Kädentaitoja Tampereella

Kädentaito-messut Tampereella ovat monelle kässääjälle vuoden kohokohta. Messuista kohistaan monta viikkoa etukäteen ja huuma jatkuu vielä useamman viikon messujen jälkeenkin, ainakin täällä blogimaailman puolella. Mie olin tänä vuonna toista kertaa näillä messuilla, ja ensimmäistä kertaa blogistipassilla.

Matkaan lähdettiin kolmen naisen voimin Kuopiosta, ja tarkoitus oli messuilla kahtena päivänä. Edellisestä vuodesta viisastuneena nimittäin tiesin, ettei näitä messuja ehdi ottaa haltuun yhdessä päivässä. Tänä vuonna sitten opin, että ei siihen kyllä kaksi päivääkään riitä!  Ekana päivänä eli lauantaina pyörimme puolipäättömästi hallista toiseen ihaillen ja ihmetellen. Sunnuntaina yritimme sitten jonkinlaista järjestelmällistä kierrosta, mutta pieleenhän se meni, kun C ja A-halleissa meni niin paljon aikaa, että E-halli lopulta vain pikaisesti katsastettiin.

Tulossa siis on postaus kuvia tulvillaan! Kuljimme ystäväni Niinan kanssa kamerat kaulassa samoja reittejä, joten jaoimme vähän aiheita keskenämme, ettei teidän tarvitsisi lukea kahta lähes samanlaista messupostausta. Niina ehtikin blogata ensin, ja siellä on muuten vielä enemmän kuvia kuin täällä :D

Heti sisääntuloaulassa oli esillä upeita virkattuja nukkeja Letit, nutturat ja neidot -nukkenäyttelyssä! Tämä heviprinsessa oli miun suosikki:

A-hallissa oli ystäväni Outin osasto, joka luotsaa yksin Raitoja ja Räsymattoja -yritystään. Punkaharjulainen Outi kutoo upeita, laadukkaita ja uniikkeja mattoja pääosin kierrätysmateriaaleista, ja värjääkin lähes kaikki kuteensa itse. Nämä ruusukaskuvioiset matot ovat tunnetuimpia Raitoja ja Räsymattoja yrityksen tuotteista, ihan uutta twistiä perinteiseisissä matoissa! Tällaisen mie vielä hankin jonain päivänä, punavalkeana.

Perinteiseen tapaan kaikki eri alueiden Taito-keskukset esittelivät toimintaansa samalla alueella. Jos jonkinlaista taidonnäytettä oli esillä, nämä fanttilangasta taiteillut omenat (vai onko ne kurpitsoja?) viehättivät erityisesti:

 
Suuren Käsityölehden, Pirkanmaan kotitöiden ja Tampereen messujen järjestämä Suomi 100 vuotta -sukkakilpailu oli ratkennut, ja osallistuneet sukat olivat esillä messuilla A-hallissa. Kappas vaan, kymmenen parhaan joukosta löytyi peräti kahdet kuopiolaisten neulojien suunnittelemat sukat! Numerolla yhdeksän kiikkuivat TiiQ:n upeat kuusi- ja lumihiutaleaiheiset kirjoneulesukat, ja peräti toiselle sijalle olivat kohonneet messuseuralaiseni Niinan iloisenkirjavat suomisukat. Onnea molemmille suunnittelijoille! Kiva nähdä kärkisijoilla muutakin kuin sitä iänikuista sinivalkosukkaa.

Sukista puheenollen, suuntasin pian messuille päästyäni Lankakauppa Kerän osastolle tuhlaamaan Ullaneuleen kansikuvapalkintona Pato-sukista saamaani lahjakorttia. Paljon oli herkkuja tarjolla, esimerkiksi miulle ennestään tuntemattomi ruotsalaisen Dandelion yarnsin lankoja.

Kaupunkilanka on melko tuore neulelankoja ja trikookuteita myyvä yritys, jonka superedullisista messutarjouksista kohistiin blogeissa jo perjantaina. Kävimme katsastamassa tarjouslangat (kolme kerää ohutta sukkalankaa vitosella!), mutta sain pidäteltyä sisäistä sulovileeniäni sen verran että langat jäivät ostamatta, hipellystuntuma ei näet saanut aikaan kummempia väristyksiä. Trikookudettakin olisi saanut neljä kartiota kympillä, mutta en mitenkään olisi jaksanut raahata niin painavaa kassia mukana tuntitolkulla. Ilmeisesti kuitenkin aika moni jaksoi, sellaista vauhtia näyttivät laarit tyhjenevän.

Muhkeita jättilankoja, tämän syksyn trendituotetta, oli tarjolla useammassakin paikassa, tässä Kaupunkilangan Kaidetta Paapon osastolla. Puikotkin ranteen paksuiset!

Jättilankoja löytyi myös täysin kotimaisina, nämä suloisen pehmeät suomenlammasvyyhdit löytyivät Rintalan tilan osastolta:

Usein Aina messuilta tarttuu mukaan jotain uutta kivaa ideaa ja tekniikkaa, ja niin tälläkin kertaa. Pysähdyin seuraamaan Anskun unelmat -nimisen firman osastolla pikseliteoksen syntyä, ja voi että näytti hauskalta! Vähän kuin hamahelmiä, mutta ilman silitystä, ja kuva rakentuu läpinäkyvän alustan päälle. Esillä oli pikkuruisia ja suurensuuria pikselitöitä, varsinkin tämä toisinto Van Goghin Tähtikirkkaasta Yöstä vangitsi miut pitkäksi aikaa. Ostinkin pienen pakkauksen jossa oli kolme tuollaista avaimenperäpohjaa ja pikselilevyjä, isompi tyttö saa askartelua. Jollen itse innostu...

Lankakaupat tietenkin katselimme tarkkaan, niistä herkkukuvia näette postauksen alussa linkkaamastani Niinan blogipostauksesta. Sen verran kuitenkin sanon, että miusta on mainiota, että lankakaupoista saa nykyään paljon kaikkea muutakin kuin vain lankaa! Eihän neulominen pelkillä langoilla ja puikoilla onnistu, ehei. Tarvitaan silmukkamerkkejä, projektipusseja, puikkomittoja ja vaikkasunmitä ;) Tai jos ei tarvita niin ainakin homma sujuu hauskemmin söpöjen varusteiden kera! Näin sieviä projektipusseja myi Silmu&Solmu:

Seuraavassa kuvassa vasemmalla Hopeasäikeen värikylläinen osasto, oikealla Lahden kansanopiston huovutuskurssien kukkasatoa, ja keskellä tuntemattomaksi jääneeltä ständiltä C-hallista maailman söpöimpiä minitöppösiä! Jos joku muistaa tämän osaston nimen, kertokoon.

Saviverstas Mustalintu tarjoili neulojille kauniita sisustusesineitä, keraamisia lankapesiä. Aivan ihana tuote, vastaavia olen nähnyt ulkomaisissa verkkokaupoissa. Mielelläni ottaisin tällaisen meillekin asumaan, mutta pahoin pelkään, että miun brutaalilla langankiskontatyylillä kaunis kulho olisi säpäleinä alta aikayksikön...

Kotimaisia kangaskauppoja oli paikalla pilvin pimein, tarjolla oli varmasti kuoseja jokaiseen makuun. Ostoslistallani oli merinovillaneulosta Ommelliselta, mutta harmikseni se oli päässyt loppumaan jo messujen alkuvaiheessa. Seuraavaksi suuntasin merinojen perässä Käpyselle, mutta sieltäkin olivat suosikkikuosini kadonneet laareista. Voi kurjuutta!

Uusi mielenkiintoinen tuttavuus oli suloisia kuoseja pullisteleva Nuppu Print Company. Vasta perustettu yritys myy kankaiden ohella myös paperituotteita, ja kuosit ovat käsinmaalattuja. Nuppu erottuikin monien kangaskauppojen joukosta edukseen raikkaalla, yksilöllisellä ilmeellään. Jos tässä vaiheessa budjetti olisi antanut myöten, mukaan olisi ehdottomasti lähtenyt tuota etualalla näkyvää suurikukkaista Sydäntalvi -trikoota.

Toinen uusi, iloinen tuttavuus oli alpakkatuotteiden erikoisliike Helmivene. Tarjolla oli neulelankojen ja valmiiden villasukkien lisäksi alpakkaa valmiina topsina kehrääjille, ja ohutta alpakkalankaa kartiolla koneneulontaan.

 

Tässä on koko messujen (ja ehkä koko maailman) ehdottomasti pehmein lanka, voittaa merino-kashmir -sekoituksetkin mennen tullen! Babyalpakkaa.

 

Hauska valomökki roikkui Pirkanmaan kotitöiden osastolla, makramé-joulukuusen tarvikepakettia myi Toika.

Näistä messuista voisi tarinoida vielä rivikaupalla, mutta jossain vaiheessa on syytä lopettaa. Päätän messukuvaukseni ylevästi ostoskuviin!

Sulovilenismi iski vain kerran, Lankava oli ovelasta sijoittanut osastonsa sekä A- että C-halleihin, jotteivat ne varmasti yhdeltäkään kävijältä jäisi näkemättä. Paksu sukkalanka Alli oli yllättävän pehmoista, ja tuhlasinkin näihin kolmeen kerään peräti kympin. Luksuslankaosastoa edustavat Kerästä lahjakortilla (okei piti kyllä maksaa ihan rahaakin että kolme vyyhtiä sain mukaan) hankkimani Wollmeise Puret, väreissä Flaschenpost (pulloposti), Daisy (päivänkakkara) ja Unbeschreiblich (sanoinkuvaamaton). Joulunpunaisen Pirkkalankakerän ostin -yllätysyllätys- Pirkanmaan kotitöiltä, se pääsee Adventtimysteerikalisteluhuiviin joulukuussa. Ketturepolaisen väriset Tukuwool Sockit hain ostoslistani mukaisesti Titityystä, jossa ne olivatkin sopivasti messutarjouksessa.

Laitoin uudistuvan Taito-lehden tilauksen vetämään, ja sain samalla uusimman numeron mukaani. Hyvältä näyttää! Ja tammikuusta alkaen varmasti vieläkin paremmalta...

Loput ostokset olivatkin aika yksipuolisia. Neljä resorirullaa sekä tähtikuvioista bokserikuminauhaa Kangaskapinalta, kankaiden myynnin lopettaneelta Metsolalta sikahalvalla pinkkiä resoria sekä mustavalkoraidallista velouria. Tytöille tuliaisiksi pieni värityskirja sekä aiemmin esitelty pikselipaketti, Teippitarha tarjosi blogisteille rullan suloista ruusuteippiä. Kuvasta puuttuu Succaplokin maatuska-avaimenperä, joka on menossa jouluiseen vaihtopakettiin.

Viisi huopaista pannunalusta tarttuivat mukaan jo ennen messuja lauantaina, kun pysähdyimme Huopaliike Lahtisen poistopäivillä Jämsässä. Jalkojani lämmittävät myös uutukaiset huopalipokkaat, tänä talvena ei tarvitse enää paukkupakkasillakaan pukea kolmia villasukkia päällekäin!

Seuraavat päivät podetaan pienimuotoista messuähkyä, ja sitten käydään uusin voimin ja ideoin taas käsiksi käsitöihin. Tulen uudistamaan Villaviidakon ulkoasua lähipäivinä, älkää säikähtäkö ;)