Siivekkäät

Tunnettu tosiseikka on, etten mie saa retriiteillä neulottua juuri mitään. Tai jos saan, joudun purkamaan kaiken kotiin päästyäni. Ihka ensimmäisellä savolaisella neuleretriitillä vuonna 2012 neuloin kaksi päivää mekon helmaa, jonka huomasin sunnuntaina olevan kierteellä: purkuun. Seuraavana vuonna onnistuin neulomaan yhden kerroksen sukkaa. Viime vuonna neuloin pitsitakkia, jonka kaarrokkeen ulkonäköä vihasin valmiina: purkuun. Ja niin edelleen.

Siksi kanssaneulojat olivat hämmästyksissään (kuten myös mie itse), kun onnistuin sekä aloittamaan että peräti saamaan jotakin valmiiksi tämän vuoden Kieroissa Puikoissa (lisää itse retriitistä edellisessä postauksessa). Tosin en tälläkään kertaa neulonut juuri mitään, sen sijaan virkkasin. Ehkä kannattais vaihtaa lajia?

 Siivekäs I

Malli: Swing set cardigan / Linda Permann, kirjasta Virkkaa pikkuväelle

Lanka: Araucania Ruca (100 % viskoosia sokeriruo'osta)

Menekki: 92 g kokoon 3-4 v

Koukku: 3 mm Clover

Nuorempi tytär tarvitsi syntymäpäiviään varten jonkinmoisen boleron mekkosensa kanssa käytettäväksi. Erehdyin antamaan ipanan itse valita langan sitä varten, ja esitellessäni erilaisia pastellisia puuvillasekoitteita jostain niiden alta pulpahti lankalaatikon pintaan yksinäinen Ruca-vyyhti järkyttävine väriyhdistelmineen. En muista ikinä tätä lankaa ostaneeni, joten se lienee opiskeluaikaisen työharjoittelupaikkani peruja. Sokeriruo'osta valmistettu lanka on ominaisuuksiltaan hyvin lähellä bambulankaa, kiiltävää, raskasta ja laskeutuvaa.

Lähes vastentahtoisesti tartuin koukkuun, mutta lanka olikin ihan sutjakkaa virkattavaa ja pinnasta tuli yllättävän sievää. Virkkaaminen aloitettiin pääntieltä, ja ällistykseni oli rajaton kun helman pitsiosaan päästyäni langan värit alkoivat läikittyä leveäksi pystyraidoitukseksi! Tällaista ei voi suunnitella. Tai voi, mutta se tuskin olisi onnistunut, ainakaan miulta.

Tein bolerosta niin pitkän kuin lankaa riitti. Ohjeen mukaan hihoihin olisi vielä virkattu muutamia kerroksia, mutta miusta tällainen kevyt kesävaate ei tämän pidempiä hihoja tarvinnut. Napeiksi sitten hohtavat helminapit ja avot, nätti ko sika pienenä!

Paitsi että. 

Lapsi ei ollut retriitissä mukana, joten sovitusta ei voinut tehdä: liian pienihän siitä tuli. Jostain syystä kuvittelen jälkikasvuni paljon todellista pienemmäksi, kun he eivät ole näköpiirissäni. Virkkaamani koko oli ohjeen suurin, mutta lankani ja koukkuni suositusta ohuemmat.

Juupajuu.

Siispä uutta lankaa etsimään. Tällä kertaa valitsin langan korkeimman omakätisesti, ja Wollmeisen jämät pääsivät hyötykäyttöön. Mallia en kokenut tarpeelliseksi vaihtaa, takki oli helppoa ja nopsaa virkattavaa.

Siivekäs II

 Malli: Swing set cardigan / Linda Permann, kirjasta Virkkaa pikkuväelle

Lanka: Wollmeise Twin väreissä Himbeere ja 0-Rh-negativ 

Menekki: 80 g suurennettuun kokoon 3-4 v

Koukku: 3 mm Clover

Tällä kertaa jatkoin kaarroketta syvemmäksi ja loin kainaloiden alle enemmän tilaa, jolloin minitakista tuli sopiva. Wolmeisen ovat jäännöstä muutaman vuoden takaisesta Happy Street -huivistani. Lankaa olisi kyllä saanut olla enemmän, kernaasti olisin virkannut helmaan vielä muutaman kerroksen pitsiä. Ohjeen mukaan virkattu takkihan yltäisi lantiolle, mutta malli näyttää kyllä ihan uskottavalta boleromittaisenakin. Kirsikkana kakun päällä on suloinen kangaspäällysteinen tyttönappi.

Iiris oli suorastaan haltioissaan saadessaan  uuden juhlaboleron päälleen synttärijuhlapäivänä!

Ilme onneksi kirkastui kakun äärellä onnittelulaulun raikuessa. Kolmevuotiaan hiustyyli on rennon lennokas!

Kakkosversiosta tuli siis sopiva. Villasekoitelanka oli yllättävää kyllä huomattavasti ikävämpää virkattavaa kuin edellinen viskoosisisarensa, eikä se laskeudukaan yhtä kauniisti valmina vaatteena. Muuntokuiduillekin on siis paikkansa, vaikka suurimman osan vuodesta keskitynkin suitsuttamaan luonnonkuituja!

Sokeriruokotakki kääriytyi lahjapaperiin odottamaan serkkutytön kaksivuotispäiviä, ne saapuvatkin onneksi pian ja ensimmäinenkin takki saanee oikeankokoisen käyttäjän.