Pitsi yllätti neulojan

Siitä asti kun Kaikki lähti lapasesta ilmestyi kirjahyllyyni, ovat Kuurankukka-lapaset olleet neulejonossani. Kopioin kirjastani kymmensivuisen ohjeen ja pakkasin langan ja puikot mukaan New Yorkin reissuun, mutta eipä siellä tullut paljon neulottua, en edes saanut silmukoita luotua. Saksanmatkan suhteen onnistuin paremmin, ja sain jopa ensimmäisen lapasen ranneosan valmiiksi sillä viikolla :D Helmikuun alussa tuo keskeneräinen lapasentekele alkoi jo ärsyttää ja apinanraivolla tikutin sitten kaiken valmiiksi.

Pyhälapaset

Malli: Kuurankukka by Suvi Simola

Lanka: Knit Picks Shadow värissä Foxtrot Heather, 100 % merino,

(aluslapasissa valkoinen Novitan Tico Tico) molemmat langat kaksinkertaisena

Menekki: Shadow 40 g ja Tico Tico 58 g

Puikot: 3,5 & 3,75 mm

En ilmeisesti ollut neulonut kunnon pitsiä pitkään aikaan, kun näiden neulominen tuntui kestävän ikuisuuden. Ja kaaviotakin piti tuijottaa silmä kovana jatkuvasti että palmikonkierrot osuivat oikeisiin paikkoihin. Projektin aikana kysyin useammin kuin kerran itseltäni että MIKSI IHMEESSÄ pitää tällasia järkyttävyyksiä neuloa? No siihen löytyi kaksikin syytä! 1. Asustearsenaalista puuttui violetit lapaset. Shadow on sävyltään hämmästyttävän lähellä Dropsin alpakkalankojen violettia sävyä, josta miulla on paksu pipo ja ohuempi pitsihuivi. 2. Onhan nää aika ihanat kuitenkin. Näin valmiina.

Neuletiheyteni sopi ohjeeseen hyvin ja pienikätisenä kuvittelin että valmiit lapaset varmasti miulle mahtuvat, mutta kyllähän noista aika naftit tuli. Lyhyet siis, leveys kyllä riittää. Taidan olla vain suurempien lapasten ystävä, mutta kyllä nämä käyttöön pääsevät. Pyhäkäyttöön siis, rusettiluisteluihin, talvihäihin ja vastaaviin hienoihin tapahtumiin. Ja takkiahan Kuurankukkien kanssa ei voi käyttää, varret jäis piiloon! (Eka kerta muuten kun oon joutunut lapaset viimeistelyn yhteydessä pingottamaan...)

Nojaa, tiesinhän mie jo aloittaessa että ei tässä varsinaista käyttöneuletta olla tekemässä. Pitäähän joka naisen saada joskus vähän hienostella ;) P.s. Jätin nypyt pois koska ne on ällöjä.

Kiitos anopille käsien lainasta! Kuvaussession jälkeen lähdettiinkin Rotkolaakson laavulle makkaranpaistoon :) Harvemmin tulee talvisaikaan istuttua nuotiolla, ilta pimentyi ja luminen metsä kuiskaili ympärillä, nuotion vieressä oli lämmin. Täydellinen päätös vuoden toiselle synttäriviikonlopulle, lauantaina miulle kertyi ikää tasan neljännesvuosisata. Pitäisköhän tässä nyt ruveta pikkuhiljaa jo aikuistumaan?