Kesähelmoja

Uuden Mekkotehdas aikuisille -kirjan ilmestyminen aiheutti täälläkin pienimuotoista hysteriaa ja mekkohuumaa. Pienet lapset kuitenkin estävät - tai ainakin hidastavat - ompeluhommia tehokkaasti, ja suurin into ehti laantua ennen kuin ensimmäinenkään mekko on valmis. Alkuhöyryämisen jälkeen (piirsin kaavat ja leikkasin kankaat neljään mekkoon) alkaa nyt hitaasti mutta varmasti valmistua jotain...

Ihan ensiksi jotain muuta kuin Mekkotehdasta, nimittäin kaksi kellohametta. Nämä eivät ole uusia, mutta blogissa ennen näkemätttömiä kuitenkin. Jostain kumman syystä hamoset eivät enää toisen raskauden jälkeen mahtuneet nätisti päälle, joten piti vähän viilata.

Kesä saapui vihdoin tänne Savoon, kuvat on napsittu anoppilan vihreänvehreässä puutarhassa. Pahoittelen tyllin puuttumista kellohameiden alta, vain kunnon alushameen kanssa pääsee täyskellohelma oikeuksiinsa! Miulla on valitettavasti vain musta tyllialushame, joka ei oikein tähän kesäiseen lookkiin natsaa...

Ensimmäinen hame on varmaan kymmenisen vuotta vanha, ompelin sen lukioaikana Eurokankaan palalaarista löytyneestä ohuesta, laskeutuvasta puuvillasta. Punaisessa kankaassa on pienenpieniä valkoisia pilkkuja, eivät ne tietenkään kuvassa näy. Tästä hameesta leikkasin kokonaan vyötärönauhan pois, jolloin aukenivat ne pienenpienet vekit, jotka olin vyötärölle ommellut laskettuani aikoinaan vyötärönympärykseni väärin. Punaisesta vinokantista uusi vyötärönauha ja tadaa, hame sopii päälle mainiosti!

Tämä pinkki-kukallinen ihanuus on uudempi, ompelin sen kolme vuotta sitten juhannustansseihin. Silloisessa juhannuspostauksessa vilahtaa lähikuva kankaasta. Kangas on Napista ja Nauhasta, jossa olin sinä kesänä työharjoittelussa. Jostain syystä hame ei tuolloin päässyt blogiin asti, olisikohan ompelijaa ärsyttänyt taas mittavirheestä johtunut vyötärön väärä ympärys? Tällä kertaa en ollut vekittänyt vyötäröä, vaan ottanut sitä reilusti sisään toisesta sivusaumasta. Muodistajan homma oli siis vielä edellistäkin hamettakin helpompi, ratkoin vain sisäänoton auki ja taas olivat helmat valmiit heilumaan.

Ja sitten sinne Mekkotehtaaseen:

Kaksoiskukka

Malli: Selma B kirjasta Mekkotehdas aikuisille

Kangas: miehusta kirpparityynyliina, helmaosa mummon pussilakana

Muut tarvikkeet: luonnonvalkoista vinonauhaa pääntien huolittelussa ja vyönä, yht noin 3,5 m

Selma on malli, joka ei todellakaan ollut kirjan ensiselailun jälkeen ykkössuosikkejani. Naisellinen Lilja ja yksinkertaisen kaunis Inger sattuivat ensin silmään ja jäivät mieleen, Selmasta tuli lähinnä mieleen isoäidin yöpaita. Kun sitten näin Neulistin toteuttaman Selman, en uskonut silmiäni! Tämäkö on se kirjan mummomekko? Pitihän miunkin kokeilla, saisinko aikaan kaamean koltun vai kepeän kesämekon.

Uusia kankaita en uskaltanut uhrata kokeiluuni, mutta pohjattomasta kangaskaapista löytyi jos jonkinlaista tarkoitukseen sopivaa kretonkia. Molemmat valintani ovat ajan pehmentämiä puuvillakankaita, joiden laskeutuvuus tässä vaiheessa elämänkaarta on oikein passeli mekkoon. 

En nyt oikein vieläkään osaa päättää, oliko tuo kaksivärisyys hyvä vai huono idea. Ja itse mekkokin näyttää juuri siltä mitä onkin, eli testimekko jämäkankaista. Hyväntahtoista huvittuneisuuttakin kaapu herätti kanssaeläjissä kun siihen pukeutuneena tepastelin pitkin pihaa, saa nähdä jääkö tämä vallan pitämättä vai pääseekö kotimekoksi.

Mukavaa ja helppoa ommeltavaa Selma kyllä oli, mutta tuskin teen toista. Vaikka toisaalta tuollainen taskullinen versio kuten Niinalla saattaisi olla kiva...