmän lankojen keräilyyn kuin niiden neulontaan, mutta yhtä jos toistakin on toivon mukaan puikoilta valmistumassa jouluksi...

Olkaa kiltisti, tontut kurkkivat ;)