torstai 31. joulukuuta 2015

Rotee

Vuodenvaihde on käsillä. Joulunpyhät menivät enemmän tai vähemmän löhötessä kotona ja mummolassa, ja vaikka olen muutaman silmukan (kaksi hihaa) neulonutkin, yhtään neuletta ei ehtinyt enää tälle vuodelle valmistua.

Esittelemättömiä ompeluksia on sen sijaan pari. Syksyn varsin hyvin onnistuneiden trikoo-ompelukokeilujeni jälkeen siirryin innosta hihkuen heti seuraavan materiaalin, joustofroteen pariin. Olin shoppaillut Kankaiden Yössä ja Kangashamsterit -facekirppikseltä jos jonkinlaista joustista, lähinnä lasten vaatteisiin tarkoitettuja. Ensimmäisenä Lilja sai pitkään toivomansa heppatunikan!

 

Malli nro 31 on Ottobresta 1/2009, eli Tellervo -tunika ja koko 134 cm. Pinkki frotee on Metsolaa, ja ponit Leena Rengon käsialaa.

Perushelppo tunikamalli tämä. Olkapäiden rypytykset jätin pois, tönköt niistä olisi tullutkin näin paksusta materiaalista. Hihansuihin ja helmaan tein samanlaiset reunat kuin syksyllä pipoihin, toimii mainiosti ja on sikahelppo! Ohjeessa pääntie oli kantattu kapealla resorikaitaleella, ja yritinkin sitä ihan lehden ohjeiden mukaan. Kaitaleen kiinnittäminen onnistui hyvin, mutta tikkauksen jälkeen kaula-aukon reuna lerpatti ja venkoili rumasti.

Nyt tiedän että asiaa olisi auttanut ompelukoneen paininjalan puristuksen höllääminen, korjatkaa jos olen väärässä...

Suivaantuneena tästä leikkasin koko kaitaleen pois ja aioin laittaa ihan perusresorin pääntielle. Kaula-aukko oli miusta aika laaja, joten leikkasin leveän resorin. Ja sitten kävi näin:

 

Kai nämä asiat pitää vaan oppia kantapään kautta! Argh.

Kavensin resoria, ja nyt se on ihan ok. Ei tosiaankaan täydellinen, mutta ok. Ja tyttö tykkää ja kovasti tykkääkin, sehän on tärkeintä? Tässä se vielä halusi poseerata:


Pitihän sitten pienemmällekin tehdä jotain froteesta, vaikkei se vielä ymmärräkään itse vaatia...


Perusraglan Ottobresta 1/2014,  malli 19 eli Totem Owl koossa 92 cm. Söpöä pandafroteeta löysin lokakuussa Oulun Paljekirppikseltä just pienen etukappaleen kokoisen palan. Olen tätä jossain nettikaupassa nähnyt, mutten enää muista missä eli valmistajasta ei tietoa. Hihat ja takakappale Metsolan pallofroteeta. Aika onnistunut yhdistelmä miusta, varsinkin kun noiden pandojen pöksyissäkin on palloja! Puhtaanvalkoinen resori ei ehkä ole kaikkein käytännöllisin valinta pienen lapsen vaatteeseen, mutta kaikki muut kokeilemani yhdistelmät näyttivä tunkkaisilta tähän verratuna.

Nämä vaatteet valmistuivat marraskuussa, ja miulla oli vaikka kuinka pitkä lista mitä kaikkea halusin seuraavaksi ommella tytöille (ja itsellenikin), mutta saumuri otti ja hajosi korjatessani Liljan yhden valmispaidan hiharesoria. Konetta ei saanut kotikonstein kuntoon, ja korjaukseen sen sain tuotua tänne Ouluun vasta nyt joulun jälkeen Aiotut joululahjata jäivät siis kankaiksi. Nyt kone on kuitenkin kunnossa (yhtä neulanohjainta köyhempänä, niitä ei saa enää noin vanhoihin koneisiin uusia), ja kotona pääsen taas sorvin ääreen!

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Vuoden värikkäimmät


Kirkuvat raidat

Malli: perussukka varpaista varteen tiimalasikantapäällä
Lanka: Fingering vahvuiset sukkalankajämät, mm. Väiski, Fabel, Regia, Opal...
Menekki: 82 g koon 38 sukkiin
Puikot: 2,5 mm Knit Pro


Ainoa neulottu joululahja tänä vuonna, jämäraitasukat ystävälle joka oli ehtinyt kuluttaa nämä melkein kolme vuotta sitten neulotut puhki. Miulla oli kokomallina täällä vanha sukka, joten olin tyytyväinen, kun kerrankin olisi helppoa neuloa oikeankokoiset sukat ilman säätöä ja mittausta, senkun vaan tekee samanverran raitoja. Enpäs vaan huomannut sitä, että vanhoissa sukissa olin neulonut kolmen kerroksen raitoja, ja nyt tikuttelin menemään neljän kerroksen verran joka värillä :D Vähän piti taas purkaa, mutta yllättävän nopeasti nämä silti valmistui! Tekis mieli tehdä itellekin raitasukat, oon näitä vastaavia tehnyt aina vaan muille lahjoitettaviksi.


Olin aikeissa otsikoida tämän postauksen "vuoden viimeiset", mutta yhtä hyvin olisin voinut laittaa "vuoden toiset", koska olen tänä vuonna neulonut ennen tätä paria vain yhdet sukat, jos kaksia vauvansukkia ei lasketa! Huhhuh, kyllä huomaa että nyt on mennyt aika johonkin muuhun kuin neulomiseen... Nytkin mieluiten linnoittautuisin sohvannurkkaan takintekeleen kanssa, mutta alakerrassa odottaa pyykkikasa selvitystä ja karpalokakku leipomista. Tänä iltana vielä huidon edestakaisin luuta ja kauha kädessä, mutta huomenna aamulla koristellaan kuusi, niin siitä alkaa joulurauha myös kotistressin osalta. Tai näin ainakin haluan itselleni uskotella :)

tiistai 15. joulukuuta 2015

Jouluhöttöä

Marras-joulukuu on ollut täynnä touhua, tuntuu että koko ajan teen jotain mutta silti mitään ei valmistu! Selättääkseni tämän tunteen laitan nyt muutaman vuodenaikaan sopivan kuva itselleni todisteeksi tänne, että ei sitä nyt ihan kädet sylissä ole viimeiset kaksi viikkoa istuttu!

Aloitin joululahjomisen hyvissä ajoin jo marraskuun puolella, kun hyvä ystävä tuli viettämään meille viikonloppua. Virkkasin hänelle pikkukorin jonka täytin lahjuksilla.


Kyseessä siis ihan peruskori pylväillä virkattuna. Stephenin kurssista inspiroituneena yhdistin siihen kolmea yksinään kamalaa lankaa yhdeksi aika hauskaksi jättilangaksi! Punainen ja ruskea ovat tuntemattomia jämiä, ja valkea joku kaamea novitalainen paljettiviritelmä, joka muiden lankojen keralla näyttää oikeastaan aika viehättävältä! Tuli kivan jouluinen lahjakori :) Sisälle pakkasin mm. suklaata ja piparimuotin.

Jotain isompaakin on valmistunut, nimittäin takki!

Kyllä ihan kokonainen takki. Joka on sittemmin purettu. Syyn näette alla:


Ei ihan tullut kuvan mukaista! Syy ei ole langassa eikä mallissa (Veera Välimäen Comfort Cardigan) vaan neulojassa, joka neljä vuotta sitten Pirtin kehräämöllä käydessään osti vain 700 grammaa karstalankaa. Lanka sattui kuulumaan erikoispaksuiseen koe-erään, eikä sitä siis todellakaan saa enää mistään lisää. Siksi valitsinkin ylhäältä aloitettavan, suht simppelin takin, jotta voisin neuloa niin pitkälle kuin lankaa riittää. Harmi vaan että se ei riittänyt oikein mihinkään, takista tuli lyhyt ja leveä.

Sittemmin olen aloittanut neulomisen uudelleen, eri mallilla ja eri puikoillakin, tällä kertaa toivottavasti lanka riittää. Kaunis jouluinen väri eikö? Hyvällä tuurilla uusi takki jopa valmistuu tämän vuoden puolella...


Viime sunnuntaina juhlittiin perinteisesti kuopiolaisten neulojaystävien kesken kalakukkolaisten pikkujouluja. Pippalot olivat totuttuun tapaan ilon, herkkujen ja langantäyteiset!


Ja perinteiseen tyyliin pikkujouluista kotiuduttiin lahjakasan kera. Pikkujoulupaketistani putkahti Roosa Nauha -sukkalankaa vaaleanharmaana, suklaata ja kauniita kivitähtiä. Neulojaystävä lahjoi miuta uudella projektipussukalla (ihana lammaskuosi!), ja vielä päälle päätteeksi arpaonni suosi ja sain valita Kraftin valikoimasta vyyhdin lankaa (valitsin BFL DK:ta värissä Boomslang, se on tuo vihreä)! Ostostelin sitten itse Kraftin MCN -vyyhdin upean poltetun oranssin sävyssä, värin nimi on Tamarillo ja lanka sisältää kashmiria, oih!


Piti oikein jättää rajaamatta tämä lahjuskuva, kun keittiön ikkunasta näkyy vihdoinkin hanget korkeat nietokset! Ehkä tänne Savonmualle saadaan valkea joulu...

Eilen heittäydyin koko päiväksi korttiaskartelun pariin, perinteitä kunnioittaakseni viimeisenä mahdollisena joulukorttien lähetyspäivänä! Ideat ja materiaalit oli toki mietitty ja etsitty etukäteen, mutta eihän sitä toki itse työtä voi tehdä hyvissä ajoin, ei ei... Materiaaleina näissä pääasiassa kierrrätyspaperista valmistetut korttipohjat, erilaiset askertelupaperit ja washiteipit, plus muutama huopatähti.

maanantai 30. marraskuuta 2015

Ajanlaskun alku

Marraskuun viimeinen päivä, perinteinen "tässä on joulukalenterini" -postaus. Täsmälleen vuosi sitten esittelin lyhyessä  blogipostauksessa  vanhan, rakkaan joulukalenterini suoraan kultaiselta 90-luvulta. Se koristaa nyt keittiömme seinää, ja odottaa huomista kun Lilja saa avata ensimmäisen pussukan. Kalenteriin keräsin kaikenlaista pientä kivaa herkuista jouluisiin tarroihin ja tehtäviin. On siellä vähän jotain isompaakin ipanan mieltymysten mukaan, mm. pieniä My Little Poneja...

Kun tytöllä on noin mahtava kalenteri (toivottavasti se on mahtava senkin mielestä eikä vaan miun!), niin pitäähän äipälläkin olla jotain spesiaalia joulukuun odotuksen täyteisiä päiviä viihdyttämässä. Niinpä osallistuin tänä vuonna ensimmäistä kertaa ravelryn Lankalaatikko-ryhmän jämälankajoulukalenteriin. Siinä lähetettiin neljälle henkilölle kuusi pientä numeroitua lankapakettia, ja vastavuoroisesti vastaanotettiin neljältä henkilöltä kuusi pakettia. Kalenteri kasassa!

Paras osa tässä kuitenkin oli se näpertäminen! Parin päivän ajan pienemmän ipanan päiväuniaika käytettiin tarkasti hyväksi. Ensin kieputtelin keittiö-vaakaa ja Joulupukki ja Noitarumpu -kirjaa käyttäen 24 minivyyhtiä saajien väritoiveita kunnioittaen.



Niin söpöjä! Jämäpallerot olisi kyllä äärimmäisen paljon kätevämpiä, kun niistä voisi suoraan neuloa ilman kerimistä. Palleroita ei kuitenkaan saisi lähetettyä kirjeenä, joten vyyhtejä siis... Seuraavaksi vähän askartelinpaskartelin kääreitä, se oli ehdottomasti hauskin osuus!



Kartonkia, silkkipaperia, washi-teippejä, koristenauhoja....



Aika hauskoja vai mitä? Mitään tarvikketta en tähän varta vasten hankkinut, kaikki löytyi omista (jokseenkin laajoista) varastoista. Yritin tehdä kaikista erilaisia ja onnistuinkin, tosin nämähän jakautuvat neljälle eri ihmiselle joten olisiko tuolla ollut väliäkään :D Pitkään mietin josko tuohon rusetin kiinnitysniitin päälle olisi pitänyt joku timangi tai muu hepene laittaa, mutta päätin olla hifistelemättä ja jättää paketit näin.


Tuo isompi pussukkainen on aattolahja. Sain pikkupaketit valmiiksi ja liikkeelle ajoissa ennen postilakkoa, joten ne ehtivät vastaanottajilleen hyvin. Itse sain odotella omia kalenterilähetyksiäni vähän pitempään, mutta viimeinenkin saapui onneksi ajoissa, ja huomenna pääsen avauspuuhiin! Ripustin kalenterini takkahuoneen oven yläpuolelle unohtuneeseen verhotankoon (siinä oli ennen muinoin oven virkaa toimittamassa paksu verho), sieltä eivät pienet kädet yletä repimään äipän kalendääriä!


Pahoittelen hämärää kuvaa, päivänvaloa ei ole nimeksikään, vesisade pannahinen sulatti viikonlopun aikana kaikki hanget korkeat niitokset...

En ole vielä päättänyt mitä kalenterilangoista neulon. Itsestäänselvä vastaus on sukat, mutta millaiset? Ihan vaan perusraitaa? Kirjoneuletta? Vai kuitenkin säärystimet? Huomisaamuun aikaatehdä päätös!

maanantai 16. marraskuuta 2015

Syystalven Ullaneule

Uunituore Ullaneule pullahti taas ilmoille, ja löytyypä sieltä jälleen välillä miunkin ohje.


Katriina -panta

Malli: Katriina / Emma Karvonen, Ullaneule 3/2015
Lanka: Katia Peru (40 % villaa, 40 % akryylia, 20 % alpakkaa) hiekanruskeana (11)
Menekki: 42 g
Puikot: 6 mm

Katriina on paksusta, pehmoisesta langasta nopeasti neulotuva lämmike, jonka valepalmikkokuvio pitää neulojan mielenkiinnon yllä. Kokeile vaikka!

Langan ohjeeseen tarjosi jälleen Silkkivilla -verkkokauppa.


Neuloin varsinaisen mallikappaleen S-koossa (py 54 cm), ja parahiksi mallipäähäni (eli Liljalle) sopivaksi. Ohjeesta löytyy myös M/L-koko (py 58 cm), jonka neulaisin lankavarastoon eksyneestä keräsestä itselleni kokeilumielessä:


Jääkatriina

Malli: Katriina / Emma Karvonen, Ulla 3/2015
Lanka: Debbie Bliss Alpaca Silk Aran (80 % babyalpacaa, 20 % silkkiä)
Menekki: 35 g M/L-kokoon
Puikot: 6 mm

Vähän on tää sininen miulle vieras väri, osaiskohan tätä käyttää? Oikea luksuskiilto langassa! Tätä oli ilo neuloa, mutta lopputulos oli ehkä turhankin laskeutuva... Tällaiseen hyvin joustavaksi tarkoitettuun neulepintaan ylenmääräisen rento lanka ei ehkä ole onnenomiaan, vaikka ihana panta siitä tulikin.


Aika hauska pinta vai mitä? Tulossa myös Katriina-kaulurin ohje, pysykää kuulolla :)

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

King of Brioche

Vieläkin leijailen täällä jossain Stephen-huuruissa eilisillan jäljiltä! Informatiivisen yhteenvedon eilisillan mahtavuudesta voi lukea Niinan Minä Teen -blogista, mie nyt tyydyn laittamaan muistiin vain muutaman huomion.

Chevron Crew!

- Stephen on mahtava tyyppi! Niin mukava ja symppis ja tyylikäs. Ja kauheen pitkä!

- Kyllä suomalainen varautuneisuus karisi heti Titityyn ovella kun ensimmäisenä kuuluu huudahdus "What a beautiful shawl!" ja suunnittelija itse ryntää heti halaamaan ja toivottamaan tervetulleeksi :D


- Varsinaisesti mitään uutta ja ihmeellistä en tuolla Color Play -kurssilla oppinut. Pikemminkin se oli kolmen tunnin show, josta sai innostusta, inspiraatiota ja uusia ideoita sekä vinkkejä. Todellakin hintansa arvoinen kokonaisuus. Varsinkin Stephenin suunnittelutyyli oli innoittava.



- Miusta tuli entistä suurempi Stephen-fani, kun sain kuulla että hän neuleiden suunnittelun ja toteutuksen lisäksi myös kirjoittaa ohjeensa itse. Olin miettinyt asiaa pitkään ja nyt uskaltauduin siitä kysymään. Respectit hänelle!

 
- Monet herra Westin uusimmista neuleista olivat kuvien perusteella miun makuun vähän turhan räväköitä, jopa järkyttäviä. Livenä (kyllä, hänellä oli kymmenittäin neuleita mukana näytillä, ja niitä sai sovitella) monet mallit olivat kuitenkin huomattavasti "ihmisystävällisempiä" ja kauniimpia räikeistä väreistä huolimatta.

- Herra tunnisti hämmästyttävän hyvin kaikki kurssilaisten päällä olleet neuleet, ja muisti jokaisen oman neuleensa langan nimen ja värienkin nimet. 


 - Sain jonkinlaisen värivamman tai -häiriön kurssilta, tänä aamuna oli ostoskassin sisällössä ihmettelemistä!


maanantai 19. lokakuuta 2015

Pyhä polviorsi!

Elämme jännittäviä aikoja ystävät hyvät.

Huomenna pääsen neulojaystäväporukan kanssa Jyväskylään tapaamaan yhtä neulemaailman kirkkaimmista tähdistä. Tiedättekö mistä puhun? Kyllä työ tiiätte.

Sen lisäksi että varmaan tuijotan kyseistä herraa suu auki ja tärisen, olisi tarkoitus myös tämän vuoden suurimman neulespektaakkelin aikana oppia jotain uutta. Ja uuttahan ei voi oppia jos ei ole uutta huivia niskassa vai mitä?


Hol(e)y Stripes!

Lanka: Handmaiden Casbah (81 % merinoa, 9 % kashmiria, 10 % polyamidia) värissä Amethyst
 sekä sekalaiset jämät ja ei-jämät lankavaraston kätköistä
Menekki: 225 g
Puikot: Knit Pro (en mie taida ikinä millään muulla enää neuloakaan??) 4 mm

Jos joku nyt ihan oikeasti ei tiedä mistä on kyse, niin Titityy ja Kerä ovat tuoneet täksi viikoksi Stephen Westin ja Ysolda Teaguen Suomeen. Kyseiset starat pitävät kurssejaan sekä Jyväskylässä että Tampereella, ja mie osallistun huomenna Stephen Westin Color Play -kurssille. 

Näiden Suurten Suunnittelijoiden Suomivierailun kunniaksi täytyy tietenkin neuloa, ja tällä huivilla osallistun ysoldajastephensuomitourkaliin, eli Titityyn ja Kerän järjestämään yhteisneulontaan, jossa arvotaan myös huikeita palkintoja. Ja ehdin kuin ehdinkin asaada huivin valmiiksi, eikä hetkeäkään liian aikaisin :D


Upea violetti vyyhti Casbahia oli odotellut lankavarastossani jo ainakin kolme vuotta. Sain sen neulojaystäviltä aikanaan lahjaksi, ja olen säästänyt sitä erityistilaisuuksia varten. Osallistuakseen yhteisneulonnan palkintojen arvontaan, täytyi käyttää niin Suomitourille saapuvien suunnittelijoiden ohjetta, kuin heitä isännöivien lankakauppojen valikoimista löytyviä lankoja, ja Casbah on kuulunut jo vuosia Titityyn valikoimaan.

Miun huivissa noin 60 % materiaaleista on saatavissa Titityystä, ja sainkin siunauksen (ja osallistumisluvan) huivilleni. Aloituksen vihreänruskea ja leveimmän raitaosion keltainen lanka ovat Väinämöistä, jota on saatavilla Titityystä. Reunuksen punainen lanka (Holst Garnin Higland värissä Berry) lähti Oulun kässämessuilta Titityyn osastolta mukaan, kun en siihen mennessä ollut keksinyt mitään vaihtoehtoa viimeiseksi väriksi omista varastoista. Petrooli osio on saksalaista perussukkalankaa, ja terrakotta Kraftin merinosukkista. Pinkin langan alkuperästä ei ole mitään havaintoa.


Stephenmäiseen tapaan huivi on suurensuuri, monivärinen ja psykedeelinen. Ohjeen mukaan jokaista raitaosiota varten olisi käytetty kahta eri lankaa, mutta mie jatkoin Casbahilla alusta loppuun ja vaihtelin vain toista väriä. Olin jo ennen silmukoiden luomista lähellä ajaa itseni hulluuden partaalle miettimällä ja vertailemalla värivaihtoehtoja ja -järjestystä. Lopulta itseeni ja jahkailuuni suuttuneena lähdin vain neulomaan niillä langoilla joilla halusin neuloa (sen sijaan että olisin valinnut ne järkevimmät tai sopivimmat) ja tällainen huivista nyt tuli. 

Olis nuo värit ehkä voinut paremminkin valita, mutta ne nyt on mitä on, ja huivi on kuitenkin MAINIO. Ihanan iso, pehmeääkin pehmeämpi (casbah pehmentää ympäriltään myös karkeammat laadut) ja värikäs, eli sopii kaiken (tai ei minkään) kanssa yhteen. Kyllä nyt kelpaa huomenna istua jauhot suussa Stephen-sedän kurssilla!

Mainittakoon vielä loppukaneettina, että olin tarkoin suunnitellut kuvaavani tämän huivin säänpieksämää liiterinseinää vasten. Kuitenkin neuleystäväni (jotka miut tähän huivinneulontaan houkuttelikin) sai oman versionsa valmiiksi pari päivää aiemmin, ja vei jalat suustani valitsemalla omaksi kuvaustaustakseen kauniin hirsiseinän. Siispä pakon sanelemana siirsin huivin salavan oksalle poseeraamaan. Taas sain jostain syystä pitkiä katseita naapureilta, luulis että ne olis jo vuosien varrella tottuneet siihen, että meillä emäntä heiluu pihalla kuvaten omaa päätään, ripotellen vaatteita pitkin nurtsia ja ripustellen oksiin milloin mitäkin. Eikös jokaisen lapsiperheen piha näytä tältä?


(Chevron on suomeksi polviorsi, vähänkö mie oon ässä keksimään otsikoita!)

maanantai 12. lokakuuta 2015

Helpompaa kuin luulisi

Sitä ihminen kuvittelee monet asiat paljon hankalammiksi kuin ne todellisuudessa ovat. Jopa niin vaikeiksi, ettei viitsi edes yrittää kun ei kuitenkaan osaa. Yksi tällaisista asioista miulle on aina ollut joustavien kankaiden, erityisesti trikoon ompelu. Sehän luiruaa joka suuntaan, venyy, kiertää ja rullaa, en ala!

Kesällä sain itselleni äitini käyttämättömäksi jääneen saumurin, joten arvelin piruuttani elokuussa kokeilla, josko saisin vaikka jonkinlaisen trikoopipon aikaiseksi kun kerran on nyt välineet kunnossa. Nyt sitten voisikin todeta, että ihan turhaan maalailin piruja seinille, eihän tässä ole mitään hankalaa!


Surautin siis kangaskaapissa jo pitkään majailleesta Eurokankaan palalaarin valastrikoosta Lähiömutsin blogista löytyneen kuvaohjeen avulla jälkikasvulle pipot. Kunhan kankaiden leikkaamisesta selviää, pipot todella valmistuvat viidessä minuutissa pelkällä saumurilla. Pienemmän ipanan päähineessä on vähän liikaa kasvunvaraa, mutta isomman versio on just passeli. Nyt nämä kalaisat hatut on jo kuitenkin jätetty odottelemaan lämpimämpiä pipokelejä.

Pientä taukoa piti toki pitää tässä välissä, ja mehusella tätä onnistumisen kokemusta. Uusi inspiraatio ompeluun saapui parin viikon takaisen Kankaiden yön muodossa: villiinnyin tilaamaan jos jonkinlaista vaatemateriaalia  useamman paketillisen. Ennen kuin näihin ihanuuksiin tohdin käydä käsiksi, piti ensin toki kokeilla halpakankaasta, miten isomman vaatteen surauttaminen onnistuisi. No loistavasti tietenkin!


Kaava on ihan perusperusperuspaita Ottobren talvinumerosta 2008, koko 128 cm. Aika slimmi malli, on nimittäin Liljalle just eikä melkein sopiva. Pitääpä muistaa että OB:n mallit on niukkoja! Kankaiden yön tilauksiini lukeutui myös mittava läjä resoreita, arvoin vihreän ja oranssin välillä ja tähän päädyin, hyvä tuli! Helmaan ei ohjeen mukaan kuulunut resori, mutta paita olisi jäänyt liian lyhyeksi ilman sitä. Ja miun silmään alareunan leveä resori tasapainottaa kokonaisuutta. Omelukoneen kaksoisneulaakin uskaltauduin käyttämään pääntien ja hihansuiden tikkaamisessa, ei ollut yhtään vaikeaa!

Kehtaankohan edes myöntää, että paidan ompelu oli suorastaan helppoa... Mitä ihmettä mie pelkäsin kaikki nämä vuodet? Nyt kyllä uskallan huoletta leikellä uudet kangasihanuuteni! Lisää piti toki hankkia viime viikonloppuna Oulun käsityömessuilta:


Hempeähkö ostoskuva, suloisten PaaPiin kankaiden lisäksi hommasin joulukorttipohjia, ja jo pitkään ostoslistalla olleen pipokirjan, jolla oli messuilla hintaa vain 10 euroa.

Vaan älkää peljästykö, ei Villaviidakko ole sentään ompelublogiksi muuttumassa! Titityy oli ensimmäistä kertaa moneen vuoteen mukana Oulun messuilla, ja sieltä kotiutin hieman merinoa...


Louhittaren Luolan Tuulen Tytärtä väreissä Havu, Villiviini ja Kelo. Kaksi reunimmaista olin ennakkotilannut "the other one" -mysteerihuiviklubia varten, ja Villiviini piti sitten napata mukaan varmuuden vuoksi, jos rupeaisi ohjeen julkaisun aikaan värivalinnat kaduttamaan. Nyt on vaihtoehtoja, mitkä kaksi tahansa näistä sopisivat mainiosti samaan huiviin!

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Tönkkö Tankeroinen

Jos kertoisin, että käytin juuri valmistuneeseen neuleeseen 465 g lankaa, aika moni arvaisi että olen neulonut itselleni takin, vai mitä? No juu, kyllä mie takin neuloinkin, mutten itselleni vaan tyttärelle, vieläpä sille pienemmälle!


Tontunpoikanen

Lanka: Gjestal Topp't Tå (100 % villaa) harmaana (1 kerä ja vähän päälle), 
vaaleanpunaisena (3 kerää), violettikirjavana (2 kerää) ja siniviolettina (1,5 kerää)
Menekki: 465 g (!!!) yksivuotiaan kokoon
Puikot: 5 mm


On siinä yksivuotiaan takille massaa! Miulta loppui lanka projektin aikana NELJÄ kertaa, kerrassaan noloa. En ole ikinä arvioinut langankulutusta näin pieleen, en edes joskus hamassa menneisyydessä neulomisharrastusta aloitellessa. Voitteko kuvitella, että arvelin aloittaessani saavani neljästä kerästä, siis 200 grammasta aikaiseksi takin? Jostain muusta langasta olisi varmasti yksivuotiaan takki tullut ja olisi vielä jäänyt ylikin, mutta Topp't Tå:ssa on metrejä 50 grammassa vain 55 metriä. Lisäksi neuloin kaksi numeroa suositusta pienemmillä puikoilla saadakseni aikaan tiiviin ja paksun pinnan, ja ainaoikein-neulos syö simona lankaa.

Alunperin takista oli tosiaan tulossa vaaleanpuna-harmaa, mutta olosuhteiden pakosta (Topp't Tå:n valmistus on lopetettu jo jokin aika sitten) piti valikoimaan lisätä myös violettikirjava ja sinivioletti, jota sattui vielä kanssaneulojilta ja lankakaupan hyllystä löytymään.


Tomten on ollut neulejonossani siitä asti, kun sain neuleguru Elizabeth Zimmermannin kirjan Knitting Without Tears neulojien jouluvaihdossa kolmisen vuotta sitten. Jos et vielä tunne tätä kaikkien neulojien isoäitiä, klikkaa linkkiä Ullan suomenkieliseen artikkeliin. Suosittelen tuota kirjaa kaikille, olen tehnyt siitä aiemmin mm. Seamless Hybrid -paidan miehelle.

Ohjeessa on oikeastaan vain yksi koko, josta langan paksuutta vaihtamalla saadaan eri kokoisille käyttäjille sopivia takkeja. Mie halusin välttämättä tehdä takin hyvin paksusta langasta, joten silmukkamääriä piti hieman modailla (tähänkin oli selkeä ohje kirjassa).


Neulominen aloitettiin helmasta ja edettiin miehustan kautta huppuun. Hihoille jäi normaalia suuremmat aukot, mikä onkin tämän takin juju. Hihat neulottiin suoraan paikalleen, ja hihojen alasaumat olisivat olleet tämän takin ainoat saumat, mutta mie neuloin hihat pyörönä (vaikka se olikin vähän ärsyttävää) joten sitäkään vähää saumaamista ei ollut. Ennen projektin alkua selailin Ravelrysta muiden neulomia Tomteneita (niitä on muuten yli 3000!) ja poimin muutaman kivan modausvinkin: neuloin hihoihin että kylkiin valesaumat, ja tein olkapäille ennen hupun neulontaa pienet kolmen puikon päättelyt, jolloin takki sai vähän lisää ryhtiä.


Ensimmäistä kertaa elämässäni laitoin neuleeseen vetoketjun, rasti seinään! Sopivan värinen 35-senttinen ketju löytyi Kouvolasta Nauha ja Nappi -liikkeestä, kiva pikkuputiikki ja hyvä palvelu! Vähän aikaa meni asetellessa ketjua paikalleen ompelua varten, mutta vain kerran piti purkaa joten olen tyytyväinen. Ihan ei neule laskeudu samalla tavalla kuin nappien kanssa, mutta tämän kalibeerin takki seisoo lähes itsekseen pystyssä, joten pieni lisäjäykkyys ei haittaa :D


Nyt siellä joku miettii että mitä järkeä on neuloa taaperolle noin tönkkö takki! Hänelle vastattakoon, että tarkoitus oli tehdä talveksi ulkoneule, jota toppatakin sijasta voisi käyttää esimerkiksi kauppareissuilla, rattaissa istuskellessa, ja muissa sellaisissa tilanteissa joissa haalariin sonnustautuminen olisi epäkätevää. Takin ulkonäköön olen loppujen lopuksi tyytyväinen, vaikka alkuperäinen suunnitelma oli jotain huomattavasti vähemmän kirjavaa. Toivottavasti mahtava massa myös takaa hyvän lämmöneristyskyvyn!


 Villa ei ilmeisesti maistu hyvältä?

tiistai 1. syyskuuta 2015

Maastokuvio?

Voisin väittää, että aloitin sukkasadon rytinällä tänä vuonna, ja neulaisin yhdessä päivässä miesten sukat! Mutta ette uskoisi kuitenkaan...  Eikä olisi syytäkään, tämä pari on pantu alulle viime vuoden lokakuussa. Ufojen tuhoaminen siis jatkuu.



Camouflage

Malli: Perussukka kärjestä aloittaen
Lanka: Hjertegarn Camouflage (75 % villaa, 25 % nylonia)
Menekki: Kaik män eli 98 g koon 43 sukkiin.
Puikot: 3,25 mm Knit Pro -pyörö

Ostin viime syksynä paikallisesta lankakaupasta heräteostoksena maastokuvioista lankaa, aikomuksenani neuloa isännälle sukat isänpäiväksi. Ajattelin että sukat syntyisivät tällaisesta vähän paksummasta sukkalangasta hujauksessa! Isänpäivä tuli ja meni, arvelin neuloa sukat joululahjaksi. Joulu tuli ja meni, suunnittelin antavani sukat syntymäpäivälahjaksi maaliskuussa. Maaliskuu tuli ja meni, ja keskeneräiset sukat vain jököttivät projektipussissaan. Osasyy neulehaluttomuudelle oli se, että neulepinta ei miun silmään muistuttanut edes etäisesti haluttua maastokuviointia. Harvinaisen ärsyttävää, kerrankin kun lanka saisi luvan kanssa lätäköityä, se päättääkin raidoittua epämääräisesti...

Loppukesän nurkkiensiivousvimmassa saivat nämäkin sukat sitten kyytiä kun ne raivokkaasti neuloin valmiiksi. Oikein sopivat niistä tulikin rintavaan miehen jalkaan, kuvausjalat ovat turhan pienet ja kapeat. 

Kylläpä on vapauttava tunne, kun ei enää yksikään ufonkuvatus huutele miulle rivouksia lipastonlaatikoista! On aika aloittaa syksyn neuleet puhtaalta pöydältä, aah...

Näettekö kuvassa piileskelevän sukan?


Niin miekin. Se siitä naamioväristä...

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Erään ufon tuho

Olohuoneen nurkassa, lipaston laatikossa on ufojen pesä. Syksyn, tuon jokaisen neulojan lempivuodenajan lähestyessä miulla on kuumeinen tarve saada eteeni puhdas pöytä, jolta syysneulominen (ja jouluneulominen!) on paras aloittaa. Siispä puikot tanaan ja pesää tuhoamaan!

Nykyneuletermistöstä tietämättömille lukijoille (eli mummolle!) kerrottakoon, että ufo = unfinished object eli keskeneräinen (neule)työ.

Tällainen härpäke kaivautui esille ensimmäisenä:


Ihan sievä Ten Stitch Blanket virolaisesta karstavillalangasta, aloitettu jo viime vuonna kevät-talvella kun odotin Iiristä. Neuloin tätä ainoastaan iltaisin Liljalle iltalauluja laulaessani, aioin tehdä muistaakseni kosteutta pitävän alusen pinnasänkyä varten. Työ kuitenkin eteni tuskaisen hitaasti (vaikka vähän huijasinkin ja loin kymmenen silmukan sijaan kuusitoista silmukkaa...) ja edestakaisin höylääminen kävi puuduttavaksi. Neuloin peittoon pari kerrosta lisää nyt kun sen löysin, mutta sitten meni hermo ja purin koko hönnän alkutekijöihinsä. Lanka kuitenkin kuiskaili kutsuvasti, joten kävin samantien uudestaan sen kimppuun, tällä kertaa koukku aseenani...


Virkkasin pylväitä ovaalin muotoon kunnes lanka loppui, ja heitin koko komeuden pesukoneeseen. Muutama ketjupisto vielä ja tadaa, pieni kummityttö sai lämmittävän... öh... jutun!


Mintulle

Malli: omasta hatusta
Lanka: Virolainen nimetön karstavilla, suunnilleen worsted-vahvuinen
Menekki: 168 g
Koukku: 5 mm

Pesukoneessa huovutus ei liiemmin kutistanut tätä läpykkää, pikemminkin vain tiivisti ja pehmensi virkattua pintaa. Ennen pesukonekäsittelyä lanka oli karkeaa, rasvaista ja lähes tikkuista, nyt pinta on kauniin utuinen ja pehmoinen!


Kosteussuoja tästä siis kuitenkin lopulta sukeutui, tämä pinta ei ihan heti vettä lävitseen päästä. Aluksi alustaa voi käyttää vaunukopassa ja pinnasängyssä lämmittämässä ja eristämässä, myöhemmin pulkassa ja vaikka istuinalusena jääkiekkokaukalon laidalla! Monikäyttöinen läpykkä siis. Meillä on Iiriksen pinnasängyssä myös lakanan alla huovutettu suoja-alusta, miun ensimmäisenä kouluvuonna tuotesuunnittelun kurssilla valmistama "auringonottoalusta" on päässyt hyötykäyttöön. Mie en mistään hinnasta laittaisi lapselle muovista suojaa sänkyyn, sehän hiostaa hillittömästi ja voi sitäpaitsi olla pienelle vauvalle vaarallinen. Huovutettu suoja on yhtä tehokas kosteudenpidossa, eikä hiosta lainkaan. Kyllä villa on ihmeellinen!

Kirjontataitojeni havaitsin olevan hieman ruosteessa, lienee syytä koristella kätten töitä useamminkin. Miulla vaan yleensä tuppaa olemaan nää valmiit työt niin kirjavia ettei ne juuri enempää krumeluureja kaipaa :D


En saa tarpeekseni tuon pinnan ihailusta, kyllä muuttui levoton lanka kauniiksi! Lilja sai muuten samasta langasta neulotun pöllön nelivuotislahjaksi. Se on ollut jo 2,5 vuotta kovassa leikkikäytössä, ja on edelleen priimakunnossa.

Yksi ufo siis kohtasi loppunsa, vielä pari jäljellä ennen kuin sukellan pää edellä syysneuleisiin. Niitä oonkin jo suunnitellut antaumuksella... Huomasin nimittäin just, että miulla ei ole ainuttakaan käsinneulottua hupullista paitaa tai takkia! Miten näin on voinut päästä käymään? Huppua pukkaa siis täksi syksyksi!