Ajanlaskun alku

Marraskuun viimeinen päivä, perinteinen "tässä on joulukalenterini" -postaus. Täsmälleen vuosi sitten esittelin lyhyessä  blogipostauksessa  vanhan, rakkaan joulukalenterini suoraan kultaiselta 90-luvulta. Se koristaa nyt keittiömme seinää, ja odottaa huomista kun Lilja saa avata ensimmäisen pussukan. Kalenteriin keräsin kaikenlaista pientä kivaa herkuista jouluisiin tarroihin ja tehtäviin. On siellä vähän jotain isompaakin ipanan mieltymysten mukaan, mm. pieniä My Little Poneja...

Kun tytöllä on noin mahtava kalenteri (toivottavasti se on mahtava senkin mielestä eikä vaan miun!), niin pitäähän äipälläkin olla jotain spesiaalia joulukuun odotuksen täyteisiä päiviä viihdyttämässä. Niinpä osallistuin tänä vuonna ensimmäistä kertaa ravelryn Lankalaatikko-ryhmän jämälankajoulukalenteriin. Siinä lähetettiin neljälle henkilölle kuusi pientä numeroitua lankapakettia, ja vastavuoroisesti vastaanotettiin neljältä henkilöltä kuusi pakettia. Kalenteri kasassa!

Paras osa tässä kuitenkin oli se näpertäminen! Parin päivän ajan pienemmän ipanan päiväuniaika käytettiin tarkasti hyväksi. Ensin kieputtelin keittiö-vaakaa ja Joulupukki ja Noitarumpu -kirjaa käyttäen 24 minivyyhtiä saajien väritoiveita kunnioittaen.



Niin söpöjä! Jämäpallerot olisi kyllä äärimmäisen paljon kätevämpiä, kun niistä voisi suoraan neuloa ilman kerimistä. Palleroita ei kuitenkaan saisi lähetettyä kirjeenä, joten vyyhtejä siis... Seuraavaksi vähän askartelinpaskartelin kääreitä, se oli ehdottomasti hauskin osuus!



Kartonkia, silkkipaperia, washi-teippejä, koristenauhoja....



Aika hauskoja vai mitä? Mitään tarvikketta en tähän varta vasten hankkinut, kaikki löytyi omista (jokseenkin laajoista) varastoista. Yritin tehdä kaikista erilaisia ja onnistuinkin, tosin nämähän jakautuvat neljälle eri ihmiselle joten olisiko tuolla ollut väliäkään :D Pitkään mietin josko tuohon rusetin kiinnitysniitin päälle olisi pitänyt joku timangi tai muu hepene laittaa, mutta päätin olla hifistelemättä ja jättää paketit näin.

Tuo isompi pussukkainen on aattolahja. Sain pikkupaketit valmiiksi ja liikkeelle ajoissa ennen postilakkoa, joten ne ehtivät vastaanottajilleen hyvin. Itse sain odotella omia kalenterilähetyksiäni vähän pitempään, mutta viimeinenkin saapui onneksi ajoissa, ja huomenna pääsen avauspuuhiin! Ripustin kalenterini takkahuoneen oven yläpuolelle unohtuneeseen verhotankoon (siinä oli ennen muinoin oven virkaa toimittamassa paksu verho), sieltä eivät pienet kädet yletä repimään äipän kalendääriä!

Pahoittelen hämärää kuvaa, päivänvaloa ei ole nimeksikään, vesisade pannahinen sulatti viikonlopun aikana kaikki hanget korkeat niitokset...

En ole vielä päättänyt mitä kalenterilangoista neulon. Itsestäänselvä vastaus on sukat, mutta millaiset? Ihan vaan perusraitaa? Kirjoneuletta? Vai kuitenkin säärystimet? Huomisaamuun aikaatehdä päätös!