Kaksi pientä elefanttia marssi näin

kirjoneulevillasukissa eteenpäin!

Strawberry ice cream for the elephants!

Malli: Water for the elephants by Rose Hiver

Lanka: Pirkanmaan Kotityö Roosa Nauha -sukkalanka 

vaaleanpinkkinä (52) ja valkoisena (47)

Menekki: 90 g koon 40 sukkiin

Puikot: Knit Pro -pyörö 2,75 mm

Äitini kävi meillä kylässä joskus lokakuussa, ja toi tuomisina Mikkelin kenkäverosta ihanan lahjapussin, jossa oli kaksi vyyhtiä Roosa Nauha -sukkalankaa, langoille tarkoitettu sukkaohjevihkonen ja muuta pientä kivaa. Samalla sain tilauksen vaaleanpunavalkoisista ruususukista, kuinkas muuten :D Vihkosen kannessa olikin kauniit Apila-kirjosukat, mutta 80 silmukan levyiset varret eivät innostaneet, eikä 40 silmukan levyinen mallikerta, koon osuminen kohdalleen olisi vaatinut liikaa puikkokokojen kanssa säätämistä... Äitini keräilee norsuja kaikissa muodoissa, ja olin juuri jonouttanut Ravelryyn tämän hilpeän sukkamallin, joten joululomalla sukat pääsivät vihdoin puikoille.

Ensimmäinen sukka eteni jalkaterän puoliväliin asti joululomalla, ja jäi odottamaan parempia aikoja. Lanka oli mukavaa työstettävää ja kirjomalli kaunis, mutta työ tuntui etenevän niin tuskaisen hitaasti että välillä piti tehdä muita, jännempiä ja nopeampia töitä. Helmikuun puolivälissä sisuunnuin sohvannurkassa vetelehtivään sukantekeleeseen ja tikutin sen raivokkaasti valmiiksi, ja heti perään toisenkin sukan. Ne valmistuivatkin parahiksi helmikuun viimeisenä päivänä ja pääsivät uuteen kotiin nyt hiihtolomalla, kun ipanan kanssa vietimme aikaa mummolassa.

Ihan nätit niistä tuli, mutta...

Nuo kärjet. Kaavion loppuun neulottuani huomasin että sukat olivat jo liian pitkät, ja viimeiset pari kerrosta piti purkaa. Ohjeen mukaisella nauhakavennuskärjellä pituutta olisi tullut liikaa, joten neuloin pyöreämmän kärjen sädekavennuksilla. Kuvissa näyttää ihan hyvältä kun sukat on aseteltu nätisti, mutta vähän se kärki tuppasi ruttaantumaan varpaiden alle.

Neulepinta. En ole tyytyväinen, kastelusta ja succaplokkien käytöstä huolimatta pinta ei ole niin tasaista kuin sisäinen laaduntarkkailijani vaatisi. Puikot olisi kuitenkin siis saaneet olla neljännestä pienemmät. Miusta tuntuu että tää raskaus on lantion ja nivelten lisäksi löysyttänyt miun käsialaa, ennen 2,75 mm -puikoilla sain aikaan varsin mallikelpoista pintaa fingering-vahvuisesta langasta...

Ohjetta voin suositella kaikille kirjoneuleen ystäville, se on hyvin kirjoitettu, yksityiskohtainen, ja kuviointi on kaunis! En kuitenkaan ite aio ihan heti vastaavia neuloa, kaaviot olivat niin isoja että raskausaivoilla niiden seuraamisesta ei välinnä meinannut tulla mitään, ja kun vielä jalkapohjalla oli omat kaavionsa ja jalan päällä omansa... Mitähän mie ajattelin kun tällaisen projektin aloitin?

Pääasia kuitenkin on se, että äiti tykkäsi sukista kovasti, ja vaikka niistä kaiken säätämisen jälkeenkin tuli pikkasen liian reilut, niin ne pääsevät kuulemma käyttöön. Hyvä näin!