Hän on täällä

 

Pieni kymmenen pisteen tyttösemme "Vuokko" syntyi perjantai-iltana,
missimitoin 4205 g ja 52 cm. 

Nyt tuoksutellaan vauvaa ja opetellaan arkea neljän hengen perheenä :)

Vietit kateissa

Oon nyt useemman kuukauden odotellut sitä kuuluisaa pesänrakennusviettiä, jonka voimalla nainen siivoaa koko talon lattiasta kattoon, järjestää kaapit ja leipoo pakastimen täyteen.

Ei oo näkyny.

Sen sijaan olen päällystänyt suuren määrän asioita, jotka ois olleet ihan toimivia sellaisinaan...Retrokankaiden kokoelma pääsee nyt ulkoilemaan!

Ensimmäisenä valmistui uusi, vetoketjullinen päällinen hankkimaani imetystyynyyn. Se alkuperäinen kun vaan oli niin susiruma...

Toistaiseksi tyyny on palvellut mm. norsun kärsänä ja kultakutrin hiuksina.

Sitten ompelin tuhottoman määrän pieniä pussimallisia lakanoita sitterin patjalle. Ihan uuden sitterin, jonka patja on konepestävä. Tuo on tuollainen minisängyksi taittuva malli, ja onhan se nyt kivempi vauvan köllöttää päikkäreillä puuvillan kuin polyesterin päällä? Onhan?

Kaksi alinta ovat Liljan vanhasta pussilakanasta, eivät siis retroa vaan aitoa Ikeaa.

Vaunujen vauvakopan patjakin piti toki päällystää! Ei siksi että se olisi ollut ruma, tykkään kovasti tuosta Emmaljungan omasta verhoilukankaasta, vaan siksi että ipana nukkunee kesällä vaunuissa peiton alla ilman makuupussia ympärillään, ja mahdollisen vuotovahingon sattuessa patja ei tahriutuisi.

Yleensä käytän rakkaita kankaitani äärimmäisen säästeliäästi, mutta tuo leveä kukkarivi oli yksinkertaisesti pakko saada keskelle patjaa, joten pieni siivu vanhan verhon reunaa piti tuhlata (laittaa tilkkulaatikkoon odottamaan sopivaa käyttökohdetta).

Esikoisen aikaisen äitiyspakkauksen makuupussin kuosi oli ihan kiva. Mutta törmättyäni tähän tutoriaaliin se(kin) piti ehdottomasti vaihtaa toiseen!

Uhrasin tähän projektiin mummolta saadun, tarkkaan varjellun pussilakanan, ja kaunis siitä tulikin. Harmittaa vaan että jätin kääntöaukon ehkä aavistuksen liian pieneksi, jonka seuraukseni hauras kangas repesi noin viiden sentin matkalta kun käänsin pussia oikeinpäin. Korjasin repeämän parhaani mukaan, mutta eihän siitä huomaamatonta saanut, se näkyy tuossa yläkuvassa pienenä pystysuuntaisena ruttuna viistossa yläreunassa. Yläreuna ei oikein muutenkaan kestä lähempää tarkastelua, ruttuja on vähän joka suuntaan...

No käyttöön pussi pääsee kuitenkin, rakastan tuota keltaisen sävyä! Liljakin harjoitteli vauvan pitelyä:

 

Hilpeää pääsiäistä!

Pääsiäispupu Päppyläinen

Malli: The Boxy Skirt Bunny by minazara 

Lanka: 7 veikan jämät

Menekki: 23 g noin 10 cm korkeaam pupuun

Koukku: 3 mm

 Kun Lilja tänä aamuna (puoli seitsemältä, haukotuuuuus...) rynnäköi tuulen lailla alakertaan, löytyi eteisestä pääsiäismunan muotoinen vihje, jota seuraamalla löytyi toinen vihje, ja polun varrelta sitten sopivasti suklaamunia ja lopuksi tällainen pieni puputyttönen. Polun seuraaja kyllä heti tunnisti äitinsä tuotoksen, vaikka sitä salaa iltaisin värkkäsinkin, mutta ei se tuntunut paljon riemastusta häiritsevän :) Pupu sai heti nimen ja pääsi leikkiin mukaan!

Aurinkoista ja rentouttavaa Pääsiäisviikonloppua kaikille lukijoille!

Sairaalakassiin

Jos nämä jalassa sairastuu synnytyksen jälkeiseen masennukseen niin johan on kumma!

Sukat masennusta vastaan!

Malli: Kierot Puikot 2014 -retriittisukat, eli jämäraitoja vihjeistä tai ilman

Lanka: erinäiset sport-vahvuiset jämät, pohjalanka keltaista Gjestalin Siljaa

Menekki: 74 g koon 39 sukkiin

Puikot: 3 mm Knit Pro -pyörö

Kärjestä aloitetut perussukat tiimalasikantapäällä, kaksi samalla pyöröllä, omista ja muiden jämistä joulukalenterisukkien hengessä. Retriitissä aloitettu (ja useasti purettu), kotona lopetettu. Pakattu ensimmäisten asioiden joukossa lähtöä odottavaan sairaalakassiin!

Huhtikuun aurinko häikäisee

Viitakossa viikonloppuna (kts. edellinen postaus) oli kaunista ja aurinkoista! Varsin otollinen ajankohta siis myös aurinkoisten neuleiden kuvaamiselle.

Kylmän kevään takki

Malli: Rocky Coast Cardigan by Hannah Fettig kirjasta Coastal Knits

 Lanka: Cascade Eco + (100 % villaa)

Menekki: 508 g

Puikot: 6 & 5,5 mm Knit Pro

Tämän paksuusluokan neuleella tosiaan tarkenisi kylmemmässäkin kevätsäässä, tänä vuonna ei kyllä ihan näin tuhdille takille ole ollut tarvetta...

Rocky Coast oli ollut jonossani siitä lähtien kun ostin Coastal Knits -kirjan pari vuotta sitten. Intoni neuloa takki kuitenkin laantui, kun muihin blogeihin ja Ravelryyn alkoi ilmestyä juttuja takin istumattomuudesta ei-huippumallikokoisille ihmisille, mm. superkapeita hihoja ja takin ominaisuutta valua alas hartioilta kritisoitiin. Jotenkin olin myös mielessäni luokitellut mallin "vaikeiden neulottavien" luokkaan, ja sinne se sitten unohtuikin.

Kunnes. 

Nähtyäni Iikun version takista ja arvion ohjeesta, se oli kerta kaikkiaan pakko saada puikoille ja nopeasti. Ja niin vain takki valmistui ihan parissa viikossa, ja oli todellakin superhelppoa telkkarineulontaa, ihan kuten Iikku postauksessaan lupaili! Kiinnitin myös koon valintaan huomiota kuten Iikku vinkkasi, ja ohjeessakin sanotaan että pitäisi valita itselleen todellista rinnanympärystä 10-15 cm väljempi koko. Kannattaa näköjään lukea tarkasti ohjeita ja totellakin niitä välillä...

Tällä miun tiukkisneulekäsialalla ei tullut kysymykseenkään käyttää samanpaksuista lankaa kuin ohjeessa, en olis mitenkään päässyt 16 silmukan tiheyteen worsted-vahvuisella langalla. Cascade Eco+ on reilusti paksumpaa, ja ihan ilman mallitilkkuja kutosen puikoilla pääsin suoraan vaadittuun tiheyteen mallineuleen osalta, hiphei! 

On kyllä mainio lanka tämä ekoplussa, kahdesta 250 gramman vyyhdistä valmistui tämä takki. Pehmeää ja mukavaa neulottavaa, ja sopii mielestäni erikoisen hyvin juuri palmikkopintoihin. Eikä muuten maksa paljoa, yhden megavyyhdin saa lähilankakaupastani Kujeesta 15 eurolla! Ainoa miinus on se että noin ison vyyhdin keriminen ei onnistunut loppuun asti kerijälaitteellani. Ja loppuliotuksessa lanka päästi tuhottomasti irtoväriä veteen, vaikka ei kyllä haalistunut onneksi yhtään alkuperäisestä...

Sain kauniin ja sopivan takin! (Mitä nyt maha jää ulkopuolelle...) Hihat neuloin monien muiden tavoin kokonaan ilman lisäyksiä, ja niistä tuli varsin sopivat. Takin valmistuttua ne kyllä tuntuivat jäävän vähän lyhyiksi, mutta kastelu ja hellävarainen venyttely korjasi tämänkin pulman. Jokin kiinnityssysteemi olisi paikallaan, täytyypä ruveta katselemaan huivineuloja tai vastaavia.

Varsin rento mukavuusneulehan tämä on, sopii ehkä paremmin letkeään oleiluun retriitillä tai kotilöhöilyyn, kuin säntilliseen toimistokäyttöön. Minkäänlaisia muotoiluja takissa ei ole, ja se onkin ihan vaan tällanen päällä roikotettava lämmike. Tällaiselle oli ehdottomasti just tarvetta! Voipi olla että tämä olikin nyt viimeinen tämän kokoluokan neule hetkeen, neulomisaika vähentynee radikaalisti lähiviikkoina...

Kuvauspaikalla tuuli ravakasti, kiitos Tiinalle kameran käyttelystä! Tää kuvaaja onkin sellanen villitsijä että siinä temmellyksessä löytää hillitympikin neuloja aivan uusia puolia itsestään... Joskus kuvattava huomaa olevansa suorastaan lentoon lähdössä :D

Reippaana retriitillä

Mennyt viikonloppu kului hilpeästi Savon jokakeväisessä, Kierot Puikot-neuleretriitissä. Itse olin taas sitä ylidiktaattorin ominaisuudessa kolmatta vuotta järjestämässä, ja kylläpä oli jälleen hulvaton viikonloppu!

Paikka oli sama kuin viime vuonna, ja mukana oli niin ensikertalaisia kuin kokeneita retriittikonkareitakin. Tänä vuonna jätin tietoisesti ylimääräiset heilumiset pois, esimerkiksi pajaohjaajaksi en nyt ruvennut, ja yritin muutenkin ylipomon velvollisuuksista huolimatta olla turhia hötkyilemättä, ettei mahansisäinen asukas ihan vielä lähtisi punkemaan kohti päivänvaloa. Tämä onnistuikin mainiosti, ja kotiuduin eilen Viitakosta hyvissä voimissa ja mieli virkeänä!

Viikonloppu sisälsi neulomisen (ja purkamisen) lisäksi hurjasti naurua, laulua, herkkuja, lankoja ja niiden shoppailua, uusia ja vanhoja ystäviä, saunaa ja paljuilua sekä paljon muuta. Yhteen työpajaankin sain osallistuttua, ja ompelin TiiQ:n emännöimässä pajassa itselleni kaksipuolisen kassin. Kylläpäs oli pitkästä aikaa hauskaa osallistua ihan oikealle käsityötunnille :D

Ihan vähän ehdin ohjaamaankin, kun opastin kanssaneulojaa kinnasneulatekniikan saloihin. Täytyy kyllä myöntää että ensin meni aika pitkään muistellessa että miten ihmeessä se tapahtuikaan, kun en itsekään ollut neulaa ottanut käteen varmaan kolmeen vuoteen :D

Kameran muistikortti täyttyi edellisvuotisiin tapahtumiin verrattuna melko hillitysti, joten taisin rentoutua sitten ainakin tehokkaasti kun kuvaaminenkin lähes unohtui. Onneksi sain ystävän nakitettua kameran taakse, lähipäivinä kuvaa uudesta aurinkoisesta villatakistani...

Kiitos kaikille osallistujille upeasta viikonlopusta, tämän voimalla jaksaa taas seuraavaan retriittiin asti!