Neulojien pikkujoulut

Osallistuin eilen elämäni hauskimpaan pikkujoulujuhlaan. Kyseessä oli tietenkin Kuopiolaisten "kalakukkoneulojien" ihanan ryhmän kekkerit! Kokoonnuimme Lellulla, joka ehtoisana emäntänä oli tilannut jouluisen säänkin tunnelmaa nostattamaan, vielä päivällä mustaan maahan oli iltaan mennessä satanut ainakin viiden sentin lumipatja :)

Koolla oli viitisentoista hilpeää naishenkilöä neuleineen, ja pöytä oli koreana nyyttärimeiningillä. Itseäni siteeraten: "Tuli syötyä niin paljon ettei kengät enää mahtuneet kotiinlähtiessä jalkaan!"

Koska kyse oli pikkujoulusta, oli asiaankuuluvaa että illan edetessä löytyi myös säkkikaupalla villantuoksuisia paketteja! Emäntä jakoi lahjat niin lahjakkaasti, että kaikille tuntui osuvan mieleinen paketti :) Katsokaas nyt tätäkin:

Kaksi vyyhtiä upean pehmeää ja paksua Cascade 128 -lankaa! Tätä olen halunnut päästä kokeilemaan jo pitkään ja nyt kävi tällainen arpaonni kohdalleni. Samoin kortti on kuin miuta varten valittu, kerään Rudolf Koivun postikortteja :) Langan väri on kauniin syvä, kylmä violetti. Kuvassa kajastava valkoinen valo on hankien hohdetta pihalta, tässä maisemassa silmä lepää...

Syksyllä käynnistyi myös kolmas Kuopiolaisten neulojien sisäinen vaihto, "kalakukkovaihto". Ei, kukkoja ei vaihdeltu vaan kaikkea muuta. Lähetyksen deadline alkoi häämöttää, ja monet saivat pakettinsa eilen pikkujoulupakettien seassa. Kuten miekin. Olen aivan mykistynyt tämän upeuden edessä, lahjakassistani paljastui näet näin hengästyttävä sisältö:

Kaksi kerää Patons Classic Woolia punaisena, samasta langasta neulottu juuri miulle sopiva pipo valkoisena, chilikirsikkasuklaata, neulojaguru Elizabeth Zimmermanin mielenkiintoinen kirja sekä kaunis jouluevankeliumi Minna Immosen kuvittamana. Tämän lähemmäs täydellisyyttä ei enää paketti pääse :) Kiitos DistantKnitter!

Itsekin tietysti kokosin innolla omalle parilleni paketin. Parikseni arvoutui Hurja-Hanna, ja paketin sisällön kokonaisuudessaan näette hänen blogissaan. Hanna toivoi niin kovasti sukkia, että täytyihän ne sitten tikutella vaikka vasta sukkasadon päätyttyä vannoin etten halua edes nähdä sukkapuikkoja pariin kuukauteen!

Itse asiassa en kyllä sukkapuikkoihin tämän projektin yhteydessä koskenutkaan, nämä ovat nimittäin ensimmäiset kokonaan magic loopatut sukkani!

Hannan sukat

Malli: oma, varresta aloitettu, ranskalainen kantapää, nauhakavennus.

Lanka: Teetee Pallas (80 % villaa 20 % polyamidia), vaaleanharmaa ja sininen

Menekki: 81 g kokoon 39

Puikot: Knit Pro PYÖRÖ 3 mm

Inspiraatio näihin sukkiin tuli Ullaneuleen parin vuoden takaisista Vellamo-sukista. Lankavalintani oli kuitenkin liian paksu kyseiseen malliin, joten neuloin sitten jotain muuta. En ole neulonut kirjoneuletta vuosiin, ja ensimmäinen versio oli kyllä sen näköinen! Valitsin Haaviston kirjokinnaskirjasta hienon tähtimallin, mutta en vaan kertakaikkiaan saanut siitä kaunista. Purin tekeleen sadatellen ja samalla tein pyhän lupauksen opetella neulomaan kirjoneuletta oikeesti. 

Tikuttelin sitten epäonnistuneiden tähtösten tilalle helpompaa vinoraitaa, joka onnistuikin äärimmäisen keskittymisirvistykseni ansiosta ihan hyvin. Kantapää on ristiin vahvistettu, minkä vuoksi siinä näyttää olevan verkkomainen pinta.

Teen kyllä varmasti tästä lähtien sukat ja lapaset magic loop-tekniikalla jos vain mahdollista, niin sutjakkaa ja helppoa se oli. Eikä tarvinnut bussissa neuloessa pelätä puikon putoavan!

Karhunvatukoita

En ole ikinä maistanut kyseisiä marjoja, mutta tämä neulemalli on kyllä kerrassaan makoisa!

Bee niinkuin Baskeri!

Malli: Brambles beret by Amanda Muscha

Lanka: Drops Lima (65 % villaa 35 % alpakkaa)

Menekki: 81 g

Puikot: 3,5 mm ja 4,5 mm

Kaksi lumoavan pehmoista ja kauniin harmaata lankakerää saapuivat lokakuun SNY-paketissa, ja pääsivät puikoille Kahelin aakkoshaasteen hengessä bee niinkuin baskeriksi. Ohje tarjoaa kolme päänympäryskokoa ja kolme pituutta, aloitin M-koon silmukoilla ja neuloin keskipitkän hatun. Se oli mallia kipa, kekotti päälaella lievästi sanottuna erikoisen näköisesti. Purin joustimeen asti, vaihdoin puikot puoli numeroa isompiin ja neuloin pitkän mallin. Pitkää tämä ei kyllä ole nähnytkään, mutta ihana se on silti. Mallin oppi nopeasti ulkoa, varsinkin kun sen neuloi heti kaksi kertaa peräkkäin :D

Ohjeessa oli mainio pingotusvinkki, jonka avulla joustin ei veny käyttökelvottomaksi: ennen lautasen päälle asettelua pujotetaan lanka joustimen ja palmikko-osuuden väliin koko hatun ympärille. Tämän langan avulla myssy sitten kiristetään lautasen päälle, jolloin palmikot avautuvat mutta resori ei lörpsähdä. Toimii kuin junan vessa!

Palmikot ovat uusi rakkauteni (kukaan ei sitä varmaan huomannutkaan...)! Lima vaan jotenkin imaisee palmikot sisäänsä, pinta voisi olla kolmiulotteisempikin.

Kuinka monta vuotta menee ennen kuin sitä oppii kuvaamaan itsensä kulmasta jossa nenä ei näytä yhtä pitkältä kuin muumien Möröllä?

Seuraavan kuukauden ajan ei kyllä riitä aika enää muuhun kuin joululahjojen neulomiseen puikot huiskien!

Paketteja pukkaa

Joulu taisi tulla kuukauden etuajassa, tänne kun on nyt viime päivinä tullut paketteja sisään ovista ja ikkunoista! Tavoistani poiketen laitetaan nyt oikein kuvien kanssa esille ;)

Onnetar suosi miuta jo alkusyksystä Silmukat solmussa -blogin arvonnassa. Eilen posti toi muhkean lähetyksen, joka sisälsi pirtsakan puuvillaisen kolmiohuivin, pari kerää Novitan akryylilankaa ja kaksi kelluvaa kynttilää. Karkkivärinen huivi pääsi heti tänään kaulaan ja se palvelikin tehtävässään erinomaisesti, lämmitti kutittamatta miun atooppista kaulaa :) Ja passaa mustan villakangastakin kanssa loistavasti, kiitos Sirpa!

Voitin myös Kewan miniarvonnassa ihanaisen tilkkupussukan! Piti piilottaa se hyvin ettei lapsi kähveltäisi sitä leikkeihinsä, nuo hentoiset kahvat olisivat säpäleinä alta aikayksikön. Tästä tulee miun sukkaprojektipussi. Kiitos Kewa :)

Torstaina saapui samaan syssyyn marraskuun paketti salaiselta neuleystävältäni.

 
SNY ei ole tainnut lukea ilmoittautumislomakettani kovin tarkasti, pyysin siinä nimittäin ettei miulle lähetettäisi Novitan lankoja. Alkujärkytyksen jälkeen tämä seiskaveikkakerä alkoi kuitenkin kuiskailla lupauksia kauniin harmonisista raitasukista, joten enköhän mie pysty elämään sen kanssa :D Tosin tavoitteeni päästä eroon varastossani majailevista novitalaisista on taas yhden kerän kauempana... Lähetys sisälsi myös Fazerin suklaalevyn samaa sävyä langan kanssa, muhkean herkkusuklaapatukan (meni jo!) Diana -asustelehden, tähtipiparimuotin, askarteluperhosia (hävis jo!) ja kortin. Kiitoksia salainen ystäväni :)

P.S. Viikonlopun aikana bloggaan myssystä, joka syntyi lokakuun SNY -paketin upeasta harmaasta villa-alpakasta <3

Tahdon olla polkusissa aina sekä maanantaina,

...tiistaina, keskiviikkona ja torstaina!

Vieno pääsi töihin :)

Bee niinkuin balmikko

Alkuun iso kiitos kaikille raitatakkiani kommentoineille! Onnistumisen ilo kasvaa kaksinkertaiseksi kun saa näin mahtavaa palautetta :)))

Sitten vähän pienempi projekti, mutta sitäkin tärkeämpi. Aiemmin mainitsemani Kahelin aakkoshaasteen B-kirjain, ja joululahja ystävälle. B-neuleen piti olla jotain ihan muuta mutta toisin kävi, ei varmaan yllätä ketään :D

 

Balmikkoinen bunos

Malli: Tuulia Salmelan Brego, Ulla 3/2007

Lanka: Tuntematon villa, DK-paksuinen

Menekki: 41 g

Puikot: Knit Pro 3,25 mm

Sain kaunista ruskeaa villalankaa ensimmäiseltä SNY:ltäni pari vuotta sitten. Se oli vyötteetöntä, joten ihan tuurilla kämmekkäistä tuli näinkin onnistuneet, miulla kun ei ollut langan ominaisuuksista aavistustakaan. Silmämääräisesti se näytti suunnilleen Gjestalin Maijan paksuiselta.

Hyvin kirjoitettu ohje ja tuloksena kauniit kädenlämmittimet. Joutuisat neuloa kun ei näytä apupuikkoa, kiitos vielä ArualMarialle taannoisesta tekniikkaopetuksesta! Joululahjapajani pyörii kovaa vauhtia, suunnitelmia on tosin vielä enemmän kuin valmiita paketteja...

***

Ja loppuun kaupallinen tiedote:

Tervetuloa tekemään laadukkaita ostoksia jouluisissa tunnelmissa! Miun pöydästä löytyy huovutettuja joulupalloja :)

Syksyn raidat

Edellinen raitarojekti oli vain pikkuista puuhastelua tähän verrattuna, jota oonkin vääntänyt syyskuusta asti!

Lankavarastostani löytyy varmaan pari kiloa vironvillaa, liukuvärjättyä ja yksiväristä, vyyhdeillä ja kerillä, paksua ja ohutta. Kirjasin tammikuussa tämän vuoden tavoitteekseni neuloa niistä raidallinen tunika.

Syksyn tullen Tallinnan vanhasta kaupungista ostettu ruskan värinen vyyhti (joka muuten esiintyy tuossa blogibannerissakin) alkoi kuiskailla haluavansa puikoille. Sille olikin vaikea löytää raitakaveria, sillä yhtään samanpaksuista ja sävyiltään sopivaa lankaa ei yllättäen stashista löytynytkään! Päädyin lopulta punasävyiseen, ohuempaan jättivyyhtiin, jonka hankin pari vuotta sitten Oulun kädentaitomessuilta.

 Syksyn raidat

Malli: Greenfield Cardigan by Melissa La Barre kirjasta New England Knits

Lanka: vyöteetön vironvilla Nm. 7/2 (punainen-viininpunainen) ja 8/2 (keltainen-vihreä-ruskea)

Menekki: 354 g M-koon silmukoilla

Puikot: Knit Pro 4 mm

Alunperin silmissäni siinsi kuva Sanna Vatasen jämälankakirjasta löytyvästä räsymattotunikasta (julkaistu myös Modassa 3/2010), mutta saumoineen ja väärine neulesuuntineen se ei enää jaksanut houkuttaa. (Jos ette ole vielä huomannut, tykkään neuloa ylhäältä alaspäin. Näin ei tule lopuksi ikäviä yllätyksiä koon suhteen...) Malliksi valikoitui siis yllättäen takki synttärilahjakirjastani, jonka mies miulle alkuvuodesta tilasi. New England Knits on kaunis ja inspiroiva kirja, josta löytyy upeita ja kekseliäitä neuleita roppakaupalla!

Kuten linkkiä klikkaamalla huomaat, alkuperäinen takki on melko lailla erilainen. Tuskin suunnittelijakaan tunnistaisi miun versiota omakseen :D Neuloin hihoihin ja helmaan reilusti enemmän pituutta, ja tein sekä käsivarsien että vyötärön/lantion kohdalle enemmän muotoilua. Helmaan olisi ohjeen mukaan tikuteltu lehtikuvio jonka jätin suosiolla pois, hukkaan se olisi mennyt tässä raitojen paljoudessa.

Hieman eripaksuisten lankojen ansiosta neulepinta on mukavan elävää ja rouheaa. Ainaoikein-raidoissa on sitä jotain... Mikään reissuneule tämä ei yksinkertaisuudestaan huolimatta ollut: vironvilla oli niin rasvaista että neuloessa sai samaan hintaa kunnon lanoliinikäsihoidon :) Tämän vuoksi pesin valmiin takin tehokkaasti (tietysti käsin) ja siitä irtosi kunnolla ruskeaa väriä. Liekö ollut rasvaa vai ylimääräistä väriä, ei takki kyllä kuivuttuaan ollut yhtään sen haaleampi. Pesussa neulepinta myös huopui aavistuksen, ja siitä tuli entistäkin kauniimpi. Pingotus oli melko aggressiivinen, jotta helma ja hihat saisivat oikean pituutensa.

Kauniit kuvioidut puunapit jälleen luottolankakaupastani Napista ja Nauhasta!

Tämä projekti onnistui kyllä ihan yli odotusten, olen mahtavan tyytyväinen uuteen takkiini (älkää antako närkästyneen kuvausilmeeni hämätä, yritän ohjeistaa miestä järkkärin käytössä!). Pitkälle neuletakille on paljon käyttöä ilmojen tästä vielä viiletessä, ja jo nytkin. Vironvillatakki on kuitenkin myös sen verran ohut ja ilmava, ettei se ole liian kuuma sisätiloissakaan pidettäväksi.

P.s. Päässä keikkuu Wurm viime talvelta.