Kevyt kesäneulekirja

Kesä on kolkuttanut ovella jo useamman viikon, ainakin täällä Itä-Suomessa voikukat kukkii ja puutarhasta puskee taas jos jonkinlaista kummallista auringon lämmittäessä. Työkiireiden lomassa on kiva rentoutua välillä lueskelemalla (en rentoudu neulomalla koska työ on neulomista, heh) vaikka uudenkarheita neulekirjoja ja suunnittelemalla kesälomaneulontaa laiturin nokassa.

Sain Moreenilta arvioitavaksi Saara Toikan vastikään julkaistun Kesäneuleita -kirjan. Kesäneuleita on Toikan toinen kirja. Ensimmäinen kirja, Neuleita-nimeltään, julkaistiin viime vuonna. Tuota ensimmäistä teosta en muista edes avanneeni enkä Ravelryssakaan ole törmännyt Toikan neuleisiin. Lähdin siis selailemaan kirjaa täysin puhtaalta pöydältä ja vailla ennakkokäsityksiä.

Kirja sisältää 19 mallia, vaatteiden seasta löytyy myös kaksi virkattua laukkua, kahdet sukat, kolmiohuivi sekä virkattuja ruukunsuojuksia.

Hämmästyin heti sisällysluetteloa selatessani, että selkeästi neulekirjaksi nimetty nide sisältää myös virkkuuohjeita. Näin tekstiilityöammattilaisen näkökulmasta neule on neulottu, virkkaus on tekniikka erikseen. Tässä tapauksessa virkkaustyöt kirjassa toivat mukavan lisän mallivalikoimaan, ja tykkäsin varsinkin neulontaa ja virkkausta yhdistävistä malleista, esimerkiksi tästä Aida-topista. Olisin kuitenkin toivonut kirjan nimettäväksi jollain vähemmän osoittelevalla tavalla.

 

Kesäneuleita pitää sisällään ohjeita toppeihin, paitoihin, takkeihin ja mekkoihin. Mallit ovat yksinkertaisia, helppoja toteuttaa, melko väljiä, ja ehkä juuri siksi kauniita.

Jokaisessa mallissa on jokin pieni juju joka erottaa sen muista, muutoin kirjan mallit ovat keskenään melko samanlaisia. Muutamat mallit kuuluisivat miun mittapuulla jopa saman otsikon alle. Esimerkiksi Iris-pusero ja Lilia-paita ovat lähes sama malli, hihan pituus ja vaatteen väljyys vain vaihtuu. Aida-toppi ja Frida-mekko näyttävät olevan jopa täsmälleen samanlaiset silmukkamääriä myöten, jälkimmäinen on vain jatkettu mekoksi. Lukija miettii, onko malleista ollut pula, kun on tehty väenväkisin yhdestä ja samasta mallista kaksi ohjetta...



Parasta Kesäneuleissa on mielestäni nämä mallien infosivut: kaikki neuleen tärkeät tiedot ja strategiset mitat näkee yhdellä silmäyksellä. Samoin tuo värivaihtoehtojen vertailu on huippu!

Kesäneuleita on visuaalisesti pelkistetty ja mutkaton, ja jokaisesta mallista on selkeät valokuvat.  Kuvausmiljööt ovat kauniit, suomalaista kesää merenrannoilta metsämaisemiin. Ylimäärästä grafiikkaa kirjasta ei löydy, ja ehkä se tässä tapauksessa toimii, kun itse neulemallitkin ovat hyvin suoraviivaisia. Itse en ole suurien, tyhjien tilojen ystävä.

Kirjaan tutustuttuani kiiruhdin Ravelryyn katsastamaan suunnittelijan aiempaa tuotantoa. Sieltähän löytyy vaikka minkälaista neuletta, Toikka tuntuu olevan todella monipuolinen suunnittelija! Pelkästään Kesäneuleita-kirjan perusteella en tähän lopputulokseen olisi päätynyt. Kirja on sievä, mutta kevyt sisällöltään. Plussaa kuitenkin yhtenäisestä linjasta ja kauniista valokuvista, suosittelisin teosta sellaiselle kässäilijälle, joka suunnittelee ensimmäisen paitansa neulomista :)