Shake shake shake

Neuloinpa miekin tän syksyn halutuimman huivin, Anna Johannan mysteerihuivi Shake it Upin. Ja ihan ajallaan neuloin, kuvaaminen ja kamerasta kuvien siirtäminen koneelle kesti vain kolme viikkoa....

Blueberry-Cranberry Shake

Malli: Shake it up -mysteerihuvi /Anna Johanna

Lanka: Kässäkerho Pom Pom Merinosilk (50 % merino 50 % silkki) 

väreissä Mustikka, Karpalo ja Muste

Menekki: 294 g

Puikot: 3,75 mm Knit Pro

Tässä huivissa on kaikki kohdallaan: 

• koko on riittävän suuri (tse asiassa niin järjettömän suuri, ettei kylpyhuoneen ja saunan lattiatila meinannut riittää pingotusalustoille vaikka vain asettelin huivin kuivumaan, en varsinaisesti pingottanut)
• neulekokemus oli hauska, loppuun asti säilyi jännitys lopullisesta muodosta, ja vihjeosiot olivat sopivan kokoisia (ei liikaa eikä liian vähän neulottavaa kerralla) ja ei-tylsiä, kun vaihdeltiin pitsistä briossiin ja aina oikeaan.
• lanka on taivaallisen pehmeää, käsin värjättyä merinosilkkiä. Olen viettänyt tähän ylellisyyteen kääriytyneenä jo useita onnellisia hetkiä, ja itse neuletuntumakin oli vertaansa vailla.

En juurikaan muokannut ohjetta, mitä nyt neuloin reunasilmukat vaikka ohje kehotti nostamaan ne neulomatta, ja viimeisen osion kolmion sivuun neuloin yksivärisenä kun ohje käski raidoittaa. 

Erityisesti tykkään icord-päättelyn huolitellusta ilmeestä (vaikka sen neulominen onkin tuskaisan hidasta) ja tasseleista huivin nurkissa (joista olisin kyllä voinut tehdä pulleammatkin). 

Oh well, taas tuli tehtyä uusi lempihuivi.

Aralia -rehevä ja helppohoitoinen

TAITO 4/2018 ilmestyi tällä viikolla, ja sen sivuilta löytyy (kaiken muun hyvän lisäksi) myös miun uusin neuleohje, Aralia-huivi.

(c) TAITO / Sonja Karlsson

Aralia I

Malli: Aralia -huivi / mie ite, TAITO 4/2018

Lanka: Isager Trio (50 % pellava, 30 % puuvilla, 20 % bambu) värissä Powder

Menekki: 70 grammaa

Puikot: 3 mm

Aralia on juhlava, kevyt ja kauniisti hartioilta laskeutuva pitsihuivi, tai oikeamminkin viitta. Neulominen aloitetaan yläreunasta ja silmukoita lisätään tasaisen epätasaisesti kaarevan muodon aikaansaamiseksi. Hartialinjalla kulkee helppo isoreikäinen pitsiraita, ja ulkoreunaan neulotaan reilumpi, Haapsalu-vaikutteinen lehtipitsi, joka toi miun mieleen Aralian lehdet. Huivin keskellä, selkäpuolella, neulotaan lyhennettyjä kerroksia niin yläosassa kuin pitsiosioiden välissäkin, jolloin takaosa muotoutuu etuosaa syvemmäksi.

Tämä huivin ja viitan yhdistelmä kiinnitetään edestä joko pienellä napilla tai pujottamalla ohut satiininauha yläreunan reikäkerroksen läpi ja solmimalla rusetille. Ohjeessa on yksi koko, huivin yläreunan pituus on noin 75 cm ja korkeus keskeltä 40 cm. Se sopii monen kokoisille hartioille, parhaiten kokoja 38-46 käyttäville.

(c) TAITO / Sonja Karlsson

Idea keveään hartiahuiviin hiimaili jossain aivojen perukoilla, ja pulpahti sieltä kirkkana pintaan oikeastaan vasta sillä hetkellä, kun Isager Trio -uutuuslanka keimaili miulle Kässäkerho Pom Pomin pöydällä toukokuun alussa. Nappasin silmät kiiluen kaksi hempeän puuterista kerää ja laitoin huivin heti kotona puikoille.

Se oli virhe.

Note to self: Älä IKINÄ suunnittele mallia sinulle ennestään tuntemattomalle langalle, jonka kuituyhdistelmän käyttäytymisestä sinulla ei ole mitään kokemusta.  (Tai älä ainakaan neulo tällaisella tuntemattomalla langalla sitä ensimmäistä malliversiota).

Jokaista langan keksimää konnankoukkua ja suunnittelijan itse itselleen kaivamaa kuoppaa en nyt tässä käy läpi mutta kerrottakoon, että puikkoja vaihdoin kolmesti, pitsineuleen olomuotoa ihmettelin ja entrasin useamman työpäivän, ja projektin päätyttyä jatkuvasta purkamisesta pölähtänyt lankasyttyrä lensi roskikseen. Eipähän jäänyt jämiä! Tarkennettakoon, että langassa itsessään ei ollut mitään vikaa, meillä ei vai synkannut. Valmis huivi onneksi palkitsi vaivan, siitä tuli just eikä melkein tosi hieno!

Toinen, talvisempi versio, syntyi sitten kuin itsestään ja neulominen kävi kuin tanssi. Voi kunpa olisin aloittanut tästä! Mutta ei, kesäisen ja keveän langan viettely oli liian vahva...

(c) TAITO / Sonja Karlsson

Aralia II

Malli: Aralia -huivi / mie ite, TAITO 4/2018

Lanka: Holst Garn Tides (70 % villaa 30 % silkkiä) värissä Orchid

Menekki: 80 grammaa

Puikot: 3 mm

(c) TAITO / Sonja Karlsson

Mallista tuli kaiken taistelun ja väännön jälkeen (tai ehkä juuri sen vuoksi?) juuri sellainen kuin halusinkin. Puuterinen versio laskeutuu upeasti ja on näin valmiina kyllä kaunis, mutta taidan tykätä itse enemmän silkkivillaisesta huivista. Koska villa.

Kohta on syksy!

Ei-niin-haikea Haiku

Kesän silmukkapitoisin viikonloppu on takanapäin, ja se olikin viikonloppu vailla vertaa! Nelipäiväisestä viikonlopusta riittääkin tarinoitavaa useampaan postaukseen, mutta aloitetaan nyt tällä uutukaisella festarihuivilla, johon kääriytyneenä vietin koko tapahtuman...

...joo en. Olen ehkä aiemminkin todennut, että kuumuudesta kärsivänä henkilönä en käytä villavaatteita tai -asusteita ollenkaan kesällä. Paitsi kotona villasukkia. Pitihän se huivi kuitenkin rekvisiitaksi raahata mukana, kun kerrankin osallisuin festarien virallisen etkoiluhuivin, Haikun, yhteisneulontaan.

Erittäin punainen Haiku

Malli: Haiku / Anna Johanna

Lanka: Colinette Jitterbug (100 % merinovillaa) värissä Morello Mash (ja sen loputtua Malabrigo Sock värissä Tiziano red) sekä Ilun Handun täysmerinolanka vaaleanpinkkinä.

Menekki: abauttiarallaa 200 g

Puikot: 4 mm Knit Pro

Kertakaikkiaan kiva huivi tämä Haiku, helppo mutta mielenkiintoista neulottavaa, ei pääse tylsyys yllättämään! Aina oikeat raidat ja briossi vuorottelevat mukavassa rytmissä, ja reunuksen siksak kruunaa kokonaisuuden. Huivistani tuli just sopivan kokoinen siipiväli huitelee jossain 180 sentin tienoilla.

Perinteisesti yhteisneulonnan tulokset yhteiskuvattiin festivaalien iltatapahtumassa, tällä kertaa Toivolan pihalla neuleillassa lauantaina. Paikalla oli toinen toistaan seesteisempiä ja rauhallisempia Haikuja, pari sinistä sekä muutama kirkuvan punainen!

Haiku on suunniteltu neulottavaksi Tukuwoolista, mutta miun vaatekaapista puuttui just punainen merinohuivi. Molemmat käyttämäni langat ovat stashin aarteita vuosien takaa, Jitterbug hieman Ilulaista paksumpaa ja täten myös sisälsi vähemmän metrejä kuin ohje ohjeisti varaamaan lankaa (ja tietenkin sen valmistus on lopetettu jo useita vuosia sitten, mikäs sen jännittävämpää!).

Koska tykkään elää vaarallisesti, aloitin huivin näillä langoilla kaikista varoitusmerkeistä piittaamatta. Ja kuten miulle käy joka ainoa kerta, niin myös tälläkin kerralla päävärini loppui kesken. Reunuksen siksak-briossia oli vielä muutama kerros neulottavana ja huivi olisikin jäänyt auttamatta liian pieneksi, ellei kotikaupungin päiväreissulla paikallisesta lankakaupasta olisi löytynyt vyyhdillinen Malabrigon Sockia, jonka sävy oli niin lähellä Jitterbugia kuin vain eri värjäri voi toista päästä. Niinpä huivini valmistui (ajallaan, hahaa!), eikä kukaan festareilla huomannut reunuksen värinvaihtokohtaa ennen kuin sen itse osoitin.

Lankamarkkinat Toivolan pihalla täyttyivät langannälkäisistä neulojista perjantaina ja lauantaina, ja mitä herkkuja siellä olikaan tarjolla!

Miuta ilahdutti erityisesti se, että kotimaiset lankavärjärimme eivät jääneet piiruakaan jälkeen ulkomaisista tähdistä, joita oli saapunut paikalle sankoin joukoin. Pikemminkin päinvastoin, omaan ostoskassiini pääsi tänä vuonna vain kotimaisten taiteilijoiden lankoja (ja niitäkin melko maltillinen määrä, hyvä mie!

Mukaan tarttui kaksi vyyhtiä Petrichorin kokeiluvärjäämää fingering-vahvuista merinovillaa ja saman taiteilijan neuleaiheisia tarroja, Ikken merinosinkkua värissä Hera sekä Rouva Silmusolmun merinosukkista värissä Merlot. Lisäksi ostin virallisen festaripinssin karitsan kuvalla, sekä Moreenin osastolta neulakinnastekniikkaa käsittelevän kirjan (taitojen muistelu alkakoon!). Kässäaiheiset postikortit ovat Harjun Paperista. Kuvasta jäi puuttumaan vielä Ilun värjäämä hattaranpinkki (ja myös ulkonäöltään erehdyttävästi hattaraa muistuttava) silkki-mohair, joka on jo neuloutumassa hyvää vauhtia Birds of a Feather -huiviksi...

Kuukävely

Neuloin huivin. Elokuussa aloitin, ei mennyt vuottakaan!

Walk on the red moon

Malli: Walk on the Moon / Arlene's world of Lace

Lanka: Wollmeise Lace (100 % merinovillaa) väreissä 47 Ag, Bussi ja Heavymetal.

Menekki: 195 g

Puikot: 3,5 mm Knit Pro

Walk on the moon on Wollmeise Lacelle suunniteltu huivimalli, joka tuli myyntiin kuusi vuotta sitten valmiiden huivilankasettien mukana. Joka setissä oli kolme eriväristä kerää (á 100 g) lankaa ja huiviohjevihko läpinäkyvässä vetoketjupussukassa. Ravelryssa on satamäärin näistä valmiista seteistä neulottuja huiveja, kaikissa järjestään melko suuret kontrastit eri värien välillä. Ei tietoakaan nykyään niin trendikkäästä feidauksesta ;)

Tämä harmaa-puna-musta yhdistelmä on setti nro 11. Ostin sen  kaksi vuotta sitten neulojatoverilta, joka arvatenkin oli marinoinut sitä sieltä vuodesta 2012 asti. Itse en olisi mustan ja punaisen kaveriksi valinnut harmaata, mutta täytyy sanoa että kyllä siellä Saksassa osataan värien yhdistely. Huivista tuli kivempi kuin osasin odottaakaan! Ja vieläpä juuri sopivan kokoinen, ei liian iso eikä pieni, ja niin suloisen pehmeä. 

Huivi on reilun puoliympyrän muotoinen, ja sen juju on erilaisissa pintaneuleissa. Helppoa ja mukavaa neulottavaa, mitä nyt kiireellisempien projektien aiheuttamien neulontataukojen jälkeen oli hieman vaikeuksia paikallistaa, missäs sitä taas oltiinkaan menossa...

Lankoja jäi vielä runsaasti, joten huivi saa kaverikseen keveän pipon. Mutta vasta syksyllä, nyt neulotaan kesäjuttuja!

Kiitos Niinalle jälleen kameran kanssa heilumisesta :)

Unelmien murattihuivi

Neulesuunnittelussa oma lähestymistapani on lähteä liikkeelle muodosta tai pintaneuleesta, jonka haluan istuttaa tuotteeseen, tässä tapauksessa neuleasusteeseen. Toisinaan suunnittelu lähtee liikkeelle puhtaasti materiaalista, kuten edellisen postauksen Tukusukissa: lanka itsessään tuottaa mielessäni tuotteelle muodon ja pinnan, tätä tapahtuu kuitenkin harvemmin.  

Sain syksyllä ilahduttavan pyynnön Unelmien käsityöt -lehden toimituksesta suunnitella vuoden 2018 ensimmäiseen numeroon jokin asuste, ja antaa samalla pieni haastattelu "Bloggarin kotona" -juttusarjaan. Sain melko vapaat kädet suunnittelussa, ohjeen piti kuitenkin olla mahdollisimman simppeli siten, että kaavioita tai tekniikkakuvia siihen ei saisi sisältyä.

Mikä mainio haaste! Hieman päänraapimista idean syntyminen ensin vaati, olinhan viime aikoina kirjoittanut lähinnä palmikkoisia ohjeita, jotka järjestään vaativat kaavioita auetakseen neulojalle. En kuitenkaan halunnut mennä siitä mistä aita on matalin, kirjoittaa peruspertsaohjetta ihan vaan lehden täytteeksi. Luonnosvihkojani kaivelemalla löytyi vanha idea joustinneulereunaisesta huivista, ja siitä se ajatus sitten lähti...

Muratti

Malli: Muratti-huivi / mie ite, Unelmien käsityöt 1/2018

Lanka: Schoppel Wolle Edition 3.0 (100 % merinoa) värissä Waschtag

Menekki: 130 g

Puikot: Knit Pro 4,5 mm

Malliltaan Muratti on tuollainen "jatkettu" kolmio, ja se aloitetaan poikkeuksellisesti ulkoreunasta luomalla noin kolmesataatuhatta silmukkaa. Aaltoilevan joustinneulereunuksen jälkeen silmukoita kavennetaan urakalla, ja keskiosa tikutellaan ah-niin-ihanaa kierrettyä joustinta kavennelleen kohti päätepistettä huivin keskellä. Helppoa ja hauskaa, ehkä.

Edition 3.0 on Lankamaailmasta tähän tarkoitukseen saamani pehmoistakin pehmoisempi täysmerinolanka. Yhdessä 50 gramman keräpalleroisessa on lankaa 150 metriä, eli ihan ohuesta huivilangasta ei ole kyse. Paksuilla puikoilla Edition 3.0 taipuu kauniisti laskeutuvaksi ja lämpöiseksi huiviksi, siipiväli ohjeen mukaan neulotussa huivissa on noin 130 cm ja korkeus keskeltä 50 cm. Kulutin kaikki kolme kerääni lähes loppuun mutta valmis huivi painoi kuitenkin vain 130 grammaa, eli joko kerät olivat hieman alipainoisia, tai sitten hukkasin jonnekin keränvaihdon yhteydessä välistä poistamiani värijuoksuja. (Jälkimmäinen vaihtoehto on huomattavasti todennäköisempi...)

Neuleohjeen lisäksi lehdessä on yhden aukeaman kokoinen haastattelu, joka sisältää paljon kuvia ja vähän tekstiäkin. Kuviin pääsivät murattihuivin lisäksi ainakin neulomani Hiplee-paita, Satakieli-huivi, Vammus-paita ja Pop Blanket. 

Unelmien käsityöt on tervetullut lisä kotimaan käsityölehtiskeneen, raikas ja rento. Ohjeita löytyy laidasta laitaan, toki tekstiilipainotteisesti. Eikä ole hinnalla pilattu, suosittelen!

Festarilakana

Kesän odotetuin viikonloppu on nyt takanapäin, ja ai että se olikin just niin mainio kuin olla saattaa! Jyväskylän kesän neulefestarit 2017 oli täynnä neuleystäviä, kursseja, lankaa, herkkuja, ja vielä vähän lankaa, Toivola vanha piha suorastaan pursuili toinen toistaan houkuttelevampia ihanuuksia.

Huomioita lankamarkkinoilta:
- Sukkalankut näyttävät nousseen hitiksi, niitä oli herkullisesti esillä useamman kotimaisen värjärin pöydällä
- Useammalta myyjältä löytyi myös mohairsilkkiä tai muuta pörhelöistä lankaa, viime vuonna ei tod ollut! Varsinkin seuraavan kuvan Louhittaren Luolan Auterettaret (alpakkasekoitepörhinkäiset) jäivät vähän kutkuttelemaan...
- Kaikenlaiset gradientit pitkillä liu'uilla näkyivät olevan myös kovassa huudossa, ja niitä pompahteleekin jatkuvasti esiin festariostoksia esittelevissä instagram-kuvissa.

Miun festariostokset olivat tänä vuonna varsin maltilliset, niitä pääsee katselemaan blogin oikean sivupalkin kautta instagram-tililtäni, käytän nimimerkkiä emmakar.

Neulefestareita varten täytyy tietysti neuloa varta vasten jotain uutta!

Tapani mukaan mie olin ajoissa liikkeellä neuleineni, eli päättelin virallisen festarineuleeni langat edellisenä iltana, ja pingotin sekä kuivatin sen kuumassa saunassa. Ja kylläpä olikin aamulla sileä ja kuuma :D

Summer Shlanket

Malli: Starting Point (mystery KAL) / Joji Locatelli

Lanka: Roosa Nauha sukkalanka vaaleanpunaisena, Hopeasäie Basic sinisävyisenä,

Itse värjätty kirjava sukkalankku, Lanitium ex Machina perussukkalanka värissä Dragonfly,

sekä Väinämöinen värissä Daalia

Menekki: 360 g

Puikot: 4 mm

Uskaltauduin pitkästä aikaa osallistumaan mysteerikalisteluun, kun tämä Joji Locatellin suunnitteleman huivin neulonta ajoittui niin sopivasti ajalle ennen festareita: ohje julkaistiin viidessä osassa, joista viimeinen noin kuukautta ennen festareita kesäkuun puolivälissä. Arvelin ehtiväni tikuttaa huivin valmiiksi ennen asettamaani deadlinea, ja täten päästä huivin kanssa morjenstamaan sen suunnittelijaa Jyväskylään. Ja onnistuin kuin onnistuinkin!

Huivin nimi Starting Point eli "aloituspiste" on sikäli ovela, että äkkiseltään on vaikea nähdä mistä huivin neulominen on aloitettu. Ei suinkaan huivin keskeltä, kuten voisi helposti arvata, vaan huivi aloitettiin samanaikaisesti molemmista päistä, ja ohjeen viimeinen osa yhdisti nämä kaksi täsmälleen samanlaisiksi neulottua kappaletta. Ovelaa! Tosin oli aika ajoin hieman turhauttavaa neuloa sama ohjeen osa aina kahdesti...

En muista olenko ikinä neulonut mitään näin isoa asiaa, joka ei olisi peitto! Tämä on oiva malliesimerkki "shlanketista", eli blanketin ja shawlin välimuodosta.

Mysteereihin värien valinta on mielestäni se paras, mutta samalla kamalin osa. Kun ei tiedä mitä tuleman pitää, saattaa värivalinta mennä täysin metsään (kuten edellisen kerran miulle kävi mysteerineulontaan osallistuessani). Tähän maliin värejä piti osata valita peräti viisi, ja nyt onneksi onnistuin ihan mukavasti, joskin festareilla näin monta hienompaa huivia kuin omani! Katsokaa vaikka:

Kuvassa takarivissä oikeanpuolimmaisena itse suunnittelija, joka oli saapunut Jyväskylään opettamaan useita kursseja viikonlopun aikana. Itse osallistuin Approach to Sweater Design -kurssille, jossa Joji opetti meille mm. kokosarjoitusta ja kertoi omasta neuleidensuunnitteluprosessistaan. Kurssin jälkeen piti tietysti kiitokseksi kääräistä Joji hänen suunnittelemansa huivin lämpimään syleilyyn!

Osallistuin myös haastavalle Nancy Marchantin Grab Bag of Brioche Techniques -kurssille, jossa opeteltiin kaksivärisen briossin kääntelyä ja vääntelyä. Hyvin mielenkiintoinen kurssi sekin, josta kerron lisää jos/kun kurssilla saamani malli-idea realisoituu ;)

Parasta festareilla on uusien ja vanhojen neuleystävien kohtaaminen! Matkaseuralaiseni Niinan blogista voi katsella kasapäin kauniita fiiliskuvia ja lukea lisää viikonlopusta, yhdyn täysin hänen jokaiseen lauseeseensa. Kiitos myös huivikuvista :)

Sylvian jouluhuivi

Vanhan vuoden viimeinen valmistunut neule esille vielä, ennen uusiin haasteisiin siirtymistä!

Sylvian jouluhuivi

Malli: Satakieli (Adventtimysteeri-KAL) / Heidi Alander

Lanka: Ohut Pirkkalanka (100 % villaa)

Menekki: 176 g

Puikot: 4,5 mm Knit Pro

Monien, monien muiden neulojien tavoin, miekin tikuttelin itselleni joulukuussa mysteerihuivia suomalaisesta villasta. Tukuwoolin sijaan valitsin puikoilleni vanhempaa kotimaista tuotantoa, Pirkkalankaa. Tarkalleen ottaen harmaa, tummanvihreä ja oranssi ovat vanhaa, vielä Suomessa valmistettua Pirkkaa jo edesmenneen isänäitini varastoista. Punaisen ja harmaan ostin tätä huivia varten, enkä ole löytänyt mistään tietoa, mikä on langan nykyinen valmistusmaa. Vuosikertalankojen ansiosta tällä huivilla on jo sinänsä tunnearvoa, ja tulihan tästä aika jouluisesta väriyhdistelmästä ihan mukavan näköinenkin!

Satakieli oli mainio mysteeriohje: Uusi pätkä ohjetta ilmestyi joka toinen päivä, ja se oli niin lyhyt ettei neulomisessa jäänyt pahasti jälkeen, vaikkei olisi joka vihjettä ehtinyt heti sen ilmestyttyä aloittaa. Mie harvoin olen ensimmäisten joukossa saamassa mysteerineuleita valmiiksi, nytkin meni viikon verran viimeisen ohjepätkän ilmestymisestä silmukoiden päättelyyn. 

Valitsin kahdesta päättelyvaihtoehdosta romanttisen nirkkopäättelyn, mutta hupsheijjaa taisin löysäillä vähän, kun nyppyni muistuttavan roikkuvia matosia :D Jäi näemmä löysäilyvaihde päälle huivin reunoista, tarkoituksella yritän neuloa aina tämän mallisissa huiveissa kerroksen ensimmäiset silmukat mahdollisimman väljästi, jotta saan lopuksi huivin yläreunan pingotettua niin leveäksi kuin mahdollista. Leveä tästä tulikin, siipiväli on suunnilleen kaksi metriä! Hieman karhea Pirkkalankakin pehmeni suloisesti kastelun seurauksena, ja ilmava huivi kuivui pingotusalustoilla hetkessä.

Lämpimän ilmavalle villahuiville onkin viime päivinä ollut tarvetta, ylemmän kuvan ottohetkellä pakkanen hipoi kolmeakymmentä astetta (siitä bloggaajan hivenen hyinen katse). Kovin tyytyväinen olen tähän huiviini, ja voin lämpimästi suositella niin sitä, kuin muitakin Heidi Alanderin huivimalleja!

Kiero huivi

Kun muut ovat bloganneet neulefestarien häppeningeistä jo monta viikkoa sitten, mie vasta pääsen alkuun! Työt haittaa kummallisesti harrastusta...

Ennen festivaaleja ilmoitettiin, että lauantain iltabileissä järjestettäisiin jonkinlainen westknittersien kokoontumisajo sekä yhteiskuvaus itse briossin prinssin kera. Itsehän tapasin hänet jo viime lokakuussa gurun ensimmäisellä Suomen vierailulla. Tuolloin neulottua huivia en tietenkään enää voinut kuvauksiin mukaan ottaa, vaan tätä tilaisuutta varten piti neuloa ihan uusi!

Askews My Leftovers

Malli: Askews me Shawl / Stephen West

Lanka: kymmenet erilaiset merinojämät, pääasiassa fingering -vahvuiset.

Menekki: 283 g

Puikot: 4,5 mm Knit Pro

Miulle oli vuosien varrella kerääntynyt pussikaupalla sellasia "parempia jämälankoja", joita en ollut raaskinut oikein mihinkään käyttää. Pääasiassa erilaisia merino"sukka"lankoja, jotka eivät kuitenkaan olisi sukkina kestäneet, joitakin wollmeisejämiä ynnä muita herkullisia pikkunöttösiä. Nimeltä mainittakoon myös Colinette Jitterbug, Lorna's Laces Shepherd Sock, Shibui Sock, Koigu Painter's Palet Premium Merino ja Holst Highland. Myös tunnistamattomia, kanssaneulojilta vuosia sitten tätä peittoa varten saatuja jämiä on mukana.

Askews me shawl on suunniteltu neulottavaksi DK-vahvuisista langoista. Otin riskin valitsemalla huomattavasti ohuemmat jämät, ja se kannatti! Huivi on suhteellisen paksujen puikkojen ansiosta pehmoisen ilmava ja samalla muhkean lämmin! Ja mitkä värit! Ja muoto!

En ollut aiemmin neulonut kaksiväristä patenttia. Vähän jänskätti, mutta hitaan alun jälkeen alkoi briossin vääntäminen sujua varsin joutuisasti ja helposti. Tätä oli koukuttava neuloa, ja miettiä samalla minkähän keräsen sitä seuraavaksi ottaisi mukaan. Huivi oli miulla matkaneuleena kesäisellä kaupunkilomalla Düsseldorfissa, ja sai ihmettelyä osakseen niin vierustovereilta kuin lentoemoiltakin.

Mitenkään liian ajoissa ei festarihuivini valmistunut, itse asiassa päättelin reunan silmukat vasta itse tapahtumassa. Huivista olisi voinut ehkä tulla vähän suurempikin, jämiä vielä nimittäin jäi mutta aika loppui kesken. Siipiväli höyryttämättömällä huivilla oli noin 140 cm.

Festarilauantaina Kahvila Muistossa päiväkahvilla neuloskellessa (=maanisesti i-cord pääättelyä tikuttaessa) bongasin nurkasta itse herra Westin, ja pitihän se samaan kuvaan päästä huivintekeleen kanssa. Huomatkaa asiaankuuluvat neulontailmeet:

Kuten aiemmin mainitsin, osallistuin festariviikonloppuna Jonna Hietalan Tarinallisen neulekuvauksen kurssille. Kiitos kanssakurssilaiselle kuvausavusta, pääsinpäs itsekin vaihteeksi kuvaan mukaan!

Kurssi oli mielenkiintoinen ja opettavainen, ja sain hyvää kertausta koulussa aikanaan valokuvaustunneilla opituille asioille. Kurssin olisi suonut kestävän enemmän kuin kaksi tuntia, tuntui ettei siinä ajassa ehtinyt päästä edes vauhtiin!

Olen kerrassaan tyytyväinen uuteen, räjähtävän värikkääseen huiviini! Onneksi valitsin nämä ohuemmat jämät, tämäkin huivi on nimittäin sen verran raskas että DK-vahvuisena siitä olisi varmasti tullut varsinainen haarniska!

Lempee

Saanko esitellä uudet ystäväni Nude, Maitokahvi ja Laventeli!

Näin kauniista leideistä neuloessa on uuden lempihuivin synty taattu.

Lempihuivi

Malli: Lempi / Susanna Winter

Lanka: BC Garn Semilla (100 % villaa) väreissä nude, maitokahvi ja laventeli

Menekki: 171 g, huivin pittuus huimat 320 cm!

Puikot: 5 mm Knitpro

Nähtyäni ensimmäisen vilauksen tästä Susannan uudesta huivimallista, ilmoittauduin heti haukkana testineulomaan. Helmikuun lopulla ohje valmistui testauskuntoon, ja mie jopa varta vasten tilasin Titityystä huivilangat suoraan hiihtolomanviettopaikkaan, jotta pääsisin siellä sitten suoraan neulomaan. Pakko kyllä myöntää, että mie oon maailman huonoin testineuloja. Vaikka kuinka yritän pysyä annetuissa raameissa ajankäytön suhteen, elämässä on niin paljon muuttujia että pitkäksihän se neulominen venähti! 

Lempin ohje julkaistiin maaliskuun puolivälissä, ja se viihtyikin jonkin aikaa Ravelryn Top 20 -listalla, mahtavaa! Upea huivi se onkin, sopivan helppo, mukavan pitkä ja väriyhdistelmiä on loputtomasti. Miun huivista tuli ankaran pingotuksen seurauksena yli kolmemetrinen, eli noin 2/3 traktorinrenkaan kehästä :D

Koska kyse oli ohjeen testauksesta, noudatin tietenkin ohjetta mahdollisimman tarkasti. Valitsin kyllä suositusta 0,5 mm pienemmät puikot, jotta lankani varmasti riittäisi. Nyppyreunusta aloittaessa näytti uhkaavasti siltä, että laventeli ei tule riittämään koko kerrosta. Niinpä purin jo aloittamani reunuksen ja neuloin nyt nyppyjen väliin yhden silmukan enemmän. Näin sain langan riittämään loppuun asti, metrin pätkä jäi! 

Jos aiotte neuloa Lempin Semillasta, kannattaa hommata pitsiosuuden lankaa kaksi kerää, jollette välttämättä halua sydämentykytyksiä päättelykerroksella!

Semilla ei ollut miulle ennestään tuntematon, sillä Neulisti lahjoi miuta taannoin siitä neulotulla huivilla. Langassa on hyvä hintalaatusuhde, ja se on kauneimpia näkemiäni lankoja. Kerät tekisi mieli asettaa näytille vitriiniin! Onnistuin väriyhdistelmässäkin mielestäni hyvin, näiden kolmen värin triona huivi on utuisen romanttinen. 

Kaiken kaikkiaan onnistunut projekti! Nyt on hyvä mieli, edellisen huivifiaskon jälkeen ei oo oikein tehnyt mieli sellaisia neuloa.

 

 Hilpeää ja rauhaisaa pääsiäistä kaikille tarpeen mukaan!

Kelohonka

Mysteerihuivi. Tulipahan neulottua.

 Marraskuun masennushuivi

Malli: The Other One / Veera Välimäki, 

mysteerihuiviklubi yhteistyössä Titityyn kanssa

Lanka: Louhittaren Luolan Tuulen Tytär 

(100% merinovillaa) väreissä havu ja kelo

Menekki: 172 g

Puikot: 4 mm

Osallistuin siis syssyllä Titityyn ja Veera Välimäen mysteerihuiviklubiin, jossa neulottiin viikon välein ilmestyvien ohjeenosien perusteella huivi. Simppeliä.

Lanka ja ohje tilattiin Titityystä, ja mie päätin kerrankin olla seuraamatta vaistojani (jotka käskevät ottaa kaikkein ihanimmat eli kirkkaimmat värit), vaan sukeltaa huivilaatikkoon ja ihan oikeasti miettiä, minkä väristä huivia tarvitsisin. Kävi ilmi, että yksi suosikkipipoistani (vihreä sellainen) kaipasi selvästi kaverikseen saman värimaailman huivia. Valitsin siis syvän havunvihreän, ja kauniin monisävyisen kelonharmaan. VIRHE.

Langat erillisinä yksilöinä olivat mitä hienoimmat, mutta tässä kokonaisuudessa ne saavat miussa aikaan blaah-reaktion. Huomasin tämän jo pari ekaa kerrosta neulottuani, ja nyt jälkiviisaana miun ois pitänyt purkaa aloitus heti, ja ottaa varastosta siellä majaileva Tuulen Tytär Villiviini-värissä. Kaunis viininpunainen olisi sopinut kumman tahansa, sekä Kelon että Havun kaveriksi. Mutta ei, enhän mie toki niin viisas ollut. Tämän masentavan lipareen sijaan miulla vois nyt olla vaikka upea punavihreä huivi...

Projektin (hitaasti) edetessä havaitsin myös, että monisävyinen lanka ainaoikeana neulepintana ei näytä miun silmään kauniilta. Tämä koskee nimen omaan tuota Keloa huivini osalta. Ainaoikea on muutenkin sellaista hyppelehtivää, en kaipaa siihen jatkuvasti vaihtuvia sävyjä. Sileässä neuleessa semisolidit langat ovat upeita, mutta enää en niitä tule käyttämään tällaisissa pinnoissa.

Ja sitten mallista. Huivin muoto raidoituksineen on hyvin tunnusomaista Välimäkeä, taattua laatua. Neulominen oli mukavaa ja isiiä, KUNNES.

Jos maksan neuleohjeesta, oletan että minun ei tarvitse neuloessa laskea tai suunnitella muuta kuin kerroksia ja silmukoita, ja voin vain painatella menemään siten kun ohje käskee. Näin on ollut kaikissa aiemmin neulomissani Veeran malleissa. Siksi olinkin hyvin äkeissäni, kun reunaosioon päästessäni tuli stoppi. Ensiksikin, pääosan viimeisillä kerroksilla ei muka ollut väliä, kuinka monta silmukkaa kerroksella olisi. Ohje jopa kehotti neulomaan viimeistä pääväriosiota vaikka niin pitkään kuin lanka riittäisi. Uskoin ohjetta, ja neuloin Kelon loppuun. VIRHE.

Sillä oli nimittäin todella suuri merkitys reunusta neulottaessa, kuinka monta silmukkaa viimeisellä kerroksella oli. Reunuksessa oli selkeä mallikerta, joka piti saada neulottua kokonaisena x kertaa huivin reunaan samalla silmukoita reunasta päätellen. Tämäpä ei käynytkään helposti, jos silmukat eivät olleet jaollisia mallikerran kerroksilla. Niinpä jouduin viime metreillä ikäänkuin venyttämään viimeistä reunasakaraa. Ohje kyllä mainitsi, että jos silmukat eivät mene tasan, pitäisi reunasilmukoita pääteltäessä ottaa kahden silmukan sijasta vain yksi kerrallaan käsittelyyn. Tämä olisi vaatinut aika paljon matematiikkaa, kun olisi pitänyt ennen reunuksen aloitusta laskea pääteltävät silmukat, mallikertojen ja kerrosten määrä, jakaa silmukat tasaisesti eri mallikerroille jne jne.

Ahdistuin tästä flopista niin, että huivi lepäsi monta viikkoa joulukuusta tammikuuhun, ennen kuin olin toipunut ketutuksesta (joka tosin johtui osaksi epäonnistuneista värivalinnoista) sen verran että pystyin tarttumaan siihen jälleen.

Fiilis on justiinsa tuo postauksen aloittanut "tulipahan neulottua". Enpä tiiä tuleeko käytettyä, huivin hyvät puolet ovat sen jumalainen pehmeys ja mukavan iso koko. Onhan sekin parempi kuin ei mitään.