Porkkanainen

 

Olipa kerran tyttö joka pääsi kesäksi työharjoitteluun lankakauppaan. Siellä se pari kuukautta silitteli kauniita lankoja, ja harjoittelun päätteeksi sai palkakseen ne kaikkein kauneimmat ja pehmeimmät! Sitten se neuloi niistä takin ja latasi kauheen monta kuvaa nettiin kun ei osannut karsia :D

Carrot Cardi

Malli: Lodi Cardigan by Tanis Gray (Knitscene, Summer 2011)

Lanka: Malabrigo Rios (100 % merinovillaa) värissä Glazed Carrot

Menekki: 391 g kokoon 40

Puikot: Knit Pro 6 mm

Lanka on käsittämättömän pehmoista, kuohkeaa ja kauniin semisolidia. Joka kuvassa väri taitaa tosin näkyä vähän erilaisena, älkää hämääntykö :D Syytän sääolosuhteita, ekassa lankakuvassa sävy on lähinnä oikeaa: lämmin, kutsuva oranssi. Neuletuntuma oli myös loistava, ohjetiheyteen pääsin kaksi numeroa suuremmilla puikoilla kuin malli ohjeisti.

Ohjeen mukaan neulominen kun nyt on joka tapauksessa mahdotonta, niin tikuttelin sitten omiani vähän joka kohdassa. Ensiksikin lisäsin lyhennettyjä kerroksia etumukseen, jotta rintavarustus mahtuisi paidan sisään ja napit kiinni nätisti. Laskin tarvittavat kerros- ja silmukkamäärät tarkasti Ysoldan kirjan ohjeella, mahtava tekniikkaopas muuten!

Ohje ei sisältänyt muutenkaan minkäänlaisia muotoiluja, joten pitihän niitä lisäillä vyötäröllekin. Tein myös valesaumat, niiden kanssa silmukoiden lisäys ja kavennus näyttää mielestäni kauneimmalta. Nuo kolme nurjaa raitaa ohje käski neulomaan paljon alemmas, lantiolle. Eihän sellainen imartele kenenkään vartaloa! Nostin siis raidat vyötärölle, ja hyvältä näyttää :)

Mattapintaiset punaiset muovinapit löysin nappikaupan miljoonalaatikosta, sopivat tähän kuin nenä päähän! Napinläpiä olisi kyllä voinut tehdä tiheämpäänkin, nyt etumus vähän roilottaa nappien välistä vaikka takki istuu päälleni kuin valettu. Mutta toisaalta sitten nämä ihkuttamani vuosikertanapit eivät olisi riittäneet, hmmm...

Porkkanatakki oli tänään ensi kertaa päälläni ja jostain syystä sen pukeminen ja riisuminen ei meinannut millään sujua, aina kädet jotenkin sohlasi ja piti oikein ajatuksen kanssa napittaa. Jossain vaiheessa tajusin että kas, tässähän on napinlävet eri puolella kuin yleensä. Nyt kun sitten menin ohjeen ravelry -sivulle (jossa olen kyllä käynyt useasti aiemminkin!) huomasin errata -linkin, ja sen takana olikin sitten tieto että ohjeessa napinlävet olivat lipsahtaneet väärälle puolelle :D Hahah, kannattais varmaan ottaa sisälukutaito käyttöön...

Villaviidakossa on viime aikoina tavallista enemmän kuvia urbaaneissa ympäristöissä. Se on tää vuodenaika, valoisena aikana sitä liihotellaan ihan jossain muualla kuin kotipellolla kuvia napsimassa. Seuraavasta valmistuvasta neuleesta lupaan ottaa kuvan jossain pusikossa.

Kuvaussääkin oli tänään kuin morsian, luokkakaveri seisoi porraskäytävässä ja mie patsastelin Turontalon sisäpihalla neulesuunnittelutuntien tauolla. Ja tottakai ekassa sessiossa valkotasapaino oli ihan mitä sattuu ja koko homma piti ottaa uusiksi. Onneksi on photoshop! (Ei miulla vaan koululla.)

Lopputuloksena pehmein takki ikinä, menee jopa Criani edelle. Värikin on ihan mahtava, kirkas muttei räikeä. Paras puoli mallissa on (niin yllättävää kuin se onkin) hihat: tätä neuletta voin pitää kotonakin, tiskata ja sytyttää tulia uuneihin ilman että neule pilaantuu. Huraa!