torstai 16. kesäkuuta 2016

Kaksi etappia, kaksi pistettä

Kuten niin monena vuonna aiemminkin, taas on sukkakisahulluus vallanut neulemaailman kesäkuun ensimmäisestä päivästä alkaen.

Aiempina vuosina olen seurannut vierestä hieman huvittuneena tätä alati paisuvaa Tour de Sock -huumaa ja ihmetellyt, miksi kukaan haluaisi väkisin neuloa sormet ruvella ja silmät ristissä sukkamalleja, joiden ulkonäöstä ei aina edes pidä. Mutta niin vain siinä kävi, että tuo sama hulluus tarttui miuhunkin, ja huomasin neulovani yömyöhään jonkun muun valitsemaa sukkamallia ja kiristeleväni hampaitani, kun en saanut muokata niiden kuviointia mieleisikseni... Onneksi meillä savolaisilla neulojilla on oma kalakukkotiimimme, jossa kisaamme jos satumme kehtoomaan ja kannustamme toisiamme sekä annamme vertaistukea.

Lyhyt kertaus kisan kulusta, mikäli Tour de Sock on vielä jollekulle käsitteenä vieras: Kisassa neulotaan kesä-heinäkun aikana kuusi sukkaparia. Ensimmäinen etappi alkoi 1.6. ja siitä kymmenen päivän välein aina seuraava. Kisassa saa pisteitä neulenopeudesta ja sponsorilankojen käytöstä. Sukkien koolla on tietyt mimimivaatimukset kisan tasapuolisuuden vuoksi, esimerkiksi jalkaterän ja varren täytyy olla tietyn mittainen, tai on neulottava vähintään määrätty määrä mallikertoja. Kisassa kilpaillaan sekä yksilönä, että joukkueessa, mikäli sellaiseen kuuluu. Suomalaisia joukkueita on kisassa kymmeniä, ja lienee sanomattakin selvää että pieni maamme hallitsee tätä skabaa aika suvereenisti. Miun ansiota se kyllä ei ole, sen voin luvata :D


TDS Stage 1: Pieni suklaakonvehti

Malli: Twists and turns by Adrienne Fong / Bellybuttonknits
Lanka: Zelda's Dippins Railway värissä "pieni suklaakauppa" 
Menekki: noin 85 g kokoon 39 M-koon silmukoilla
Puikot: 2,5 mm Knit Pro

Ensimmäinen etappi alkoi melko simppelillä mallilla (kyllä, TDS-sukiksi nämä oli simppelit), pitsisukat varresta varpaisiin, vähän pitsiä myös kantakiilassa, silmukoitu kärki. Valitsin M-koon mutta S olisi kyllä riittänyt, pitsineule on tässä niin joustinvoittoista että neulos venyy hurjasti.


Raitalanka on ehkä useimpien mielestä täysin väärä valinta pitsiin, ja myös mie kuulun tuohon joukkoon. Tällä kertaa toimin vastoin periaatteitani kahdesta syystä:

Ensinnäkin, sukan pitsimalli ei ollut mieleeni ollenkaan. Pitsi ei solju ja aaltoile jatkuvana niin kuin sen pitäisi, vaan mallikertojen toistot töksähtelevät ja syntyy vaikutelma toisiinsa sopimattomista palapelin paloista. Raidoittuva lanka piilottaa nämä miun silmää häiritsevät epäkohdat tehokkaasti!

Toiseksi, mie todella halusin neulo tästä langasta. Olen saanut sen jokunen vuosi taakse päin ihanalta neuleystävältä syysvaihdossa, ja se on odottanut siitä asti valmiiksi kerittynä käyttöään. Lanka on upean pehmeää ja tiukkakierteistä, sitä oli ilo neuloa! Värityksessäkään ei ole moittimista, kauniin lämpimiä ruskean sävyjä.


Sukkien pitsimallikerran oppi nopeasti ulkoa, ja tämä ensimmäinen etappi olikin mukavan sutjakkaa neulottavaa. Tai olisi ollut, jos meillä ei olisi juuri ensimmäisen kisapäivän iltana koko perhe pamahtanut kahden tunnin sisällä vuoden ankarimpaan vatsatautiin. Siinä meni sitten useita neulontapäiviä hukkaan ämpäriä halaillessa ja sen jälkeen taloa jynssätessä. Sain kuitenkin sukat ajallaan valmiiksi (noin 6 tuntia ennen cut-offia), ja sijoitukseni oli 380.

Toinen etappi alkoi sunnuntaiaamuna 12.6. Suomen aikaa klo 01 yöllä.


TDS Stage 2: Kalpeat

Lanka: Roosa Nauha Sukkalanka kalpeana vaaleanpunaisena (57)
Menekki: noin 65 g M-kokoon lyhyemmällä kärkikaaviolla
Puikot: Kni Pro Zing 2,25 mm

En sentään herännyt yöllä varta vasten neulomaan kuten todelliset superkisaajat, mutta aamulla heti herättyäni kyllä tartuin puikoihin, kunhan olin ensin toipunut 11 sivua pitkän ohjeen ja seitsemän kaavion aiheuttamasta järkytyksestä.


Tämä malli kuuluu just siihen kategoriaan jota pelkäsin: Malli jota en ikinä itse vapaaehtoisesti valitsisi, ja jos valitsisin niin muokkaisin ankarasti. No jaa, vapaaehtoisestihan mie tähän kisaan kyllä osallistuin, mutta se ei estänyt purnaamasta koko etappia.

Itse neulominen oli kyllä varsin sujuvaa. Ohje oli seikkaperäinen, ja kaikki seitsemän kaaviota mukavasti värikoodattu, jotta väsyneenkin neulojan silmät pysyivät oikealla kerroksella. Avuksi otin nuottitelineen, kun oli useita kaavioita seurattavaksi samanaikaisesti. Ei siis mitään aivotonta telkkarineulontaa, mutta hauskaa ja nautinnollista kuitenkin.

Mitä sitten muuttaisin? Tärkeimpänä neuloisin oikeat silmukat takareunastaan. Niinkin pienellä asialla saisi mallin siistittyä ja palmikot kaunistettua, ja tuo silmukkamössö muuttuisi kauniisti polveileviksi palmikkonauhoiksi. Jo heti yläreunan resori on pelkkää suhrua, kun oikein neulotut silmukat röllöttävät avonaisina. En ymmärrä, miksi suunnittelija ei ole tehnyt näin?? Miksi oi miksi? Myös tuo nurjilla silmukoilla toteutettu ruudutus jalan takaosassa on vähän turha, sen jättäisin pois ja neuloisin tilalle vaikka noita kivoja minipalmikoita.


Hehkutin ylempänä neulekokemuksen mukavuutta, mutta jäi mainitsematta, että lanka kyllä yritti parhaansa pilatakseen koko shown. Se halkeili iljettävästi ihan koko ajan, ja pörhötti milloin mistäkin. Olen aiemminkin neulonut Roosa Nauha -sukkalankaa (eli kirjopirkkaa) ihan menestyksekkäästi, tämä lienee joku maanantaivyyhti. Sääli, koska väri on kyllä kaunis kalpea pinkki!


Nämäkin sukat neuloin M-koon silmukoilla, ja hommasin jopa varta vasten uudet METALLIpuikot, Knit Pron Zingit. Niillä olikin hyvä viännellä ja kiännellä palmikoita, mie kun en apupuikkoja käytä lainkaan. Huomasin neuleen edetessä sukan olevan melko kapea, joten valitsin kahdesta kärkivaihtoehdosta sen lyhyemmän, jotta voisin antaa sukat lahjaksi itseäni pienijalkaisemmalle mummolle.

Sukkaset valmistuivat varhain tänä aamuna (tai oikeastaan viime yönä) klo 01.30. Sijoitustani en vielä tiedä, mutta se lienee jotain 100. ja 130. välillä. Aikamoinen parannus ensimmäiseen etappiin siis!

Lieneekö uusien puikkojen ansiota vai oliko neuletunnelma muuten vaan kireä, mutta nämä ensin itselleni ja sitten mummolle tarkoittamani sukat eivät ihan mahtuneet miun 39 jalkaan eivätkä mummon 37 jalkaan. Sen sijaan ne sopivat täydellisesti 7-vuotiaalle tyttärelleni, jonka jalan koko on omaani viisi numeroa pienempi. Ohohups.

torstai 9. kesäkuuta 2016

Pienilahjainen

Noin vain vierähti yli kolme viikkoa edellisestä postauksesta, huiiii.... Syynä lienee toukokuun puolivälissä aloittamani yrittäjyysvalmennus, joka on aika lailla vienyt mehut. Seitsemän tuntia päivässä totista vääntöä ja kauheesti uutta asiaa omaksuttavaksi. Blogi on siis jäänyt päivittymättä, eikä energiaa ole riittänyt juuri muidenkaan blogien seuraamiseen. Voiton puolella kuitenkin ollaan, enää huominen tiivistä opiskelua, ja sitten pääsen hetkeksi kesälaitumelle, huraa!

Neulonut sentään olen! Aika paljonkin. Tosin juuri mitään ei ole valmistunut, johtuen Tour de Sockista joka keskeytti kaikkien muiden töiden neulonnan tehokkaasti. Keskeneräisten joukosta löytyy mm. mekko, toppi ja useampi pari sukkia. Nyt kuitenkin pari pientä mutta sitäkin söpömpää ompelusta.

Toukokuussa tytärten pienenpieni serkku vietti ensimmäisiä syntymäpäiviään! Ja pitihän naperolle surauttaa lahjaksi kesähepeneitä ;)


Uusimmasta Ottobresta (3/2016) löytyi sievä tunikamalli nimeltä Tiny Triangles, yksivuotiaalle valitsin koon 80 cm. Kaarrokkeeseen ja hihoihin käytin Noshin korallinväristä jerseytä, ja helma on tehty kirpparilta ostamastani pellavahameesta. Ostin itselleni ihan liian pienen hameen jo varmaan viisi vuotta sitten eurolla just tällaista tarkoitusta varten, ja kyllä kannatti säästellä hamosta, sen verran kiva mekkonen tästä tuli!


Niskaan tuli tällainen "avaimenreikähalkio", aika söpö! Vähän tikkaukset vingertää, vielä on treenaamista tuossa kaitaleella kanttaamisessa. Oikein kun tosissaan rupeis ompelua harrastamaan, niin varmaan kantinkääntäjä olisi oiva hankinta, mutta mennään nyt toistaiseksi ihan näillä perusvehkeillä vaan. Mekon kaveriksi olin aikonut tehdä samasta Ottobresta löytyvällä kaavalla pöksyt, sellaiset vähän vanhanaikaisen malliset pulleat. Aika loppui kesken (mihin se katoaa??), ehkä tekaisen housut myöhemmin.


Raikas ja suloinen tuli mekkosesta, ja varsin sopivakin käyttäjälleen. Jäykähkön materiaalintakia helma pönköttää hupaisasti, mutta tässä tapauksessa se on miusta pelkästään hyvä asia. Ohjeen mukaan helma olisi näet leikattu laskeutuvasta viskoositrikoosta. Leikkasin jo kaavat ja kankaat samaa tunikaa varten omalle tyttärelle, siihen valitsin ohutta retropuuvillaa. Saa nähdä koska sen saan valmiiksi. Liekö tuolla kiirettä, tällä hetkellä ainakin täällä Koillis-Savossa sää on hyytävä.

Samana viikonloppuna yksivuotissynttärien kanssa järjestettiin myös kaverille yllätysvauvakutsut,  perheeseen odotettiin esikoistyttärelle syntyväksi pikkuveljeä. Lupasin ommella yhteiseen lahjaan jotain pientä vauvalle.

Sattuneesta syystä miun kangaskaapissa pinkin ja punaisen eri sävyt sekä romanttiset kukkakuosit ovat vahvasti edustettuna, mutta onneksi sentään joukosta löytyi Kankaiden Yön possupussien ansiosta jotain unisexiakin. Halusin ompeloitsea jotain ihan vastasyntyneelle sopivaa, ja päädyin kietaisupaitaan sekä puolipotkareihin.


Potkuhousut on kuulemma tosi epämuodikkaita, mutta miusta ne on ihan pikkuisella just parhaat, kun pienet varpaat on niin herkät kylmenemään. Kapea suikale Pehemiän rupupussista riitti hyvin koon 56 pöksyihin, kaava Ottobresta 1/2014 nimeltä Little Feet. Tosi simppeliä ommeltavaa, vyötärökuminauhan korvasin mustalla resorilla.

Kietaistavat yläosat ovat myös mielestäni ihan ykkösiä pikkuisilla, joiden niska on vielä niin heikko että pään tunkeminen kaula-aukoista läpi tekee pahaa. Kietaisubody olisi toki ollut -paitaa parempi, mutta ajattelin tämän viileää kesää varten bodyn päällä käytettäväksi. Ohje löytyi Ottobresta 1/2006, ja valitsin pienimmän koon 62 cm. Jätin saumavarat pois ja sain näin paidasta vielä hivenen pienemmän, mutta se lienee silti vähän suuri piskuiselle vastasyntyneelle. Mustan trikoon kaveriksi pääsi Paapiin Raksu mintunvihreällä pohjalla.


Tässä onnistuin jo hieman paremmin resorikanttauksissa! On ihan mahtavaa huomata kehittyvänsä tässäkin, pitkään vain katselin ja huokailin ihanien ompelublogien ääressä ja ajattelin etten ikinä pystyisi samaan. Vielä on matkaa mestariksi, mutta matkalla kuitenkin ollaan!


***

Kiitos vielä kaikille Kerän Suuressa Villasukkakilvassa Pato-sukkiani äänestäneille! Kilpailun taso oli kova, ja olen ylpeä sukkieni saavuttamasta kolmannesta sijasta. Ohjetta yritän mahdollisimman pian kirjoitella puhtaaksi, se tulee testineulonnan jälkeen Ravelryyn kaikkien saataville :)