Ja ihan hyvähän siitä tuli! Kaava on KatiK Designin Ehta, jonka ostin viime keväänä ihan paperiversiona. Kaava sisältää ohjeet paitaan/tunikaan/mekkoon lyhyillä ja pitkillä hihoilla, hupulla, taskuilla ja ilman. Miun versiossa on taskut ja huppu, ja pituus on tunikan ja mekon väliltä, tein niin pitkän kun sain tuosta metrin mittaisesta Keltamarjat-kangaspalastani. Keltamarjat, kuten myös sen kanssa täydellisesti yhteensopiva vihreä trikoo ovat Käpyseltä, ostin ne messutarjouksesta Joensuusta viime syksynä, metri molempia vain 20 euroa! Vihreää ei paljo jäänyt, keltamarjoja vielä vähemmän. Sitruunankeltaisen resorin hommasin Napista ja Nauhasta Kuopiosta, omassa varastossa ollut mangonkeltainen oli liian lämmin sävy, enkä jaksanut odotella nettikauppojen toimituksia. Värit eivät toistu kuvissa aivan oikein, kuvitelkaa sellainen kirkas, rehellinen perusvihreä, tumma sinivioletti ja raikas keltainen!
Mekkotunikani on kokoa XL, ja passaa miulle melko hyvin. Hihat ovat hivenen pitkät, ja rinnuksen kohdalla on vähän löysää, muuten koko on sopiva. Huppu on tosin hyyyvin reilu, sen vaihdan ensi kerralla pienempään.
Selkeiden ohjeiden ansiosta ompelu sujui mainiosti, varsinkin saumuroitavat vaiheet! Ompelukoneeni säädöt sen sijaan tuottivat taas päänvaivaa. Olen nyt tullut siihen tulokseen (ohjekirjan ja facebookin Ompeluelämää-ryhmän perusteella), että miun koneesta ei löydy paininjalan puristusta säätelevää kytkintä. Väljällä tikinmuodostuksella ja pitkällä tikillä sain hupunreunan ja taskunsuut jotenkuten tikattua, mutta kyllä se hankalaa ja hidasta oli! Yläsyöttäjä olisi kuulemma ratkaisu ongelmaani, mutta se ois sellanen satasen hankinta :/
Olen kyllä tyytyväinen aikaansaannokseeni! Seuraaviin viiteen mekkoon on jo kankaat hommattu, köhköh... Ylpeänä puin marjamekkoni päälle torstaina mennessäni kuvataidekerhoa pitämään, ja neljäsluokkalaiset oppilaat kommentoivat heti miun olevan oudosti pukeutunut! Lasten suusta kuulee totuuden :P
Oishan sitä tietysti sen verran voinut kuviin panostaa, että ois pedannu sängyn ja poistanu harsot ja itkuhälyttimet sun muun sälän näkyvistä. Puolustuksekseni kerrottakoon, että yrititystä oli ihan ulkokuvauksiin asti! En vain muistanut ohjeistaa kuvaajaa kameran käytöstä, ja nopeampaan kameraan tottuneelle Canonini tarkennus oli liian verkkainen. Pari ei-niin-sumeaa otosta kyllä löytyi onneksi joukosta, niissäkin tosin värit keturallaan.
Kuvissa miulla on päässä erehdyttävästi isoäidin pannumyssyä muistuttava päähine. Se on keltamarjoja lämpimämmän sävyinen ja niin pehmoinen, mutta samalla epätoivoisen epäonnistunut!
My heart is too fat!
Malli: Heartbreaker / Alex Tinsley
Lanka: Malabrigo Worsted värissä Cadmium
Menekki: 76 g
Puikot: 4,5 mm Knit Pro
Mie en oikein ymmärrä, mikä tässä meni vikaan. Neuloin toissa syksynä Heartbreakerin lahjukseksi neuleystävälle Pohjan Akasta, ja se onnistui täydellisesti. Nyt kun halusin oman samanlaisen, tulikin sutta ja sekundaa, sain keskivartalolihavan hatun! Jotenkin tuo patenttiosuus levähti, ja edellisessä pipossa niin kauniit päälakikavennukset kupruilevat. Langastahan tämän täytyy johtua, yksisäikeinen merino vain käyttäytyy eri tavalla kun rouheampi ja säikeisempi ystävänsä?
En nyt tiiä mitä tälle tekis, väri ja tuntuma ovat täydelliset mutta muoto ei. Pelastaisikohan kastelu ja märkänä muotoilu? Jotenkin en usko...
