Soppatulilla

Koska helle on hapattanut aivoni, saatte varsin kuvapainotteisen postauksen ilman nokkelia sanaleikkejä ja nasevia kommentteja. Luonnonvärjäystä olkaapa hyvät!

Raparperinlehtisoppa:

Raparperilanka:

Pohjalankana 100 % suomenlampaanvilla luonnonvalkoisena, ei puretetta (raparperin oma oksaalihappo toimii puretteena).

Värjäys meneillään työharjottelupaikallani Tuusniemen toimintakeskuksella:

Lupiinilla ja koiranputkella & siankärsämöllä värjättyjä lankoja:

Järjestyksessä vasemmalta kolme ensimmäistä värjätty lupiininkukilla ja kolme seuraavaa koiranputkella & siankärsämöllä, alunapuretus. Pohjalankana suomenlampaan sukkalanka ja Cascade 220 luonnonvalkoisena sekä pikkuvyyhdit Nallea beigenä.

Sipulisoppa:

Sipulilla värjätyt langat:

Järjestyksessä vasemmalta kaksi vyyhtiä Cascade 220:a, kaksi vyyhti suomenlampaan sukkalankaa, gotlantilaista z-kierteistä villalankaa ja viimeisenä seiskaveikkaa, kaikki luonnonvalkoisia. Alunapuretus.

Värjäilyä kauniina kesäpäivänä (eli eilen) Altocumuluksen luona, mukana oli myös Ninzi:

Langat samettijalkasopassa:

Lopputulos:

Edessä ensimmäisenä Sisua, keskellä Kujeen sukkalankaa ja takana Puhde-villaa (suomalaista luomulammasta) kaikki luonnonvalkoisia. Puretuksena aluna plus rauta. Tähän väliin totean että täysvillojen ystävänä miut on näköjään tuomittu hailakoiden värjäystulosten saajaksi, miun on tietenkin tuo takimmainen vyyhti. Huoh.

Kaikki kesäkuun vyyhtini yhdessä:

Takimmaisesta aloittaen: seiskaveikka + sipuli, nalle + lupiini, nalle + siankärsämö&koiranputki, gotlantilainen villa + sipuli, suomenlammas + raparperi. Kuvasta uupuu samettijalkalanka joka on vielä kosteaa.

Uusi perheenjäsen

Rukki tuli taloon!

Vietin viime viikonlopun Lieksassa, kerrassaan mahtavassa neuleretriitissä. Peruutuspaikalle pääsin viime tingassa erilaisten ilmoittautumis-perumis-säätöjen jälkeen, ja onneksi pääsinkin! Sain nimittäin viikonlopun ajaksi lainaan kanssaneulojalta Kromski Symphony -rukin jolla sitten poljeskelin kahdessa vuorokaudessa 200 grammaa villaa langaksi asti. Yhteistyö sujui mitä mainioimmin, ja niinhän siinä sitten kävi että rukkikulta lähti sunnuntaiaamuna tapahtuneen kauppojen hieronnan seurauksena ihan meille kotiin asti ja miulle ikiomaksi!

Joten saanko esitellä, tässä on Lyydia, kavereille Lyyli! (Nimesin hänet uudelleen jotta suhteemme pääsisi kehittymään mahdollisimman mutkattomasti.)

Lyyli ei ole perinnerukki vaikka siltä näyttää, vaan moderni puolalainen viistorukki. Mukana tuli kaikki mahdolliset lisävarusteet high speed -kehrästä viipsinpuihin sekä 24/7 käyttäjätuki, aika hyvä diili :D Nyt kehräilen Kierot Puikot 2013 -retriitistä hankkimaani Polwarth -lettiä jonka väriä luonnehdittiin myyntipuheessa pellen oksennukseksi. Harvinaisen kuvaava nimitys!

P.S. Tuli muuten hyvään saumaan tuo kansikuvakisan voitto, kuituvarastoni on nimittäin säälittävän pieni (ja rahapussi retriittiostosten jälkeen säälittävän tyhjä). Pääsenpähän heti loman alussa Villavyyhtiin valitsemaan herkkutopseja, ihan parasta! Kiitos vielä kaikille äänestäneille ja kiitoksia myös mieltä lämmittävistä ja rintaa röyhistävistä kommenteistanne :)

Huivi hulmuamaan!

Täydellinen päätös mahtavalle viikonlopulle: eilen ilmestyneen kesä-Ullan kannessa komeilee toukokuussa blogissakin vilahtanut raitahuivini!

Tuttifrutti

Malli: Keskitys, Ulla 2/13

Lanka: Sandnes Mandarin Petit (100 % puuvillaa)

Menekki: 90 g

Puikot: Knit Pro 3,75 mm

Sain idean huiviin kun mietin millä muulla tavalla kolmiohuiveja voisi neuloa kuin niskasta, siivenkärjestä tai alakulmasta aloittaen. Tällainen simppeli viritys siitä sitten syntyi ja olen jälleen erittäin otettu että se äänestettiin verkkolehden kanteen, kiitos kaikille! Malli toimii hyvin kaikenlaisilla ohuilla langoilla, miulla on just tulossa vaaleanpunasävyinen versio Geilsk Tynd Uldista, ja vironvillakin kävisi tähän varmasti mainiosti. Eikun kokeilemaan ;)

Kesäyön ympyrät

En osallistunut tänä vuonna Kesäyön hullutukseen, mutta varjokyhäilen täällä itsekseni: päätin neuloa kesäkuussa joka päivä yhden palan ikuisuuspeittooni jonka aloitin helmikuussa. Tässä ensimmäisten kahdentoista päivän palat. Herranen aika, kohtahan on jo Juhannus!

Jos jollakulla on nurkissaan lojumassa joutavana kirjavia sukkalanganjämiä (100 g = 380 - 420 m) niin Villaviidakko ottaa ne ilolla vastaan ja kiittää kauniisti :) Pian uhkaa loppua langat kun teen yhdestä väristä aina vain yhden palasen...

Julkeaa neulontaa

Kansainvälistä Knit in Public -päivää eli julkisen neulonnan päivää vietettiin tänään Kuopiossa Korttelimuseolla ja sen pihalla neuloskellen. Alkuperäinen suunnitelma oli pikniköidä sataman nurtsilla kuten viime kesänä, mutta idea hylättiin uhkaavan sadepilven vuoksi.

Pari tuntia saimme viettää aikaa puikkoinemme ja lankoinemme kauniissa puutarhassa syreenien ympäröimänä ja neulekuvaustakin ehdittiin harrastaa, kunnes yllättävä rankkasade ajoi neulojat sisätiloihin.

Kahelit-ryhmän suuren sukkahaasteen seuraava pari on päässyt puikoiltani, tällä kertaa tartuin tekniikkahaasteeseen jossa piti neuloa pitsisukat joiden kuvio muistuttaisi neulojaa jollain lailla Suomen luonnosta.

Vähän sitä ja tätä

Malli: Ken söi kesävoin? Ilona Korhosen malli Neulekirjasta

Lanka: Naturally Waikiwi Prints (55 % merinoa, 20 % nylonia, 15 % alpakkaa, 10 % opossumia)

Menekki: 89 g koon 39 sukkiin

Puikot: 2,75 mm Knit Pro -pyörö (aina samat puikot :D)

Kesävoin yksinkertainen palmikko on mielestäni ihan selvä köynnös, varsinkin näissä sukissa kun kuvio on ylösalaisin (neuloin sukat kärjestä aloittaen). Näin kirjavassa langassa kuvio ei kyllä kauemmas erotu, mutta sillä ei ole nyt väliä. Valitsin mallin nimittäin sen loistavan istuvuuden ja jouston takia: edelliset kesävoini ovat olleet kovassa käytössä ja kun nyt on kyseessä pelkästään unisukiksi tarkoitetut jalanlämmittimet, malli valikoitui nopeasti.

Uusi-Seelantilaisesta lankatuttavuudesta jäi vähän sitäsuntätä-fiilis: paljon kaikkea mutta ei sitten kuitenkaan mitään ihmeellistä. Kiva neuloa, pehmeää kuin mikä vaikka vähän karvaista, syypää tähän lienee opossumi. 

Kahdessa (saman värierän) kerässä oli kuitenkin keskenään niin suuri väriero, etten tätä lankaa enää ostaisi vaikka sitä jostain saisikin. Toinen sukka on hyvin punasävytteinen (seuraavassa kuvassa taka-alalla), ja toinen varsin kirjava, pääasiassa siniharmaa. Onneksi tämä pari tulee omaan käyttöön, lahjaksi en olis kehdannut antaa. Enkä todellakaan olis ruvennut neulomaan kahdelta kerältä vuorotellen raidoittaen, siinä olis ollut langat tuhannen solmussa kun kahta sukkaa samalla pyöröllä tikuttaa. Miulla on hämmästyttävä taito sotkea langat yhteen vaikka niitä olisi vain kaksi, saati sitten neljä...

Tämä olikin ensimmäinen kesäkuun valmistuneista neuleista. Toukokuussa valmistui kaksi huivia, neljä tiskirättiä, kaksi sukkaparia ja jakku, langankulutus näihin oli 753 grammaa. Aika hyvin, enemmän on tänä vuonna kulkenut puikkojeni kautta vain tammikuussa. Uutta lankaa pääsi kotiutumaan laatikoihini hulppeat 750 grammaa, joten lankavarasto pieneni jopa 3 grammaa tässä kuussa, hahhaa :D 

Eipä silti että miulla olis sen suurempaa tarvetta pienentää varastoa, katsokaa mikä kaunokainen saapui tänään mukanani kippailemasta! Kraft Hand-dyed oli paikalla lakoineen, enkä voinut vastustaa kiustausta...

Utuinen kuu uneksii

Mikäs se siinä hulmuaa vienossa kesätuulosessa?

Olenkohan turhan vaatimaton jos kerron sen olevan tähänastisen suunnittelu-urani hienoin saavutus? :D Proton näittekin jo vilaukselta huhtikuun lopussa, ja nyt huivi on saanut lopullisen muotonsa. (Kiitos ihanalle huivimallilleni Ellille :)

Kuun Uni

Malli: Kuun Uni, suunnittelija Emma Karvonen eli mie ite

Lanka: Novita Florica (100 % villa) luonnonvalkoisena

Menekki: 123 g

Puikot: 4,5 mm Knit Pro

Novita järjesti tänä keväänä yhdessä Kotilieden ja Kalevala Korun kanssa huivinsuunnittelukilpailun. Osallistumisaika päättyi toukokuun loppuun ja Kuun Uni lähti tällä viikolla tiukassa paketissa kohti Helsinkiä osallistuakseen kilpaan.

Pidempään blogiani seuranneet ovat ehkä huomanneet etten kovin paljon käytä Novitan lankoja. Koska kilpailuhuivi piti tietenkin toteuttaa kilpailunjärjestäjän tuotteilla, läksin ensimmäistä kertaa moneen vuoteen markettiin lankaostoksille. Novitan kunniaksi on sanottava että he ovat kyllä tehneet langan saamisesta helppoa, sitähän saa ihan joka paikasta!

En ole kovin tarkasti seurannut Novitan nykyistä lankavalikoimaa, ja ainut löytämäni lanka jonka luokittelisin pitsihuiviin sopivaksi oli vanha tuttu Florica. Tämä ei miuta haitannut, olen aina tykännyt neuloa Floricaa, ja se onkin pitkään ollut valikoimassa. Nyt tosin huomasin vyötteestä että valmistus on siirtynyt kokonaan lahden taakse Viroon. Värivalikoima Anttilassa oli kyllä surkea, valittavana oli tämän valkoisen lisäksi epämääräinen harmaa ja hattarapinkki. Kumpikaan jälkimmäisistä ei sopinut suunnitelmiin joten valkealla mennään, eikä ollut muuten ollenkaan hullumpi valinta!

Tai näin ajattelin kunnes selasin Novitan nettisivuja ja löysin seuraavaa:

"Florica: Novitan kampanjalaatu, joka on aiemmin ollut todellinen lankaklassikko (Huom! Kampanjalaaduissa värivalikoima vaihtelee, eikä Floricaan tehdä uusia neulemalleja). Lanka on saatavana myös klubin lankapalvelusta, aina tarjoushintaan..." jne.

Hahhaa, taitaa olla tuhoon tuomittu kilpailuhuivi jos langalle ei enää haluta tehdä malleja, ja huivikisan voittajien ohjeet nimen omaan julkaistaan lehdessä :D

Sen ensimmäisen yritelmän jälkeen malliin tuli vielä aika paljon muutoksia, mutta nyt voin sanoa että olen todellatodella tyytyväinen lopputulokseen. Huivista tuli keveä, kaunis, pehmeä ja VALTAVAN suuri! Saanen vielä mainostaa että se täysin kaksipuolinen ja sopii sekä kaulaan että hartiollekin kuin ystävän halaus :)

Huivikisan tulokset julkaistaan vasta syksyllä, joten ohjetta joudutte odottamaan siihen asti (se on kyllä jo kirjoitettu valmiiksi). Mikäli Kuun Uni jää kilvassa ilman palkintosijoja, julkaisen ohjeen kyllä muuta kautta! Ja jokunen testineulojakaan ei olisi pahitteeksi ;)

Huomaamatta kirkastuu

lumi kattojen.

Metsän takaa nousee kuu,

suuri, hiljainen.

Avaruuden kylmä kuu

katsoo vaieten,

niinkuin maa ja kaikki muu

olis unta sen.

- Einari Vuorela