Pässinpökkimät kansissa ja arvonta!

Sain muutama kuukausi sitten iloisia uutisia: Pirtin kehräämö viettää tänä vuonna seitsenkymppisiään, ja julkaisisi sen kunniaksi kirjan kehräämön historiasta ja toiminnasta.

Miulle uutisen teki iloiseksi se, että kirjassa julkaistaisiin myös Pirtin langoille suunniteltuja neuleohjeita, ja vuonna 2013 suunnittelemani Pässinpökkimät-mallisto haluttiin myös mukaan. Aikanaan mallisto ohjeineen julkaistiin Moda 1/2014 -lehdessä, siitä ja opinnäytetyöstäni voit lukea lisää halutessasi tästä viiden vuoden takaisesta blogipostauksestani.

Kirja nimeltä Villat meille, langat teille on nyt julkaistu, ja sain sen käsiini Kädentaitomessuilla pari viikkoa sitten. Juhlavuotensa kunniaksi Pirtin kehräämö on myös uudistanut visuaalisen ilmeensä, ja esiintyy jatkossa Villanka -tuotemerkillä. 

Kirjaa varten neuleeni kuvattiin uudestaan, tunnistatteko kuvien tyylistä kuka kameran takana on ollut? Sami Repo tietenkin! Sanna Vatanen on toimittanut kirjan yhdessä Pirtin väen kanssa, ja lopputulos on kyllä upea.

Kuvat: Sami Repo / Pirtin Kehräämö

Kirjassa on kaikkiaan 18 ohjetta (joista yksi kudontaohje!): vauvaneuleita, asusteita koko perheelle ja yksi aikuisen neuletakkikin.

Seuraavien kuvien neuleet ovat suunnitelleet Päivi Häkkinen (lasten huovutettu korvamyssy), Mona Tiirikainen (Kehrääjätär -sukat) ja Piia Maria Pekkanen (Tähkä -villatakki ja Pikku-Päkä -vauvannuttu).

Kuvat: Sami Repo / Pirtin Kehräämö

Sain suunnitella kirjaa varten myös yhden upouuden ohjeen, mutta siitä lisää myöhemmin ;)

Käsityöohjeiden lisäksi kirjasta löytyy hurjan paljon upeita kuvia ja tietoa kehräämöntoiminnasta, langoista ja tietysti villan alkulähteestä, lampaista. Kirjan voi ostaa itselleen suoraan kehräämöltä, tai tilata verkkokaupasta.

Ja nyt siihen otsikon lupaamaan jännitysnäytelmään:

Villaviidakko arpoo! 

Kerro kommenttikentässä, oletko käyttänyt suomanlampaan villaa käsitöissäsi, 
ja mitä olet siitä tehnyt. 

Palkintona Pirtin kehräämön lahjoittama Villat meille, langat teille -kirja, 
sekä kaksi vyyhtiä Pirtin värjäämätöntä kampavillalankaa, 
toinen luonnonvalkoinen ja toinen keskiharmaa. 

Aikaa osallistua on viikko, jokaiselle kommentoineelle yksi arpa. 
Arvonta päättyy itsenäisyyspäivän iltana klo 18 
(mikäs sen sopivampaa, onhan tässä kyse erittäin suomalaisesta palkinnosta),
 ja paketti ehtii siis voittajalle sopivasti ennen joulua. 
Jätäthän kommentoidessasi myös sähköpostiosoitteesi, jotta saan sinuun tarvittaessa yhteyden! 

Arpaonnea kaikille :)

Keltainen leimu

On taas tullut aika aloittaa blogipostaus samoilla sanoilla, joita olen käyttänyt viimeisenä kahdeksana vuonna aina näihin aikoihin blogia päivittäessä: Syksy, jokaisen neulojan lempivuodenaika on taas täällä!

Kalenterin lehti kääntyi juuri lokakuulle, ja yhä pimeämpiä ja kylmempiä aikoja kohti mennään. Sehän on yksinomaan hyvä asia, koska neuleille on taas kunnolla käyttöä.

Pari viikkoa sitten sain kuvattavaksi kauniin kälyni, kun uudesta kaulurimallista oli napsittava todistusaineistoa:

Syysleimu

Malli: Syysleimu -kauluri / Emma Karvonen, Kalakukkojen neuleklubi

Lanka: Punta Yarns Merisoft solid (100 % merinoa) auringonkeltaisena

Menekki: 80 g

Puikot: 5,5 mm Knit Pro

Suunnittelin tämän nopeasti neuloutuvan kaulurin Kalakukkoneulojien neuleklubia varten. Neuleklubi pyörii tämän vuoden ajan, ja joka kuukausi on ilmestynyt uusi, klubia varten suunniteltu neulemalli jonkun savolaisen tai savolaismielisen neulojan/neulesuunnittelijan puikoilta. Ohjeet ovat vain klubilaisten käytössä kolme kuukautta ilmestymisestään, jonka jälkeenne tulevat kaikkien saataville joko ilmaisina tai maksullisina. Tämä Syysleimuksi nimeämäni kauluri on syyskuun ohje, kirkuvan keltainen vaikka oikeat syysleimut taitavat olla lähinnä pinkkejä tai violetteja. 

Yleensä kuukauden ohje ilmestyy osallistujien sähköposteihin heti kuun alkupuolella, mutta elokuun ohjeen julkaisun venyttyä syyskuun puolelle, päätin siirtää kaulurini ohjeen julkaisua antaakseni tilaa edelliselle neuleelle. Syysleimu julkaistiin siis 22.9. Paksusta langasta kauluri on rivakkaa, joskin mielestäni mielenkiintoista neulottava kuviopintansa ansiosta, joten noheva neuloja saa sen kyllä yhden leffan aikana valmiiksi.



Punta Yarnsin Merisoft on suloisen pehmoinen, yksisäikeinen merinolanka. Tämä yksittäinen kerä oli pyörinyt lankavarastossani jo jokusen vuoden, kerittykin se oli joten olin kaiketi siitä aikonut neuloa jotain. Onneksi en ollut toteuttanut suunnitelmaani, sillä tähän projektiin merisoft sopi kuin nenä päähän.

Kaulurin korkeus on vajaat kolmekymmentä senttiä, ja se kapenee kevyesti ylöspäin, ylettyen kuitenkin suojaamaan myös leukaa. Ajattelin tästä sellaista monikäyttöistä mallia, että sopisi niin villakangastakin kuin lenkkeilypusakankin alle. Olen ihan tyytyväinen lopputulokseen, joskin olen vielä kahden vaiheilla, vielä pidänkö tämän itselläni vai lahjoitanko eteenpäin.



Lokakuun ohjeena kalakukkojen neuleklubissa ilmestyi Neulistin suunnittelema Hiplee -paita, ja ai että miten hiplee se onkaan! Vilkaiskaahan vaikka Missä neuloimme kerran -blogista.

Kaulurikabareen päätös

Johan valmistui viimeinenkin joululahja, vain kuukauden myöhässä...

Huurrevadelma

Malli: Vadelmahuivi / Hanne Katajamäki

Lanka: Gedifra Shetland Deluxe (50 % villaa, 25 % alpakkaa, 25 % mohairia)

Menekki: 88 g

Puikot: Knit Pro 5 mm

Hyppelin riemusta, kun ystäväni ennen joulua ilmoitti joululahjatoivevärikseen hienostuneen vaaleanpunaisen. Vihdoinkin saisin neulottua pois neljä vuotta lankalaatikon nurkassa luuhanneet keräset! En edes tiedä miksi ne olivat sinne niin pitkäksi aikaa jääneet, kenties pörröisyytensä vuoksi. Mohair ei kuulu suosikkikuituihini, mutta tässä kaulurissa sen pörheys tuo pintaneuleeseen sitä jotain... Ja kyllä, lanka on huurteista vaaleanpunaista, vaikkei se ehkä näistä pakkasen puremista kuvista täydellisesti välitykään.

Ohjeen huivi oli neulottu pellavasta, mutta maailman yksinkertaisin pitsineule toimii langasta kuin langasta. Aloitussilmukkamääräni taisi olla ohjeen mukainen, ja pingotuksen jälkeen kaulurilla on ympärysmittaa noin 140 cm, ja korkeutta noin 20 cm.

Nätti siitä tuli! Lankaakin jäi vielä toiseen samanlaiseen, mutta taidanpa jättää ne odottamaan seuraavaa lahjaneuletta...

Kaulurikabaree, osat II ja III

Vuosi vaihtui täällä rauhallisesti, vauvan unta valvoen rakettien räiskiessä ulkona. Uutta neulevuotta ei ole vielä korkattu, joten viime vuoden sadon esittely jatkukoon. Nyt vuorossa lämmikkeitä isoäideille.

Melkein mustaa merinoa

Malli: Stiller by Alexandra Beck

Lanka: Pro Lana Milano (100 % merinoa) tummanharmaana

Menekki: 147 g

Puikot: 7 mm Knit Pro

Sain syksyllä äidiltäni tilauksen mustasta kaulurista. Miulla on toisinaan vaikeuksia muistaa. että omakin äitinikin on lukeutunut jo kohta kuusi vuotta isoäitien kategoriaan. Hän kulkeekin nimellä pikku-mummo.

Marraskuussa marssin vakiolankakauppaani kauluritarpeita hankkimaan, koska mustaa lankaa ei nyt kerta kaikkiaan vain löydy tämän neulojan (paisuvasta ja pursuilevasta) lankavarastosta. Lankakaupassa vallitsi vierailuhetkelläni hämmennys ja hulina eräiden pökkelöiden remontti-uuvanoiden vuoksi, ja kauppias myi miulle epähuomiossa yhden kerän mustaa ja kaksi kerää tummanharmaat merinoa, vaikka kolme mustaa oli tilauksessa. Huomasin tämän sekaannuksen tietenkin vasta muutamaa päivää ennen jouluaattoa, kun olin jo neulonut kauluriksi kaksi harmaata kerää, ja kurotin pussista sen kolmannen mustan. Ero tummanharmaiden ja mustien välillä oli niin pieni, ettei sitä huomannut kuin päivänvalossa, ja tietenkin neulepinnassa.

Kävin vaihtamassa sen viimeisenkin mustan kerään harmaaseen, koska en halunnut purkaa koko kauluria ja aloittaa kokonaan alusta. Kyllä se näin mustasta menee, kun ei ole vertailukohtaa.

Malli oli helppo ja mukava neuloa. Tykkään näistä pitkittäissuunnassa neulottavista kaulureista, koska niiden kokoa on helppo säätää. Aika harvoin miulla on tällaisissa neuleissa juuri ohjeen mukaista lankaa, ja silmukkamäärän kanssa joutuu lähes aina säätämään. En haluaisi luoda pariasataa silmukkaa, neuloa kymmeniä kerroksia ja huomata vasta sitten että kauluri on liian pitkä tai lyhyt...

Sitten seuraavaan mummoon!

 Silkkisydän

Malli: Bowtie scarf by Theresa Belville

Lanka: Regia Silk 6-fach (55 % villaa, 25 % nylonia, 20 % silkkiä) marjapuuronpunaisena

Menekki: 46 g

Puikot: 4 mm bambusukkikset

Mummo käyttää talvitakin kanssa kaulassaan pientä pumpulikangashuivia, jonka halusin korvata jollakin lämpimämmällä ja pehmoisemmalla. Miulla ja varmaan monella muullakin suomalaislapsella oli pienenä tällainen vastaava solmuhuivi, tietenkin mummon neuloma. Nyt oli miun vuoro tikuttaa samanlainen mummolle! Ihan ohjeen mukaan en mennyt vaan muotoilin mieleni mukaan sieltä ja täältä, ei kai näin simppeliin malliin olisi ohjetta välttämättä tarvinnutkaan... Suloinen lämmike siitä tulikin, kaipaisi tosin näiden lähikuvien vielä vähän kastelua ja pingotusta.

Regia Silk on mahtavanpehmeä lanka, muhkea 150 g -kerä oli messuostos toissasyksyltä. Loppukerästä tulisi ihana vauvantakki...

Kaulurikabaree, osa I

Joulu tulla jollotti niin vauhdilla että hädin tuskin perässä pysyin. Olisi ollut hienoa pystyä heti juhlapyhien jälkeen esittelemään valmistunut jämälankavillasukkajoulukalenterimuunnelmani, mutta se ei suikaan valmistunut vielä, vaan raukka joutui vain kaksitoistaraitaisena pussiinsa odottelemaan muiden, kiirellisempien asioiden valmistumista.

Aaton lähestyessä puikoilta nimittäin alkoi putoilla kiihtyvään tahtiin asusteita, joilla kaikilla oli yhteinen nimittäjä...

Cowl Cabaree pt.1

Malli: Stockholm-Helsinki / Lilia Mankki

Lanka: Cascade 128 Superwash (100 % merinovillaa) tummana violettina (8886)

Menekki: 187 g

Puikot: Knit Pro 7 mm

Kauluri, mikä mainio joululahja! Simppeli, simpsakka ja sikalämmin. Ja näin paksusta langasta vieläpä salamannopeaa neulottavaa. Jesarinakin tunnetun Cascade kakssataakakskympin isosisko satakakskasi toimi kuin junan vessa, tosin vyyhdit taisivat olla aavistuksen vajaita, kun valmis kauluri ei heilauttanut vaakaa 200 grammaan saakka.

Aloitin tämän muhkean lämmikkeen neulomisen autuaan tietämättömänä siitä, että malli oli kaksipuolinen. Voitte uskoa että yllätyin iloisesti: vihdoinkin kauluri, jota ei tarvitse asetella tuntikausia saadakseen sen paremman puolen näkyviin! Ohjeesta poiketen loin vain 180 silmukkaa, mutta silti oma versioni jäi korkeudessaan ohjeen versiosta hieman. Pituus sen sijaan on juuri passeli, ja kauluri toimii mielestäni tämänkokoisenakin mainiosti tehtävässään. Toivottavasti sen aattona paketistaan vapauttanut ystävä on samaa mieltä!

Jatkoa seuraa...

Vaihtuvat huivit

Eräässä laaturajoittuneiden neulojien facebook-ryhmässä järjestettiin pikkujouluhuivivaihto. Syksyn aikana neulottiin huivit parin mieltymyksen mukaan, ja paketit avattaisiin ja huivit esiteltäisiin määrättynä päivänä ennen joulua, kaikki samanaikaisesti.

Se päivä on nyt tullut (ja mennyt), tällaisen tekeleen lähetin parikseni arpoutuneelle Mertsulle. Hän on muuten ihka ensimmäinen "blogituttuni", aloimme molemmat blogata neuleista suunnilleen samoihin aikoihin vuonna 2009, ja meillä on lähes samanikäiset (ja yhtä kookkaat) tyttölapset.

Electric Plum

Malli: Herbivore by Stephen West

Lanka: Handu Merinosukkalanka semisolidina violettina

Menekki: 100 g

Puikot: Knit Pro 4 mm

Ohje oli taattua Stephen-laatua: hyvin kirjoitettu, tarkka ja toimiva. Ohjetta ei alun jälkeen tarvinnut paljoa tuijotella, ja yhdestä vyyhdistä syntyi mukavankokoinen huivi! Mainittakoon että yhden reunakerroksen lisää olisin tehnyt jos lankaa olisi riittänyt, nyt sitä jäi tähteeksi 10 cm pätkä! Valmista huivia en mitannut, mutta kuvista saanee hyvän käsityksen sen koosta, pingotus teki jälleen tehtävänsä.

Lanka oli myös mainio, pehmeääkin pehmeämpää ja tiukkakierteistä merinovillaa. Väri toistuu parhaiten ensimmäisessä kuvassa, tuollainen sähköinen luumu. Ihan omasta varastosta tämä löytyi, sain muistaakseni kerran jouluvaihdossa. Sattui sopivasti juuri saajan toiveiden mukainen kylmä violetti! Itse olen enemmän lämpimien sävyjen ystävä.

 

Myös huivista otetut kuvat ovat uskollisia suunnittelijalle, osa oli niin Stephenmäisiä että ne olivat lähes k-18 materiaalia :D Kiitos vielä ihanaiselle kuvausryhmälle pikkujouluihin! Huivi saapui kohteeseen viime viikolla, ja sai avajaispäivänä ymmärtääkseni hyvän vastaanoton :)

Itse sain odotella huiviani eiliseen asti, ja laukkasin sen heti postista hakemaan kun käsky kävi. Tällainen ihanuus siitä kuoriutui, ja vieläpä Wollmeise DK:sta neulottuna! Väri on Ruby Thursday, todellisuudessa tummempi viininpunainen. Kiitos Tui!

Eira - Tuusniemi

Tätä hetkeä olenkin nyt odottanut siitä asti kun vauvanodotus päättyi...

Seuraava lapsoseni on maailmassa, ja vieläpä ihan lehden kannessa, iiik!

Ei, en tarkoita tätä suloista tyttölasta (vähän vaaleakin ollakseen omani), vaan neuleita hänen yllään.

Kyllä, miun kynästä ja puikoista ne on, viime keväänä suunnitellut ja neulotut. Ja nyt ne on uusimman Eiran Langat -lehden kannessa, huhheijjaa!

***

Viime keväänä paria viikkoa ennen äitiyslomani alkua sain sähköpostia Eiran Tukun Riikalta, joka kysyi olisinko kiinnostunut osallistumaan Eiran Langat -lehden erikoisnumeron, bloggarispesiaalin tekemiseen. Mietin ehkä puoli sekuntia ennen myöntävää vastausta, vaikka juuri edellisenä iltana olin luvannut ja vannonut etten ota tähän kevääseen enää yhtään suunnitteluprojektia, vaan nautin viimeisistä viikoista mahani kanssa ja pesin rauhassa kotona. Ei pitäisi mennä vannomaan :D

(Rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, että olisin ehkä miettinyt osallistumistani tovin kauemmin, jollei miulla olisi ollut opinnäytetyömallistoni jäljiltä useita lähes valmiita neulemalleja pöytälaatikossa odottamassa sopivaa hetkeä.) 

 

Simppeliin Sammaleiset -settiin kuuluu kauluri ja panta. Molemmat ovat paksuja ja isoilla puikoilla nopeat neuloa, vaikka mallineule alkuun vähän aivojumppaa vaatiikin. Muhkeaan ja kerrokselliseen pintaan valitsin Eiran Tukun laajasta valikoimasta ihanan pehmeän ja kuohkean alpakkasekoitteen, tästä ei talven viima läpi pääse! Myös kivat kookosnapit löytyivät samasta putiikista.

(Ja panta on myös kauheen kätevä peittämään imetyksen aiheuttamat kaljut läikät ohimoilla ja otsalla...)

Sammaleinen setti

Malli: Sammaleiset by mie ite, Eiran Langat 1/2014

Lanka: Debbie Bliss Paloma (60 % babyalpakka, 40 % merinovilla) viheriäisenä

Menekki: Kauluriin 127 g ja pantaan 33 g

Puikot: 8 mm

Ohjeessa sanotaan että kauluriin kuluu kolme ja pantaan yksi lankavyyhti, mutta pikaisella laskutoimituksella voi päätellä että koko setti kyllä syntyy kolmesta vyyhdistä (ainakin melkein). Kaulurista voi toki neuloa niin korkean kuin haluaa, miun makuun tämä ohjeenmukainen kolmisenkymmentä senttiä on just passeli.



Eiran Langat on ilmaislehti, jota saa Eiran Tukun jälleenmyyjiltä kaikkialta Suomesta. Sen tekemiseen on osallistunut yhdeksän neulebloggaria, joukossa niin kokeneita "julkkissuunnittelijoita" kuin ensikertalaisiakin (mie oon kai jotain siltä väliltä?). Jälkimmäisten upeat neuleet ovat ehdottomasti miun suosikkeja tässä lehdessä! Katsokaa vaikka näitä Pehmeitä Paketteja -blogin Sannan kämmekkäitä:

Tai näitä Marittan neulomia yksinkertaisen kauniita palmikkosukkia:

Molempia blogeja olen seurannut jo useamman vuoden, ja oli mahtavaa nähdä lehdessä heidän työstämiään malleja. Ainakin nämä palmikkosukat pääsevät puikoille pian, tiedän just kelle nämä neulon pukinkonttiin, jos vain tässä arkisirkuksessa ehdin...

Loppuun vielä aito savolainen kansikuvaposeeraus!

Ei heikkohermoisille!

Tuli neulottua niin säväkkä huivi että se imee ympäristöstäkin värit. Eikä vain neulottua, lankakin tuli kehrättyä! 

 

Mutta aloitetaanpas alusta. Tämä tarina alkoi niinkin kauan kuin 1,5 vuotta sitten, jolloin Kierot Puikot 2013 -retriitissä bongasin kirppispöydästä riemastuttavan värisen topsin polwarthia, ja sain sen omakseni muutamaa lankavyyhtiä vastaan. Värin nimi olikin sopivasti 'exhilaration'.

Paria kuukautta myöhemmin toin kotiin uuden ystäväni Lyylin! Sopivaa "harjoituskuitua" laatikoista etsiskellessä tämä sattui ekana silmään (auts mikä väriyhdistelmä) ja pääsi kehruuseen. En halunnu ottaa riskiä et oisin treenaillessa pilannut jonkun ihanimmista topseista... Pitsikehrä käytössä poljeskelin menemään ohutta säiettä, yrittämättä mitenkään mätsätä tai laskea värien kulkua, annoin vaan mennä!

Harkitsin hetken ketjukertausta, mutta en oikeastaan halunnut epämääräisesti raidoittuvaa lankaa. Siispä kahdeksi säikeeksi! Kehruu ja kertaus tapahtuivat siis viime kesänä.

Tämä järkyttävä lanka saikin sitten odotella jokusen tovin puikoille pääsyä!

Nyt kesäkuussa miusta tuntui että puikoille täytyy saada jotain uutta. Mihinkään kovin älylliseen neulontaan ei sillä hetkellä löytynyt valmiuksia (eikä muuten löydy vieläkään...), joten langassa piti olla sitä jotain. Ja tässähän on, vai mitä? (Se jokin on ehkä kyky aiheuttaa päänsärkyä.) 

Kyselin suomalaisten kehrääjien ryhmässä Ravelryssa hyviä vinkkejä helppoihin huivimalleihin, joita voi neuloa niin pitkään kuin lankaa riittää, ja joku ehdotti tätä langanvenyttäjää. Ohje on maksullinen, mutta sattumalta olin napannut sen kirjastooni talvella jonkin alekampanjan aikana ilmaiseksi. Joten ei kun neulomaan!

 

 Järkytys

Malli: Quaker Yarn Stretcher Boomerang by Susan Ashcroft

Lanka: Kaksisäikeiseksi kehrätty Greenwood Fiberworks Polwarth roving (100% villaa)

Menekki: 86 g

Puikot: 4 mm Knit Pro

Enpä sitten kuitenkaan jaksanut neuloa niin kauan kuin lankaa riitti, huivista olisi tullut iiiiiiiiso. Ja on se nytkin pitkä, yläreunan pituus on yli kaksi metriä. 

Neulomisokemus oli yllättävän miellyttävä! Ylikierteisiä kohtia ei juurikaan ollut ja langan paksuus ei heitellyt valtavasti. Hyvä minä! Ensi kerralla täytyy tosin muistaa laskea metrit, miulla ei ole aavistustakaan langan spekseistä. Ohutta se on, ehkä light fingeringia? En myöskään ole koskenut rukkiin niin pitkään aikaan, että kaikki on opeteltava uudestaan, kun miulla on taas joskus aikaa kehruuksille... 

Ohjekin oli tosiaan pätevä, juuri sopiva silloin kun lankaa on käytössä rajallinen määrä, ja se kaikki halutaan käyttää. Miulle kyllä nyt jäi vielä viitisenkymmentä grammaa, mihin ihmeeseen mie sen työnnän?

Ja väristä en sano enää yhtään mitään.

Vielä on talvea jäljellä

Kevät etenee, mutta vielä on tarvetta lämpimille asusteille! Sain Silkkivillalta jo tammikuussa kasan upeita lankoja, ja Roosa Ruusu -kämmekkäiden jälkeen syntyi tämä kevyen ilmava pitsikauluri.

 Huurrepitsi

Malli: Ilusia -kauluri / Emma Karvonen (eli mie)

Lanka: Katia Ilusion (60 % mohairia, 25 % polyamidia, 15 % villaa) valkoisena

Menekki: 50 g (kaksi kerää) 

Puikot: 6 mm, 5,5 mm, 5 mm, 4,5 mm ja 4 mm Knit Pro

Malli on siis syntynyt täysin langan ehdoilla. Toisin kuten monet muut mohairsekoitteet, Ilusion ei kutittanut miun ihoa juuri lainkaan, joten se oli mielestäni omiaan tällaiseen kevyen juhlavaan lämmikkeeseen. 

Pitsineule on perus shettistyyppistä lehtipitsiä, jonka arvelin sopivan tällaiselle pörheälle langalle hyvin. Jotain muotoa asusteeseen piti myös saada, mutten halunnut rikkoa mallineuleen rytmiä. Otinkin käyttöön useammat puikot, ja sain aikaan mukavasti ylöspäin kapenevan tuubin. Knit Pron vaihtopääpuikoilla tämä onnistui tosi helposti, mutta jos ei ko. settiä omista, saa saman lopputuloksen aikaiseksi esimerkiksi vain 6 mm, 5 mm ja 4 mm -puikoillakin. Kaulurin korkeus  on 37 cm, ympärys alareunasta 100 cm, ja yläreunasta 70 cm.

Olin alunperin aikonut tietenkin kastella ja pingottaa kaulurin oikeaoppisesti, mutta työn edetessä tulin toisiin aatoksiin. Valmis neulepinta on mukavan kuohkea ja kolmiulotteinen, pingotus hävittäisi nämä molemmat ominaisuudet. Jos reunusten pienoinen rullaantuminen ei häiritse, suosittelen unohtamaan kastelun ja nauttimaan kaulurista ihan sellaisenaan :)

Kaulurin ohje tulee piakkoin suomenkielisenä jakoon Silkkivillan verkkokauppaan, ja englanniksi Ravelryyn kunhan kerkiän saada aikaiseksi käännöstä. Ensi viikko on miulla vielä "työaikaa", sitten alkaa virallinen äitiysloma. Pitänee pikkuhiljaa hellittää tahtia ja olla lupautumatta jokaiseen tarjottuun projektiin... Miten ihmeessä se onnistuu kun niin mielenkiintoisisa mahdollisuuksia on tarjolla? :D

Se on täällä!

Vuoden 2014 ensimmäinen Moda -lehti on ilmestynyt!

Ai mitäkö ihmeellistä siinä muka on? Käännetäänpä sivulle 58...

Ei sen kummallisempaa kuin miun opinnäytetyömallisto. Miun neuleet. Julkaistuna. Ohjeineen. Lehdessä. Kiiltävällä paperilla. Huippumallin päällä.

!!!

Tämän parissa puuhasin siis koko viime syksyn, ja vihdoin saan näyttää ja kertoa teillekin. Odottavan aika on ollut todella pitkä...

Eli suunnittelin opinnäytetyönäni asustemalliston suomenlampaan villasta, ja perehdyin samalla villan erikoisominaisuuksiin, suomalaisen kehräämöteollisuuden nykytilaan ja kotimaisen lähimateriaalin käytön ekologiaan. Yhteistyökumppaninani toimi Pirtin Kehräämö joka tarjosi kaikki materiaalit työtäni varten, ja malliston julkaisi Moda.

Pässinpökkimät - neulemalliston suunnittelu käsityölehdelle kotimaisesta lähilangasta -niminen opinnäytetyöni (jonka arvosanaksi irtosi vitonen) on luettavissa kokonaisuudessaan Theseus -tietokannassa, täällä.

Lehteä varten lähetin mallineuleet kuvauksiin, mutta sitä ennen nappasin toki kuvat itse raporttia varten. Luottomallinani jälleen kaunis kälyni Elli :)

Pässinpökkimä kauluri

Malli: oma, Moda 1/2014

Lanka: Pirtin Kehräämön kampavillalanka tex 110 x 4 luonnonvalkoisena (1) ja vaaleanharmaana (3)

Menekki: 178 g, kaulurin koko pingotuksen jälkeen 150 x 23 cm

Puikot: 4,5 mm

Pässinpökkimät lapaset

Malli: oma, Moda 1/2014

Lanka: Pirtin Kehräämön kampavillalanka tex 110 x 4 luonnonvalkoisena (1) ja vaaleanharmaana (3)

Menekki: 75 g, lapasen pituus 34 cm

Puikot: 3,75 mm 

 

 

 Pässinpökkimä kuviopipo

 

Malli: oma, Moda 1/2014

Lanka: Pirtin Kehräämön kampavillalanka tex 110 x 4 luonnonvalkoisena (1)

Menekki: 54 g, päänympärys 56 cm

Puikot: 4 mm 

 

 

Pässinpökkimä raitapipo

Malli: oma, Moda 1/2014

Lanka: Pirtin Kehräämön kampavillalanka tex 110 x 4 luonnonvalkoisena (1) ja vaaleanharmaana (3)

Menekki: 53 g, päänympärys 58 cm

Puikot: 4 mm

Kaikissa neuleissa toistuu nostetuin silmukoin ja palmikonkierroin muodostuvat siksak-kuviot, hieman eri rytmeissä. Kaavioita ohjeissa on vaikka muille jakaa, mutta ei nämä superhankalia silti ole (testineulojat voi todistaa!), ei vaan ehkä ihan aloittelijoiden malleja. Raitapipo tekee poikkeuksen, se on mukava perusmyssy jonka reunus on lyhennetyin kerroksin muotoiltu päähän sopivaksi, ja tilaa hatussa riittää myös isommallekin tukalle.

Siinä se nyt siis oli, huhhuh. Onpa tyhjä olo :D

Isopaksu

Lämpömittarin elohopea laskeutui alle nollan ja kaunis hanki peittää pihan. Kerrankin talviasusteeni valmistuivat oikeaan aikaan! Ylihuomenna kuulemma jo lämpenee, mutta käytän näitä siihen asti ylpeydellä :D (Kuvissa ei vielä ole hankea, ne on otettu viime viikolla Oulussa.)

Big Fat Hat & Big Fat Bandana

Mallit: Urchin by Ysolda Teague & Bandana Cowl by Purl Soho

Lanka: Drops Andes (65 % villaa 35 % alpakkaa)

Menekki: hattuun 95 g, kauluriin 105 g

Puikot: 7 mm Knit Pro

Nämä molemmat asustemallit ovat viihtyneet Ravelryn jonossani jo pari vuotta. Opinnäyteneuleiden ja loputtomien sukkien jälkeen kaipasin jotain terapeuttista, nopeasti valmistuvaa ja yksinkertaista neulottavaa, ja syyslomalle pakkasinkin mukaan paksut puikot & langat. Valmista tuli leppoisasta vauhdista huolimatta molempien neuleiden kohdalla parissa päivässä ja ne täyttivat tarkoituksensa mainiosti, nyt jaksan taas tarttua hiukan ohkaisempiin materiaaleihin.

Sekä kauluri että myssy tuli neulottua kahteen kertaan, molemmista tuli ensiyrityksellä liian suuria :D Lankani oli kauluriin vähän paksua, ja ensimmäinen versio oli huippuleveä. Vähemmillä silmukoilla lopputulos oli passeli. 

Hatussa taas lanka oli juuri sopivaa, mutta valitsemani koon ympärymitta oli liian suuri. Syvyys sen sijaan oli ok, joten ratkaisin ongelman jättämällä toisella neulontakerralla suoria välikerroksia pois. Urchinin rakenne on jännä, se neulotaan sivuttain ja muotoillaan lyhennetyin kerroksin. Ainoa huono puoli on se että kokoa ei voi tarkistaa ennen työn valmistumista.

Andes on ihanaisen pehmeä ja kuohkea lanka, joka kesti hyvin myös purkamisen ja toisen neulontakerran pilaantumatta. Tätä lisää! Kaiken kaikkiaan Dropsin alpakkasekoitteet on jokainen mainioita, hinta-laatusuhde on loistava.

Onpas tylyjä kuvia :P Nyrpeyteen ei kyllä tämän setin kohdalla ole aihetta, se on yksinkertaisuudessaan kaunis ja superlämpöinen!

Hei helmikuu

Mikäpä olisikaan parempi tapa viettää kaunis luminen viikko kuin sängynpohjalla kuumeessa? Lilja sairastui heti synttäriensä jälkeen, poti yhden päivän ja oli taas menossa. Mie sen sijaan makaan nyt kolmatta päivää, olo on edelleen kuin rekan alle jääneellä... Huoh.

Mutta mikäpä olisikaan parempi hetki aloitaa uusi ikuisuusprojekti? Paino sanalla ikuisuus jos tämä alkuvauhti säilyy, kolmessa päivässä olen saanut aikaan tämän:

Vaikuttavaa, eikö? Yksi 10 x 10 cm lappunen peittoon, johon niitä tarvittaisiin parisataa. Nopean laskutoimituksen perusteella koko peiton neulomiseen menisi siis 600 päivää! Ja yhdistämiseen varmaan toinen mokoma. Tarkoitus olisi siis tehdä Pop Blanket pätkärääkättyjen sukkalankojen jämistä.

Okei, hurjan neulomisvauhdin voi laittaa osin kuumeen piikkiin, mutta ei tuon lappusen ulkonäkökään nyt oikein silmää miellytä. Tai keskusta kyllä mutta reunat on rumat, lyhennettyjen kerrosten käännökset erottuu liian selvästi. Ohje on alunperin Noro Kureyonille, joka on huomattavasti paksumpi ja epätasaisempi lanka, siinä ei ehkä nuo muotoilut niin erottuisi.

Mitä mieltä ootte, unohdanko koko jutun vai jatkanko lappusten tehtailua? Omia jämiä ois kyllä runsaasi tuhottaviksi ja kavereiltakin sain jo lisää, niin että materiaalin puutosta ei ole. Voisinhan neuloa tietysti kaksinkertasella langalla, mutta sitten häviäis se pätkärääkkäyksen "maalitauluefekti" noista ympyröistä...

Ennen sairauskierrettä valmistui yksi "tilausneule", eli joululahjaneule jonka aloitin vasta joulun jälkeen :D Eihän sitä nyt joululahjaksi enää helmikuussa parane sanoa.

To warm the dad

Malli: Ambitus neckwarmer by Lankakomero

Lanka: Debbie Bliss Cashmerino DK (55% merino, 33% Mikrokuitu, 12% Cashmere) beigenä

Menekki: 97 g

Puikot: 4 mm Knit Pro

Kuten miekin, isänikään ei siedä mitään pistelevää lähellä kasvoja. Niinpä kun tilaus kaulurista tuli, oli miulla lankavarastossa ainoastaan yksi vaihtoehto valmiina. (Tai ois ollu ihanaa laventeliin vivahtavaa violettia baby merinoa, mutta en usko että hillittyjen sävyjen ystävä olisi sitä kovin korkealle arvostanut.)

Silmukoita loin vähemmän kuin ohjeessa mutta muuten tikuttelin menemään sen mukaan, lopputulokseen olen ihan tyytyväinen. Ohjeen mukaan toinen puoli olisi ollut se oikea puoli, mutta miusta tämä kuvassa näkyvillä oleva puoli näyttää paremmalta, se olkoon siis päällipuoli. Mitä tästä nyt sanoisi, ihan kiva välipalaneule. Cashmerino on upean pehmeää mutta kovin riittämätöntä (vai epäriittoisaa?). Kaksi kerää meni näinkin pieneen neuleeseen...

Taidan laittaa kaulurin postiin että pääsee vielä tänä talvena käyttöön!

Kauluri mukaanluettuna onnistuin kuluttamaan tammikuussa kokonaiset 880 g lankaa! Quayn ansiosta, tietenkin.

Koitan tänä vuonna pitää tarkempaa kirjaa myös ostamistani/saamistani ja myymistäni/lahjoittamistani langoista. Aiempina vuosina olen jaksanut tätä ehkä kaksi kuukautta ja sitten se on unohtunut, varmaan siksi että on helpompaa sulkea silmänsä valtavalta lankavirralta kun ei kirjoita jokaista tulevaa ja menevää kerää ylös :D Tammikuussa ostin/sain 400 g lankaa ja annoin pois/myin 900 g! Jes, oikea suunta!

Tunnustuksenkin olen saanut, kiitos A-L ja Linnea!

Tämä tunnustus on tarkoitettu blogeille joilla on alle 200 lukijaa, Villaviidakko mahtuu tähän kategoriaan enää just ja just, mahtavaa! Tervetuloa uudet lukijat ja kiitoksia kaikille vanhoille lukijoille mukana roikkumisesta. Keväämmällä onkin jo 4. blogisynttärit, kyllä aika rientää...