Vuoden värikkäimmät

Joulunpyhät onnellisesti vietetty ja vuosi odottaa vaihtumistaan. Montaa pehmeää pakettia ei miulta pukki konttiinsa kuljetettavaksi saanut, mutta sain mie edellisten päähineiden lisäksi sentään vielä yhdet jalanlämmittimet kääräistyä ajoissa paperiin ja toimitettua eteenpäin :)

Sirkussukat 2.0

Malli: perussukka kärjestä tiimalasikantapäällä

Lanka: Hyvin sekalainen seurakunta fingering-vahvuisia jämiä, ainakin Steppiä, Fabelia, Heritagea ja Opalia.

Menekki: noin 75 g koon 40 sukkiin

Puikot: vanha kunnon Knit Pro -pyörö 2,75 mm

Viime talvena tein kahdet vähän erilaiset jämäraitasukat, nämä samalla idealla. Raitojen sommittelu on uskomattoman rentouttavaa, nautin niin tästä värien ilotulituksesta! Lankojen pääteleminen sen sijaan ei ole nautinto, siihen taisi mennä puolitoista tuntia... 68 silmukalla sukista tuli kuitenkin tottuttua reilummat (onko käsialani ruvennut löystymään?), joten kiilallisen kantapään vaihdoin tiimalasiin ettei sukasta tulisi ihan kohtuttoman leveä.

Hauskat näistä tuli, ihan eripariset! Ehkä paketin saaja kehtaa käyttää näitä vaikka iltaisin koton hämärässä :D

Useitakin neuleita on parhaillaan puikoilla, opinnäytetyön jälkeen hieman kadoksissa ollut neulemojo lienee vihdoin hiipimässä takaisin. Yksikään keskeneräisistä tekeleistä tuskin valmistuu vuorokauden sisällä, joten tällä värien ilotulituksella lopetan ylevästi Villaviidakon neulevuoden 2013. Koitan viikon lopulla kasata tänne taas perinteisen vuosikatsauksen. Vielä pari viikkoa ja saan vihdoin esitellä teille koko syksyn raadannan tuloksen, eli opinnäytetyömallistoni!

Villarikasta uutta vuotta 2014 kaikille lukijoille, pysykää kanavalla ;)

Jouluaatto

Hilpeää Joulua !

Muodokas muotoilija

Muotoilijan paperit hallussa ja uusi villatakki päällä on helppo hymyillä! Ja myös heilua niin että joka kuvassa on liikettä... Kiitos kärsivälliselle kuvaajalle :)

Punainen vitamiini

Malli: Vitamin D by Heidi Kirrmaier

Lanka: Cascade Heritage 150 (75 % merinoa, 25 % nylonia)

Menekki: 356 g kokoon M2

Puikot: Knit Pro 3,75 mm

Punainen takki valmistui sopivasti jouluksi. Syyslomalla jo aloittelin ja hiljalleen neuloskelin kunnes alkuviikosta puristin valmiiksi, hihat neuloutuivat kahdessa päivässä. Malli on kekseliäs ja ohje taattua Kirrmaier-laatua, eli hyvin kirjoitettu ja perinpohjainen. Tämä takki sopii kaikenlaisille vartaloille, suosittelen lämpimästi!

Takki aloitettiin niskasta ja neulottiin ensin kaarroke sädemäisine lisäyksineen. Hihat neulottiin ohjeessa ennen alavartaloa, mutta mie halusin jättää ne viimeiseksi, koska siten takkia on mielestäni helpompi sovittaa työn edetessä. Helman valmistuttua etureunaan ja pääntielle tuli vielä muutaman kerroksen korkuinen ainaoikein-reunus. Neuletiheyteni on hyvin lähellä ohjetiheyttä ja koon valintakin meni nappiin (mikä mallitilkku?), joten vitamiinitakkini sopii kuin nenä päähän.

Heritagen paksumpi versio (450 metria 150 gramman vyyhdissä) on riittoisaa takkilangaksi, tähän meni vain vähän kolmatta vyyhtiä. Lanka on pehmeän merinomaista poskea vasten, mutta yllättävän puuvillamaista neuloa. Eli valmis takki on suloisen sileä, mutta itse neulominen ei varsinaisesti ollut mitään riemujuhlaa. Neule laskeutui kastelun ja kuosittelun jälkeen kauniisti, ja etureunojen rullautuminenkin talttui. Paloautonpunaisesta takistani tuli uusi lempivaate, vaikka sen lanka ei topkymppilistalleni päässytkään.

Siirryin tänään virallisesti koulunpenkiltä kotiäiteilemään, joten ehkä sitä on taas pian aikaa ja tarmoa enemmän käsitöihinkin. Ensi keväänä onkin sitten kädet täynnä työtä, täällä on nimittäin syksyn mittaan muotoiltu muutakin kuin opinnäytetyötä ja niitä harvoja neuleita:

Tämä nyt jo näkyvä projekti on ehkäpä ollut osasyynä syksyn hiljaisempaan päivitystahtiin :D

Merinojämät hyötykäyttöön

Meninkö lupaamaan että joulukuussa täällä nähtäisiin enemmän postauksia? :D Ei pitäisi näköjään luvata mitään, joulukiireet ovat vieneet mennessään! Olenpahan saanut kuitenkin jo kaksi pehmeää pakettia kääräistyä kuusen alle. Pakkasin kotilomalle lähtiessä mukaan kaksi jämäkerää merinoa ja tikuttelin pipoja.

Isopäinen lapsi on mainio malli pienipäisen aikuisen päähineelle, ja ite voin sitten vetästä malliksi päähän oikeesti aikuisten kokoset myssyt!

Pikku-Liina

Malli: Jokon Lina

Lanka: BC Garn Lucca (100 % merinoa) suklaanruskeana

Menekki: noin 50 g (päänympärys noin 54 cm)

Puikot: 4 mm

Linan palmikot näyttivät monimutkaisilta, mutta olivatkin tosi helpot ja nopeat neuloa ilman palmikkopuikkoa. Suosittelen! Lankani oli ohjetta paksumpaa, joten loin vain 90 silmukkaa, neuloin palmikoiden väliin vain kahdeksan välikerrosta, ja mallikertoja on ennen kavennuksia vain neljä.

Talvimyrsky

Malli: Weather the Weather by Stockinette Zombies

Lanka: BC Garn Lucca (100 % merinoa) luonnonvalkoisena

Menekki: noin 60 g (päänympärys 58 cm)

Puikot: 4 mm

Tämän pipomallin bongasin Ravelrystä kun yritin äkkiä etsiä jotain sopivan rentoa myssyä johon saisi liitettyä luontevasti tupsun. Kirjavalle langalle suunniteltu malli sopi mainiosti yksivärisellekin villalle, ja tupsun taiteilin äitin varastosta löytyneestä vuosikertanallesta. Hyvä tuli tästäkin päänlämmittimestä!

Ylihuomenna eli sunnuntaina pääsen viettämään jo perinteeksi muodotunutta Kuopion neulojien pikkujoulua, ei millään malttais odottaa... Nyt neulomaan äkkiä joulunpunaisen takin hihat valmiiksi, niin ehkä saan jopa kolmannen postauksen aikaiseksi tälle kuulle :D

Pimeä vuodenaika

Ihana, tunnelmallinen joulukuu! Maassa hanki ja järvet jäässä, sisällä kodin kynttilät ja tonttu-ukot. Mutta niin perskutin pimeää, ettei ole toivoakaan laadukkaasta käsitöiden kuvaamisesta! Yritin ottaa tunnelmallisen hämykuvan vasta valmistuneesta joulunpunaisesta matosta ja tulen räiskeestä leivinuunissa, vaan kuinkas sitten kävikään...

No kaipa sen matoksi tunnistaa! Olin ajatellut tätä lapsen huoneen lattialle, mutta ei kuulemma kelpaa kun ei ole pinkki... Kauhavan Kangas-Aitan Asteri-maton ohjeella trikookuteesta ja kasin koukulla virkattu lattiavaate iltapuhteena. Yhden kerroksen päivävauhtia on tämä edennyt jokusen viikon lasta nukutellessa iltaisin, kunnes kude loppui ja matto jäi jotain kymmenen kerrosta vajaaksi ohjeesta. Painoa on nyt reilu kilo ja halkaisija vajaan metrin, kasvaisi varmaan hivenen jos pääsisi prässillä höyryttämään, ikävä koulun laitteita!

Kouluun en pääsekään enää kuin kerran tänä vuonna käymään, nimittäin todistusta hakemaan ihan joulun alla. Kyllä, opinnäyteseminaarit kypsyysnäytteineen ovat ohi, kaikki 240 opintopistettä (ja kaksi ylimääräistä) rekisterissä ja tämän viikon vielä harjoittelussa sinnittelen kunnes koittaa kauan odotettu vapaus! Saanpahan kerrankin valmistella joulua rauhassa ilman niskassa hiostavia deadlineja :)

Marraskuussa puikot heiluivat ehkä tavanomaista verkkaisemmin, valmistuneita töitä kertyi vain kolme ja lankaa kului 254 grammaa. Monta asiaa on parhaillaan puikoilla (jopa yksi joululahjakin!) joten eiköhän joulukuussa täälläkin nähdä vähän useampia postauksia...

"Ensimmäisenä kevätpäivänä minä olen taas täällä luonasi."

Nuuskamuikkunen taisi lähteä jo etelään, mutta miun käsiä lämmittää nyt Muikkuset!

Nuuskamuikkusen kevätlapaset

Malli: Muikkuset kirjasta Kaikki Lähti Lapasesta

Lanka: Brown Sheep Lamb's Pride Worsted

(85 % villaa 15 % mohairia) värissä Prairie Goldenrod

Menekki: 82 g naisen koon lapasiin

Puikot: Knit Pro 4,5 mm -pyörö

Kevät on vielä kaaaaukana (onneksi), mutta nämä oli pakko nimetä kevätlapasiksi värinsä vuoksi. Piristävät kyllä synkemmänkin talviaamun, ja lämmittävät niin pehmeästi... Olisinpa tuonut tätä lankaa enemmän vuodentakaiselta Ameriikan reissulta... Silloisen jouluarvonnan voitti Neulisti joka sai myös kerällisen Lamb's Pridea punaisena, onkohan se jo neulottu? Voi jos joskus taas pääsisi Isossa Omenassa käymään! Ja miksei pääsisi, eihän se kaupunki sieltä rapakon takaa mihinkään häviä, eikä pikkuvelikään näytä olevan vielä lähiaikoina sieltä kotiin tulossa :D

Muikkuset ovat olleet neulejonossani suunnilleen siitä asti kun Kaikki lähti lapasesta -kirja ilmestyi. Lapaset aloitettiin kärjestä, ja langan paksuudesta johtuen ne valmistuivat nopeasti. Ekan lapasen kanssa tietenkin piti suorittaa vähän purkutöitä koska luin kaaviota liian hätäisesti ja tein lisäykset minne sattuu. Tää näyttä olevan miulla jo tullut tavaksi, että luen kaaviosta/ohjeesta pari ekaa riviä ja neulon niiden perusteella olettaen että ohjeet jatkuvat samalla logiikalla, ja sitten saan purkaa ainakin muutaman kerroksen... 

Varsin mainio malli, ei tarvinnut modailla. Ohjeen mukaan neulotusta peukalokiilasta tuli miun pienehköön käteen hieman iso, mutta tykkään väljistä kintaista. Miulla on myös taipumus neuloa liian lyhyitä lapasia, mutta tätä ongelmaa ei ollut kärjestä aloitettujen kanssa. Varrensuun viimeistelevä icord-päättely on piste iin päälle, näistä tuli uudet lempilapaset! Eikä vähiten tuon langan takia, mainiosti sopii hillitysti raidoittuva lanka näihin, eikö?

Kiitos Vynnelle mallina olosta :) Kaunis mallini oli juuri saanut itse valmiiksi pipon, joka on aika seleesti näiden lapasten pari, eikö? Asustesyndrooma nostaa taas päätään, pakko saada keltainen pipo! Voivoi, ei ne joululahjat taida päästä tänä vuonna puikoille ollenkaan :D

Megapalmikko

Kuvasin taannoin lokakuussa valmistuneet opinnäyteneuleeni (ei, ette vieläkään näe niitä) luottomallini avustuksella. Kiitokseksi lupasin neuloa hänelle jotain, ja sain pian tilauksen harmaista lapasista. Kunhan oli yksivärinen, niin pintakuviosta voisin päättää itse. Ja täältä pesee!

Palkkalapaset

Malli: Bella's Mittens by Marielle Henault

Lanka: Gjestal Topp't Tå (100 % villaa)

 Menekki: 96 g pieniin naisen lapasiin

Puikot: 5 mm Knit Pro -pyörö

Pikkusormen paksuisesta langasta lapaset syntyivät hujauksessa, mitä nyt ohjeen kanssa sai vähän matkalla riidellä. Joko miun sisälukutaito oli hukassa tai sitten teksti vilisi epäjohdonmukaisuuksia, mm. vaihtelevia välikerrosmääriä. Viskasin ohjeen mäkeen ja neuloin loppuun fiilispohjalta, kivat tuli! En kyllä ole saanut näitä toimitettua loppukäyttäjälle asti, unohdan ne aina viime hetkellä kotiin. Viimeksi eilen en muistanut pimeässä napata niitä mukaan, kun lähdettiin illaksi anoppilaan sähkökatkoa pakoon.

Topp't Tå -kerät löytyivät omasta varastosta, lankaa kului yksi kerä per lapanen. Ohjeen mukaisiin pitkiin varsiin tämä ei olisi riittänytkään. Mukava lanka neuloa (ja nopea!), harkitsin jo sen käyttämistä huovutustöihin kunnes huomasin vyötteessä superwash-merkinnän. Olisi pesukoneesta noussut yllätyksiä :D Palmikoihinkin jättipaksu lanka taipui hyvin, enpä oo tainnu näin tuhteja palmikoita ennen neuloakaan...

Olen auttamattomasti myöhässä joululahjatehtailussa, en oo edes aloittanut. Nyt vaan sattuu harmillisesti olemaan päällä inspis neuloa kaikkea kivaa ihan itelle, puikoilla on takki ja lapaset ja toinen takki ja peitto jajaja... Jospas joku niistä vaikka valmistuisi jouluksi, saisinpahan ainakin mie yhden neulotun lahjan :D

Rukilla rakkaalle

Pinkillä linjalla jatketaan, vähän pidemmän projektin merkeissä. Tämä on historiallinen hetki, saanko esitellä: ensimmäinen itse omalla rukilla kehrätystä langasta neulottu asia!

Ensin oli kuitu, jo keväällä 2012 retriitissä ostettu:

Otin sen mukaan treenikuiduksi kun lähdin kesäkuussa Lieksan retriitille, jonka päätteeksi ostin lainarukin omakseni.

Valmiista vyyhdistä en tietenkään innostuksissani laskenut metrejä ennen pesua ja kerintää, mutta sata grammaa noin aran-vahvuista lankaa siinä oli! Tasalaatuisuus vielä hieman hakusessa, mutta erääseen tiettyyn, pitkään jonossa viihtyneeseen pipomalliin se sopi mielestäni mainiosti...

 

Rukilla rakkaalle

Malli: Quynn by Woolly Wormhead

Lanka: Louhittaren Luolan Polwarthista itse kehrätty kolmisäikeinen

Menekki: 95 g päänympärykselle 52 cm.

Puikot: 5 mm

Quynn on varsin epätasaiselle Noro Kureyonille kirjoitettu ohje, joten arvelin sen käyvän hyvin itse kehrätylle, paikoin muhkuraiselle langalleni. Enkä väärässä ollutkaan, mitä nyt neuloin hatun noin kolme kertaa ennen kuin koko osui oikeaan, tässä silmukkamäärät ovat ohjeen kolmannen ja neljännen koon välistä. Eli ilman säätöjä ei menty tälläkään kertaa, mut milloinkas sitä nyt suoraan ohjeesta neulottaiskaan :D

Valmis hattu on söpö, ja langat pahkurat ja paikoittainen ylikierteisyys tekevät siitä vain hauskemman näköisen. Liljakin jopa tykkäsi mallista, sen mukaan takana oleva "lettikolo" on hyvä. Varsinainen sanaseppo... Hatun malli on kyllä mainio, suojaa otsan ja korvat ja menee muotonsa ansiosta syvälle päähän. Taidanpa vielä vähän liottaa myssyä, jos siihen saisi vaikka sentin tai pari korkeutta lisää.

Lapsella alkaa olla ammattimallin taitoja, valittamatta se hengasi kylmällä kuistilla yökkärissä ja väänteli päätään puolelta toiselle äidin käskyjen mukaan :) Enkä edes lahjonut!

Lokakuun lopetus

Lopetin sukkasatoni ylevästi päättelemällä silmukat tosipinkeistä sukista ihan viime hetkillä torstai-iltana.

Miss Fredrika

Malli: TiiQ:n Fredrika -sukat

Lanka: Viking of Norway Ville

Menekki: 91 g koon 38 sukkiin

Puikot: 3,5 mm Knit Pro

Nopeasti valmistui sukkapari paksusta langasta, mallikin oli mukavaa ja vaivatonta neulottavaa. Kaaviota piti tuijotella tiuhaan, mutta saihan nuo silti telkkaria katsellessa neulottua. Ja kannatti tuijotellakin, on tuo mallikuvio niin kaunis!

Meinasi vaan käydä nolosti, kun en yhtään katsonut ohjeesta langan menekkiä ennen kuin aloin neuloa. Miulla oli kaksi 50 grammaista kerää Villeä, ja ohuiden sukkien neulontaan tottuneena oletin että tottakai saan niistä koon 40 sukat ihan helposti. No en saanut, mutta onneksi sentään huomasin sen ajoissa ja jätin varresta yhden mallikerran toiston pois. Nyt lanka riitti pari kokoa aiottua pienempiin sukkiin, joten ne pääsevät lahjalaatikkoon odottamaan sopivaa uhria, ja mie koitan keksiä jonkun muun mallin ja langan sille isompijalkaiselle.

Kerta kaikkiaan söpöt sukat, pinkki langan sävy on ihanan syvä ja kierretyin silmukoin tehdyt kuviot mukavan selkeät. En kyllä suosittele tätä mallia neulottavaksi magic loopina kaksi samaan aikaan. Kantapään jälkeen meinasi päästä muutama ärräpää kun huomasin että silmukoita piti siirrellä puikkojen vaihtumiskohdan yli, mikä on lievästi sanottuna ärsyttävää kun puikolla on kaksi sukkaa. Selvisin kuitenkin siitäkin koitoksesta :D

Miun sukkasato jäikin sitten tänä vuonna kolmeen pariin, syytän hävyttömästi opinnäytetyötäni (jonka raportti muuten valmistui eilen, jeejee!). Lokakuun kokonaiskulutus lankojen osalta oli 779 g, johon sisältyy myös opinnäyteneuleisiin käytetyt villat. Nyt kohti marraskuuta ja uusia neulehaasteita, joululahjapaja pitäis käynnistää toden teolla, ja kehräämäänkin täytyis päästä taas, Lyyli raukka on seissyt nurkassa unohdettuna liian kauan!

Välipala

Terveisiä opparipajasta! Blogiraukka makaa täällä unohdettuna heitteillä kun mie paahdan opinnäytetyön raportin kanssa. Palautus ensi viikolla, ja sitten saa huokaista helpotuksesta. Paitsi että onhan sen jälkeen vielä seminaarit ja kypsyysnäytteet ja muut :D No huokaisen joka tapauksessa kun saan tuon lampaita vilisevän nivaskan pois käsistäni! Ja sitten ehkä jaksan keskittyä taas esim. täysin unohtuneeseen muiden blogien lukemiseen :)

Kyllä mie täällä oon neulonutkin, mutta aika hitaasti ja vieläpä montaa neuletta samanaikaisesti, eli valmista saa vielä odotella. Ihana uusi joulutakkini on edennyt kainaloihin saakka, ja yhdet sukat täytyy saada kyllä valmiiksi ennen sukkasadon päätöstä eli viimeistään ylihuomenna...

Esittelenpä nyt kuitenkin erään syysloman aikaisen välipalaneuleen. Sain nimittäin mummolta kuulla järkyttäviä uutisia: pikkuveljeni säilyttää ipadiaan MIUN NEULOMASSA SUKASSA! Onkos tuo nyt laitaa? Ne sukat oli kyllä jalkoihin tarkoitettu, joten hyökkäsin mummon lankavarastolle ja kävi töihin.

Ipadi-sukka

Malli: Peruspussukka mittojen mukaan, kuviona Broken seed stitchiä Handepandelta

Lanka: muinaiset Nallet mummon varastosta, harmaa ja punaraitainen

Menekki: jotain 30 grammaa

Puikot: 3,5 mm

Valmistusprosessi oli nopea ja yksinkertainen: katoin netistä Ipad minin mitat, loin sopivan määrän silmukoita samalla tavalla kuin sukan kärkialoituksessa, ja neuloin pussukan pohjasta saumattomasti kohti suuta. Lopuksi vielä reilu läppä jolla laitteen saa suojattua pussukkaan kokonaan.Pussukka pääsi Hai-saappaiden, villasukkien, ristikkolehtien ja ruisleivän kanssa pakettiin ja lähti matkaamaan valtameren yli kohti Ameriikkaa jo kaksi viikkoa sitten, lieneekö pian perillä?

Värit on vähän pielessä näissä äidin ipadilla ottamissani kuvissa, mutta idea kai selviää (sellanen padi ois kyllä aika jännä lelu...). Broken seed stitch oli hauskaa neuloa ja pinnasta tuli kiva. Aloitinkin jo sukat samalla kuviolla mutta ne joutuivat purkuun liian masentavien värivalintojen vuoksi. Seuraaviin sukkiin valitsinkin jotain varsin ei-masentavaa, niistä lisää toivottavasti pian!

Isopaksu

Lämpömittarin elohopea laskeutui alle nollan ja kaunis hanki peittää pihan. Kerrankin talviasusteeni valmistuivat oikeaan aikaan! Ylihuomenna kuulemma jo lämpenee, mutta käytän näitä siihen asti ylpeydellä :D (Kuvissa ei vielä ole hankea, ne on otettu viime viikolla Oulussa.)

Big Fat Hat & Big Fat Bandana

Mallit: Urchin by Ysolda Teague & Bandana Cowl by Purl Soho

Lanka: Drops Andes (65 % villaa 35 % alpakkaa)

Menekki: hattuun 95 g, kauluriin 105 g

Puikot: 7 mm Knit Pro

Nämä molemmat asustemallit ovat viihtyneet Ravelryn jonossani jo pari vuotta. Opinnäyteneuleiden ja loputtomien sukkien jälkeen kaipasin jotain terapeuttista, nopeasti valmistuvaa ja yksinkertaista neulottavaa, ja syyslomalle pakkasinkin mukaan paksut puikot & langat. Valmista tuli leppoisasta vauhdista huolimatta molempien neuleiden kohdalla parissa päivässä ja ne täyttivat tarkoituksensa mainiosti, nyt jaksan taas tarttua hiukan ohkaisempiin materiaaleihin.

Sekä kauluri että myssy tuli neulottua kahteen kertaan, molemmista tuli ensiyrityksellä liian suuria :D Lankani oli kauluriin vähän paksua, ja ensimmäinen versio oli huippuleveä. Vähemmillä silmukoilla lopputulos oli passeli. 

Hatussa taas lanka oli juuri sopivaa, mutta valitsemani koon ympärymitta oli liian suuri. Syvyys sen sijaan oli ok, joten ratkaisin ongelman jättämällä toisella neulontakerralla suoria välikerroksia pois. Urchinin rakenne on jännä, se neulotaan sivuttain ja muotoillaan lyhennetyin kerroksin. Ainoa huono puoli on se että kokoa ei voi tarkistaa ennen työn valmistumista.

Andes on ihanaisen pehmeä ja kuohkea lanka, joka kesti hyvin myös purkamisen ja toisen neulontakerran pilaantumatta. Tätä lisää! Kaiken kaikkiaan Dropsin alpakkasekoitteet on jokainen mainioita, hinta-laatusuhde on loistava.

Onpas tylyjä kuvia :P Nyrpeyteen ei kyllä tämän setin kohdalla ole aihetta, se on yksinkertaisuudessaan kaunis ja superlämpöinen!

Syysperinne

Joka syksy lokakuun toiseksi viikonlopuksi matkustan Ouluun siksi, että siellä järjestetään tuolloin mielestäni maan parhaat käsityömessut. Sopivan kokoinen tapahtuma ja alue, tarjonta hyvin laaja ja varsinkin materiaalien saatavuus on mahtava, enhän mie juuri valmiita tuotteita ostakaan. Tämä oli viides kerta kun Oulun messuille pääsin.

Saavuimme mummon kanssa lauantaina Ouluhallille klo 10.15 eli varttia ovien aukeamisen jälkeen. Parkkipaikan etsiminen kesti turhan kauan, pysäköinninohjaajat oli täysin kuutamolla. Jotakuta olisi saattanut parkkiruuhkan jälkeen kauhistuttaa parisataametrinen jono hallin ovelle, vaan ei meitä ennakkolippujen omistajia. Reteesti vaan jonon ohi toisesta ovesta sisään ja lippua vilauttamalla messualueelle. Vähän oli kyllä huono omatunto kun ihmiset siellä ulkona olivat värjötelleet jo ties kuin kauan ja myö vaan käveltiin suoraan sisään :D Ehkä nekin jonottajat muistavat ensi vuonna hommata liput ennakkoon.

Pari tuntia kului kierrellessä, kahvitellessa ja taas uudestaan kierrellessä. Iltapäivällä kansaa alkoi olla jo niin paljon ettei ständien välissä mahtunut kunnolla liikkumaan, ja siksi olikin sitten meidän aika lähteä kotiin. Miuta korpikylän asukkia ahdistaa tungeksiminen ja väkijoukot.

Ja tärkeimpänä messujen jälkeen kuuluu tietysti esitellä ostoskassin sisältö! Viime vuoden saalista tässä postauksessa ja toissavuoden täällä.

Puffalan Puoti oli ensi kertaa Oulun messuilla, ja sieltä tarttuikin samantien mukaan ihanaista Luomu-Puffaa (100 % luomumerinoa) väreissä Lillian ja Korpikuusi. Lilja saa Lillianista kaulurin ja myssyn, korpikuusesta tulee jotain ihanaa miulle!

Kippovalimo Böökin lankakuppilan kojulta ostin edulliseen hintaan kolme kerää (á 150 g) Regian kuusisäikeistä merinosilkkisekoitetta. Ravery ei tunne tätä isoa kerää ollenkaan, ja väittää 50 grammaisten kerien valmistuksen loppuneen. Taitaa olla ihan uutuus kun en ole ennen tähän törmännyt missän. Sukkalankaahan tämä on olevinaan, mutta kyllä näistä jotain aivan muuta tulee, suloisen pehmeitä!

Kuituvarastoonkin löytyi täydennystä Käsityökauppa Ilon ständiltä, Louhittaren Luolan Corriedalea kauniissa petroolin sävyssä. Ei ehkä miulle ominaisin väri, mutta kuituvalikoima oli koko messuilla todella suppea ja vieressä läähätti toinen tyttö tätä samaa ja ainoaa lettiä, oli ostopäätös tehtävä nopeasti :D Enkä kadu, on se upea! Luonnossa aavistuksen vielä syvempi sävy.

Lisäksi kotiutuessa kasseista löytyi heijastimia, jouluaskartelutarvikkeita ja Elvarin ihanat lakukorvikset, nam!

Syysloma on täällä siis hyvässä vauhdissa ja oon saanut jopa talvineuleita valmiiksi, viime vuoden messuilta hankituista langoista :D Niitä esittelyssä lähipäivinä.

Seinältä sukkaan

Olohuoneemme kruunu on ehdottomasti seinälle ripustettu isomummoni kutoma Lapin raanu. Kaunista punamustavalkoista seinävaatetta tuijotellessa on mielen pohjalla jo pitkään kytenyt ajatus neuloa samat kuviot villasukkaan. Syksyn Ullaneuleen, sen marraskuussa ilmestyvät teemana on tunturit = loistava tilaisuus suunnitella raanusukat!

Raanusukat

Malli: ihan oma, saatavilla marraskuussa Ullaneuleessa

Lanka: Regia 4-fädig punaisena, valkoisena ja mustana

Menekki: 67 g kokoon 38

Puikot: 2,75 mm Knit Pro

Vähän meinasi jäädä viime tippaan valmistuminen, ensimmäinen sukka kun oli pakko neuloa kotona sohvalla raanua tuijottaen eli reissuneuleeksi tämä ei sopinut. Toinen sukka valmistuikin sitten hujauksessa, ja ohje lähti matkaan eilen. Pari päiväähän se meni deadlinen yli, mutta koska en kuitenkaan voi osallistua näillä kansikuvaäänestykseen (mallini voitti viime kerralla) niin lupasivat Ullassa kuitenkin julkaista ohjeen :)

Langat sukkiin tarjosi Kuopion Nappi ja Nauha.Tää taisikin olla ihka eka kerta kun tätä Regian perussukkalankaa neuloin, oikein pehmeä ja mukavan tiukkakierteinen lanka! Juuri oikeat väritkin löytyi värikartasta.

Ihan tyytyväinen olen näihin sukkiin, kivat niistä tuli. Vaikka kuviointia ois voinu olla vähemmänkin, on nämä vähän levottomat siihen alkuperäiseen raanuun verrattuna :D Tekisi mieli kokeilla neuloa toiset ihan joillakin muillä väreillä... Mut ei ihan heti! Opinnäyteneuleet ja ohjeet on valmiina, ja nyt haluan neuloa jotain ihanaa ihan itelleni! Nämä sukat menivät siis Nappiin ja Nauhaan näytesukiksi. Kiitos Niinalle jalkojen lainasta!

Vielä tämä ja huominen päivä pitäis jaksaa painaa töitä (opparin raportin parissa siis), ja sitten alkaa ansaittu syysloma, aahhhh. Perjantaiaamuna hypätään ipanan kanssa junaan ja kolistellaan viikoksi Ouluun mummolaan. Loma alkaakin varsin loistavasti sillä tulevana viikonloppuna pidetäänkin Oulussa käsityömessut, joissa olenkin käynyt joka vuosi viiden vuoden ajan! Mitähän ihanaa sieltä taas löytyy...

Ain laulain työtäs tee

Ja töitä täällä on tehtykin niska limassa, vieläpä neuleiden parissa vaikkei se blogissa ole millään tavalla näkynyt. Eikä tule näkymäänkään ennen vuodenvaihdetta, joten malttakaapa siihen asti niin näette opinnäytetyöni tulokset ;)

Muut neulomiset sen sijaan eivät ole edenneet juuri senttiäkään. Kun ensin 7 tuntia luonnostelee, neuloo, kirjoittaa ohjeita, neuloo, suunnittelee ja neuloo lisää, ei illalla ole oikein enää huvittanut tarttua puikkoihin. Varsinkaan nyt kun massiivinen syysflunssa tavoitti miut viikonloppuna, köhköh.

Ei kun nyt valehtelin, oon mie puikkoihin tarttunut! Nimittäin vetääkseni ne pois erinäisistä neuleista. Aivan oikein, olen viettänyt iltoja purkamalla kaiken maailman keskeneräisiä kammotuksia joita laatikoiden pohjalta on noussut esiin. Jonkinlainen syyspuhdistus on siis meneillään!

Westknitsin uusi mysteerihuivi sai mennä, lankavalintani eivät erottuneet toisistaan tarpeeksi, ja onnistuin jotenkin turimaan keskiosan langankiertojen kanssa eivätkä nuo välilangat näytä siltä miltä pitäisi. Nyt oon jo jäänyt jälkeen vihjeistäkin niin paljon et en aloita tätä uudestaan, katotaan sit joskus. Ja malli on kyllä lievästi sanottuna taas erikoisen näköinen :D

Sukankärjet unisen värisestä Shibui Sockista aloitin viime syksynä kun ohjasin Kuopion marttalassa sukkakurssia. Ei tullut valmiiksi ei, ja langassa oli niin paljon säikeitä katki että katsoin parhaaksi varata tämän pehmoisen ihanuuden johonkin vähemmän kulutuskestoa vaativaan projektiin.

Sukkasadon mysteerisukat aloitin ajallaan syyskuun alussa, ja toisen vihjeen tikuttelin kuuliaisesti loppuun. Tässä vaiheessa kuitenkin oli jo käynyt selväksi että lankavalinta ei osunut oikeaan, eikä itse kuviokaan ole miun tyyliä. Purkuun!

Ai mutta oonhan mie saanut jotain valmiiksikin. Nämä ovat samaa sarjaa kuin edellinen postaus, tällä kertaa vaan neulojan miehellä ei ollut ohuita villasukkia bootseihin. Joten pitihän ne neuloa. Ei siinä mennytkään kuin neljä viikkoa :D

Kuukauden sukat

Malli: perussukka kärjestä alkaen, mallineule Harris Tweed sockseista

Lanka: Zitron Trekking Hand Art (75 % villaa 25 % nylonia) värissä feuerland

Menekki: 78 g koon 42 sukkiin

Puikot: uskolliset Knit Prot, 2,75 mm

Mies tosiaan tilasi ohuet villasukat jo viime keväänä, yhdet tein mutta ne epäonnistuivat ja joutivat muualle. Sukkasadon alkaessa koitti uusi yritys, ja tällä parilla kuittaan myös suuren sukkahaasteen syyskuun jossa piti haastaa itsensä. Mie haastoin itseni neulomaan sukat tästä lankavarastoni vanhimmasta sukkalangasta, jonka olen saanut ihka ensimmäiseltä sny:ltäni yli kolme vuotta sitten. Haasteelliseksi mallissa paljastui myös mallineule, se oli niin tappavan tylsä että sukat eivät meinanneet millään valmistua...

Varsinaisesta valmistumistaistelusta huolimatta sukista tuli onneksi oikein kivat, mallineule sopii kirjavalle langalle. Kokokin lienee oikea. Kuvassa ne on miulla jalassa, alla kahdet paksut villasukat ja silti on vähän reilut. Ensimmäinen parini tämän vuoden sukkasatoon, tää on kyllä ennätys :D Ensimmäistä kertaa kesti neljä viikkoa ennen kuin sain satokauteni korkattua!

Hyvin hiljaisesta pariviikkoisesta huolimatta sain kuitenkin syyskuussa kulumaan jonkin verran villoja, yhteensä 711 g. Onneksi opparin neuleet ovat loppusuoralla, pian pääsen taas neulomaan omaan pussiinikin ;)

Neulojan lapsilla ei ole sukkia

... mutta neulojan ystävän lapset hukutetaan villaan syntymästä lähtien!

Kun neuleystävän vauvanodotus selkisi muillekin viime keväänä, alettiin heti suunnitella ja juonia ja neuloa pieniä vihreitä asioita loppukesää varten ;)

Pieni vihreä

Malli: Junasukka / Kerttu Latvala

Lanka: Louhittaren Luolan Väinämöinen värissä smaragdi

Menekki: 26 g

Puikot: 2,75 mm

Nämä minisukat on neulottu valmiiksi odottamaan jo huhtikuussa, ja samalla selätetty sen kuun sukkahaaste, eli sukkien neulominen kotimaisen värjärin langasta. Smaragdiväiskiä jäi sopivasti jäljelle näistä viime jouluksi neulotuista sukista, ja olinkin hillonnut sitä juuri tällaista erikoistilaisuutta varten :)

Mutta eihän tämän tulokkaan (joka muuten paljastui pikkuiseksi tytöksi) sukattaminen toki pelkästään miun homma ollut, ehei! Kuopiolaisten neulojien lapsoselle ja vanhemmilleen lahjoittama paketti näytti lopulta tältä: (Kuvan otti Vynne, joka myös toimi pienten neuleiden vastaanottajana ja paketin kokoajana.)

Kuten huomaatte, tätä vauvaa ei palele vaikka talvesta tulisi kylmin sataan vuoteen :D On haalaria, tumppua, myssyä, sukkaa, housua, takkia, ja vaikka ja mitä. Mukana on myös sukat tuoreille vanhemmille, kestovaippoja, kasseja ja tietenkin vielä kirsikkana kakun päällä vyyhdillinen luksuslankaa. Muistinko jo mainita että teemaväri oli vihreä? 

Isot onnittelut vielä koko perheelle :)

Eessuntaas

Lankaleikkiretkelta saaliiksi saadut Ahdit ovat vaihtaneet olomuotoa!

Krookusliivi

Malli: Edestakaisin -liivi kirjasta Lankaleikki, Veera Välimäki

Lanka: Louhittaren Luolan Ahti (100 % villaa) värissä Krookus

Menekki: 364 g

Puikot: Knit Pro 6 mm

Lanka riitti kuin riittikin ja vähän jäi vielä ylikin. Paksumman langan ja suuremman neuletiheyden takia aloitin koon XS-silmukoilla, ja tein myös vähemmän yläosan raglanlisäyksiä ja kapeamman selän. Liivistä tuli näillä modauksilla varsin passeli, pidempää helmaa en enää halunnut neuloa vaikka lankaa olisi riittänytkin, tämä on juuri sopiva.

Liivi oli nopeaa ja helppoa neulottavaa, ja rakenne on varsin jännä. Aloitusreuna on tuo kauluksen ja etukappaleiden etureuna, josta sitten lähdetään neulomaan ensin taakse ja sitten alaspäin. Tässä ohjeessa ei ollut virheitä kuten joissakin muissa Lankaleikin malleissa, yhtä pientä epäjohdonmukaisuutta lukuunottamatta tuossa selkäkappaleen alussa mutta se oli niin pieni että sitä tuskin voi virheeksi lukea :) Kerrassaan vaivatonta ja mukavaa neulontaa.

Ahti oli langaksi aivan nappivalinta! Lanka liukuu puikoilla sulavasti ja värit vaihtuvat ainaoikein-pinnalla kauniisti. Vyyhdillä aavistuksen karkean tuntuinen lanka on muuttunut neuleessa pehmeäksi ja ilmavaksi pinnaksi, parhautta! En ehtinyt/viitsinyt liiviä pingottaa ennen kuvausta, eikä se mielestäni sitä kaipaakaan. Kastelemalla vaatteeseen ehkä saisi lisää pituutta ja rentoutta. Tämä malli tosiaan vaatii kaverikseen käsinvärjätyn, semisolidin langan. Tasavärisenä lopputulos olisi huomattavasti tylsempi.

Kannatti neuloa, tämä liivi on upea mukavuusvaate ja kaunis lämmike. Käytin sitä eilen koko päivän Tähtikalliossa Joensuun seudun neulojien järjestämässä neulepäivässä eli miniretriitissä, ja se sai osakseen paljon ihailua ja lämmitti miuta ihanasti viileässä "kallioluolassa".

Tämän näköinen paikka oli Tähtikallio. Tuli tehtyä lankaostoksia, syötyä liikaa herkkuja ja tavattua uusia ja vanhoja tuttuja. Näitä lisää!

Vynnelle taas kiitos kuvaamisesta :)

Syyslukemiset arvottu!

Jaa pitikö tänään arpoa jotain? ;)

Sopivan sateinen syyspäivä (ensimmäinen sellainen) lehtiarvonnalle. Arvontapostaukseen tuli hurjat 101 kommenttia, Villaviidakon kommentointiennätys!

Satunnaislukugeneraattori arpoi voittajaksi 41. kommentoijan eli Ricchanin, jolle lähtee siis tulemaan 5 numeroa Suurta Käsityölehteä syksyn ratoksi, onnea!

Voittaja kommentoi syksyä näin:

"Syksyisin ensimmäinen innostus, joka mielen valtaa, ovat kynttilät: kynttilä, jonka valopiiri herää pimenevään iltaan... Ihanaa. Myös teetä kuluu paljon lehtien kellastuessa, sekä ruokaa tulee laitettua isommalla vaivalla, kesällä kun tekee vain jotain helppoa ja nopeaa. Leipominen on nyt viime aikoina ollut kovassa huudossa."

***

Oman syksyni kohokohta, sukkasato on lähtenyt vähän nihkeästi liikkeelle, kun valitsin älykkäästi ensimmäisiksi sukiksi ohuet miehensukat. Puikoilla 2,75 mm, fingering-vahvuisella langalla ja tappavan tylsällä mallilla ei tule valmista kovin äkkiä... Onneksi sentään lanka on kauniin syksyinen!

Vaihtokauppa kannattaa

Reilu viikko sitten sain vieraakseni kolme naista, kaksi isoa ja yhden pienen. Toinen isoista ihmisistä eli Ninzi tuli sovitusti tyttärensä kanssa kylään saadakseen harjoitella kehruuta Lyylillä. Vaihdossa hän kuljetti miulle neulekoneensa, jolla sain sitten suristella menemään sen päivän. Mukana yllätysvieraana seurasi vielä toinenkin ystävä, Tiina! Oli kyllä niin mahtava päivä että :) 

Neulekone oli aika lailla samanlainen kun ne mitä meillä oli koulun neulekurssilla, ja kun alkuun pääsi niin valmista syntyikin nopeasti (kuten neulekoneella yleensäkin) ja päiväni oli tuottoisa! Ensimmäinen ja ainoa tavoite oli suristella villahousut perheen pienimmälle:

 Villit villahousut

Malli: Lapsen neulotut leggingsit, Novita Syksy 2011

Lanka: Nalle (vuodenaikavärien talvi), resoreissa Vuorelman Vetoa pinkkinä
 ja housuosassa Jannea mustana

Menekki: 161 g kokoon 110 cm

Puikot: Resoreihin ja vyötäröön Knit Pro 3 mm -pyörö,
lahkeissa neulekoneen silmukankoko 9

Eipä tarvinnut kauan miettiä mistä saisin tasona neulottavien villahousujen ohjeen. Kaikki itse käsinneulontaa varten keräämäni ohjeet kun luonnollisesti olivat ainakin osittain pyörönä saumattomaksi neulottavia. Novita, saumojen kruunaamaton kuningas ja tasoneulonnan aatelinen ei pettänyt, heti ensimmäisestä käteen osuneesta numerosta löytyi käypä ohje koneneneulontaan sovellettavaksi! Kooksi valitsin 110 cm koska sen mitat vaikuttivat jättävän vielä sopivasti kasvuvaraa, mutta jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt tehdä ainakin yksi koko isompi. Nyt nuo ovat todella leggingsit, istuvat kuin hanska = eivät mahdu enää ensi vuonna tähän aikaan päälle.

Lahkeiden raidallinen osuus ja noin puolet yläosan mustasta on neulottu koneella. Kastelin ja pingotin kappaleet kunnolla (tämä on pakko tehdä ennen muita toimenpiteitä, koneneulotut kappaleet ovat kamalan jäykkiä ja rullaavat pahasti), ompelin saumat ja neuloin sitten resorit ja yläosan kuminauhakujineen käsipelissä pyöröpuikoilla. Kukahan mahtoi valita lahkeensuiden resorien värin? Olisin kyllä neulonut koko housut raidalliseksi jos lankaa olisi riittänyt, tykkään tästä nallen värityksestä.

Yläosaa muotoilin oman mieleni mukaan lyhennetyillä kerroksilla jotta housujen takaosasta tulisi tarpeeksi korkea, ja lopuksi tikutin vielä kapeaksi vyötärönauhaksi kuminauhakujan jonka kiinnitin nurjalle päättelyn yhteydessä. Aika hyvä tuli!

Nämä housunlahkeet olivat siis varsin nopea työ, ja päivää oli vielä jäljellä joten ei kun uusia neuleita miettimään. Halusin kokeilla reikäkorteilla neulottavaa kirjoneuletta koneella, ja yllytin Tiinankin mukaan. Teimme molemmat tyynynpäälliset, Tiina harmaavalkoisen ja mie punavalkoisen

Kuten edellisestä kuvasta näkyy, päivään sisältyi oleellisena osana myös kasa herkkuja!

 Karjala takaisin -tyyny

Malli: Pötkö sileää neuletta, kirjoneule neulekoneen valmiilla reikäkortilla

Lanka: Lion Brandin LB 1878 (100 % villaa) harmaana ja Austermann Step punaisena

Menekki: 113 g, päällisen koko 40 x 40 cm

Puikot: Neulekoneen silmukankoko 10,
reunojen huolittelu ja nappilista Knit Pron 3 mm -pyöröllä

Ylivoimaisesti parasta koneneulonnassa on kirjoneuleen tekeminen: niin mukavaa, helppoa ja jälki on upeaa! Ehkä muistatte viime talvisen kirjoneulemallistoni?

Keittiön pöytä ei ehkä ole sovelian paikka sisustustyynyn kuvaamiselle, mutta näin pimeinä iltoina keittiö on ainut huone tässä talossa jossa valoa on riittävästi... Ommella surruutin saumat kylmästi ompelukoneella, ja söpöt sydännapit olen saanut jostain vaihdosta lähiaikoina, kuka näitä kaikkia muista :D

Oli tosi mukavaa päästä taas neulekoneen kanssa hommiin, ja olisihan tuo oma konekin mukava. Vähän pelottaa vaan se huoltopuoli, Ninzikin oli joutunut koneen ostaessaan pilkkomaan sen kokonaan osiin, huoltamaan ja kasaamaan uudelleen, miulla ei taitaisi siihen rahkeet tai kärsivällisyys riittää. 

Tämän huushollin isäntä osoitti kuitenkin kumman suurta kiinnostusta neulekonetta kohtaan, ei se ole koskaan miun neuleista noin innostunut! Kyseli koneen omistajattarelta kaikenlaista ja halusi nähdä miten se toimii ja tutkia kelkkaa ym. osia. Ja lupasi se peijakas että jos mie koneen hommaan niin hän kyllä huoltaa :D Pitääpä siis tosissaan harkita, onhan se hyvä kun on kotona oma konetekniikan DI huoltomiehenä!

Miun päivä oli tosiaan tuottelias kuten kuvista näkyy, viimeistelytyöt sain kyllä tehtyä vasta viime päivinä. Ninzin kehruista sen sijaan ei meinannut tulla mitään kun pieni tytär oli niin mahdottoman kiinnostunut Lyylistä Liljan viihdytysyrityksistä huolimatta. Toivottavasti saan siis vielä uudestaankin kavereita kylään, täällä vähän kauempana kaikesta kun asun niin vierailijat on aika harvinaisia...

***

Vielä on huominen päivä aikaa osallistua edellisen postauksen arvontaan, mahdollisuus voittaa lukemista loppuvuodeksi!