maanantai 29. lokakuuta 2012

Kone neuloo

Taas uutta opettelemassa, ja tällä kertaa siitä saa opintopisteitäkin :D Pitäiskö huolestua opetuksen tasosta kun tämä on ensimmäinen koulussa opittu uusi tekstiiliin liittyvä asia/tekniikka koko vuonna? Tietokoneohjelmien käyttöä ja kaiken maailman tuotannon suunnittelua riittää kyllä...

Uusi jakso alkoi, ja sen myötä neulesuunnittelun kurssi! Kymmenen opintopistettä, puolet neulesuunnittelua Kaledo Knit -ohjelmaa käyttäen ja puolet koneneulontaa, ei mikään minikurssi siis. (Mainittakoon että 40 työtuntia vastaa 1,5 opintopistettä.)

Koneneulonta alkoi perjantaina, ja se on ihan huippukivaa! Perehdyttiin ekalla tunnilla koneen saloihin, ja opeteltiin tekemään kaikkea pitsistä palmikkoihin ja laskoksiin :D Varsin nopeaa etenemistä.

On se jännä vehje! Huomatkaa ergonominen työasento:


Neuletta syntyy...


Aika hauska, eikös? Mm. Admiral Ombre -jämällä testailin, samalla josta syntyi kesällä Hederat.


Reilun kokoinen tilkku syntyi suunnilleen viidessä minuutissa, päättelyssä taisi mennä kauemmin kuin itse neulomisessa!


 VinkVink: Lellu laittoi kaheleissa alulle Ystävyyspeitto -tempauksen:

" Idea olis hyvin helppo. Jokainen, joka haluaa osallistua hyvän jakamiseen, niin neuloisi tai virkkaisi palasen Ystävyydenpeittoon. Lähettäisi sen minulle ja olisi näin mukana peiton arvonnossa.
Palanen saisi olla siis minkäkokoinen tahansa, mutta edellytyksellä, että vähintään 75 % on villaa. Minä yhdistelen niistä sitten sellaisen peiton kun tulee.
Palasen mukaan laitat vaan omat yhteystietosi, niin se riittää.

Palat tulisi olla minulla viimeistään 15.1. ja arvonta suoritetaan siten, että tieto voittajasta julkistetaan 14.2."

Lisätietoa ja osallistumisohjeet löytyy linkin takaa. Mie meinasin surautella näitä tilkkusia lisää ja lähettää sitten Lellulle :) Peittopaloja saa lähettää vaikka kaksikymmentä, mutta jokainen osallistuja saa silti vain yhden arvan ystävänpäivän koittaessa.

Tällaisenkin tein! Hihhii, pikaneulontaa :D

torstai 25. lokakuuta 2012

Polkua pitkin

Kun lankalakkoni kesällä sortui rysähtäen, miulle kotiutui kaksi vyyhtiä mahtavan rouheaa suomenlampaan sukkalankaa. Loppukesän ja alkusyksyn vyyhdit hengailivat tietokonepöydällä ja vaativat päästä neulottavaksi. Useimmiten mie marinoin uusia lankojani jonkin aikaa ennen neulomista, joten Sampokin sai odotella viime viikkoiseen syyslomaan asti ennen puikoille pääsyä.


 Karpalopolku

Malli: Polku by Kristel Nyberg kirjasta Punokset puikoille
Lanka: Louhittaren Luolan Sampo (90 % suomenlampaan villa, 10 % nylon) värissä tiili
Menekki: 277 g koon 40 sukkiin
Puikot: Knit Pro 100 cm pyörö 3,75 mm


Mallin olin sentään valinnut jo viikkokausia sitten, vaikka se ei käynytkään käden käänteessä. Halusin ehdottomasti neuloa reilut polvisukat, sellaiset jotka voisi vetäistä sydäntalvella toisten villasukkien päälle lämmittämään pakkasen paukkuessa nurkissa ja elohopean hipoessa miinus kolmeakymppiä. 

Lankaa oli vain kaksi vyyhtiä, joten sukat piti tietenkin aloittaa kärjestä jotta saisin materiaalin käytettyä viimeiseen metriin. Näin paksulle langalle (151 m = 100 g) kärjestä aloitettavia sukkamalleja löytyi kuitenkin minimaalisen vähän. En halunnut tehdä perussukkaa, vaan jotain pintaneuletta tai palmikoita olisi saatava. Vastaus pulmaan löytyikin sitten omasta kirjahyllystä. Kristel Nybergin Polku oli tarpeeksi yksinkertainen muttei kuitenkaan tylsä. Punokset puikoille -kirjasta olen aiemmin neulonut Taival-sukat, jotka nyt linkittäisin tähän jollei vuodatus olisi kaatunut vieden mennessää kaikkia vanhan blogini kuvia, mur!


Aloitin heti aluksi poikkeamalla ohjeesta: lyhennetyin kerroksin neulottu kärkialoitus (perin pöljä tekniikka mielestäni) vaihtui Judy's Magic Cast-Oniin, nerokkaaseen, helppoon ja siistiin tapaan jonka opettelin hiljattain. Ohje oli kirjoitettu aavistuksen ohuemmalle langalle, joten mie neuloin pienimmän koon mukaan ja sain silti reilunkokoiset sukat. Hyvä näin, reiluahan tässä haettiinkin! Tiimalasikantapää sopii yleensä omaan jalkaani kehnosti, mutta tässä tapauksessa noudatin ohjetta koska sukka oli jo valmiiksi niin leveä etteivät kiilalisäykset olleet välttämättömiä istuuvuuden kannalta.

Varressa poikkesin taas ohjeesta takasauman osalta, korvasin leveämmän joustinsauman kapealla nurjalla raidalla. Alhaalta ylös on aivan ehdoton suunta kun neulotaan polvisukkaa hyvinmuodostuneet pohkeet omaavalle henkilölle: sovitin sukkia varmaan kuuden kerroksen välein jotta sain niistä tismalleen sopivat!


Aika pian kävi ilmi että polvisukat jäisivät haaveeksi jos en saisi jostain lisää lankaa. Sampoa on varsin harvoin saatavilla, tällä hetkellä sitä ei taida olla myynnissä missään. Onneksi on Ravelry! Puolessa minuutissa selvitin, että Essillä jonka blogia seuraan, sattui olemaan stashissaan vajaa vyyhti juuri oikeaa lankaa! Sain siis ostettua lisää villaa ja neulonta jatkui.


Paksuilla puikoilla sukanvarret valmistui huimaa vauhtia, ja niistähän tuli upeat! Taitavat peräti olla ensimmäiset neulomani polvisukat :D Lanka tuli käytettyä viimeistä senttiä myöten, molemmista sukista loppui lanka kun päättelemättä oli muutama silmukka ja viimeiset piti päätellä jämäpätkillä joilla vyyhdit oli sidottu ostettaessa kiinni. Värin nimi on tiili, mutta miusta se on lähempänä huurteista karpaloa pakkasyön jälkeen. Pinta on rosoinen mallineuleen ansiosta, mutta kuitenkin yllättävän pehmeä: näitä kärsisi pitää paljaassakin jalassa.


On ne ihanat. Ja lämpimät. Ja punaiset! Mieltä lämmittää sukkien varsin korkea kotimaisuusaste: Suomalaisista lampaista Suomessa kerittyä ja kehrättyä villaa, värjätty ja neulottu myös Suomessa :)

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Rakkausjuhla

Tiedättekö mitä tapahtuu neulojien järjestämissä polttareissa?

Siellä syödään, neulotaan, saunotaan, nauretaan, neulotaan, lahjotaan, hemmotellaan, ja vielä kerran neulotaan :D

Tarkemmin sanoen kyseessä oli erään kanssaneulojan jälkipolttarit, tuttavallisemmin jälkipoltot. Pariskunta meni naimisiin syksyllä, ja kaksi neulojaystävää juonitteli sitten tuoreen vaimon (ja miehenkin) päänmenoksi ylläreitä.

Oli ihan mahtava ilta! Juhlakalu tuotiin paikalle melkein suoraan töistä ja kaikki tarjoilut olivat hänen erikoisruokavalionsa mukaisia. Ylensyömisen ja saunomisen jälkeen vaimoke sai jalkahoidon ja -hieronnan jonka päätteeksi hänen jalkaansa sujautettiin neulojaystävän tikuttamat upeat sukat. Hartiahieronnan jälkeen olkapäätkin saivat peitteekseen uuden huivin. Aika kului kuin siivillä hyvässä seurassa ja illalla tuore vaimo palautettiin kotiinsa. Illan päätteeksi avioparille luovutettiin kaikkien neuleystävien yhdessä värkkäämä valtaisa peitto pariskunnan lempiväreissä.



(Kuvat lainattu tilaisuuden emännältä, joka myös kokosi peiton muutamien apukäsien kanssa.)

Peiton palaset ovat kooltaan 20 x 20 cm, joten lopputulos riittää kevyesti peittämään vaikka parisängyn. Nukkukoon tuore aviopari tämän peiton alla useat onnelliset unet :)

maanantai 15. lokakuuta 2012

Junnailijan pilli ilimoo jo viilsi: PHIIIIIIII !!!

Rautakylkikukko kiskoloilla kiilsi, Lentävä Kalakukko!

Toisin sanoen: Kalakukko Puikoissa -ryhmän sukkamysteeri on ratkaistu.


Lentävä kalakukko

Malli: Kalakukkoryhmän mysteerisukka by TiinaKuu
Lanka: Gjestal Maija okrankeltaisena
Menekki: 75 g kokoon 39
Puikot: 3 mm Knit Pro pyörö

TiiQ suunnitteli siis meille kalakukkolaisille ikioman mysteerisukan, joka yhteisneulottiin nyt loppuun. Kuvittelisin että ohje tulee myös yhteiseen jakoon piakkoin. Ensimmäinen vihje eli sukan kärki saatiin nelisen viikkoa sitten, ja viikon välein aina uusi pala ohjetta eli jalkaterä, kantapää ja varsi. Malli siis aloitettiin kärjestä ja on suunniteltu neulottavaksi kaksi kerrallaan samalla pyöröllä.


Projekti oli hauska ja mielenkiintoinen, tämä taisikin olla ensimmäinen neulomani TiiQ:n sukkamalli, hyi minua :D Palmikot soljuvat sukan pinnalla kauniisti ja kokonaisuus on harmoninen. Toivon vain että olisin malttanut odottaa lankakaupassa käyntiä ennen näiden aloittamista, olisin selkeästi tarvinnut neljännestä suuremmat puikot. Kolmosilla sukista tuli niin tiukat, että ne taitavat olla turhan kapoiset useimpiin 39 -koon jalkoihin. Varrestakin jätin yhden kaaviotoiston pois juuri tämän vuoksi.

Lankavalintani on kestävän kehityksen hengen mukainen: purin nelisen vuotta sitten neulomani pitsibaskerin jota en ollut käyttänyt juuri ollenkaan, ja neuloin mysteerisukat purkulangasta. Aika mainio väri! 

Kuvissa sukat eivät ole parhaimmillaan: en ehtinyt höyryttää niitä, koska ainut oikeankokoiset jalat omaava henkilö eli äitini oli lähdössä ajelemaan takaisin kotiinsa. Kaikilla kun ei valitettavasti ole mahdollisuutta viettää täyden viikon syyslomaa täällä mummolassa.


Opettelin kaksikin uutta asiaa näitä neulottaessa. Vieläkö muistatte uudenvuodenlupaukseni? Lupasin opetella tänä vuonna joka kuukausi jonkin uuden taidon tai tekniikan, eli yhteensä 12 tekniikkaa vuodessa. En ole muistanut tarkasti kirjata uusia asioita ylös, joten loppuvuodesta lupauksen tarkistamisessa onkin sitten muisteltavaa :D Tämän projektin aikana opettelin kuitenkin ihan ensinnä kasialoituksen ja lopussa silmukoiden päättelemisen ommellen. Jälkimmäistä pitää ehdottomasti vielä treenata, näissä sukissa lopputulos on kyllä varsin joustava muttei kovin esteettinen. Ensimmäisen korvasin viime viikolla opettelemallani Judy's Magic Cast-Onilla joka on huomattavasti käyttökelpoisempi.


Kivat niistä tuli! Kantapään rakenne on jännä, ja se istuu ainakin miun jalkaan kuin nenä päähän. Sukat pääsevät lahjalaatikkoon odottelemaan sirojalkaista henkilöä. Kalakukkoset ovat kuudes parini tämän syksyn sukkasatoon. 

***

Kiitos kaikille Criaa kommentoineille, kyllä se on ihana. Jos yläosan venyminen alkaa haitata, taidan laittaa olalle jotain tukea. Mutta toistaiseksi se saa olla ihan tuollaisenaan :) 

Takki pääsikin ulkoilemaan heti viikonloppuna kun joka syksyn kohokohta, Oulun kädentaitomessut järjestettiin juuri sopivasti syyslomani alussa. Pieni flunssa (lue: iso röhä) ei menoa haitannut kun eilen mie ja mummo sukellettiin Ouluhalliin messukansan sekaan ja tehtiin löytöjä. Eläköön messutarjoukset! Sukkasadon hengessä parhaat palat kassien sisällöstä:


Louhittaren Luolan Väinämöistä väreissä tomaatti, smaragdi ja luumu. Nam!

***

EDIT: Sukkien ohje on julkaistu! Nimi on Arkadian Ulla, ja ohjeen voi ladata ilmaiseksi täältä :)

lauantai 13. lokakuuta 2012

Voi Cria!

Oijoi ja voivoi. On se ihana. Mutta kaukana täydellisestä. Toisaalta, tänä syksynä meille opetettiin koulussa että jos työ on täydellinen, se on vaarassa joutua paholaisen valtaan :D Siksi ennen vanhaan esim. pitsiliinaan saatettiin tehdä tahallaan yksi pieni virhe, jottei siitä vain tulisi liian täydellistä.

Elinalle kiitos kameran räpsyttelystä :)


Oh Cria!

Lanka: Frog Tree Pediboo (80 % merino 20 % bambu)
Menekki: 522 g kokoon 40
Puikot: Knit Pro 4 mm pyörö


Neulomiskokemus oli haastava ja mielenkiintoinen. Kuten jo aiemmin mainitsin, opin useamman uuden tekniikan tätä takkia tikutellessani. Ensin neulottiin olkapäille pienet laput, joiden väliin luotiin silmukoita niskaa varten. Sitten muotoiltiin selän yläosa lyhennetyin kerroksin, jonka jälkeen alettiin työstää hihapyöriöitä ja miehustaa. Ja kaikki tietenkin täysin saumattomasti. Missään vaiheessa ei iskenyt tylsyys (okei, ehkä vähän tuossa helmassa...), kun lähes koko ajan tapahtui jotain.

Lanka on kerrassaan upeaa. On harmillisen harvinaista, että langan keriminen vyyhdiltä onnistuu näin hyvin. En tarvinnut edes saksia, vaan solmut vyyhdin ympärillä aukenivat kuin itsestään ja lanka soljui kerijälaiteelle ongelmitta. Neulomistuntuma oli myös mainio, mutta ehkä vähän liukas miun makuun. Liukkaus johtunee tuosta bambusta, jota langassa on viidennes. Ja sen bambun ansiosta kai tämä projekti ei nyt ollut lopputuloksen osalta aivan odotettua tasoa.

Näinkin hyvään tulokseen päädyttiin pientä urheilusuoritusta vastaavan pingotusoperaation jälkeen. Juuri puikoilta tulleena takin ongelmat näkyivät heti: liian lyhyt leveyteen nähden, varsinkin hihoista. Ohjetiheys täsmäsi kyllä leveyden vaan ei pituuden osalta.

Piirsin takin paperille ja mittasin ja kirjoitin ylös joka ainoan mitan olkasaumoista hihojen sisäpituuteen. Sitten alleviivasin ne mitat, jotka eivät saisi pingotuksessa venyä enää yhtään suuremminki, mm. kädentien korkeus ja hihojen leveys. Pesin takin villanpesuaineella (siitä irtosikin väriä ihan kiitettävästi) ja puristelin takin kuivaksi pyyhkeen sisässä kuten Ysoldan kirja neuvoo.

Itse pingotuksessa vierähtikin sitten jokunen tovi, kun mittoja piti säätää joka kantilta. Ensin neulasin ainaoikein-yläosan mittoihinsa, se ei saisi venyä yhtään varsinkaan pituussuunnassa. Sitten pingotin hihat ja helman niin tiukalle kuin lanka antoi periksi. Kahden päivän kuluttua takki oli kuiva.


En neulonut mallitilkkua, myönnän. Mutta tässä tapauksessa en oikeasti usko, että sekään olisi pelastanut tilannetta. Vaikka mallitilkku olisikin ollut suurehko, niin ei siitä silti olisi voinut arvata valmiin takin painavan niin paljon, että yläosa venyisi liikaa. Raskaat hihat kiskovat kauniin olkalinjan pois paikoiltaan, mikä taitaakin olla uuden takkini suurin virhe. Tai näin ajattelin, kunnes selailin tarkemmin Little Red in The City -kirjaani, ja huomasin kuvissa itse Ysoldan pitkähihaisen Crian olevan täsmälleen samanlainen :D Hänenkin takissaan olkalinja roikkuu vähän turhan alhaalla, ja kainalossa on liikaa tilaa!

Eli ehkä Cria nyt on vain yksinkertaisesti tällainen mukavuustakki. Lopputulos olisi varmasti ollut erilainen kevyemmästä langasta tehtynä, mutta ei se nytkään paha ole vai mitä? Tosin se vähän harmittaa, että vaikka tilasin lankaa lisää, se ei silti riittänyt taskuihin! Jouduin silmukoimaan kiinni taskunsuut, kun langanloppu riitti vain hädin tuskin nappien kiinnittämiseen...


Se on pehmeä. Niin pehmeä, ettei sitä tee mieli ottaa ollenkaan pois. Takki ei kiristä tai purista mistään, on kuin toinen iho. Pituus on melko optimaalinen, hihat on mukavasti hivenen ylipitkät ja helma ylettyy sopivasti lantiolle. Miehustan napit ovat ne aiemmin vilauttamani poronsarvinapit, ja hihoihin hankin vähän punertavat perusnapit.

 

 Olenko tyytyväinen? No en ihan täysin. Puranko? No en varmasti!

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Hapan kerä

En ikinä kyllästy herringbone-neuleeseen :) Suomalaisittain kalanruotoneule?


Tosin tässä projektissa se oli kyllä työläintä ikinä! Ei vaikeaa, mutta hiiiidaaastaaaaa. Note to self: älä enää neulo yhtään herringbonea pyörönä. Ikinä. Tasona kyllä, suljettuna ei.


Hapankala

(Interweave Knits Winter 2008) Ilmaiseksi täällä.
Lanka: Lion Brand Sock Ease (75 % villaa 25 % polyamidia) värissä Sour Ball
Menekki: 80 g koon 39 sukkiin
Puikot: Knit Pro -pyörö 2,75 mm

Amerikkalaiset Lion Brandin langat saapuivat lankavarastooni viime jouluna pikkuveljen toimesta, ja lanka ja malli kohtasivat toisensa sukkasadon alkaessa. Mukavaa neulottavaa, tiukkakierteinen ja laadukkaan oloinen sukkalanka.

Langan värin nimi sopi hyvin projektiin, sillä varsin happamalta tikuttelu välillä tuntui. Laitoin nämä puikoille jo syyskuun alussa, ja näin kauan kesti saada sukat jalkaan asti. Muokkasin ohjettakin sen verran että korvasin takaosan ruotoneuleen joustimella homman nopeuttamiseksi.

Lähinnä reissuneuleena ruotosukat kyllä olivat, mutta tällä viikolla flunssaisena kotona kyllästyin tuijottelemaan mokomia ja neuloin ne apinan raivolla loppuun vain huomatakseni aivan viime kerroksilla, että jälkimmäisestä sukasta oli unohtunut yhdet kiilakavennukset, ja melkein koko jalkaterä piti purkaa. Tästä sisuuntuneena tikutin entistä raivokkaammin ja sukat valmistuivat kuin valmistuivatkin tänä aamuna :D

Lopputulos on ihan kiva, itselleni nämä neuloin (ei näin hurjan värisiä kehtais kyllä kellekään antaakaan :D). Jalkaterästä tein vähän pitemmän kuin yleensä, miulla on taipumus jättää omat sukkani aina vähän liian lyhyiksi. Nyt tuli pikkasen reilut, mutta mahtuupahan tarvittaessa vaikka toinen sukka alle. Kärjet on silmukoitu, ja tällä kertaa onnistuin välttämäät perisyntini eli liian tiukan sauman.

Lähipäivinä jotain suurempaa. Cria uimassa, jännitys on käsin kosketeltavaa ;D

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Tossusillaan

Sukkasato menee miulla nyt ihan tossuiluksi: vain yhdet sukat olen Perunalaariin kantanut, mutta tossuja sen sijaan jo kolme paria. Tässä viimeisimmät:


 Granny Autumn

Lanka: Sekalaisiä jämiä, mm. Cascade 220:a, Jannea ja seiskaveikkaa
Menekki: 103 g koon 39 tossuihin
Koukku: 4 mm clover

Taas hauska tossumalli, joka on odottanut jonossa toteuttamista varmaan yli vuoden. Kesällä jo aloitin mutta ei tullut nättiä ja purin. Nyt paremmalla onnella, ja lopputulos aika kiva :) 

Virkkasin huomaamattani varsin tiivistä pintaa, kun noinkin kapoisiin tossuihin sain menemään yli 100 grammaa lankaa. Kärjen vihreä on koulussa itse värjättyä parisen vuotta sitten. Ei kyllä tää virkkaaminen oo miun juttu tähän aikaan vuodesta, siksi kai näidenkin valmistumisessa vaan kesti ja kesti. Kevät ja kesä ovat virkkausaikaa.

Tossut menevät joululahjaksi vihreän värin ystävälle.


Koska tämä malli aloitettiin Isoäidinneliöstä, se on selkeästi käypäinen Kahelien aakkoshaasteen I-kirjaimeksi. Olen taistellut iin kanssa kesäkuusta lähtien, kaikki aloitukset ja yritykset ovat menneet purkuun. Huono malli, tyhmä lanka, ruma lopputulos jne. jne. Aikataulustakin olen jäänyt roimasti jälkeen koska päätin että teen kaikki kirjaimet järjestyksessä, mie en huijjaa ;)

Aiemmat aakkoshaasteneuleeni: 
D: Devon
H: Hedera

J-kirjain olis seuraavaksi vuorossa, hyviä ideoita otetaan vastaan :D

Syyskuussa langankulutukseni oli 676 g, hienoista noususuhdannetta siis eletään. Ensi kuussa liikutaan kyllä lähempänä kiloa, lupaan ja vannon ;D

torstai 4. lokakuuta 2012

Rouheaa pitsiä

Ullaneuleen seuraavan numeron deadline on tämän viikon sunnuntaina. Miekin lähetin taas ohjeen ;)