Voi Cria!

Oijoi ja voivoi. On se ihana. Mutta kaukana täydellisestä. Toisaalta, tänä syksynä meille opetettiin koulussa että jos työ on täydellinen, se on vaarassa joutua paholaisen valtaan :D Siksi ennen vanhaan esim. pitsiliinaan saatettiin tehdä tahallaan yksi pieni virhe, jottei siitä vain tulisi liian täydellistä.

Elinalle kiitos kameran räpsyttelystä :)

Oh Cria!

Malli: Cria by Ysolda Teague

Lanka: Frog Tree Pediboo (80 % merino 20 % bambu)

Menekki: 522 g kokoon 40

Puikot: Knit Pro 4 mm pyörö

Neulomiskokemus oli haastava ja mielenkiintoinen. Kuten jo aiemmin mainitsin, opin useamman uuden tekniikan tätä takkia tikutellessani. Ensin neulottiin olkapäille pienet laput, joiden väliin luotiin silmukoita niskaa varten. Sitten muotoiltiin selän yläosa lyhennetyin kerroksin, jonka jälkeen alettiin työstää hihapyöriöitä ja miehustaa. Ja kaikki tietenkin täysin saumattomasti. Missään vaiheessa ei iskenyt tylsyys (okei, ehkä vähän tuossa helmassa...), kun lähes koko ajan tapahtui jotain.

Lanka on kerrassaan upeaa. On harmillisen harvinaista, että langan keriminen vyyhdiltä onnistuu näin hyvin. En tarvinnut edes saksia, vaan solmut vyyhdin ympärillä aukenivat kuin itsestään ja lanka soljui kerijälaiteelle ongelmitta. Neulomistuntuma oli myös mainio, mutta ehkä vähän liukas miun makuun. Liukkaus johtunee tuosta bambusta, jota langassa on viidennes. Ja sen bambun ansiosta kai tämä projekti ei nyt ollut lopputuloksen osalta aivan odotettua tasoa.

Näinkin hyvään tulokseen päädyttiin pientä urheilusuoritusta vastaavan pingotusoperaation jälkeen. Juuri puikoilta tulleena takin ongelmat näkyivät heti: liian lyhyt leveyteen nähden, varsinkin hihoista. Ohjetiheys täsmäsi kyllä leveyden vaan ei pituuden osalta.

Piirsin takin paperille ja mittasin ja kirjoitin ylös joka ainoan mitan olkasaumoista hihojen sisäpituuteen. Sitten alleviivasin ne mitat, jotka eivät saisi pingotuksessa venyä enää yhtään suuremminki, mm. kädentien korkeus ja hihojen leveys. Pesin takin villanpesuaineella (siitä irtosikin väriä ihan kiitettävästi) ja puristelin takin kuivaksi pyyhkeen sisässä kuten Ysoldan kirja neuvoo.

Itse pingotuksessa vierähtikin sitten jokunen tovi, kun mittoja piti säätää joka kantilta. Ensin neulasin ainaoikein-yläosan mittoihinsa, se ei saisi venyä yhtään varsinkaan pituussuunnassa. Sitten pingotin hihat ja helman niin tiukalle kuin lanka antoi periksi. Kahden päivän kuluttua takki oli kuiva.

En neulonut mallitilkkua, myönnän. Mutta tässä tapauksessa en oikeasti usko, että sekään olisi pelastanut tilannetta. Vaikka mallitilkku olisikin ollut suurehko, niin ei siitä silti olisi voinut arvata valmiin takin painavan niin paljon, että yläosa venyisi liikaa. Raskaat hihat kiskovat kauniin olkalinjan pois paikoiltaan, mikä taitaakin olla uuden takkini suurin virhe. Tai näin ajattelin, kunnes selailin tarkemmin Little Red in The City -kirjaani, ja huomasin kuvissa itse Ysoldan pitkähihaisen Crian olevan täsmälleen samanlainen :D Hänenkin takissaan olkalinja roikkuu vähän turhan alhaalla, ja kainalossa on liikaa tilaa!

Eli ehkä Cria nyt on vain yksinkertaisesti tällainen mukavuustakki. Lopputulos olisi varmasti ollut erilainen kevyemmästä langasta tehtynä, mutta ei se nytkään paha ole vai mitä? Tosin se vähän harmittaa, että vaikka tilasin lankaa lisää, se ei silti riittänyt taskuihin! Jouduin silmukoimaan kiinni taskunsuut, kun langanloppu riitti vain hädin tuskin nappien kiinnittämiseen...

Se on pehmeä. Niin pehmeä, ettei sitä tee mieli ottaa ollenkaan pois. Takki ei kiristä tai purista mistään, on kuin toinen iho. Pituus on melko optimaalinen, hihat on mukavasti hivenen ylipitkät ja helma ylettyy sopivasti lantiolle. Miehustan napit ovat ne aiemmin vilauttamani poronsarvinapit, ja hihoihin hankin vähän punertavat perusnapit.

 

 Olenko tyytyväinen? No en ihan täysin. Puranko? No en varmasti!