On pienet keltaiset tiikerit karanneet

Grrrr sanoi tiikeri, jonka jälkeen se varasti Roope Ankan ensilantin.

 

 Pienet keltaiset tiikerit / Millamagiaiset

Malli: Perussukat varpaista varteen, 

speksejä Melukylän sukista kirjasta Tähkä, Keiju ja Taikasauva - Neuleita Lapsille

Lanka: Regia 4-fach tiikerinraitaisena

Menekki: 35 g koon 30 sukkiin

Puikot: ChiaoGoo Red Lace 2,25 mm

Ostin kesäisellä Lappeenrannan reissulla alesta kolme kerää Regian tiikerilankaa. Näytin keriä Liljalle ja kysyin että haluutko tiikerisukat? Vastaus: Millamagiasukat, keltainen nokka ja musta mekko!

Kyllä vain. Pinkki vaihe on virallisesti päättynyt, ja Milla Magia -vaihe on ollut päällä jo hyvän aikaa. Olisko tää jonkinlainen esigoottivaihe?

Yritin kovasti neuloa polvisukkia, mutta tyttö oli tiukkana, ja piirsi viivan jalkaansa siihen kohtaa mihin varsi sai ylettää. Ja pakkohan se oli sitten päätellä silmukat siihen.

Enpähän tällä kertaa vetäissyt sukkia aivan hatusta, vaan katselin silmukkamääriä ja muita ohjeistuksia yhdestä uusimmista neulekirjoistani, jonka tilasin Mertsun vinkistä viime keväänä. Olisi muuten jäänyt tämänkin niteen ilmestyminen täysin huomaamatta.

Ihan passelinkokoiset sain aikaiseksi (ja vielä passelimmat olisi tullut jos oisin osannut näillä imetysaivoilla suorittaa yhteenlaskua kärkilisäyksiä neuloessa, nyt jäi vähän aiottua kapeammaksi...). Kantapään käännös tehtiin vähän eri tyylillä kuin mitä olen tottunut, mutta lopputulos oli täsmälleen saman näköinen kuin aiemmin neulomissani samanlaisissa sukissa, jännä juttu.

Melukylän sukkien ohjeessa oli runsaasti kokoja ja sillä sai aikaan hyvän kantapään, mutta muuten se ei täyttänyt odotuksiani. Kun kirjan tekijät ovat näinkin valveutuneita neulojia, niin miksi oletetaan että sukat neulotaan aina sukkapuikoilla? Miksi ohjeessa neuvotaan tekemään sitä ja tätä kolmannen puikon lopussa tai toisen puikon alussa, kun aivan yhtä helppoa olisi ohjeistaa tekemään asioita laskettuna KERROKSEN alusta. Näin myös pyöröpuikolla neulovat saisivat vain tikutella menemään, eikä tarvitsisi pysähdellä laskemaan että mitä ja missä.

Neuleita lapsille on kuvamaailmaltaan herkullinen teos, ja neuleet on toteutettu niin herkullisista langoista että neulojan suu napsaa! Taiton puolesta pidän kuitenkin enemmän sen edeltäjästä, Neulekirjasta. Tässä uudessa teoksessa osa ohjeista alkaa keskeltä aukeamaa, ja otsikot ovat niin pieniä että nopealla selailulla osa malleista jää huomaamatta.

Lisäksi mielestäni jokaisessa ohjeessa pitäisi ehdottomasti olla kaavakuva, varsinkin jos kyse on jostain perusneuleesta poikkeavasta mallista. Aloitin huhtikuussa neulomaan Iirikselle Bébéä. Kirjassa olevan yhden ainoan kuvansa perusteella se saattoi olla mitä vain unipussin ja peiton väliltä, ja kaavakuvan puuttuessa lopputulos jäikin hämärän peittoon. Neule ei ikinä valmistunut, kun huomasin että lankaa oli liian vähän ja purin koko hönnän. Jos ohjeessa olisi ollut kaavakuva, olisin kokeneena neulojana voinut muokata mallia sen verran että olisin saanut lankani riittämään, nyt en tiennyt mistä kohdasta olisin voinut nipistää silmukoita tai kerroksia vähemmäksi.

Kirjassa on onneksi monta suloista ja käytännöllisen oloista neuletta, ja olen tyytyväinen että sen hankin. Aion toteuttaa ainakin Siirin ja Myyrän.

Alkuperäiseen aiheeseen palatakseni, Lilja oli tyytyväinen sukkiinsa. Kuvaus sen sijaan oli ihan tylsää, kun äiti kielsi hyppimästä.

Jo toinen postaus samassa kuussa, rasti seinään! Täältä vielä noustaan...