Helpompaa kuin luulisi

Sitä ihminen kuvittelee monet asiat paljon hankalammiksi kuin ne todellisuudessa ovat. Jopa niin vaikeiksi, ettei viitsi edes yrittää kun ei kuitenkaan osaa. Yksi tällaisista asioista miulle on aina ollut joustavien kankaiden, erityisesti trikoon ompelu. Sehän luiruaa joka suuntaan, venyy, kiertää ja rullaa, en ala!

Kesällä sain itselleni äitini käyttämättömäksi jääneen saumurin, joten arvelin piruuttani elokuussa kokeilla, josko saisin vaikka jonkinlaisen trikoopipon aikaiseksi kun kerran on nyt välineet kunnossa. Nyt sitten voisikin todeta, että ihan turhaan maalailin piruja seinille, eihän tässä ole mitään hankalaa!

Surautin siis kangaskaapissa jo pitkään majailleesta Eurokankaan palalaarin valastrikoosta Lähiömutsin blogista löytyneen kuvaohjeen avulla jälkikasvulle pipot. Kunhan kankaiden leikkaamisesta selviää, pipot todella valmistuvat viidessä minuutissa pelkällä saumurilla. Pienemmän ipanan päähineessä on vähän liikaa kasvunvaraa, mutta isomman versio on just passeli. Nyt nämä kalaisat hatut on jo kuitenkin jätetty odottelemaan lämpimämpiä pipokelejä.

Pientä taukoa piti toki pitää tässä välissä, ja mehusella tätä onnistumisen kokemusta. Uusi inspiraatio ompeluun saapui parin viikon takaisen Kankaiden yön muodossa: villiinnyin tilaamaan jos jonkinlaista vaatemateriaalia  useamman paketillisen. Ennen kuin näihin ihanuuksiin tohdin käydä käsiksi, piti ensin toki kokeilla halpakankaasta, miten isomman vaatteen surauttaminen onnistuisi. No loistavasti tietenkin!

Kaava on ihan perusperusperuspaita Ottobren talvinumerosta 2008, koko 128 cm. Aika slimmi malli, on nimittäin Liljalle just eikä melkein sopiva. Pitääpä muistaa että OB:n mallit on niukkoja! Kankaiden yön tilauksiini lukeutui myös mittava läjä resoreita, arvoin vihreän ja oranssin välillä ja tähän päädyin, hyvä tuli! Helmaan ei ohjeen mukaan kuulunut resori, mutta paita olisi jäänyt liian lyhyeksi ilman sitä. Ja miun silmään alareunan leveä resori tasapainottaa kokonaisuutta. Omelukoneen kaksoisneulaakin uskaltauduin käyttämään pääntien ja hihansuiden tikkaamisessa, ei ollut yhtään vaikeaa!

Kehtaankohan edes myöntää, että paidan ompelu oli suorastaan helppoa... Mitä ihmettä mie pelkäsin kaikki nämä vuodet? Nyt kyllä uskallan huoletta leikellä uudet kangasihanuuteni! Lisää piti toki hankkia viime viikonloppuna Oulun käsityömessuilta:

Hempeähkö ostoskuva, suloisten PaaPiin kankaiden lisäksi hommasin joulukorttipohjia, ja jo pitkään ostoslistalla olleen pipokirjan, jolla oli messuilla hintaa vain 10 euroa.

Vaan älkää peljästykö, ei Villaviidakko ole sentään ompelublogiksi muuttumassa! Titityy oli ensimmäistä kertaa moneen vuoteen mukana Oulun messuilla, ja sieltä kotiutin hieman merinoa...

Louhittaren Luolan Tuulen Tytärtä väreissä Havu, Villiviini ja Kelo. Kaksi reunimmaista olin ennakkotilannut "the other one" -mysteerihuiviklubia varten, ja Villiviini piti sitten napata mukaan varmuuden vuoksi, jos rupeaisi ohjeen julkaisun aikaan värivalinnat kaduttamaan. Nyt on vaihtoehtoja, mitkä kaksi tahansa näistä sopisivat mainiosti samaan huiviin!

Uusi perheenjäsen

Rukki tuli taloon!

Vietin viime viikonlopun Lieksassa, kerrassaan mahtavassa neuleretriitissä. Peruutuspaikalle pääsin viime tingassa erilaisten ilmoittautumis-perumis-säätöjen jälkeen, ja onneksi pääsinkin! Sain nimittäin viikonlopun ajaksi lainaan kanssaneulojalta Kromski Symphony -rukin jolla sitten poljeskelin kahdessa vuorokaudessa 200 grammaa villaa langaksi asti. Yhteistyö sujui mitä mainioimmin, ja niinhän siinä sitten kävi että rukkikulta lähti sunnuntaiaamuna tapahtuneen kauppojen hieronnan seurauksena ihan meille kotiin asti ja miulle ikiomaksi!

Joten saanko esitellä, tässä on Lyydia, kavereille Lyyli! (Nimesin hänet uudelleen jotta suhteemme pääsisi kehittymään mahdollisimman mutkattomasti.)

Lyyli ei ole perinnerukki vaikka siltä näyttää, vaan moderni puolalainen viistorukki. Mukana tuli kaikki mahdolliset lisävarusteet high speed -kehrästä viipsinpuihin sekä 24/7 käyttäjätuki, aika hyvä diili :D Nyt kehräilen Kierot Puikot 2013 -retriitistä hankkimaani Polwarth -lettiä jonka väriä luonnehdittiin myyntipuheessa pellen oksennukseksi. Harvinaisen kuvaava nimitys!

P.S. Tuli muuten hyvään saumaan tuo kansikuvakisan voitto, kuituvarastoni on nimittäin säälittävän pieni (ja rahapussi retriittiostosten jälkeen säälittävän tyhjä). Pääsenpähän heti loman alussa Villavyyhtiin valitsemaan herkkutopseja, ihan parasta! Kiitos vielä kaikille äänestäneille ja kiitoksia myös mieltä lämmittävistä ja rintaa röyhistävistä kommenteistanne :)

Nappilaatikon aarteita

Tänään kaivauduin nappilaatikkoni uumeniin etsiskellessäni sopivia nappeja työn alla olevaan pikkulaukkuun. Just sopivia ei löytynyt, mutta kaikkea muuta ihanaista kyllä :)

Keraamisia nappeja Virosta, symppiksiä! Äiti toi ne tuliaisina viime keväänä, ne on hankittu myymälästä jonka tuotteet olivat kehitysvammaisten tekemiä. Miun pitäis kuulemma tehdä äitille takki johon tuo sininen nappi käy :D

Kivinappeja oman kouluni (Kuopion Muotoiluakatemian) joulumyyjäisistä viime vuonna, ja keraamisia nappeja Wetterhoffilta Hämeenlinnasta, ostettu toissakesäiseltä reissulta. Keraamiset odottavat sitä oikeaa, täydellistä takkia. Ne saattavat särkyä kovassa käsittelyssä joten ehkäpä jokin juhlavampi vaate niille? Kivinapit pysyvät ehjinä vaikka jyrän alla, nämä sopisivat jonkin rouhean neuleen pintaan.

Yksinkertaisia puunappeja Oilolasta, Suomussalmelta. Siellä tulee käytyä joka kesä mökkireissun yhteydessä, näiden lisäksi ostin pätevän puukauhan. Napit ovat katajaisia, tuoksuvat ihanilta :) Ja hintakin taisi olla 15 centtiä kappale, oli lähellä etten ostanut koko pussillista!

Viimeiseksi uusimmat tulokkaat, sarja UPEITA poronsarvinappeja Rovaniemeltä, tämän kesän Lapin matkalta. Nämä on kauneimpia/persoonallisimpia/loistavimpia (+ paljon muita ylistäviä superlatiiveja) nappeja joita olen nähnyt! Ja mie olin sentään Nappikaupassa töissä ;)

Löysimme sattumalta mahtavan Rovaniemeläisiä käsitöitä myyvän Lauri-tuotteen sympaattisen kaupan. Yritin nimittäin päästä mielenkiintoisen oloiseen lankakauppaan sen naapuriin, joka olikin pettymyksekseni suljettu. Nettisivuilla vielä toivotettiin asiakkaat tervetulleeksi mutta lappu olikin luukulla. Nuo sivut on näköjään vieläkin samassa tilassa, mikä on kyllä miusta tosi ikävää. Nettisivuilla olevan tiedon tulisi olla ajankohtaista, ja olisi kyllä kohteliasta kertoa jos liike on lopetettu :/ Enivei, pettymys vaihtui riemuksi kun kävelimme sisään naapuritaloon. Toinen toistaan hienompia käsitöitä, kaikkea koruista villasukkiin, ja suuressa osassa materiaalina poronsarvi (no ei niissä villasukissa kuitenkaan). Nappien lisäksi löysin sieltä myös kauan himoitsemani poronluisen kinnasneulan, pitää varmaan ruveta verestämään taitoja!

Napit poseeraavat Cria -takkini päällä, olen jo helmassa menossa! Kuun alussa pähkäilin seuraavaa villatakkiprojektia, ja valinta osui nyt Crian kohdalle. Toinen vahva vaihtoehto oli Rocky Coast, mutta sitä en taida uskaltaa neuloa ensinkään, niin paljon huonoja kokemuksia olen saanut siitä muiden blogeista lukea.

Criaa on kyllä ollut nautinto neuloa: rakenne on ihan uudenlainen ja ohje monimutkainen, mutta hyvin yksityiskohtainen. Oon oppinut sekä uuden tavan luoda silmukoita että tehdä napinläpiä. Lanka vaan uhkaa loppua kesken ja koska haluan ehdottomasti täyspitkät hihat, pitänee sitä tilata lisää Villavyyhdistä. Neljän pyöreän poronapin sarja pääsee aikanaan koristamaan tätä unelmanpehmeää takkia :)

Sunnuntainen huviretki

Kaksi äitihenkilöä ja yksi tuleva sellainen köröttelivät maaliskuisena sunnuntaina pohjoisesta Savosta Jyväskylään ja takaisin.

Silmä,Pisto, Tikki, Takki - Keittiönperäyrittäjien käsityötarvikemarkkinat ja neulemiitti

Hauskaa oli, kiva kun tämäkin häppeninki saatiin välillä kehäkolmosen ulkopuolelle! Tapasin monta blogien ja ravelryn kautta tuttua neulojaa (ja yhden keski-Suomeen karanneen ex-savolaisen), oli mahtavaa tikutella hyvässä seurassa ja turista samanmielisten kanssa, kaikki kun puhuivat samaa kieltä ;)

Paikalta löytyivät mm. Titityyn, Louhittaren Luolan, Villavyyhdin, Utunan ja Ilun myyntipisteet. Myös Villasukka sähkörukkeineen oli paikalla, hänen kehruunsa seuraaminen oli varsin hypnoottista.

Voitteko uskoa että selvisin näiden toinen toistaan ihanampia lankoja notkuvien pöytien luota pois ostamatta mitään? Kyllä, lankalakko piti! Itsekurini on järkkymätön, kun se kesti tuolla niin se kestää missä vaan :D

No enhän mie sieltä toki tyhjin käsin lähtenyt, katsokaas iltalukemistani:

Ysolda Teaguen upean paksun tekniikka- ja ohjekirjan täynnä mahtavia takkeja nappasin Titityyltä, ja Villavyyhdistä hilpeät silmukkamerkit ja niiden purevan kotelon:

Kiitos matkaseuralle ja kaikille järjestäjille :) Mahtava päivä, näitä lisää!

Lankamatkalla

Hiihtolomani sai arvoisensa päätöksen viime viikonloppuna. Lapsonen jäi Lappeenrannan mummolaan ja sen vanhemmat lähtivät matkailemaan Suomenlahden toiselle puolen. Rehellisyyden nimissä kerrottakoon, että pariskunnan miehekäs osapuoli ei osannut matkaa ehdottaessaan aavistaa, että se johtaisi moniin kärsimättömiin kauppojen edessä seisoskeltuihin hetkiin ja pariskunnan naisellisen osapuolen rahapussin traagiseen laitumiseen.

Perjantaina Helsinkiin saavuttaessa ei tietenkään kurvattu suoraan Länsi-Satamaan, vaan ensimmäinen pysähdyspaikka oli Villavyyhti. Käytin siellä ihanan puolituntisen valiten lankoja lahjakortilla, jonka sain Ullan kansikuvaneuleen suunnittelijana :) Oli muuten vaikea valinta, olisin viihtynyt puodissa helposti pari tuntia ihastellen, silitellen ja suunnitellen. Liike on tilava, monipuolinen tuotevalikoima kauniisti esillä ja palvelu kohdallaan. Onneksi en asu pääkaupunkiseudulla, olis tili jatkuvasti tyhjänä :D

Pitkän harkinnan (ja usean muistutuksen parkkiajan loppumisesta) jälkeen valitsin neljä upean hohtavaa, pehmoisistakin pehmoisinta Frog Tree Pediboo -vyyhtiä, 80 % merinoa 20 % bambua. Eikös ole just miun värisiä? Lahjakorttini lisäksi maksoin kuusi euroa ja olin lankakassin onnellinen omistaja :)

Päästiinhän sitä sitten lopulta laivaan asti (Baltic Princess) ja Tallinnaan, vietimme rauhallisessa ja viihtyisässä Park Inn -hotellissa ihan keskustassa kaksi yötä.

Ei Tallinnan matkaa ilman Karnaluksia ;) Suuntasin lankatukkuun heti lauantaiaamuna ja pääsin takaisin hotellille täysiä kasseja raahaten kolme tuntia myöhemmin. Liike oli tietenkin pakkautunut täyteen suomalaisia mammoja, ja siellä oli tuskaisen kuuma. Viime käyntikerrastani reilut pari vuotta sitten langat olivat myös lisääntyneet, ja valikoima oli karttunut mm. Rowanin langoilla.

Note to self: Ensi kerralla ota mukaan edes joku suuntaa antava ostoslista! Tuli nimittäin sellainen ähky ja ahdistus siellä tavaranpaljoudessa, että lopulta pyyhälsin kasseineni kassalle ja ulos niin hätäisesti että huomasin vasta hotellilla että miuta oli rahastettu liikaa yhden lankasatsin osalta :/

Kaikenlaista sieltä kuitenkin taas tuli kannettua, kesä taitaa olla jo mielessä kun puuvilloja on suurin osa. (Oli muuten halpaa puuvillaa :O)

- Keltaista ja oranssia vironvillaa säkillinen, 1000 g (takkiin)
- Vedenvihreää Schachenmayr CottonLinen -puuvillapellavalankaa säkillinen, 500 g (kesätakkiin)
- Keltaista vauvapuuvillaa kuusi kerää, 300 g (Liljan kesämekkoon)
- Fuksiaa merseroitua puuvillaa säkillinen, 500 g (kesätoppiin)
- Mustaviolettia Coatsin Filz-it -villatopsia 150 g (kehräykseen)
- Cloverin mustat kassinkahvat
- Cloverin ergonomisia virkkuukoukkuja (4mm ja 6 mm)
- Kaavioviivain

Mitähän tähän nyt sanois... Joo'o. Lompakko ja jo ennestään pullisteleva lankavarasto kiittävät. (Pullisteleva ja pullisteleva, harvat tietävät että miulla on täällä melkein kokonainen huone lankavarastokseni. Mies kyllä kutsuu sitä itsepäisesti työhuoneeksi, vaikka langat ja kankaat vievät lattiapinta-alasta yhä suuremman osan. Kangaspuuhuonettani hän kutsuu järkähtämättä takkahuoneeksi...)

Kaiken kaikkiaan mainio reissu :) Takas tullessa laivalla herkuteltiin buffetissa (rakastan!) ja ihailtiin jäälauttoja. Kevätaurinkokin lämmitti niin että kannella tarkeni hetkittäin ilman takkia vaikka tuulikin kovasti.

Ja nyt se väistämätön: Julistaudun lankalakkoon, joka alkaa nyt ja loppuu syyskuun ensimmäisenä päivänä. Siis 168 päivää ostamatta lankaa. Varsin jalo tavoite, onnistuneeko?

Deep Purple

Nyt seuraa varsin visuaalinen pläjäys kaikkea violettia (ja pinkkiäkin)! Voisin aloittaa avautumalla siitä, kuinka  hyvälläkin järjestelmäkameralla on järkyttävän vaikeaa saada joulukuun valossa violetin sävyjä toistumaan oikein. Kaikki ikinä violetteja neuleita kuvanneet kuitenkin jo tuntevat ko. ilmiön, joten mennäänpä suoraan niihin kuviin joiden väri on mahdollisimman lähellä totuutta :)

Muistatteko sen supersuloisen pitsimekon jonka neuloin Liljalle keväällä? Sen hehkuvan persikkaisen? Kuten arvata saattaa, kaksivuotiaan vaatteet joutuvat koville. Kun mekko oli toista kertaa käytössä (serkkuni yo-juhlissa), Lilja kaatoi vahingossa kuumat kahvit päälleen. Lapsi selvisi säikähdyksellä, mutta mekkoon tuli tietysti kunnon tahrat. Eipä hätää, neulehan on puuvillaa joten pesukoneeseen vaan!

Kauhunkiljaus pääsi suustani kun pesuohjelman loputtua avasin koneen, tunnistaisitteko samaksi neuleeksi?

Sen siitä saa kun ostaa lankaa Lidlistä. Kauniin kultainen mekko muuttui pesussa harmahtavan beigeksi, eikä tahrakaan lähtenyt pois. Kyllä harmitti, monen viikon työ tuntui menneen hukkaan kun neule meni pilalle ekassa pesussa. Työnsin rumiluksen kaapin perille ja unohdin.

Marraskuussa törmäsin jälleen mekonrähjään, ja päätin että sille oli tehtävä jotain. Koneeseen vaan Dylonin Intense Violet -värin kanssa ja tadaa, tahra peittyi ja Lilja sai uuden joulumekon!

Suunnittelin virkkaavani vielä hopeakoristeita helmaan.

Värjännyt olen enemmänkin, ja ihan oikeastikin eikä vaan pesukoneessa :D Vanhimmat esittelyyn ensin:

Kaksi vyyhtiä ja isoin kerä ovat marja-aronialla syyskuun alussa värjätty, puretus alunalla. Sain äkillisen herätyksen ryhtyä hommaan, kun näin ikkunasta rastasparven mässäilevän aroniapensaassani :D

Keräsin marjat suoraan kattilaan ja hellalle vaan poreilemaan. Kerällä oleva Pirtin kehräämön kampavilla on ensimmäisestä väristä ja vyyhdit Gjestalin New Woolia samasta liemestä seuraavana päivänä. Väriä olisi riittänyt varmaan vielä vaikka kuinka paljon mutta värjättävä loppui. Aronia antoi tuollaista seesteistä harmaanviolettia väriä.

Pienempi kerä ja pallero ovat ensimmäisesta SNY-paketista syksyllä tullutta harmaata villaa, Grape kool-aidilla värjättynä.

Eikä siinä vielä kaikki. Joululoma (3 viikkoa!) on jo alkanut, mutta kävinpä silti eilen omaksi ilokseni koululla värjäilemässä vähän lankaa.

Pataan pääsivät loput kaksi SNY:n lähettämistä harmaista villavyyhdeistä, jotka saivat uuden, ihanamman värin Supramin-happoväreillä.

Seuraavat langat sen sijaan ovat jo valmiiksi niin täydellisen värisiä ettei niitä voi kun silitellä.

Ostin ravelryn kautta kipeänä ollessani lohtulangoiksi kaksi vyyhtiä Wollmeise Twinia värissä Himbeere. Eilen neuletapaamisessa kotiutin itselleni joululahjaksi sitten Femme Fatalen (WD).

Joulufiiliksiin on siis Villaviidakossa jo päästy, ja suurin syy siihen on eilen postilaatikosta löytämäni paketti. Se sisälsi kauneimmat villasukat jotka olen ikinä saanut! Ja ne istuvat jalkaankin kuin nenä päähän. Kortissa kerrottiin jonkun vihjanneen pukille että mie toivon kovasti sukkia, ja että joulun alla toiveet voi toteutua :) Kiitos todella odottamattomasta ja ihanasta tonttuilusta Tiinalle Jyväskylään!

Ei olisi lahja voinut tulla parempaan saumaan, olen viikon sisällä pilannut lähes käyttökelvottomiksi kolmet ohuet villasukat joista yhdet oli ainoat Wollmeisesukkani :/

Ja nämäkin on Wollmeisea! Värissä Fuchsia! Ihanat! Ja vielä yksi huutomerkki!

Toukokuun tuotokset

Poimulehti... (okei, iso kassillinen tuoreita poimulehtiä)

+ vanhan pihasaunan muurinpata avogrillissä (huomatkaa sammutuskalusto valmiudessa!)

= keltaista villaa :)

Reilun viikon takainen värjäyskokeilu, ekaa kertaa värjäsin luonnonväreillä ihan ite! (Viime syksynä värjättiin yhdessä.) Ohjeen katsoin mainiosta Anna-Karoliina Tetrin Luonnonvärjäys -kirjastani. Puretin alunalla, jota sain TiiQ:lta, kiitoksia :) Ylempi seiskaveikkaa, alempi Real Shetland -vuosikertavillaa. Täysvilla värjäytyi kauniin keltaiseksi, sukkasekoite jäi haaleammaksi. Pitäisi tilata jostain viinikiveä lisäpuretteeksi näitä keltaisia värejä varten, niin kirkastuisivat lisää.

***

Toukokuussa olin niin kiinni kouluhommissa, että neulominen jäi aika vähälle. Tai väkersin mie kaikenlaista kyllä mutta se isoin, eli virkattu sänkypeitto on vielä autuaasti kesken. Kulutin lankaa tässä kuussa yhteensä 382 grammaa. Neuloin tuon edellisen postauksen mekkoa koko kuukauden, ja siinä sivussa virkkasin mm. salaisia isoäidinneliöitä (esittelyyn myöhemmin) ja kouluprojekteihin koristuksia jne.

Uusia lankaihanuuksia Villaviidakkoo pesiytyi 400 gramman verran:

Pikapiipahdus kotiseudulla pari viikkoa sitten, saldona kaksi muhkeaa vyyhtiä suomenlampaan villaa kevätmarkkinoilta.

Seuraavat ihanuudet, Shibuin sukkalangat voitin onnekkaasti Villakeräsen blogiarvonnassa, kiitos vielä sinne! Utuisen sinivioletit vyyhdit kuiskivat haluavansa unisukiksi :)

Eikä siinä vielä kaikki! Ravelryn Kahelit-ryhmän toukokuun kertaheittoarpajaispalkintoni, vyyhti Fyberspatesin huivilankaa, 80 % merinoa & 20 % silkkiä, niin ylellistä! Ja korttikin varsin osuva ;)


P.s. Tervehdys uusille lukijoille :)

Aachen

Saksan reissu sujui mainiosti, mitä nyt helle vähän vaivasi. Joka päivä vähintään kepeät 30 astetta lämmintä, ja sellanen kuuman kostea ilma. Luojan kiitos hyvin ilmastoidusta hotellihuoneesta! Täällä kotimaassa helle on sentään siedettävissä ja varjossa voi vilvoitella, toisin kuin keski-Euroopan joka paikkaan tunkevassa kuumuudessa...

Lomailin siis neljä päivää Aachen-nimisessä kaupungissa länsi-Saksassa, ihan Hollannin ja Belgian rajalla (molemmissa naapurimaissa tuli myös piipahdettua). Mies on siellä koulutuksessa työn puolesta ja mie pääsin sitä moikkaamaan. Seuraavan kerran nähdäänkin sitten vasta parin viikon päästä :(

Yhteenveto:

Hotelli oli mukava (loistavat aamupalat!).

Aachenin vanhassa keskustassa oli viehättävä suuri Tuomiokirkko,

ja kauniita pikkukatuja.

Kun mies sai valita vierailukohteen, käytiin katsomassa valtavaa teräshäkkyrää nimeltä Indemann,


ja hiilikaivosta.

Belgian puolella piipahdimme Liégessä (mm. kirjoittelemassa kortteja). Sieltä lähdettiin kyllä pian takaisin Saksan puolelle, kun ei ymmäretty ranskankielestä muuta kun bonjour ja merci. (Vaikka mie oon sentään lukenu kaks kurssia ranskaa lukiossa, nih!) Ja sitä paitsi siellä oli vielä hikisempää...


Löysin Aachenista suloisen pienen lankakaupan


jossa näytti sisällä tällaiselta:


Hotelliamme vastapäätä oli suuuuuri lankakauppa!


Suorastaan lankahalli. (Huhhuh.)


Saalis:

-300 g Lana Grossa Pashminaa oliivinvihreänä (22 % cashmerea, 78% merinoa)
-400 g Junghans-Wolle Schurwolle-Superwashia keltaisena (100% villaa)
-150 g Junghans-Wolle Merino Extrafeinia punaisena (100% merinoa)
-100 g Lang Yarns Jawoll Magicia oranssi-kelta-vihreänä (75%villaa, 25 % nylonia)
-Knit Pro -sukkikset 3,5 mm ja Prymin bambupyörö 3,5 mm (80 cm)