Erään ufon tuho

Olohuoneen nurkassa, lipaston laatikossa on ufojen pesä. Syksyn, tuon jokaisen neulojan lempivuodenajan lähestyessä miulla on kuumeinen tarve saada eteeni puhdas pöytä, jolta syysneulominen (ja jouluneulominen!) on paras aloittaa. Siispä puikot tanaan ja pesää tuhoamaan!

Nykyneuletermistöstä tietämättömille lukijoille (eli mummolle!) kerrottakoon, että ufo = unfinished object eli keskeneräinen (neule)työ.

Tällainen härpäke kaivautui esille ensimmäisenä:

Ihan sievä Ten Stitch Blanket virolaisesta karstavillalangasta, aloitettu jo viime vuonna kevät-talvella kun odotin Iiristä. Neuloin tätä ainoastaan iltaisin Liljalle iltalauluja laulaessani, aioin tehdä muistaakseni kosteutta pitävän alusen pinnasänkyä varten. Työ kuitenkin eteni tuskaisen hitaasti (vaikka vähän huijasinkin ja loin kymmenen silmukan sijaan kuusitoista silmukkaa...) ja edestakaisin höylääminen kävi puuduttavaksi. Neuloin peittoon pari kerrosta lisää nyt kun sen löysin, mutta sitten meni hermo ja purin koko hönnän alkutekijöihinsä. Lanka kuitenkin kuiskaili kutsuvasti, joten kävin samantien uudestaan sen kimppuun, tällä kertaa koukku aseenani...

Virkkasin pylväitä ovaalin muotoon kunnes lanka loppui, ja heitin koko komeuden pesukoneeseen. Muutama ketjupisto vielä ja tadaa, pieni kummityttö sai lämmittävän... öh... jutun!

Mintulle

Malli: omasta hatusta

Lanka: Virolainen nimetön karstavilla, suunnilleen worsted-vahvuinen

Menekki: 168 g

Koukku: 5 mm

Pesukoneessa huovutus ei liiemmin kutistanut tätä läpykkää, pikemminkin vain tiivisti ja pehmensi virkattua pintaa. Ennen pesukonekäsittelyä lanka oli karkeaa, rasvaista ja lähes tikkuista, nyt pinta on kauniin utuinen ja pehmoinen!

Kosteussuoja tästä siis kuitenkin lopulta sukeutui, tämä pinta ei ihan heti vettä lävitseen päästä. Aluksi alustaa voi käyttää vaunukopassa ja pinnasängyssä lämmittämässä ja eristämässä, myöhemmin pulkassa ja vaikka istuinalusena jääkiekkokaukalon laidalla! Monikäyttöinen läpykkä siis. Meillä on Iiriksen pinnasängyssä myös lakanan alla huovutettu suoja-alusta, miun ensimmäisenä kouluvuonna tuotesuunnittelun kurssilla valmistama "auringonottoalusta" on päässyt hyötykäyttöön. Mie en mistään hinnasta laittaisi lapselle muovista suojaa sänkyyn, sehän hiostaa hillittömästi ja voi sitäpaitsi olla pienelle vauvalle vaarallinen. Huovutettu suoja on yhtä tehokas kosteudenpidossa, eikä hiosta lainkaan. Kyllä villa on ihmeellinen!

Kirjontataitojeni havaitsin olevan hieman ruosteessa, lienee syytä koristella kätten töitä useamminkin. Miulla vaan yleensä tuppaa olemaan nää valmiit työt niin kirjavia ettei ne juuri enempää krumeluureja kaipaa :D

En saa tarpeekseni tuon pinnan ihailusta, kyllä muuttui levoton lanka kauniiksi! Lilja sai muuten samasta langasta neulotun pöllön nelivuotislahjaksi. Se on ollut jo 2,5 vuotta kovassa leikkikäytössä, ja on edelleen priimakunnossa.

Yksi ufo siis kohtasi loppunsa, vielä pari jäljellä ennen kuin sukellan pää edellä syysneuleisiin. Niitä oonkin jo suunnitellut antaumuksella... Huomasin nimittäin just, että miulla ei ole ainuttakaan käsinneulottua hupullista paitaa tai takkia! Miten näin on voinut päästä käymään? Huppua pukkaa siis täksi syksyksi!