Polkua pitkin

Kun lankalakkoni kesällä sortui rysähtäen, miulle kotiutui kaksi vyyhtiä mahtavan rouheaa suomenlampaan sukkalankaa. Loppukesän ja alkusyksyn vyyhdit hengailivat tietokonepöydällä ja vaativat päästä neulottavaksi. Useimmiten mie marinoin uusia lankojani jonkin aikaa ennen neulomista, joten Sampokin sai odotella viime viikkoiseen syyslomaan asti ennen puikoille pääsyä.

 Karpalopolku

Malli: Polku by Kristel Nyberg kirjasta Punokset puikoille

Lanka: Louhittaren Luolan Sampo (90 % suomenlampaan villa, 10 % nylon) värissä tiili

Menekki: 277 g koon 40 sukkiin

Puikot: Knit Pro 100 cm pyörö 3,75 mm

Mallin olin sentään valinnut jo viikkokausia sitten, vaikka se ei käynytkään käden käänteessä. Halusin ehdottomasti neuloa reilut polvisukat, sellaiset jotka voisi vetäistä sydäntalvella toisten villasukkien päälle lämmittämään pakkasen paukkuessa nurkissa ja elohopean hipoessa miinus kolmeakymppiä. 

Lankaa oli vain kaksi vyyhtiä, joten sukat piti tietenkin aloittaa kärjestä jotta saisin materiaalin käytettyä viimeiseen metriin. Näin paksulle langalle (151 m = 100 g) kärjestä aloitettavia sukkamalleja löytyi kuitenkin minimaalisen vähän. En halunnut tehdä perussukkaa, vaan jotain pintaneuletta tai palmikoita olisi saatava. Vastaus pulmaan löytyikin sitten omasta kirjahyllystä. Kristel Nybergin Polku oli tarpeeksi yksinkertainen muttei kuitenkaan tylsä. Punokset puikoille -kirjasta olen aiemmin neulonut Taival-sukat, jotka nyt linkittäisin tähän jollei vuodatus olisi kaatunut vieden mennessää kaikkia vanhan blogini kuvia, mur!

Aloitin heti aluksi poikkeamalla ohjeesta: lyhennetyin kerroksin neulottu kärkialoitus (perin pöljä tekniikka mielestäni) vaihtui Judy's Magic Cast-Oniin, nerokkaaseen, helppoon ja siistiin tapaan jonka opettelin hiljattain. Ohje oli kirjoitettu aavistuksen ohuemmalle langalle, joten mie neuloin pienimmän koon mukaan ja sain silti reilunkokoiset sukat. Hyvä näin, reiluahan tässä haettiinkin! Tiimalasikantapää sopii yleensä omaan jalkaani kehnosti, mutta tässä tapauksessa noudatin ohjetta koska sukka oli jo valmiiksi niin leveä etteivät kiilalisäykset olleet välttämättömiä istuuvuuden kannalta.

Varressa poikkesin taas ohjeesta takasauman osalta, korvasin leveämmän joustinsauman kapealla nurjalla raidalla. Alhaalta ylös on aivan ehdoton suunta kun neulotaan polvisukkaa hyvinmuodostuneet pohkeet omaavalle henkilölle: sovitin sukkia varmaan kuuden kerroksen välein jotta sain niistä tismalleen sopivat!

Aika pian kävi ilmi että polvisukat jäisivät haaveeksi jos en saisi jostain lisää lankaa. Sampoa on varsin harvoin saatavilla, tällä hetkellä sitä ei taida olla myynnissä missään. Onneksi on Ravelry! Puolessa minuutissa selvitin, että Essillä jonka blogia seuraan, sattui olemaan stashissaan vajaa vyyhti juuri oikeaa lankaa! Sain siis ostettua lisää villaa ja neulonta jatkui.

Paksuilla puikoilla sukanvarret valmistui huimaa vauhtia, ja niistähän tuli upeat! Taitavat peräti olla ensimmäiset neulomani polvisukat :D Lanka tuli käytettyä viimeistä senttiä myöten, molemmista sukista loppui lanka kun päättelemättä oli muutama silmukka ja viimeiset piti päätellä jämäpätkillä joilla vyyhdit oli sidottu ostettaessa kiinni. Värin nimi on tiili, mutta miusta se on lähempänä huurteista karpaloa pakkasyön jälkeen. Pinta on rosoinen mallineuleen ansiosta, mutta kuitenkin yllättävän pehmeä: näitä kärsisi pitää paljaassakin jalassa.

On ne ihanat. Ja lämpimät. Ja punaiset! Mieltä lämmittää sukkien varsin korkea kotimaisuusaste: Suomalaisista lampaista Suomessa kerittyä ja kehrättyä villaa, värjätty ja neulottu myös Suomessa :)