Sitruunaperhonen

Mikäs se siellä liihottelee?

Onko lentokone vai lepakko? Ei, vaan kesän söpöin perhonen!

Kesäperhonen

Malli: Aurinkopuku Perhonen kirjasta Pienten Pukimet

Lanka: Idena Bambino Bomull (100 % puuvillaa)

Menekki: 142 g

Puikot: Knit Pro 3 mm

Toukokuisessa retriitissämme aloitettu kesämekko valmistui sentään vielä täksi kesäks!

Mallista voisi sanoa yhtä ja toista. 

Voisin sanoa että on vähän erikoista, että mekko on yksivuotiaan kokoa, mutta silti käsketään luomaan 260 silmukkaa. Tein niin ja huomasin että neulon mekkoa itselleni enkä lapselle. Nyt helmassa on 200 silmukkaa ja se on juuri passeli isolle kolmevuotiaalle.

Voisin myös ihmetellä sitä, että kun helma on neulottu pyörönä niin miksi ihmeessä yläosa pitäisi neuloa tasona, siis heti vyötäröltä alkaen? Lienee sanomattakin selvää että jätin ohjeen epäjohdonmukaisuudet huomiotta ja tikuttelin sitten loppuun niinkuin hyvältä tuntui.

Pienten Pukimet on kirja, joka sisältää vanhoja neuleohjeita 30-50 -luvuilta sekä neuletietoutta eri vuosikymmeniltä. Nuo tietoiskut ja hurmaavat kuvat ovatkin miun mielestä kirjan parasta antia, sillä kaikkia neuleohjeita ei ole kovin onnistuneesti saatu tuotua nykyaikaan kuten kirja mainostaa. Joidenkin mallien kohdalla lankavalinnat ihmetyttävät, ja monta mallia olisi ollut hyvin helppo päivittää saumattomammiksi.

Tähän mekkoon olen kuitenkin niin tyytyväinen että jätän kirjan parjaamisen sikseen ja sanon vain että suloisen tyttömäinen malli :) Rakastan nirkkoreunuksia! En kylläkään ommellut sitä jälkikäteen kaksinkerroin kuten ohje käski, vaan yhdistin reunuksen neuloen kuten olen tottunut tekemään. Vähemmän viimeistelytyötä ja siistimpi lopputulos.

Kirkaankeltaista, norjalaista puuvillaa ostin kuusi kerää tosihalvalla keväällä Karnaluksista (mikäpä siellä ei olisi tosihalpaa...), tähän sain kulumaan niistä vain puolet. Lanka on hyvin samanlaista kuin ohjeen suosituslanka Mandarin Petit, paksuutta ja neuletuntumaa myöten. Ihanan pehmoista mutta samalla aika löyhäkierteistä. Vyöte lupaa langan kestävän kuudenkympin pesun, jää nähtäväksi miten käy.

Lomailemme edelleen Oulun mummolassa, joten nauhojen ja nappien ostossa jouduin kääntymään suosikkikauppani sijasta Nappi Kikan puoleen, ja hyvinhän sitä sieltäkin löytyi. Mielessä oli alunperin laittaa hotpinkit satiininauhat ja sydännappi, mutta tuota jälkimmäistä ei löytynyt tarpeeksi suurena niin päädyin sitten oranssiin. Mekko on täsmälleen saman näköinen edestä ja takaa, ja halusin ehdottomasti merkitä etupuolen jotenkin. Miksikö? Koska takapuolella on yksi viisisiipinen perhonen huolettoman laiturineulonnan seurauksena...

Mekosta tuli vallan mainio. Tosin se on vähän turhan sopiva, ei mahda mahtua enää ensi kesänä rinnan kohdalta. Mutta en kyllä voi silti olla tuntematta täyttä onnistumisen iloa. On se ihana. Ja söpö. Ja rakas. Niin mekko kuin tyttökin, molemmat made in Villaviidakko!