Metsähippi

Note to self: "Kylläpä tuo ilta-aurinko paistaa ihanasti puiden välistä takametsään, tän vastavalmistuneen takin voiskin kuvata siellä" = ei hyvä ajatus.

Kaikki kuvat on nimittäin sen takin osalta joko täplikkäitä:

Tai pimeitä:

Happy Cardi

Malli: Puro ILO -takki by Virpi Siira / Omakoppa -blogi

Lanka: Noro Kureyon, Debbie Bliss Donegal Luxury Tweed, Patons Classic Wool, 

Cascade 220, Drops Lima, Karisma ja Nepal, BC Garn Lucca, Schachenmayr Juvel.

Menekki: 745 g

Koukku: 6 mm

Ensimmäistä kertaa törmäsin Puro Iloon Outin ja Soilen blogeissa heinäkuussa. Virkattu takki näytti niin riemastuttavan villiltä että sen alkuperästä piti heti ottaa selvää, ja niin alkoi purokuume kasvaa. Sen verran miulla sentään oli järkeä päässä etten tyhjentänyt Kalajoen Halpa-Hallia Novitan Purosta (olin siellä reissussa kun kuume iski) vaan luetteloin lankavarastosta valmiiksi tähän sopivat langat (ja kipaisin paikallisesta käsityökeskuksesta vähän lisää Noroa mukaan, köhköh) että pääsisin heti kotona aloittamaan koukuttelun.

Purolangan värit ovat kyllä kauniit (eikä ois tullu pääteltäviä lankoja kuin kaksi per tilkku) mutta miulla on  niin huonoja kokemuksia sen kulutuskestävyydestä etten ois uskaltanut käyttää koko takkia pilaantumisen pelossa jos oisin sitä lankaa käyttäny.

Jos klikkaatte mallilinkkiä, huomaatte ettei Puro Iloon ole oikeastaan ohjetta vaan melko tarkka kuvatutoriaali vaatteen kokoamisesta. Virkatun kukkaneliön ohje löytyy samasta blogista täältä. Mitoituksesta tai mistään muustakaan ei siis ollut saatavilla tarkempia tietoja, joten ei kun rohkeasti kokeilemaan. Vaate aloitetaan selkäneliöstä joka virkataan omaan selkään sopivaksi. Sitten vaan palasia virkkaamaan, tämänkokoiseen takkiin niitä menee 28 kappaletta sen ison selkäkukan lisäksi. Miun palaset ei kyllä ole ihan ohjeen mukaisia, olin kirjoittanut sen itelleni huolimattomasti ylös joten sovelsin sitten omiani mm. terälehtien pylväsmäärien suhteen.

Palasten yhdistämiseen sain kullanarvoisen vinkin Lellulta. Alkuperäisessä takissa ne oli ommeltu yhteen, mikä ei missään tapauksessa sopinut miun pirtaan. Ajattelin ensin vain virkata ne kiinteillä silmukoilla toisiina kuten yleensä teen tilkkupeittojen suhteen, mutta Lellu neuvoi miuta yhdistämään ne kjs-ps -yhdistelmällä ja hyvin toimi! Saumat ovat nyt litteät ja tavallaan neliöiden uloin kerros. Virkkasin myös kiinteitä silmukoita koko takin ympäri samalla ruskealla villalla jolla yhdistäminen tapahtui.

Hihojen kanssa sitten pitikin vaivata aivosoluja pitempään, ja tästä eteenpäin on kaikki oikeastaan omaa sovellusta. Ohjeessa hihat olin tehty erikseen tasona (!) ja ommeltu kiinni. Samoin hihojen alla ei ollut ollenkaan ns. kainalovaraa, ja tämä altistaa kainalon kovalle vedolle ja kulutukselle. Ravelryn Oulu-ryhmässä yhteisvirkataan Puro Iloa, ja siellä olivat monet virkanneet hihan suljettuna kiinni suoraan käsiaukkoon. Hyvä keino tämäkin, mutta mie halusin istutetut hihat.

Tässäkin toimi alusta asti käyttämäni metodi: kokeilemaan vaan. Aloitin istutetut hihat suoraan olkapäältä alaspäin, ja hyvinhän se onnistui. Itse asiassa niin hyvin että taisin vähän ylpistyä: ei sitä turhaan ole muotoilua opiskeltu :D Virkkasin hihat siis kahden pylvään ryhminä 3/4-pituisiksi, sopivat mielestäni tyyliin parhaiten (ja ne pitkät hihat on aina tiellä...)

Lopuksi virkkasin vielä kolme kerrosta pylväitä takin niskaa tukevoittavaksi kaulukseksi. Tämäkin toimi yli odotusten, takki pysyy päällä ja istuu mainiosti vaikka onkin tällainen liehuke. Seuraavassa kuvassa miun kädessä näkyy poronluinen kinnasneula, jota yritin asetella huivineulaksi pitämään takkia välillä kiinni. Ei toiminut. Hyviä vinkkejä kauniiden huivineulojen ostopaikoista otetaan vastaan!

Materiaaleista vielä. Valitsin varastosta (kahden ostamani ja kahden jo ennestään omistamani Kureyon -kerän lisäksi) ainoastaan luonnonkuituja sisältäviä lankoja, vahvuudeltaan kaikki jotakuinkin 160-220 m / 100 g. Mainittakoon että valinnanvaraa oli paaaaaljon, mutta en tällä kertaa halunnut joukkoon ollenkaan muovia.  Ette ehkä huomaa mutta olen tavoistani poiketen yrittänyt käyttää vähemmän värejä kuin yleensä: tässä ei ole lainkaan keltaista eikä valkoista :D Tämä takki on mainio tapa tuhota varastossa liian pitkään majailleita keriä!

Tästä tuli melkoisen, öh, iloinen takki! Mies jo kysyi että etkai aio tuota missään ihmisten ilmoilla käyttää? No voihan tähän sitten kääriytyä kylminä talvi-iltoina, ja kääriä noihin liehukkeisiin vaikka loputkin perheestä lämmittelemään :)

Viimeisen kuvan otti muuten Lilja. Aika hyvin pysyy järkkäri neljävuotiaan käsissä!