Tihkusateessa

Tänne koilliseen Savoon luvattiin koko päiväksi tänään kaatosadetta. Sitä ei kuitenkaan saatu, pelkkää tihkuttelua vain. Varsin sopiva sää siis kuvata uusi mahtava lämmikkeeni :)

Sprinklin' Stripes

Malli: Simple Sprinkle by Veera Välimäki

Lanka: Drops Nepal (65 % villaa 35 % alpakkaa)

Menekki: 270 g

Puikot: Knit Pro 5,5 mm

Sprinkle = ripotella, tihkuttaa, sirotella, pirskottaa, sirote, tihkusade.

Kuopiolaisilla neulojilla on jälleen meneillään Kalakukkovaihto (tiettävästi kukaan ei kuitenkaan ole saanut vielä kalakukkoja paketissa), ja mie oon tällä kertaa toinen emoista. Parit on jaettu niin, että myös molemmat emot saivat salaiset parit. Pari viikkoa sitten sain pariltani tämän muhkean raitakaulurin ohjeen, joka pääsikin heti puikoille. Tämä on miulle hyvin epätavanomaista, yleensä haudon ohjeita jonossani vähintään muutaman kuukauden :D

Valitsin Nepalin koska miulta löytyi sitä ennestään varastosta punaisena (sekä violettina, sinisenä että harmaana kuten myöhemmin havaitsin), ja siksi että Kuopion keskustan uusimmassa lankakaupassa oli kyseinen lanka halvennuksessa. Värejä tosin oli vain muutama hyllyssä, mutta punaisen kaveriksi löytyi vihreää, oranssia, nutriaa, ruskeaa ja luonnonvalkoista. 

Ohjeen mukaan jokaista väriä pitäisi olla suunnilleen 108 metriä, mutta yhdessä Nepal-kerässä on kuitenkin vain 80 m. En kuitenkaan halunnut ostaa jokaista väriä kahta kerää, vaan ajattelin säveltää matkalla omiani jos joku väri loppuisi. Laskin ennen aloittamista, kuinka paljon mitäkin väriä menisi, ja sijoitin sitten punaisen langan eniten käytetyn langan kohdalle. Hyvin onnistui, punaista meni vähän toista kerää ja kaikista muista väreistä jäi pienet nöttösen jäljelle.

Hauska neulontakokemus, hyvä telkkarineule mutta lyhennettyjen kerrosten ansiosta ei liian aivoton. Ajattelin ensin että tämähän on ihan liian leveä, mutta valmis kauluri osoittautuikin suorastaan täydellisen levyiseksi ja pituiseksi. Pituutta tosin meinasi tulla kastelun ansiosta vähän liikaa, alpakalla kun on tapana veeeenääähtäääää. Varsin optimaalinen koko kuitenkin, kyllä Veera osaa asiansa :)

Tykkääntykkääntykkääntykkääntykkääntykkääntykkääntykkääntykkääntykkääntykkään !

Korpikuusen kannon alla

Mörrimöykkyset

Malli: Non-Felted Slippers by Yuko Nakamura

Lanka: Pirtin Kehräämön hahtuvalanka 

Menekki: 97 g koon 39 tossuihin

Puikot: ruusupuiset 6 mm -pyöröt

Pimenevät illat ja jokailtaisesta uuninlämmittämisestä huolimatta viilenevät lattiat ovat merkki alkaa neuloa tälle talvelle sisätossuja. Mie näyn kuluttavan nimittäin ne aina kevääseen mennessä puhki. Ekat tähän taloon tassuteltavaksi tehdyt tossukat tein kaksi vuotta sitten, ja viime vuonna toiset. Kaikki tossuni ovat olleet erilaisia, nämä ovat nyt ensimmäiset näin lyhytvartiset.

Malli on viihtynyt jonossani jo ainakin vuoden, juuri tätä tarkoitusta ja lankaa varten se sinne alun perin päätyi. Saatavilla olisi ollut suomennoskin, mutta se oli mielestäni jokseenkin sekava alkuperäiseen verrattuna, joten luotin mielummin originaaliin. Muuten ohjeenmukaiset, mutta jätin kaksi kerrosta sileää pois jalan sivulta, ja neuloin pari kerrosta enemmän vartta.

Pirtin hahtuvalangassa on sitä jotain, muhkean mahtava jumbolanka :D Huomatkaa oljenpätkät neuleen pinnassa, tätä lankaa neuloessa tietää ainakin mistä se on kotoisin!

Ihan mahtavat tossut, valmistuivat parissa tunnissa ja ovat jalassa suloisen lämpimät ja mukavat. Näin rouheilla tossuilla kelpaisi mörrimöykynkin sipsutella sienten alla. Melkein surettaa käyttää näitä kun tiedän että ne ovat viimeistään maaliskuussa puhki...

Purkaus

Ihanainen Criani on toista hihaa ja alareunaa vaille valmis, mutta nyt se taitaa saada purkutuomion :(

Lanka käyttäytyy omituisesti. Se on samaan aikaan tosi kimmoisaa (eli sillä ei tunnu olevan muistia niin paljon kuin täysvillalla) ja hyvin raskasta: hiha ja helma painavat kaarroketta ja venyttävät sitä liian suureksi. Hartialinja tuntuu olevan nyt paljon alempana kuin aloittaessani, ja kainaloihin mahtuisi säilömään appelsiineja.

Neuletiheys täsmää täsmälleen (haha) leveyssuunnassa, mutta pituussuunnassa tämä neulokseni on melkein 10 kerrosta tiheämpää, hui :O Alkuperäisversiot on neulottu rennon rempseästä alpakkasekoitteesta, tämä Frog Treen Pediboo (80 % merinoa 20 % bambua) tuntuu olevan rennon vastakohta, pikemminkin pirtsakka tiukkis. Älkää käsittäkö väärin, neuletuntuma on kuitenkin upea ja takki unelmaisen pehmeä...

Tiheysongelman takia takki on myös jäämässä liian lyhyeksi sekä helmasta että hihoista. Tämä ei haitannut miuta aluksi lainkaan, sillä kokemukseni mukaan neuletta saa loppukäsittelyvaiheessa (kastelu ja pingotus) vielä muotoiltua aika paljon, eli pituutta tulisi todennäköisesti lisää. Nyt kun toista hihaa on neulottu 10 cm, iski epätoivo: jos kaarroke on jo nyt noin venähtänyt, miltä se näyttää kastelun jälkeen? Onnistuuko pelkän helman ja hihojen venytys pingotusvaiheessa, vai venyykö sitten pakolla koko muu neulekin?

Tuntuu että helpoimmalla nyt pääsisin kun purkaisin koko hönnän. Mutta se on niin ihana. Ja rakenne on nerokas: olen tähän mennessä oppinut jo uuden tavan luoda silmukoita (cable cast-on) ja neuloa napinläpiä (one-row buttonhole).

En saanut kunnon kuvaa tilanteen kauheudesta, mutta tässä näkyy kuitenkin tuo hartiaongelma ja kainalon ylimääräinen tila...

Onko kellään kokemusta Pediboon käyttäytymisestä kasteluvaiheessa, tai takin pingottamisesta vain osittain? Vai pitäiskö vaan suosiolla purkaa ja jatkaa kohti uusia haasteita vähän viisaampana? :D

Alanvaihdos

Tänään vaihdoin puikot astetta järeämpiin työkaluihin!

Joku ehkä osaa jo kuvan perusteella arvata mistä on kyse: aloitin verhoiluopinnot kansalaisopistolla :)

Oon tainnu täällä aiemminkin mainita, että saatiin talokaupoissa mukana paljon kaikenlaista kalustetta, rojua ja tilpehööriä. Osa valittiin itse ja osa on löytynyt täältä remontin ja raikkoamisen yhteydessä. Ehdoton helmi yllättävien löytöjen joukossa olivat ikivanhan, romahtamispisteessä olevan pihasaunan/liiterin vintistä löytyneet kaksi 60-lukulaista nojatuolia. Yllättävän hyväkuntoinen tuolikaksikko siihen nähden, että olivat kenties vuosikausia odotelleet päivänvalon näkemistä siellä kostealla vinttiparvella. Hirveän pölyisethän ne tietysti oli, mutta mitään suurempia tuhoja ei istuimissa näkynyt ainakaan ulospäin (esim. rotanpesiä, niitäkin sieltä vintistä löytyi...)

Löytymisestään asti tuolit ovat odottaneet kiltisti milloin autotallissa, milloin kesähuoneessa talon emännän ehtimistä/jaksamista/halua ruveta opettelemaan uutta taiteenlajia. Hetki löi tänä syksynä, kun ilmoittauduin omalla kylällä järjestettävälle kurssille. Syksyn aikana kolmena viikonloppuna majoittaudun koulukeskuksen puukäsityöluokkaan ihmettelemään tuntemattomia työkaluja :D

Tästä lähdettiin liikkeelle aamukymmeneltä:

 

Satojen niittien, miljoonien pölyhiukkasten ja hiekanjyvien, yhden allergialääkkeen, kymmenien ruosteisten naulojen, kahdeksan juuttuneen ruuvin ja muutamien silmätippojen jälkeen tilanne oli tämä:

Voi riisuttua tuoli-raukkaa, varmasti palelee ilman takkia!

Ruskatossut

Syksyinen sukkasatoilu jatkuu. Toisen satoviikon laskentaan ehtivät nämä syksyiset pikkutossukat.

Autumn Booties

Malli: Be-Ribboned Booties kirjasta One-Skein wonders: 101 yarn-shop favorites

Lanka: Janne keltaisena, seiskaveikka terrakottana ja mystinen ruskea lanka

Menekki: 40 g

Puikot: 4 mm bambut

Näitä olen tehnyt ennenkin. Helppo, nopea ja hauska malli, pysyy kuin liimatuna pienissä polkkaavissa jaloissa.

Ohjeen koko on vastasyntyneelle, ja arvelin pääseväni isomman vauvan kokoluokkaan lisäämällä pari silmukkaa varren leveyteen ja jokusen kerroksen jalkaterän pituuteen. Lopputulos näytti mielestäni pikemminkin viisivuotiaan koolta ja meinasin jo jättää lahjaksi aiotut tossut kotiin sukuloimaan lähtiessä. Onneksi en jättänyt, ne sopivatkin lähes täydellisesti 7 kk -ikäisen serkuntytön jalkoihin :D 

***

Valaan villapaita -blogin Mevrouw Walvis lähetti miulle tämän mainion muistilappusen, kiitos!

Tunnustukseen liittyvät seuraavat säännöt:
1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi Post it -lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain Post it -lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Tunnustus lähtee Tiinalle, ArualMarialle, DistantKnitterille, Hurja-Hannalle ja Mertsulle, te piristätte päiväni :)

On syksy niin ihmeellinen

Syksyn parhautta: kirpeä syysaurinko, väriään vaihtavat lehdet, muhkeat sienet, pimenevät illat, aamu-usva kotijärvellä, puolukkaretki laavulle ja ennen kaikkea hillitön neuleinto :D

Kylmenevä ilmako sen tekee, vai miksi tuntuu siltä että päähän putkahtelee jatkuvasti uusia ideoita ja kaikki ihanat mallit pitäisi alottaa nythetijust? Kouluakin pitäis muka jaksaa käydä, vaikka niin paljon mielummin istuisin sohvannurkassa neuloen maanisesti!

Koska jostain pitää aloittaa tämä rästitöiden ja neulejonon selvittely (kaikkea ei kai voi tehdä samanaikaisesti?), läväytin kirjoittaen viime keväästä hautuneen neuleohjeen. Muistatteko tämän sylipeiton kouluprojektistani? Silloin se oli nimeltään Mettiäinen, nyt nimi on vaihtunut vuodenaikaan sopivammaksi :)

Syyskukka -peiton ohje on ladattavissa ilmaiseksi Ravelrysta :)

Pienten jalkojen tepsutusta

Vähän tahmeasti käynnistyi sukkasato, neuloin yksiä lastensukkia koko viikon :D

Kolme kertaa piti purkaa varret kun ei vaan millään tullut kunnollisia. Ensin oli liian pienet puikot, sitten virhe mallineuleessa, ja viimeksi liian kapeat varret.

Pinkki pikkuapina

Malli: Mini Micro No Purl Monkeys by Janine Steingasser

Lanka: seiskaveikka, sävy jo lopetettu vanha roosa

Menekki: 56 g koon 28 sukkiin 

Puikot: 3,5 mm Knit Pro -pyöröt, molemmat samaan aikaan puikoilla

Ei ne vieläkään täydelliset ole, mutta en varmasti pura enää! Haluan jo päästä houkuttelevampien lankojen kimppuun... Itselle muistiin, että ei enää seiskaveikkaa nelosta pienemmillä puikoilla: käsiala kun nyt on mitä on, näistä tuli vähän turhan peltiset lapselle. Ohje on nimensä mukaisesti vapaa nurjista silmukoista, mutta miusta mallineule ei vaan toiminut ilman niitä :D

Ihmeellisesti kuoriutuu hyperaktiivisesta kolmevuotiaastakin hidasliikkeinen huippu(jalka)malli, kun luvataan palkaksi kaksi karkkia :)

Syksyn ensimmäinen päivä

Kesä loppui vihdoin, ja jokaisen neulojan lempivuodenaika on käsillä ;) Meillä räiskyvät tänä iltana takassa toissatalviset koivuhalot, ensimmäiset itse omasta metsästä kaadetut puut.

Sukkasatokin alkoi! Mie tosin taisin jäädä alkuspurtista jälkeen, tänään olen vasta kerinyt lankoja.

Kopassa odottaa ainakin Shibui sockia, Sock Easea, Opalia, Steppiä, Fabelia ja Isoveljeä. Ensin laitan puikoille pitsisukat Liljalle. Pinkki oli yllättäen kolmevuotiaan MINÄ ITE -prinsessan värivalinta... Saa nähdä kuinka monta sukkaparia tänä vuonna valmistuu. Viime vuonna tikutin kymmenet jalanlämmittimet ja toissa vuonna viidet.

Ja hyi minua, kuukausittaisen langankulutuksen listaaminen on jäänyt vallan hunnigolle! Heinäkuussa sain kulumaan 401 grammaa ja elokuussa 567 grammaa. Olettaisin kokemuksen perusteella lukujen kasvavan ilmojen viiletessä ;)

 ***

Syyskuu toi tullessaan myös kätkettyjä aarteita. Kävelin iltapäivällä muina miehinä pihamaalla tallentamassa alkusyksyn värejä filmille (okei, muistikortille) kun huomasin ränsistyneen liiterin kulmalla pilkottavaan kaiken maailman lehtimuovimetalliroskasutjun seasta jotain valkoista. Tikulla huitelin enimpiä mujuja sen päältä pois (liiterissä ei kannata ensimmäisenä kättä työntää minnekään, tai huomaat pian piteleväsi muumioitunutta jyrsijänraatoa), enkä ollut uskoa silmiäni: lautanen!

Vieläpä ehjä lautanen! Hämmästys senkun kasvoi kun uskalsin nostaa sen käteen:

On se, Arabiaa. Kaikenlaista sitä voi omalta pihaltaan löytää :D

Mitä ihmettä ehjä, nätti lautanen teki siellä rotanpesien ja metalliromun seassa, melkoisen karikekerroksen alla? Aikoinaan rikkoutuneita astioita saatettiin kyllä haudata maahan. Asuin lapsuuteni rintamamiestalossa, ja muistan löytäneeni kukallisia posliininpalasia kukkapenkistä. Ja onhan täältäkin talon seinustoilta jokunen lautasenpala löytynyt. Mutta kokonainen lautanen?! Paras arvaus tällä hetkellä on, että sillä on viety jotain ruokaa ulos ja sitten astia on unohtunut niille sijoilleen. Vaikka ruokittu siiliä? Ikivanha liiterimme on päälle kaatuvassa kunnossa, ja sinikukallinen pikkulautanen löytyi lähes kivijalan vierestä, juuri seinän alta (tai siinä on ehkä ollut seinä joskus 30 vuotta sitten).

Lautasen iän selvittämiseen meni kokonaiset kymmenen minuuttia, kiitos internetin ihmeiden. Designmuseon sivuilla on Arabian käyttökeramiikan käsittävä todella helppokäyttöinen esinehaku: tarvitsee vain valita mysteeriastian leima ja aihe annetuista, ja ruudulle lävähtävää roppakaupalla kuvaukseen sopivaa astiastoa. Löytölautaseni on Sohvi -sarjaa, joka on ollut valmistuksessa vuosina 1961-70. Muoto on Kaj Franckin käsialaa vuodelta -49 ja kuvion on suunnitellut Raija Uosikkinen. Pikainen guugletus selvensi, että ei tämä mikään harvinaisuus ole vaikka ikää onkin puoli vuosisataa.

No, miulle se kuitenkin on aarre. Pala tämän talon historiaa, jota tuijotellessa tulee jotenkin rauhallinen olo :)