Sukkasatokin alkoi! Mie tosin taisin jäädä alkuspurtista jälkeen, tänään olen vasta kerinyt lankoja.
Kopassa odottaa ainakin Shibui sockia, Sock Easea, Opalia, Steppiä, Fabelia ja Isoveljeä. Ensin laitan puikoille pitsisukat Liljalle. Pinkki oli yllättäen kolmevuotiaan MINÄ ITE -prinsessan värivalinta... Saa nähdä kuinka monta sukkaparia tänä vuonna valmistuu. Viime vuonna tikutin kymmenet jalanlämmittimet ja toissa vuonna viidet.
Ja hyi minua, kuukausittaisen langankulutuksen listaaminen on jäänyt vallan hunnigolle! Heinäkuussa sain kulumaan 401 grammaa ja elokuussa 567 grammaa. Olettaisin kokemuksen perusteella lukujen kasvavan ilmojen viiletessä ;)
***
Syyskuu toi tullessaan myös kätkettyjä aarteita. Kävelin iltapäivällä muina miehinä pihamaalla tallentamassa alkusyksyn värejä filmille (okei, muistikortille) kun huomasin ränsistyneen liiterin kulmalla pilkottavaan kaiken maailman lehtimuovimetalliroskasutjun seasta jotain valkoista. Tikulla huitelin enimpiä mujuja sen päältä pois (liiterissä ei kannata ensimmäisenä kättä työntää minnekään, tai huomaat pian piteleväsi muumioitunutta jyrsijänraatoa), enkä ollut uskoa silmiäni: lautanen!
Vieläpä ehjä lautanen! Hämmästys senkun kasvoi kun uskalsin nostaa sen käteen:
On se, Arabiaa. Kaikenlaista sitä voi omalta pihaltaan löytää :D
Mitä ihmettä ehjä, nätti lautanen teki siellä rotanpesien ja metalliromun seassa, melkoisen karikekerroksen alla? Aikoinaan rikkoutuneita astioita saatettiin kyllä haudata maahan. Asuin lapsuuteni rintamamiestalossa, ja muistan löytäneeni kukallisia posliininpalasia kukkapenkistä. Ja onhan täältäkin talon seinustoilta jokunen lautasenpala löytynyt. Mutta kokonainen lautanen?! Paras arvaus tällä hetkellä on, että sillä on viety jotain ruokaa ulos ja sitten astia on unohtunut niille sijoilleen. Vaikka ruokittu siiliä? Ikivanha liiterimme on päälle kaatuvassa kunnossa, ja sinikukallinen pikkulautanen löytyi lähes kivijalan vierestä, juuri seinän alta (tai siinä on ehkä ollut seinä joskus 30 vuotta sitten).
Lautasen iän selvittämiseen meni kokonaiset kymmenen minuuttia, kiitos internetin ihmeiden. Designmuseon sivuilla on Arabian käyttökeramiikan käsittävä todella helppokäyttöinen esinehaku: tarvitsee vain valita mysteeriastian leima ja aihe annetuista, ja ruudulle lävähtävää roppakaupalla kuvaukseen sopivaa astiastoa. Löytölautaseni on Sohvi -sarjaa, joka on ollut valmistuksessa vuosina 1961-70. Muoto on Kaj Franckin käsialaa vuodelta -49 ja kuvion on suunnitellut Raija Uosikkinen. Pikainen guugletus selvensi, että ei tämä mikään harvinaisuus ole vaikka ikää onkin puoli vuosisataa.
No, miulle se kuitenkin on aarre. Pala tämän talon historiaa, jota tuijotellessa tulee jotenkin rauhallinen olo :)
Aivan ihana lautanen ja jotenkin liikuttava tuo siilinruokkimisjuttu. Minä tykkään jostakin syystä noista Arabian sinivalkoisista kovasti. Ja huvitti tuo kolmivuotias-pinkki-yhdistelmä. Miten se voi olla niin totta joka huushollissa. Täälläkin neiti odottaa, että hänen kaulurinsa pääsisi neulontavuoroon. Ja pinkkiä pitäisi olla, tietysti.:)
VastaaPoistaKai tekin ruokitte jatkossa siilejä tuolta samalta lautaselta? Pitäähän perinteen jatkua. :) Lautanen ja sen tarina on erisymppis.
VastaaPoistaTerkkuja minäitte-pinkkiprinsessalle! :)
Onpa muuten tosi nätti lautanen! Nythän sä voisit yrittää kirpparilta bongata sille kavreita =o)
VastaaPoistaIhana tarina, hienoja kuvia:). Sukkalangat näyttää niin herkullisilta siinä odottaessaan puikollepääsyä.
VastaaPoistaOooh, todellinen aarrelöytö! Kaunis käyttöesine, jonka arvoa lisää tämä löytötarina!
VastaaPoistaKannattaiskos tuolla paikalla kaivella vähän enemmänkin - josko sillä olis kavereitakin siellä piilossa?
VastaaPoistaMyönnän kaivelleeni heti lautasen löytymisen jälkeen paikkaa jonkin verran, mutta vastaan tuli lähinnä rautaromua ja maatunutta mönjää... Oispas hienoa jos maasta nousis koko astiasto :D
PoistaAikamoista! Ite toivoisin internetin ihmemaailmasta löytyvän Arabian ei-käyttöesineille samanmoisen haun, pari seinälautasta on odottanut jo kolmisen vuotta kaapissa iän ja mallin määrittämistä. (:
VastaaPoistaMullekin tuli heti mieleen, että siilille on viety maitoa. :)
VastaaPoistaOnpa kaunis! En olekaan ennen nähnyt tuota Arabian kuviota. Juu, pinkki on tuttua täälläkin, ja ne sukat pitäisi tod tehdä, jalka oli mystisesti venynyt pari numeroa kesän aikana. ;)
VastaaPoistaOoh mikä löytö! Kaikkea sitä voi omalta pihaltakin löytää. :D Ja noin hyvässä kunnossa! Tosi kaunis malli :)
VastaaPoistaSukkalangat näyttää niin ihanilta, että ihan tullee itteläki hinku sukkia neulomaan. Mutta tiän jo ettei siitä tule mitään. Muutaman vuen neuloin pelkästään ja vain sukkia kun en muita uskaltanut ja sukat tuntuivat kivoilta (aina sitä keksi uusia väriyhistelmiä ja kuvioita), mutta sitten kun viimein sain rohkeutta valmiisiin ohjeisiin ja muihin vaatekappaleisiin niin se oli menoa ja sukat aika laila jäi. Nyt niitä tehen vain pakosta ja tarpeesta, muuten ne jää kesken ja vaille paria. Mutta toisten tekemiä sukkia on mukava ihailla. :o)
VastaaPoistaNuo tuommoset löydöt on mainioita. Itse tein joskus Arabialöydön tän mein porukoiden vanhan rintamamiestalon kellarista. Nurkkaan oli hautautunu laatikko, jossa oli nätisti styrox boksissaan vielä ehjiä arabian kuppeja. Viime keväänä Astia-Liisassa vierailun myötä selvis et ne oli 40-50 luvulta ja jotain arabian silloin hankkimia siirtokuvilla koristettuja kukkakuppeja. Ei myöskään erikoisuus tai arvokas, mutta ihan hauska löytö. Itse tosin ajattelin ne kupit ihan härskisti muuttaa rahaks, kun ei tommosille miulla yksinkertasesti ole paikkaa, eikä käyttöä.
VastaaPoistaVaihdoin myös miekin vihdoin blogini tänne bloggerin puolelle, alkoi tuo vuodatuksen kenkkuilu ottaan siihen tahtiin päähän. Mutta käy kurkkimassa uudistunutta hännätöntä päätä kun kerkiät. :)
Kaunis lautanen =) Siili tarina on kyllä aika liikuttava, mut mulle tuli ekana mieleen se kun mummo vei aitan alle rotanmyrkkyä tuollaisilla pikkulautasilla, joten kaiken varalta pese se oikein ekstra hyvin ainakin kaksi kertaa...Siili tarina on kyllä paljon parempi. Sukkia olen minäkin neulonut nyt, mutta aina unohtuu tuo sukkasato!
VastaaPoistaJaa'a, voi olla kyllä todennäköisempi tuo rotanmyrkkytarina, samaa ehdotti anoppikin. Ehkä pahimmat myrkyt on siinä parissakymmenessä vuodessa huuhtoutuneet pois :D Enkä mie tosiaan meinannut sitä ruokailussa käyttää, vaikka joku pieni neiti niin kovasti toivoikin.
PoistaMahtava löytö, ihan huippua tuollainen vanha piha ja sen monet tarinat. Odotan innolla sun sukkasatoilua. :)
VastaaPoistaVitsit miten mahtava löytö!!
VastaaPoistaJa houkuttelevan näköinen sukkaalankakori :).
Lupaavan näkönen kori :) ihana löytö, tulee ihan lapsuus mieleen :)
VastaaPoistaTulin vastavierailulle. Ja heti täällä esitellään upeaa löytöä. Onnittelut! Meidän pihalta löytyy vain lasten leluja :)
VastaaPoistaHei, blogissani on sulle lappunen:)
VastaaPoistaIhana lautaslöytö! Meidän tontilla on kuulemma oikea aarre haudattuna (purkillinen pennejä) ja lapset sitä aina välillä etsiskelevät, koska lie kolahtaa... tähän mennessä on löytynyt pelkkiä pullonkorkkeja :)
VastaaPoistaHienoa, että pelastit sen.
VastaaPoista