lauantai 13. heinäkuuta 2013

Pellossa kasvanut

Ihanainen Mekkotehdas -kirja on löytynyt kässäkirjahyllystäni jo reilun vuoden. Tähän mennessä olen sitä vain haaveillen selaillut ja katsellut muiden blogeissa toinen toistaan suloisempia mekkoja kuitenkaan itse edes yrittämättä ommella yhtään leninkiä, se jotenkin hirvitti. Tänä vuonna kesän koittaessa sisuunnuin ja päätin että nyt ryhdytään tuumasta toimeen, kuinka vaikeaa se voi olla? Miehän oon saanut jopa kymmenen opintopisteen arvosta ompeluopetusta koulutuksessani, ja oon tässä viime vuosina kuitenkin ommellut vaikka millasia kasseja, pussukoita, tyynyjä ja pehmoeläimenkin!

Miulla on retrokankaita melkoisen mittava varasto, mutta ihan mistään harvinaisimmasta aarteesta en sentään tohtinut mekko-ompelijan uraani aloittaa. Kesäreissulla kohtasin puolivahingossa Finlaysonin tehtaanmyymälän josta tarttu matkaan tosihalvalla suloista mansikkaista kangasta, ja siitä se kuuluisa ajatus sitten lähti...


Mansikkaunelma

Malli: Mekkotehtaan Orelma
Kangas: Finlaysonin Mansikka
Muut materiaalit: Punaista vinokanttia (leveys 2,5 cm) n. 120 cm,
 kuminauhaa (leveys 0,5 cm) 50 cm
Koko: 110-116 cm

Jokainen bloggaava äiti-ihminen tietää että jälkikasvua ei aina huvita mallintyöt silloin kun se äidille parhaiten sopisi. Niinpä jos lapsi vetäisee koltun oma-aloitteisesti niskaansa ja kehottaa kuvaamaan niin silloinhan kuvataan vaikka mekko olisi juuri paininjalan alta päässeenä silittämätön ja lapsen valitsema kuvaustausta kuistityömaa!


Ompeluohjeet ovat aina olleet miulle jokseenkin hepreaa. Vaikka sinänsä tiedän mikä osa on mikäkin ja tunnen termit, tuntuvat silti aika ajoin sanalliset ohjeet täysin käsittämättömiltä, mikä kaarroke, kääntövara, huolittelu, mitähäh? Ohjeen tulkintaan täytyy siis varata aikaa :D Mekkotehtaassa on onneksi selventäviä kuvia ja ompeluvinkkejä, niin ettei ompelujärjestystä sisäistäessä mennyt tuntikausia.

 

Onneksi miulla on myös henkilökohtainen 24/7 ompelutukipuhelin eli mummo, jolle tällä kertaa soitin kysyäkseni miten poimutuslangat ommellaan. Miulla oli jonkinlainen muistikuva asiasta, mutta koska kirjakaan ei tätä selittänyt (selvä puute!) niin pitihän se mummolle pirauttaa. Saaduilla neuvoilla onnistuin mielestäni ihan mallikkaasti, varsinkin kun en ollut tällaista poimutusta ennen tehnyt. Ei tuo nyt ehkä maailman tasaisin poimutus ole, mutta onneksi ipana ei pysy niin kauaa paikallaan että kukaan ehtisi pääntietä kovin tarkkaan tiirailla! Puhvihihojen poimutus hoitui kuminauhoilla.


Sen verran mallia muokkasin että vaihdoin niskassa halkion nappikiinnityksen nauhoihin. Tämä siksi, että miulla on itselläni yksi niskanapillinen paita, ja pitkät hiukset on siinä napissa jatkuvasti kiinni. Pyöristin myös tuon halkion pisaranmuotoiseksi, koska päähäni ei mahtunut miten viiltomainen halkio huoliteltaisiin vinokantilla siististi leikkaamatta sitä katki.

Orelman valmistuttua olin vähän pettynyt: ihan liian leveä ja vähän lyhytkin. Tunne meni kuitenkin nopeasti ohi kun Lilja vetäisi leningin ylleen: siinä mahtuu liikkumaan ja temmeltämään ihan vapaasti, ja reilu helma on helteellä viileä. Nappiin meni!

Tänään mekko testattiin heti ääriolosuhteissa, vietimme koko päivän miehen sukulaisten kanssa mökillä hengaillen. Mekko toimi loistavasti, näitä lisää! Kankaat Katariinaa varten on jo leikattu...

29 kommenttia:

  1. Suosittelen jatkamaan hyvin alkanutta mekkotehtailijan uraa ;)

    VastaaPoista
  2. Jaa SÄ jännitit mekon ompelua? Ihan turhaan! Hyvä idea nuo nauhat niskassa, ja myös se halkion pyöristys. Olen sitä viillonpohjan kanttaamista harjoitellut nyt neljän Orelman verran, eikä se oikein vieläkään suju...

    VastaaPoista
  3. Hieno se on! Minä kattelin ne poimutuslangat googlella... Ja kiitos ideasta, seuraavaan mekkoon voisi totta tosiaan laittaa napin tilalta nauhat! :)

    VastaaPoista
  4. Ihanan suloinen kesätyttö ja sen mekko! Kyllä kannatti tsempata ja lähteä ompelemaan. Nuo nauhat takana on tosi nätit, hyvä idea.

    VastaaPoista
  5. Piti vielä tulla sanomaan, että Orelma saattaa olla väjän lyhyt ja leviä malli. Olen tehnyt siitä (muuten viis eikä neljä versiota!) kaksi mekkoa jotka suurensin itse kokoon 134/140, ja niistä tuli vähän liiankin pitkiä. Kaavojen mukaan mittaamati tein kaksi koossa 98/104cm ja yhden 110/116cm, ja ne ovat enempi tunikatyyppiä. Tai siinä rajalla.

    VastaaPoista
  6. Kaunis mekko,kannatti ommella ;) voi kun saisi itsekin ommella mekkoja..housuja ja paitoja vain.

    VastaaPoista
  7. Ihana mekko ja todella nätti ja söpö malli : ) Nyt kun pääsit näin hyvin alkuun niin lisää vain...

    VastaaPoista
  8. Hurjan ihana, sekä mekko että malli! Mahtavia poseerauskuvia, näkee miten mekko on tosi mieluilen Liljalle!

    VastaaPoista
  9. Täällä on taas laittoman söpöä poseeraamista. En ole kyllä ikinä kuullut, että kenenkään rinsessan mekossa voisi olla liian leveää helmaa. :)

    VastaaPoista
  10. Soma mekko! Kunhan vain tahdot ja päätät, niin osaat ihan mitä vain, kyllähän tuo mekkokin sen todistaa :D

    VastaaPoista
  11. Voi kun kiva mekko. Tommosen laittasin itellenikin päälle. Tosin hiukka suuremmassa koossa :P

    VastaaPoista
  12. Kyllä on suloinen mansikkamekko! Ja poimutus näyttää oikein hyvältä. =)

    VastaaPoista
  13. Mekkohan on aivan täydellinen ompelusuoritus! Ihana! Mulla kans nuo ompeluohjeet ovat täyttä hepreaa. Sen vähän mitä olen ommellut, yleensä läppäri on ainatiiviisti siinä ompelukoneen vieressä ja sieltä sitten googlettelen mitä mikäkin termi mahtais tarkoittaa ja miten se käytännössä ommellaan. Usoin löytyy jonkun ihanan ihmisen blogi tai havainnollinen youtube video, jossa yksityiskohtaisesti neuvotaan miten on edettävä. Em siis osaisi ommella ellei olisi netin ihmeellinen maailma auttamassa :)

    VastaaPoista
  14. Tosi kaunis mekko ja suloinen malli. Eikö aikuisillekin vois tehdä mekkotehdas kirjan verran mekko ohjeita mä ainakin laajentaisin ompelutaitojani ilolla =)

    VastaaPoista
  15. Hyvä idea vaihtaa nappi nauhoihin. Mikään ole niin ärsyttävää kuin napit ja stopparit niskassa, joista tukkaa joutuu koko ajan irrottelemaan. Kaunis mekko kaikin puolin, pitäisköhän viimein ostaa tuo kirja...

    VastaaPoista
  16. Voi miten hieno mekko ja ihana tyttönen!

    VastaaPoista
  17. Eikä mitään pellossa kasvanutta havaittavissa, ihan normaalia, t. kahden villin tytön ja yhden rauhallisemman pojan äiti. Joka tapauksessa kivan mekon oot tehny ja tosi hauskaa nähdä "neule"-blogeissa ihan muutakin kuin neulontaa :) Itse kun seuraan nykyisin melkein vain näitä neuleblogeja, niin tulee helposti uusia-vanhoja inspiksiä tehdä muutakin kuin lankaa puikoilla tai koukulla. Enpä ole itse pariin-kolmeen vuoteen ommellut mitään, joten ei oo blogissa ees ompelu-tägiä. Pitäisköhän? Kangasta on kymmenmetrikaupalla varastossa ja ompelukone ja saumuri pölyttyvät...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna mennä vaan! Otsikko viittasi ehkä vähän myös kankaan kuosiin ;)

      Poista
  18. Ihanan iloisia kuvia! Nätti mekko ja suloinen tyttö!

    VastaaPoista
  19. Ihana mekko! Ja supersuloinen mekon esittelijä :)

    VastaaPoista
  20. Hyödyllinen postaus ja saat sille lukijoita vielä vuosien päästä. Olen myös tehnyt mekon/mekkoja samalla kaavalla, mutta minulla ei ole omasta takaa käyttäjää. Siksi kiitos kokemustiedosta. Minulla on ollut samoja ongelmia esim. niskahalkion kanssa. Huomasin sattumalta, että jos takakappaleen ompelee (joutuu ompelemaan) kahdesta kappaleesta, niin niskahalkio syntyy saumaan helposti ja siististi.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista :)