Kaulurikabaree, osa I

Joulu tulla jollotti niin vauhdilla että hädin tuskin perässä pysyin. Olisi ollut hienoa pystyä heti juhlapyhien jälkeen esittelemään valmistunut jämälankavillasukkajoulukalenterimuunnelmani, mutta se ei suikaan valmistunut vielä, vaan raukka joutui vain kaksitoistaraitaisena pussiinsa odottelemaan muiden, kiirellisempien asioiden valmistumista.

Aaton lähestyessä puikoilta nimittäin alkoi putoilla kiihtyvään tahtiin asusteita, joilla kaikilla oli yhteinen nimittäjä...

Cowl Cabaree pt.1

Malli: Stockholm-Helsinki / Lilia Mankki

Lanka: Cascade 128 Superwash (100 % merinovillaa) tummana violettina (8886)

Menekki: 187 g

Puikot: Knit Pro 7 mm

Kauluri, mikä mainio joululahja! Simppeli, simpsakka ja sikalämmin. Ja näin paksusta langasta vieläpä salamannopeaa neulottavaa. Jesarinakin tunnetun Cascade kakssataakakskympin isosisko satakakskasi toimi kuin junan vessa, tosin vyyhdit taisivat olla aavistuksen vajaita, kun valmis kauluri ei heilauttanut vaakaa 200 grammaan saakka.

Aloitin tämän muhkean lämmikkeen neulomisen autuaan tietämättömänä siitä, että malli oli kaksipuolinen. Voitte uskoa että yllätyin iloisesti: vihdoinkin kauluri, jota ei tarvitse asetella tuntikausia saadakseen sen paremman puolen näkyviin! Ohjeesta poiketen loin vain 180 silmukkaa, mutta silti oma versioni jäi korkeudessaan ohjeen versiosta hieman. Pituus sen sijaan on juuri passeli, ja kauluri toimii mielestäni tämänkokoisenakin mainiosti tehtävässään. Toivottavasti sen aattona paketistaan vapauttanut ystävä on samaa mieltä!

Jatkoa seuraa...

Vaihtuvat huivit

Eräässä laaturajoittuneiden neulojien facebook-ryhmässä järjestettiin pikkujouluhuivivaihto. Syksyn aikana neulottiin huivit parin mieltymyksen mukaan, ja paketit avattaisiin ja huivit esiteltäisiin määrättynä päivänä ennen joulua, kaikki samanaikaisesti.

Se päivä on nyt tullut (ja mennyt), tällaisen tekeleen lähetin parikseni arpoutuneelle Mertsulle. Hän on muuten ihka ensimmäinen "blogituttuni", aloimme molemmat blogata neuleista suunnilleen samoihin aikoihin vuonna 2009, ja meillä on lähes samanikäiset (ja yhtä kookkaat) tyttölapset.

Electric Plum

Malli: Herbivore by Stephen West

Lanka: Handu Merinosukkalanka semisolidina violettina

Menekki: 100 g

Puikot: Knit Pro 4 mm

Ohje oli taattua Stephen-laatua: hyvin kirjoitettu, tarkka ja toimiva. Ohjetta ei alun jälkeen tarvinnut paljoa tuijotella, ja yhdestä vyyhdistä syntyi mukavankokoinen huivi! Mainittakoon että yhden reunakerroksen lisää olisin tehnyt jos lankaa olisi riittänyt, nyt sitä jäi tähteeksi 10 cm pätkä! Valmista huivia en mitannut, mutta kuvista saanee hyvän käsityksen sen koosta, pingotus teki jälleen tehtävänsä.

Lanka oli myös mainio, pehmeääkin pehmeämpää ja tiukkakierteistä merinovillaa. Väri toistuu parhaiten ensimmäisessä kuvassa, tuollainen sähköinen luumu. Ihan omasta varastosta tämä löytyi, sain muistaakseni kerran jouluvaihdossa. Sattui sopivasti juuri saajan toiveiden mukainen kylmä violetti! Itse olen enemmän lämpimien sävyjen ystävä.

 

Myös huivista otetut kuvat ovat uskollisia suunnittelijalle, osa oli niin Stephenmäisiä että ne olivat lähes k-18 materiaalia :D Kiitos vielä ihanaiselle kuvausryhmälle pikkujouluihin! Huivi saapui kohteeseen viime viikolla, ja sai avajaispäivänä ymmärtääkseni hyvän vastaanoton :)

Itse sain odotella huiviani eiliseen asti, ja laukkasin sen heti postista hakemaan kun käsky kävi. Tällainen ihanuus siitä kuoriutui, ja vieläpä Wollmeise DK:sta neulottuna! Väri on Ruby Thursday, todellisuudessa tummempi viininpunainen. Kiitos Tui!

Isot pienet joulut

Tärkein merkki joulun lähenemisestä on kuopiolaisten Kalakukkoneulojien vuotuiset pikkujoulut. Sunnuntaina taas kokoonnuttiin yhteen neulomaan, nauramaan, mässäilemään, lankashoppailemaan, arpomaan ja vaihtamaan lahjoja. On kyllä suuri kunnia ja etuoikeus tuntea näin suuri määrä ihania naisia, näiden pippaloiden voimalla sitä ehkä taas jaksaa tätä ajoittain yksinäistä kotiäidin arkea täällä peräkylässä vähän eteenpäin.

Perinteisestä pikkujoulupaketistani kuoriutui kasa muodikkaita minivyyhtejä, ja minivyyhtejä löytyi myös arpajaispalkinnostani. Olen vähän arkaillut jämälankavillasukkajoulukalenterin aloittamista, mutta nyt se on kai pakko että pääsen näistä kaikista kunnialla eroon!

On ne söpöjä! Mutta pakko sanoa, mikä järki näissä on?? Mitä on tapahtunut perinteisille jämälankapalleroille? Niistä sentään voi aloittaa suoraan neulomisen, nämä vyyhdit täytyy jaksaa keriä ennen kuin langan saa puikoille, mikä tuntuu välillä miulle olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa. Välineiden puutteestä ei ole kyse, kaapista löytyy ensiluokkainen kerijälaite ja kahdet vyyhdinpuutkin. Tuntuu vaan et sillon ku neulotuttaa, niin ei ole aikaa tuhlattavaksi kerimiseen :D

Herra Kraft oli tuttuun tapaan paikalla pikkujouluissa ihanine lankoineen. Mie poistuin paikalta kerrassaan kaksi vyyhtiä rikkaampana. Suloisen tuhkanharmaan vyyhdin ostin itse, ja upea paloautonpunainen (erään neulojatoverin mielestä emmanpunainen) vyyhti kuoriutui Kalakukkoryhmän jouluvaihdon paketista.

Viime aikoina olen keskittynyt enemmän lankojen keräilyyn kuin niiden neulontaan, mutta yhtä jos toistakin on toivon mukaan puikoilta valmistumassa jouluksi...

Olkaa kiltisti, tontut kurkkivat ;)

Joulukalenterini

Huomenna se taas alkaa, luukkujen availu/raaputus/neulominen (neuleblogit vallanneeseen jämälankavillasukkajoulukalenterihuumaan viitaten).

Äitini luota löysin hänen vuonna -90 ompelemansa joulukalenterin, jonka pussukoita mie ja pikkuveljeni aikanaan availimme jännityksestä tärisevin sormin. Pussukoista löytyi pieniä, suloisia kuusenkoristeita, jotka sitten aattoaamuna ripustettiin paikalleen.

Äiti oli tehnyt kalenterin tuota yhtä joulua varten, ja piirtänyt adventtikynttilät oikeiden päivien kohdalle. Kuinka ollakaan, kalenteri riippui seinällä ainakin viitenätoista jouluna, pitäen sisällään milloin mitäkin ylläreitä. Silloin tällöin myös adventtikynttilät osuivat taas oikealle päivälle.

Nyt mie sain vihdoin kalenterin haltuuni. Yritin sitä jo joku vuosi sitten kysellä, mutta äiti ei ollut valmis siitä luopumaan. Kalenteri on sellaisenan mainio ajankuva, onhan sen pohjana kiiltävänmusta tikkikangas, ja osa taskuista hohtelee kultaisina (ne oli pienenä miun lempipäiviä!). Vuosien varrella joulukalenterista on vähän taskujen reunat rispautuneet ja kiinityslenkit irronneet, muutama kulkunenkin on karkuteillä. On se silti niin rakas!

Pienen fiksailun jälkeen kalenteri pääsee kotona meidän keittiön seinälle joulutunnelmaa luomaan. Mitähän tonttu tänä vuonna pussukoihin piilottaakaan... Ehkä lankakeriä?

P.S. Tämä oli Villaviidakon ensimmäinen (ja kenties viimeinen) kännykkä/tabipostaus. Oli nimittäin sen verran tuskaista vääntöä...

Talven ihme

Se neuloo sittenkin! Ja kovasti neulookin, mut blogi ei jostain syystä päivity itsekseen...

Ipanalle valmistui kahden kuukauden ähräämisen seurauksena uusi haalari, ja kerrankin jopa juuri oikeaan aikaan!

Talvilämpö

Malli: Winter Wonder / Drops Design

Lanka: Drops Alpaca violetinharmaana ja tummana viininpunaisena

Menekki: 160 g kokoon 6-9 kk

Puikot: 3 mm Knit Pro

Syyskuun alussa suunnittelin ipanan haalarin neulomista. Pähkäilin pitkään, neuloako ohut vai paksu, molempiin oli langat valmiina. Päädyin ohueen versioon, koska arvelin sille olevan enemmän käyttöä. Tätä päätöstä olen eräänkin kerran tässä syksyn aikana katunut, olisin tässä ohuilla puikoilla tikutellessa ja mallin kanssa säätäessä ehtinyt neuloa jo viisi paksua pukua... Note to self: jos aikaa on käytettävissä rajallinen määrä, älä valitse sitä suuritöisintä mallia!

Joskus tuntuu että tää on joku sairaus, siis se ettei mikään neulemalli kelpaa sellaisenaan, vaan pitää aina ruveta muokkaamaan. 

Ensisilmäyksellä tämänkin haalarin ohje oli varsin mukiinmenevä, mutta pitihän sinne sit lisäillä haaraan silmukoita ja kiila lisätilaa tuomaan, neuloa peppuun lyhennettyjä kerroksia kestovaippaa varten, siirtää nappilistaa hieman ja tehdä siitä leveämpi, laskea uudelleen kaarrokkeen kavennukset, ym ym ym. Ja tietenkin neuloa kaikki samaan aikaan pyöröpuikoilla niin että langat oli keskenään tuhannen solmussa jatkuvasti.

Pitäis varmaan tehdä vaan huiveja ja sukkia, niiden kanssa on helpompi pysyä ruodussa ja seurata ohjetta...

Vaan ei työ mennyt hukkaan, haalarista tuli varsin pätevä! Käänteiden ansiosta hihoissa ja lahkeissa on kasvunvaraa, vaipalle riittää tilaa ja kaarrokkeesta tuli juuri oikean korkuinen. Vähän meinasi  loppuvaiheessa arveluttaa nuo mittasuhteet, kun lanka ja puikkokokokin ja niiden myötä tiheys oli erilainen kuin alkuperäisessa mallissa. Alhaalta ylöspäin neulottaessa kaarrokkeen kokoa on vaikeampi säätää kuin päinvastaiseen suuntaan neuloen. Mutta kaikki päättyi hyvin, ja mittasuhteet asettuivat kastelun ja kuosittelun jälkeen kohdalleen.

Alkuperäisessä ohjeessa miehusta ja kaarroke on koristeltu kirjoneuleella, jonka mie korvasin raidoilla. Siksi että raidat on pop, ja siksi että olen surkea neulomaan kirjoneuletta tasona, se on superhidasta... Vähän tuli tehtyä isot napinlävet mutta väliäkös tuolla, inhoan pikkunappien napittamista lapsen tempoillessa ja heiluessa. Näistä ainakin saa kiinni ja reikiinkin ne osuvat helpommin. Juuri oikean näköiset ja väriset napit löytyivät totuttuun tapaan Kuopion Napista ja Nauhasta, kiitos nohevalle myyjättärelle ;)

Kuvausympäristömme on hivenen erikoinen syystä, että kodinhoitohuone on tässä talossa ainoa tila jossa on tarpeeksi kirkas valo ilta-aikaan, ja syöttötuoli oli ainut paikka jossa sain haalarin etupuolenkin kuvaan.

Lattialla ei nimittäin selällään enää köllötellä, ehei. Mahallaan ipana pyörii napansa ympäri vauhdilla, ja kierähtelee välillä omituisiin paikkoihin. Kova kytö olisi päästä myös eteenpäin, vaan vielä ei liikuta. Eiköhän se siitä viimeistään jouluksi aukea tuo ryömimisen salaisuus, joulukuusi kun tunnetusti on täysin vastustamaton härpäke kaikille alle 30-vuotiaille, koko ajan pitää olla nykimässä...

Täältä tullaan!

Eira - Tuusniemi

Tätä hetkeä olenkin nyt odottanut siitä asti kun vauvanodotus päättyi...

Seuraava lapsoseni on maailmassa, ja vieläpä ihan lehden kannessa, iiik!

Ei, en tarkoita tätä suloista tyttölasta (vähän vaaleakin ollakseen omani), vaan neuleita hänen yllään.

Kyllä, miun kynästä ja puikoista ne on, viime keväänä suunnitellut ja neulotut. Ja nyt ne on uusimman Eiran Langat -lehden kannessa, huhheijjaa!

***

Viime keväänä paria viikkoa ennen äitiyslomani alkua sain sähköpostia Eiran Tukun Riikalta, joka kysyi olisinko kiinnostunut osallistumaan Eiran Langat -lehden erikoisnumeron, bloggarispesiaalin tekemiseen. Mietin ehkä puoli sekuntia ennen myöntävää vastausta, vaikka juuri edellisenä iltana olin luvannut ja vannonut etten ota tähän kevääseen enää yhtään suunnitteluprojektia, vaan nautin viimeisistä viikoista mahani kanssa ja pesin rauhassa kotona. Ei pitäisi mennä vannomaan :D

(Rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, että olisin ehkä miettinyt osallistumistani tovin kauemmin, jollei miulla olisi ollut opinnäytetyömallistoni jäljiltä useita lähes valmiita neulemalleja pöytälaatikossa odottamassa sopivaa hetkeä.) 

 

Simppeliin Sammaleiset -settiin kuuluu kauluri ja panta. Molemmat ovat paksuja ja isoilla puikoilla nopeat neuloa, vaikka mallineule alkuun vähän aivojumppaa vaatiikin. Muhkeaan ja kerrokselliseen pintaan valitsin Eiran Tukun laajasta valikoimasta ihanan pehmeän ja kuohkean alpakkasekoitteen, tästä ei talven viima läpi pääse! Myös kivat kookosnapit löytyivät samasta putiikista.

(Ja panta on myös kauheen kätevä peittämään imetyksen aiheuttamat kaljut läikät ohimoilla ja otsalla...)

Sammaleinen setti

Malli: Sammaleiset by mie ite, Eiran Langat 1/2014

Lanka: Debbie Bliss Paloma (60 % babyalpakka, 40 % merinovilla) viheriäisenä

Menekki: Kauluriin 127 g ja pantaan 33 g

Puikot: 8 mm

Ohjeessa sanotaan että kauluriin kuluu kolme ja pantaan yksi lankavyyhti, mutta pikaisella laskutoimituksella voi päätellä että koko setti kyllä syntyy kolmesta vyyhdistä (ainakin melkein). Kaulurista voi toki neuloa niin korkean kuin haluaa, miun makuun tämä ohjeenmukainen kolmisenkymmentä senttiä on just passeli.



Eiran Langat on ilmaislehti, jota saa Eiran Tukun jälleenmyyjiltä kaikkialta Suomesta. Sen tekemiseen on osallistunut yhdeksän neulebloggaria, joukossa niin kokeneita "julkkissuunnittelijoita" kuin ensikertalaisiakin (mie oon kai jotain siltä väliltä?). Jälkimmäisten upeat neuleet ovat ehdottomasti miun suosikkeja tässä lehdessä! Katsokaa vaikka näitä Pehmeitä Paketteja -blogin Sannan kämmekkäitä:

Tai näitä Marittan neulomia yksinkertaisen kauniita palmikkosukkia:

Molempia blogeja olen seurannut jo useamman vuoden, ja oli mahtavaa nähdä lehdessä heidän työstämiään malleja. Ainakin nämä palmikkosukat pääsevät puikoille pian, tiedän just kelle nämä neulon pukinkonttiin, jos vain tässä arkisirkuksessa ehdin...

Loppuun vielä aito savolainen kansikuvaposeeraus!

Villaviidakon vaippahousut

Moi, Iiris täällä!

Joskus jo keväällä äiti neuloi minulle yhdet sinivihreät villavaippahousut omasta päästään. Se ei kuitenkaan ihan vastasyntyneenä vielä laittanut minulle kestovaippoja, joten niitä pöksyjä ehdittiin käyttää vain kerran.

Nyt äiti neuloi minulle uudet, isommat ja hienommat!

Ne on tehty jostain Incawoolista, ja niissä on sinistä ja vihreääkin!

Mut ne ei olleetkaan tarpeeksi isot, vaan aika kireet, eikä ne meinaa peittää sisävaippaa...

No onneks näitä pöksyjä oli kuulemma aika nopee neuloa, joten äiti teki kolmannet, vielä suuremmat!

Näihin se laittoi samaa lankaa kuin niihin ihan ensimmäisiin eli Cascade ekoplussaa, ja sitten tuo violetti on retriitistä napattu vanha Fritidsgarnin jämä. Aika kivat, lämmittää mukavasti täällä kylmässä mökissä.

Mutta voihan turkanen, näihin ei minun vaivalla kasvatetut reidet mahdu kunnolla, ahdistaa... Olenhan minä toki aika mötikkä, ja täytin eilen jo viisi kuukautta!

Äiti meinas näistä kai ohjettakin kirjotella jonnekin Ullaan, mutta se tais vaipua epätoivoon kun minä kasvan niin nopeesti ettei sen puikot pysy perässä! Ja ei oo kuulemma aikaakaan kirjottaa ohjetta puhtaaksi. Mitähän lie höpäjää...

Sosiaalista neulontaa tositarkoituksella

Sen huomaa kun sosiaalisen neulonnan kiintiö ammottaa tyhjyyttään: neulojan pipoa kiristää, langat menevät solmuun ja ihaninkaan neule ei huvita ei pätkääkään.

Tällaisia merkkejä alkoi olla ilmassa Villaviidakossakin, vaan onneksi juuri sopivaan saumaan sattui Joensuulaisten neulojien järjestämä neule- ja kehruupäivä Lehmon nuorisoseuran talolla. Täältä meiltä sinne hurautti tunnissa, hihhei!

Paikalla oli suuri määrä Pohjois-Karjalaisia neulojia puikkoineen ja rukkeineen, ja olipa Pohjois-Savokin hyvin edustettuna minun ja kuopiolaisten neulojaystävien toimesta. Kyllä teki sielulle ja sormille hyvää päästä taas puhumaan aiheesta ja aiheen vierestä, syömään hyvin, hipelöimään lankoja ja uusia neulekirjoja, sekä tietysti neulomaan! (Viimeksi mainittu jäi kyllä vähemmälle miun osalta, käsivarret kun täytti suurimman osan ajasta pieni neitihenkilö.)

Tässä näyssä neulojan silmä lepää...

Lankakauppiaana paikalla oli kuopiolainen värjäri Kraft Hand-dyed, ja pitihän sitä vähän taas uusia ihanuuksia ostostella... Unikon ja mustan mamban shoppailin itse, ja tuon ihanan toffeenvärisen voitin lankalotossa! Kiitos ystävien jotka laittoivat nimeni mukaan arvontaan ja huutelivat minut sisälle voiton sattuessa, kun olin h-hetkellä ulkona nukuttamassa vauvaa vaunuihin.

Vauvalle riitti sylittelijöitä (tai eivät kehdanneet kieltäytyä kun ipanan työnsin syliin, haha) joten kyllä mie vähän neuloinkin!

Pienin osallistujakin viihtyi myös hetken pupunsa kera lattialla, joten alpakkahaalari eteni kuin etenikin pari senttiä. (Sille lieneekin pian tarvetta, tässä kirjoittaessa ikkunan takana tupruttaa lunta taivaan täydeltä ja tuuli vinkuu talon nurkissa.)

 Villasukkaystävyyskuva on Niinan kamerasta, aika mainio kavalkadi vai mitä?

Kiitos kaikille uusille ja vanhoille neuleystäville ihanasta päivästä, nyt taas jaksaa kotiäitikin tarpoa kohti loppuvuotta :)

Punaposkiomenat

Vihdoin meidän nuoret omenapuut alkaa tuottaa kunnolla hedelmää! Eilen nautittiin iltapalaksi makoisaa omenawokkia, ja hedelmiä on vielä puut pullollaan...

Myös eräs astetta suurempi hämäysomena pääsi hetkeksi oksalle roikkumaan.

Syysomena

Malli: Heartbreaker / Alex Tinsley

Lanka: Louhittaren Luolan Pohjan Akka (100 % villaa) värissä Unikko

Menekki: 69 g ohjeenmukaiseen kokoon

Puikot: Knit pro 4,5 mm

Suosittelen tätä pipomallia lämpimästi! Muhkean punainen syyspipo sillä syntyikin, paksusta patenttineuleesta eivät ihan vienoimmat syystuuloset pääsekään läpi puhaltamaan. Nopea ja mukava malli neuloa, reunuksen resorin oikeat silmukat neuloin takareunastaan, muuten seurasin ohjetta suorastaan orjallisesti. Tykkään erityisesti päälaen kavennusten ulkonäöstä.

En saa koskaan tarpeekseni näistä Louhittaren langoista! Itkin verta kun lempparini Ahti lopetettiin (tein siitä viimesyksynä tän liivin), mutta tää Pohjan Akka on kyllä lähes yhtä mainiota. Neuletuntuma on sulava, ja valmis kasteltu ja kuositeltu neule niin pehmoinen ja hyväntuoksuinen (kyllä, miusta villa tuoksuu hyvältä). Ja ah mitkä värit!

Tämä pipo on oravannahka, vaihtari kevään retriitissä saadusta upeasta luksuslankavyyhdistä. Se matkaa pian postipojan mukana uudelle omistajalleen Kuopijoon suklaalevyn kerä (suklaa on lohdutukseksi jos hattu ei sovikaan kantajalleen). Miun päähän pipo kyllä passasi paremmin kuin hyvin, lienee parasta tikuttaa itelle samanmoinen! Vadelman värinen Pohjan Akka tuolla sohvannurkassa jo huutelee...

On pienet keltaiset tiikerit karanneet

Grrrr sanoi tiikeri, jonka jälkeen se varasti Roope Ankan ensilantin.

 

 Pienet keltaiset tiikerit / Millamagiaiset

Malli: Perussukat varpaista varteen, 

speksejä Melukylän sukista kirjasta Tähkä, Keiju ja Taikasauva - Neuleita Lapsille

Lanka: Regia 4-fach tiikerinraitaisena

Menekki: 35 g koon 30 sukkiin

Puikot: ChiaoGoo Red Lace 2,25 mm

Ostin kesäisellä Lappeenrannan reissulla alesta kolme kerää Regian tiikerilankaa. Näytin keriä Liljalle ja kysyin että haluutko tiikerisukat? Vastaus: Millamagiasukat, keltainen nokka ja musta mekko!

Kyllä vain. Pinkki vaihe on virallisesti päättynyt, ja Milla Magia -vaihe on ollut päällä jo hyvän aikaa. Olisko tää jonkinlainen esigoottivaihe?

Yritin kovasti neuloa polvisukkia, mutta tyttö oli tiukkana, ja piirsi viivan jalkaansa siihen kohtaa mihin varsi sai ylettää. Ja pakkohan se oli sitten päätellä silmukat siihen.

Enpähän tällä kertaa vetäissyt sukkia aivan hatusta, vaan katselin silmukkamääriä ja muita ohjeistuksia yhdestä uusimmista neulekirjoistani, jonka tilasin Mertsun vinkistä viime keväänä. Olisi muuten jäänyt tämänkin niteen ilmestyminen täysin huomaamatta.

Ihan passelinkokoiset sain aikaiseksi (ja vielä passelimmat olisi tullut jos oisin osannut näillä imetysaivoilla suorittaa yhteenlaskua kärkilisäyksiä neuloessa, nyt jäi vähän aiottua kapeammaksi...). Kantapään käännös tehtiin vähän eri tyylillä kuin mitä olen tottunut, mutta lopputulos oli täsmälleen saman näköinen kuin aiemmin neulomissani samanlaisissa sukissa, jännä juttu.

Melukylän sukkien ohjeessa oli runsaasti kokoja ja sillä sai aikaan hyvän kantapään, mutta muuten se ei täyttänyt odotuksiani. Kun kirjan tekijät ovat näinkin valveutuneita neulojia, niin miksi oletetaan että sukat neulotaan aina sukkapuikoilla? Miksi ohjeessa neuvotaan tekemään sitä ja tätä kolmannen puikon lopussa tai toisen puikon alussa, kun aivan yhtä helppoa olisi ohjeistaa tekemään asioita laskettuna KERROKSEN alusta. Näin myös pyöröpuikolla neulovat saisivat vain tikutella menemään, eikä tarvitsisi pysähdellä laskemaan että mitä ja missä.

Neuleita lapsille on kuvamaailmaltaan herkullinen teos, ja neuleet on toteutettu niin herkullisista langoista että neulojan suu napsaa! Taiton puolesta pidän kuitenkin enemmän sen edeltäjästä, Neulekirjasta. Tässä uudessa teoksessa osa ohjeista alkaa keskeltä aukeamaa, ja otsikot ovat niin pieniä että nopealla selailulla osa malleista jää huomaamatta.

Lisäksi mielestäni jokaisessa ohjeessa pitäisi ehdottomasti olla kaavakuva, varsinkin jos kyse on jostain perusneuleesta poikkeavasta mallista. Aloitin huhtikuussa neulomaan Iirikselle Bébéä. Kirjassa olevan yhden ainoan kuvansa perusteella se saattoi olla mitä vain unipussin ja peiton väliltä, ja kaavakuvan puuttuessa lopputulos jäikin hämärän peittoon. Neule ei ikinä valmistunut, kun huomasin että lankaa oli liian vähän ja purin koko hönnän. Jos ohjeessa olisi ollut kaavakuva, olisin kokeneena neulojana voinut muokata mallia sen verran että olisin saanut lankani riittämään, nyt en tiennyt mistä kohdasta olisin voinut nipistää silmukoita tai kerroksia vähemmäksi.

Kirjassa on onneksi monta suloista ja käytännöllisen oloista neuletta, ja olen tyytyväinen että sen hankin. Aion toteuttaa ainakin Siirin ja Myyrän.

Alkuperäiseen aiheeseen palatakseni, Lilja oli tyytyväinen sukkiinsa. Kuvaus sen sijaan oli ihan tylsää, kun äiti kielsi hyppimästä.

Jo toinen postaus samassa kuussa, rasti seinään! Täältä vielä noustaan...

Ei heikkohermoisille!

Tuli neulottua niin säväkkä huivi että se imee ympäristöstäkin värit. Eikä vain neulottua, lankakin tuli kehrättyä! 

 

Mutta aloitetaanpas alusta. Tämä tarina alkoi niinkin kauan kuin 1,5 vuotta sitten, jolloin Kierot Puikot 2013 -retriitissä bongasin kirppispöydästä riemastuttavan värisen topsin polwarthia, ja sain sen omakseni muutamaa lankavyyhtiä vastaan. Värin nimi olikin sopivasti 'exhilaration'.

Paria kuukautta myöhemmin toin kotiin uuden ystäväni Lyylin! Sopivaa "harjoituskuitua" laatikoista etsiskellessä tämä sattui ekana silmään (auts mikä väriyhdistelmä) ja pääsi kehruuseen. En halunnu ottaa riskiä et oisin treenaillessa pilannut jonkun ihanimmista topseista... Pitsikehrä käytössä poljeskelin menemään ohutta säiettä, yrittämättä mitenkään mätsätä tai laskea värien kulkua, annoin vaan mennä!

Harkitsin hetken ketjukertausta, mutta en oikeastaan halunnut epämääräisesti raidoittuvaa lankaa. Siispä kahdeksi säikeeksi! Kehruu ja kertaus tapahtuivat siis viime kesänä.

Tämä järkyttävä lanka saikin sitten odotella jokusen tovin puikoille pääsyä!

Nyt kesäkuussa miusta tuntui että puikoille täytyy saada jotain uutta. Mihinkään kovin älylliseen neulontaan ei sillä hetkellä löytynyt valmiuksia (eikä muuten löydy vieläkään...), joten langassa piti olla sitä jotain. Ja tässähän on, vai mitä? (Se jokin on ehkä kyky aiheuttaa päänsärkyä.) 

Kyselin suomalaisten kehrääjien ryhmässä Ravelryssa hyviä vinkkejä helppoihin huivimalleihin, joita voi neuloa niin pitkään kuin lankaa riittää, ja joku ehdotti tätä langanvenyttäjää. Ohje on maksullinen, mutta sattumalta olin napannut sen kirjastooni talvella jonkin alekampanjan aikana ilmaiseksi. Joten ei kun neulomaan!

 

 Järkytys

Malli: Quaker Yarn Stretcher Boomerang by Susan Ashcroft

Lanka: Kaksisäikeiseksi kehrätty Greenwood Fiberworks Polwarth roving (100% villaa)

Menekki: 86 g

Puikot: 4 mm Knit Pro

Enpä sitten kuitenkaan jaksanut neuloa niin kauan kuin lankaa riitti, huivista olisi tullut iiiiiiiiso. Ja on se nytkin pitkä, yläreunan pituus on yli kaksi metriä. 

Neulomisokemus oli yllättävän miellyttävä! Ylikierteisiä kohtia ei juurikaan ollut ja langan paksuus ei heitellyt valtavasti. Hyvä minä! Ensi kerralla täytyy tosin muistaa laskea metrit, miulla ei ole aavistustakaan langan spekseistä. Ohutta se on, ehkä light fingeringia? En myöskään ole koskenut rukkiin niin pitkään aikaan, että kaikki on opeteltava uudestaan, kun miulla on taas joskus aikaa kehruuksille... 

Ohjekin oli tosiaan pätevä, juuri sopiva silloin kun lankaa on käytössä rajallinen määrä, ja se kaikki halutaan käyttää. Miulle kyllä nyt jäi vielä viitisenkymmentä grammaa, mihin ihmeeseen mie sen työnnän?

Ja väristä en sano enää yhtään mitään.

Kahden sateen välissä...

...ehtii kuvaamaan huivin!

Kultainen panoraama

Malli: Panoramic Stole / Hannah Fettig kirjasta Coastal Knits

Lanka: Kuje -lanka (100 % merinoa)

Menekki: 206 g

Puikot: Knit Pro 4 mm

Kultainen Kuje-lanka on asunut lankavarastossani iät ja ajat, ainakin neljä vuotta. Vasta nyt se pääsi puikoille, kun nappasin Kierot Puikot 2014 -retriittiin lähtiessäni mukaan valmiiksi kerityt vyyhdit ja kauniin huiviohjeen ajatuksenani aloittaa sopivan helppo mutta mielenkiintoinen reissuneule. Reissussa tätä onkin neulottu, retriitin jälkeen useilla bussimatkoilla, kyläpaikoissa ja jopa synnytyssalissa supistuksia odotellessa... Iisiä pitsiä ja lyhennettyjä kerroksia sisältävä Panoramic Stole olikin juuri sopiva mukana kulkeva neule, simppeli muttei liian aivoton.

Kuje -lankaa ei enää saa mistään, sillä lankakauppa Kujeen Hanna ei enää sitä värjää. Harmi, sillä neulomiskokemus oli kerrassaan upea! Kultaisen ja ruskean sävyt vaihtelivat langassa uskomattoman kauniisti, eikä valmis huivikaan hullummalta näytä. Jokainen vyyhti on uniikki, mutta mie en ainakaan suurempaa värinvaihtelua huomaa huivissani, vaikka kaikkien taiteen sääntöjen mukaan en raidoittanutkaan kahdelta vyyhdiltä, vaan neuloin huolettomasti ensin yhden ja sitten toisen vyyhtini.

Tällaista stoola-mallista huivia miulla ei ennestään ollutkaan, ja kuten kuvista näkyy niin sitä voi käyttää monin tavoin. Tykkään! Ja onhan se upean värinen ja suloisen pehmeäkin...

Huomasitte ehkä myös asukokonaisuuteen kuuluvat kämmekkäät? Ne miulle lähetti tämän huivin valmistumisesta täysin tietämätön, ihana Tiina, kuten seuraavassa kuvassa näkyvän piponkin! Eikö ole mainio setti?

 

P.S. Aavistuksen myrtsi kuvausilme ei johdu neuleista vaan valtavista hyttysparvista ympärillä, jotka eivät onneksi sumentaneet kameran linssiä (vaikka lähellä oli). Kiitos Liljan kummitädille kuvausavusta, tervetuloa taas kylään :)