Kaksi etappia, kaksi pistettä

Kuten niin monena vuonna aiemminkin, taas on sukkakisahulluus vallanut neulemaailman kesäkuun ensimmäisestä päivästä alkaen.

Aiempina vuosina olen seurannut vierestä hieman huvittuneena tätä alati paisuvaa Tour de Sock -huumaa ja ihmetellyt, miksi kukaan haluaisi väkisin neuloa sormet ruvella ja silmät ristissä sukkamalleja, joiden ulkonäöstä ei aina edes pidä. Mutta niin vain siinä kävi, että tuo sama hulluus tarttui miuhunkin, ja huomasin neulovani yömyöhään jonkun muun valitsemaa sukkamallia ja kiristeleväni hampaitani, kun en saanut muokata niiden kuviointia mieleisikseni... Onneksi meillä savolaisilla neulojilla on oma kalakukkotiimimme, jossa kisaamme jos satumme kehtoomaan ja kannustamme toisiamme sekä annamme vertaistukea.

Lyhyt kertaus kisan kulusta, mikäli Tour de Sock on vielä jollekulle käsitteenä vieras: Kisassa neulotaan kesä-heinäkun aikana kuusi sukkaparia. Ensimmäinen etappi alkoi 1.6. ja siitä kymmenen päivän välein aina seuraava. Kisassa saa pisteitä neulenopeudesta ja sponsorilankojen käytöstä. Sukkien koolla on tietyt mimimivaatimukset kisan tasapuolisuuden vuoksi, esimerkiksi jalkaterän ja varren täytyy olla tietyn mittainen, tai on neulottava vähintään määrätty määrä mallikertoja. Kisassa kilpaillaan sekä yksilönä, että joukkueessa, mikäli sellaiseen kuuluu. Suomalaisia joukkueita on kisassa kymmeniä, ja lienee sanomattakin selvää että pieni maamme hallitsee tätä skabaa aika suvereenisti. Miun ansiota se kyllä ei ole, sen voin luvata :D

TDS Stage 1: Pieni suklaakonvehti

Malli: Twists and turns by Adrienne Fong / Bellybuttonknits

Lanka: Zelda's Dippins Railway värissä "pieni suklaakauppa" 

Menekki: noin 85 g kokoon 39 M-koon silmukoilla

Puikot: 2,5 mm Knit Pro

Ensimmäinen etappi alkoi melko simppelillä mallilla (kyllä, TDS-sukiksi nämä oli simppelit), pitsisukat varresta varpaisiin, vähän pitsiä myös kantakiilassa, silmukoitu kärki. Valitsin M-koon mutta S olisi kyllä riittänyt, pitsineule on tässä niin joustinvoittoista että neulos venyy hurjasti.

Raitalanka on ehkä useimpien mielestä täysin väärä valinta pitsiin, ja myös mie kuulun tuohon joukkoon. Tällä kertaa toimin vastoin periaatteitani kahdesta syystä:

Ensinnäkin, sukan pitsimalli ei ollut mieleeni ollenkaan. Pitsi ei solju ja aaltoile jatkuvana niin kuin sen pitäisi, vaan mallikertojen toistot töksähtelevät ja syntyy vaikutelma toisiinsa sopimattomista palapelin paloista. Raidoittuva lanka piilottaa nämä miun silmää häiritsevät epäkohdat tehokkaasti!

Toiseksi, mie todella halusin neulo tästä langasta. Olen saanut sen jokunen vuosi taakse päin ihanalta neuleystävältä syysvaihdossa, ja se on odottanut siitä asti valmiiksi kerittynä käyttöään. Lanka on upean pehmeää ja tiukkakierteistä, sitä oli ilo neuloa! Värityksessäkään ei ole moittimista, kauniin lämpimiä ruskean sävyjä.

Sukkien pitsimallikerran oppi nopeasti ulkoa, ja tämä ensimmäinen etappi olikin mukavan sutjakkaa neulottavaa. Tai olisi ollut, jos meillä ei olisi juuri ensimmäisen kisapäivän iltana koko perhe pamahtanut kahden tunnin sisällä vuoden ankarimpaan vatsatautiin. Siinä meni sitten useita neulontapäiviä hukkaan ämpäriä halaillessa ja sen jälkeen taloa jynssätessä. Sain kuitenkin sukat ajallaan valmiiksi (noin 6 tuntia ennen cut-offia), ja sijoitukseni oli 380.

Toinen etappi alkoi sunnuntaiaamuna 12.6. Suomen aikaa klo 01 yöllä.

TDS Stage 2: Kalpeat

Malli: I Remembered It Again by Heidi Nick

Lanka: Roosa Nauha Sukkalanka kalpeana vaaleanpunaisena (57)

Menekki: noin 65 g M-kokoon lyhyemmällä kärkikaaviolla

Puikot: Kni Pro Zing 2,25 mm

En sentään herännyt yöllä varta vasten neulomaan kuten todelliset superkisaajat, mutta aamulla heti herättyäni kyllä tartuin puikoihin, kunhan olin ensin toipunut 11 sivua pitkän ohjeen ja seitsemän kaavion aiheuttamasta järkytyksestä.

Tämä malli kuuluu just siihen kategoriaan jota pelkäsin: Malli jota en ikinä itse vapaaehtoisesti valitsisi, ja jos valitsisin niin muokkaisin ankarasti. No jaa, vapaaehtoisestihan mie tähän kisaan kyllä osallistuin, mutta se ei estänyt purnaamasta koko etappia.

Itse neulominen oli kyllä varsin sujuvaa. Ohje oli seikkaperäinen, ja kaikki seitsemän kaaviota mukavasti värikoodattu, jotta väsyneenkin neulojan silmät pysyivät oikealla kerroksella. Avuksi otin nuottitelineen, kun oli useita kaavioita seurattavaksi samanaikaisesti. Ei siis mitään aivotonta telkkarineulontaa, mutta hauskaa ja nautinnollista kuitenkin.

Mitä sitten muuttaisin? Tärkeimpänä neuloisin oikeat silmukat takareunastaan. Niinkin pienellä asialla saisi mallin siistittyä ja palmikot kaunistettua, ja tuo silmukkamössö muuttuisi kauniisti polveileviksi palmikkonauhoiksi. Jo heti yläreunan resori on pelkkää suhrua, kun oikein neulotut silmukat röllöttävät avonaisina. En ymmärrä, miksi suunnittelija ei ole tehnyt näin?? Miksi oi miksi? Myös tuo nurjilla silmukoilla toteutettu ruudutus jalan takaosassa on vähän turha, sen jättäisin pois ja neuloisin tilalle vaikka noita kivoja minipalmikoita.

Hehkutin ylempänä neulekokemuksen mukavuutta, mutta jäi mainitsematta, että lanka kyllä yritti parhaansa pilatakseen koko shown. Se halkeili iljettävästi ihan koko ajan, ja pörhötti milloin mistäkin. Olen aiemminkin neulonut Roosa Nauha -sukkalankaa (eli kirjopirkkaa) ihan menestyksekkäästi, tämä lienee joku maanantaivyyhti. Sääli, koska väri on kyllä kaunis kalpea pinkki!

Nämäkin sukat neuloin M-koon silmukoilla, ja hommasin jopa varta vasten uudet METALLIpuikot, Knit Pron Zingit. Niillä olikin hyvä viännellä ja kiännellä palmikoita, mie kun en apupuikkoja käytä lainkaan. Huomasin neuleen edetessä sukan olevan melko kapea, joten valitsin kahdesta kärkivaihtoehdosta sen lyhyemmän, jotta voisin antaa sukat lahjaksi itseäni pienijalkaisemmalle mummolle.

Sukkaset valmistuivat varhain tänä aamuna (tai oikeastaan viime yönä) klo 01.30. Sijoitustani en vielä tiedä, mutta se lienee jotain 100. ja 130. välillä. Aikamoinen parannus ensimmäiseen etappiin siis!

Lieneekö uusien puikkojen ansiota vai oliko neuletunnelma muuten vaan kireä, mutta nämä ensin itselleni ja sitten mummolle tarkoittamani sukat eivät ihan mahtuneet miun 39 jalkaan eivätkä mummon 37 jalkaan. Sen sijaan ne sopivat täydellisesti 7-vuotiaalle tyttärelleni, jonka jalan koko on omaani viisi numeroa pienempi. Ohohups.