keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Talven viimeinen

Tämän talven viimeiseksi jäävä isompi neule on valmis! Sehän tarkottaa sitä että nyt sitten kevät saa tulla kun villis on saatu puikoilta. Eiksnii? Joohan? Tule jo kevät!

Pointsit hovikuvaajalle joka onnistui kaiken miun heilumisen ja huitomisen välillä nappaamaan monta hyvää otosta ;)


Red Wine and Raspberries

 Malli: Suvi Simolan Vammus kirjasta Kaikki lähti lapasesta!
Lanka: Drops Fabel Print viininpunaviolettina ja 
Rowan Fine Lace (80 % alpakkaa 20 % merinoa) marjapuuronpunaisena
Menekki: 330 g, ry 102 cm.
Puikot: Knit Pro 4,5 mm -pyörö

Paitani tarina alkaa Lindexin alennuskorista :D Luokkakaverini oli ostanut edullisesti neuleen, jonka väri oli täydellinen: elävä pinta jossa ripaus punaviiniä, marjapuuroa ja vadelmaa. 

Kaverin alelöydön nähtyäni en suinkaan rynnännyt samaan ketjuliikkeeseen, vaan Dropsin lankoja Kuopiossa myyvään luontaistuotekauppaan. Olin nimittäin vain pari päivää aiemmin nähnyt siellä Fabelia, joka oli ei-aivan-mutta-melkein saman väristä. Alessakin se oli, ja kuusi kerää lähti repussa mukanani kohti kotia.

Langan sävy ei kuitenkaan ollut valmiiksi juuri sitä oikeaa. Lankavaraston uumenista löytyi kuin tilauksesta ihanaisen Mertsun miulle viime kesänä lähettämät kaksi kerää pehmoista luksushuivilankaa, jotka sopivat visiooni kuin nenä päähän. Yhdessä nämä langat muodostivat kokonaisuuden jolle en voinut kuin huokailla :)


Alun perin miun piti neuloa lankayhdistelmästäni Veera Välimäen Folded. Mallitilkkuilun ansiosta (kyllä, neuloin mallitilkun!) kuitenkin selvisi, että en saisi näistä langoista aikaan tarpeeksi laskeutuvaa pintaa ohjeen vaatimalla tiheydellä. Uusi malli valikoitui noin kolmessa minuutissa, kun sohvalla vieressäni sattui lojumaan Kaikki lähti lapasesta -kirja. Langoistani syntyvä neulepinta oli sileänäkin varsin eläväistä, joten mahdollisimman simppeliä mallia etsin, jossa kuitenkin pitäis olla jokin juju. Ja sehän löytyikin helposti!


Vammus aloitettiin kauluksesta (ei kai niitä paitoja muualta kannatakaan alottaa?), muotoiltiin niskaa lyhennetyin kerroksin, ja sitten posotettiin menemään raglania eteenpäin. Ohjetta ei paljon alun jälkeen tarvinnut tuijotella kun on samantyyppisiä ennenkin neulonut, mitä nyt silmukkamääriä vähän tarkistella. En mallitilkkuilusta huolimatta päässyt ohjetiheyteen, ja koska en halunnut enää pienemmillä puikoilla neuloa niin valitsin vain yhden koon pienemmän version, ja paidasta tuli varsin passeli. Pituutta neuloin lisää vähän joka kohtaan, muuten pysyin ohjeen ruodussa ja nuhteessa.

Neulominen oli aika peruskauraa, joskin hyvin nautinnollista täydellisen lankayhdistelmän ansiosta. Helmaan ja hihansuihin neulottiin poikittain ainaoikein-kaitaleet jotka kiinnitettiin sileän osuuden silmukoihin joka toisen kerroksen lopussa. Helmakaitaleen neulominen tuntui kestävän kauemmin kuin koko vartalo-osan, ja se söi lankaa tuhottomasti :D Mutta on se nätti! Hihoissa ja just tuossa helmassa Fabelin värivaihtelu tulee näkyviin, miusta se ei ole vika vaan hauska yksityiskohta. Mainitsinko jo että tykkään näistä langoista yhdessä? ;)


Kyllä se kaitale on ihan suora, takapuolella on vaan enemmän täytettä!

Jos nyt jotain korjaisin, niin neuloisin hihansuukaitaleet pienemmillä puikoilla, nyt ne on vähän turhan löysät. Muuta paranneltavaa en keksi, tästä tuli ihan paras! Eikä vähiten lankojen ansiosta. Ohjeessa olleet kukkakirjailut jätin suosiolla pois, tämä pinta on parhaimmillaan ilman krumeluureja :)

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Miksi oi miksi?

Etsi omituisuus seuraavasta kuvasta, suuntaa antavana vinkkinä lisäsin punaiset nuolet:


Kaunisraitainen miehensukka Mary Oljen kirjasta Suomalaisia sukkia ja muita neuletöitä. Aloitin tietysti kärjestä, ja fiksuna tyttönä neuloin koristeraitojen reunimmaiset oikeat silmukat kiertäen että tulis nätimpi.

Nättihän se toki on joo, mutta nuo viereiset kahden nurjan silmukan levyiset raidat vähän otti osumaa: kierretty silmukka on kiristänyt sitä edeltävät nurjat tiukkaakin tiukemmiksi, ja se jälkeiset nurjat taas ovat löpperölöysiä. Ja ihan samalla kireydellä olen varmasti neulonut koko ajan, enkä ainakaan tietoisesti ole kiristellyt ylimääräisiä missään vaiheessa. Neuloin jalkaterän valmiiksi silmäni totuudelta sulkien, mutta ei näitä nyt kerta kaikkiaan voi tällaisiksi jättää.

Sama ilmiö tapahtui tammikuussa neulotuissa Tilney sockseissa, mutta ei näin vahvana. Kuvan ottamisen jälkeen purin koko hönnän kärkeen asti ja aloitin raidat alusta, ilman kiertelyjä. Ja näyttää muuten huomattavasti paremmalta...

Miksi oi miksi?

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Kaukaista lankaa

Hurjan suuret kiitokset kaikille Käpysukkiani kehuneille! Odotan innolla teidän versioitanne ;)

Nyt vähän erilainen tilaustyö: mummo toi joulukuussa Uudesta Seelannista ohuen ohutta merinolankaa ja pyysi neulomaan pitsisen kolmiohuivin. Mikäs siinä, helppo homma vai mitä? Lanka vain sattui olemaan aavistuksen kirjavaa (vihreä-oranssi-sininen-violetti-punainen, lyhyet värijuoksut), joten mallivalinnasta tuli hivenen haasteellinen :D Onneksi ravelry on pullollaan toinen toistaan upeampia, ilmaisiakin huivimalleja, ja sieltähän se vastaus löytyi tälläkin kertaa.


Ihan yksinään en silti uskaltanut värikylläisestä langasta ruveta neulomaan, vaan kesytin värien ilotulituksen toisella, kotoisan yksivärisellä silkkivillalla. Ei paha, vai mitä? Seuraavasta kuvasta tosin erottuu, että kesytyslanka pääsi loppumaan kymmenen kerrosta liian aikaisin, ja huivin reunus on neulottu kaksinkertaisella merinolla. Näin ollen pitsin alareuna on aavistuksen muuta huivia räiskyvämpi!


Maailman toiselta puolen

Lanka: Touch Yarns Merino 2ply (100 % merino) superkirjavana ja Wetterhoff Silvia (70 % villa, 30 % silkki) viininpunaisena
Menekki: 125 g, huivin pituus 200 cm ja korkeus keskeltä 80 cm
Puikot: Knit Pro 4 mm

Ravelrysta löytyy yli 400 projektia tälle mallille, joukossa myös monivärisiä. Pitkät värijuoksut omaavalla langalla en olisi ihan tällaista mallia valinnut, mutta arvelin Eliinan sopivan sileän keskustan vuoksi hyvin lyhyissä pätkissä värjätylle langalleni. Oikeassa olin, olen aika tyytyväinen siihen miten lanka huivissa lopulta käyttäytyy.

Vaikka tein vähemmän keskiosan toistoja kuin ohjeessa, niin kauheen isohan siitä lopulta tuli, just ja just mahtui pingottumaan vierassängyn päällä! En oo tainnutkaan ennen näin suurta kääriytymishuivia tehdä, kyllä nyt pysyy mummo lämpimänä :)


Uusia asioitakin jouduin taas opetelemaan, huivi pääteltiin virkkaamalla. Ensin ajatteliin laiskuuksissani oikaista ja päätellä perinteisesti, mutta onneksi en niin tehnyt. Virkaten päättely oli ensipähkäilyn jälkeen (englanninkieliset virkkaustermit eivät ole ystäviäni...) tosi helppoa, ja reunasta tuli mahottoman nätti! 

Viimeisessä kuvassa langan väritkin pääsevät oikeuksiinsa kevätauringon kuumottaessa :)


Terveisiä huivin omistajalle Ouluun, saa tulla hakemaan!

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Metsä-Ulla

Vuoden ensimmäinen Ullaneule on ilmestynyt!

Mukana on jälleen myös yksi miun malli, käpyinen sellainen :)


Kuusenkäpy on ensimmäinen suunnittelemani sukkamalli, ehkä tunnistatte käpykuvion koneneulontakurssin mekoista? Ohjeessa oli aika tekeminen, sukat ovat toistensa peilikuvat ja raidoituksen takia molempien sukkien ohje piti kirjoittaa kokonaan erikseen ettei ohjeesta tulisi sekamelskaa. Onneksi apunani oli joukko testineulojia, kiitos kaikille :)

Käpysukat aloitetaan kärjestä, niissä on ainaoikein-raitoja, maailman helpoin kantapää, lämmittävä kirjoneuleraita nilkassa ja mainitsinko jo että raitoja on runsaasti?! :D Mikä tahansa fingering -vahvuinen sukkalanka käy, mielestäni taustaväriksi tuollainen lievä semisolid-värjäys on aikas kiva.


Käpyseni pienoiseni

Malli: Kuusenkäpy by mie ite (Ulla 1/13)
Lanka: Louhittaren Luolan Väinämöinen värissä Vilja ja Wolle Rödel Classic 4-fach ruskeana
Menekki: 78 g, koko 37-39
Puikot: 2,75 mm Knit Pro -pyörö

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Ystävällinen vyyhti

Etelänloma Lappeenrannassa alkaa olla lopuillaan, huomenna pitäis lähteä ajelemaan takaisin pohjolaan. Viikkoon on mahtunut kaikkea mahdollista sukulaisvierailuista kylpylässä polskutteluun ja leikkipuistoista suuriin akvaarioihin. Ja oon mie ehkä pikkusen ehtiny neuloakin...

Kaikkea muuta kuin pehmeä lasku arkeen on edessä, sunnuntaina pitäis pikakirjottaa yks essee ja ens viikolla on loppuarviointi jos toinenkin, vielä aika paljon luonnosteltavaa ja ideoitavaa tekemättä...

Uusi ystäväni kuitenkin helpottaa kouluunpaluuahdistusta, nimittäin paikallisesta ihanan pikkuisesta lankakaupasta löytynyt Pirtin meleerattu luonnonvärinen karstalankavyyhti. Miten värjäämätön lanka voi olla näin kaunista?  Kuva ei kyllä lainkaan tee langalle oikeutta... Vähän kyllä ihmettelen itseäni, yleensä tähän aikaan vuodesta ostoskasseistani löytyy vaaleanpunaisia ja keltaisia keriä eikä suinkaan ruskeaa... Onko miusta tullut järkevä aikuinen? :O


Helmikuun lankaliikenteen katsaus on vähän jäljessä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Lankaa kului puikoilla 423 g, varastoon saapui 600 grammaa uutta lankaa, mutta pois annoin/myin 550 g! Varasto siis laihtui, hyvä mie! 

Mainittakoon kuitenkin, että miulla ei ole mitään tarvetta kauheesti pienentää varastoa tai päästä eroon langoistani. Niille on omakotitalossa ihan hyvin tilaa, mutta ei sen varaston nyt tietysti kilokaupalla tarviis välttämättä kasvaakaan. Olo on turvallinen kun lankalaatikot on mukavasti pullollaan :)

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Vrooom!

Joskus vuosia sitten mies toivoi miulta neulottua ralliruutukaulaliinaa. Innoissani ostin langat (Novitan Woolia) ja aloin neuloa. Etenin parissa viikossa noin 10 cm, tuskastuin, purin koko hönnän, tikutin raivokkaasti kaksinkertaisesta langasta mustavalkoisen raitakaulaliinan ja vannoin etten koske enää kirjoneuleisiin pitkällä puikollakaan.

Miehen syntymäpäivä läheni jälleen, ja kun edellä kuvastusta tapauksesta on nyt neulekokemusta karttunut muutamia (tuhansia) lankakilometrejä, uskalsin kohdata uudelleen vanhan viholliseni ralliruudun. Toisille tämä kuviomalli kai näyttäytyy shakkilautana, mutta tässä Amerikan autoja harrastavassa taloudessa nimi on ehdottomasti ralliruutu.

Tällä kertaa neuloin ruutuja salaa, että mahdollinen epäonnistuminen ei olisi niin karvas vastaanottajankin pettyessä. Mutta enpäs epäonnistunut! Behold, Villaviidakon ensimmäiset kirjolapaset!


Ralliruutulapaset

Malli: Nro 1. kirjasta Sata kansanomaista kuviokudinmallia (koonnut Eeva Haavisto)
Lanka: Gjestal Maija mustana ja luonnonvalkoisena
Menekki: 72 g miehen lapasiin
Puikot: 3,5 & 3,75 mm Knit Pro -pyörö

Sata kansanomaista kuviokudinmallia on kirjanen täynnä kauniita kintaita. Varsinaisia ohjeita ei oikeastaan ole, vain kuvio ja silmukkamäärät, edes langan paksuutta ei ole määritelty. Peukalokiilat myös puuttuvat tyystin, ja niiden poissaolo on kirjan esipuheessa selitetty sillä että useimmat mallit ovat niin iäkkäitä, ettei tämä "uutuus" ollut vielä rantautunut Suomeen.

Niin vaan kuitenkin sain lapasista passelit, ja jonkinlaisen peukalokiilankin onnistuin neulomaan. Miehekkeellä kun on niin leveä käpälä että kiilaton lapanen ei kyllä millään olisi käteen mukavasti istunut. Kärkikavennuksistakin tuli niin siistit että ihan tässä meinaa rinta röyhistyä.


Peukalon olin alun perin ajatellut myös neuloa ruudulliseksi, mutta ajanpuute iski ja istuuhan nuo mustatkin peukalot malliin ihan kivasti. Mustaa Maijaa meni koko kerä ja luonnonvalkeaa reilut parikymmentä grammaa. Onneksi en valinnut mustan kaveriksi kirkasta valkoista niinkuin alunperin ajattelin, lapasistahan olisi tullut ihan hävyttömän kirkkaat :D

Kintaita tikuttaessa iski välillä epäilys, että onkohan ne sittenkään tarpeeksi leveät. Neule kyllä venyi hyvin joka suuntaan, mutta kirjoneule veti keskeneräistä työtä kuitenkin kasaan aika tehokkaasti. Kastelun ja pingotuksen jälkeen sen sijaan en epäillyt enää yhtään leveyden riittävyyttä, katsokaa vaikka:

 

Askartelin ihan ite lapasplokit pahvista ja muovipusseista, hyvin toimi!

Yritin saada isäntää vielä poseeraamaan lapaset ulsteria vasten, mutta se ei enää suostunut kun kuvauspaikkana toimineeseen leikkipuistoon alkoi tulla enemmän väkeä. Lilja vieressä demonstroi oikeaoppista poseerausta kuin ammattilainen konsanaan!


Mies yllättyi lahjastaan ja tuntui tykkäävän, ja tämän hehkutuksen jälkeen ei liene tarvetta enää kertoa että itsekin olin melkoisen tyytyväinen lopputulokseen ;)