Sininen uni

Tein ysiluokan käsityötunnilla elämäni ensimmäisen tilkkupeiton, jonka suunnittelin itse. Siitä piti tulla sopiva 120 cm leveään sänkyyn, mutta pienen mittavirheen vuoksi se on jopa nykyiseen parisänkyymme liian iso (hehheh).

Nyt kuusi vuotta myöhemmin olen saanut valmiiksi toisen, hivenen pienemmän peiton, josta taisi tulla ihan sopivan kokoinen vaikka itse mie tämänkin suunnittelin...

Sininen uni

Malli: oma
Kankaat: jämäpaloja
Koko: 130 x 80 cm

Leikkasin pahvista tilkkumallin ja aloitin tilkkujen leikkelyn jo varmaan toissa kesänä. Tarkoitus oli tehdä Liljan pinnasänkyyn päiväpeitto. Leikkelin tilkkuja aina silloin kun sattui huvittamaan, niitä oli jo aika läjä. Muutama viikko sitten vihdoin päätin ottaa härkää sarvista ja aloittaa kokoamisen. Palasia oli kaikenvärisiä ja -kuvioisia, niistä olisi tullut aika sekametelisoppa, joten valitsin tähän täkkiin vain sinisen ja violetin sävyisiä.

Kaikki kankaat ovat omista sekä mummon varastoista tai kirpparikankaita. Olenkin jo joskus täällä maininnut, että miusta on järjetöntä ostaa _uusia_ kankaita kaupasta ja sitten leikellä ne tilkuiksi. Nämä kankaat ovat ennen olleet mm. pussilakanoita, tyynyliinoja, hameita, pöytäliinoja yms. Vaaleansininen kangas on vanha verho, ja takapuolen kukkakangas kirpparipussilakanaa.

Tilkkujen järjestyksen miettimisessä meni varmaan kolme päivää vaikkei peitto ehkä siltä näytä :D Huomattavasti nopeampaa oli ommella palaset kasaan. Täkin täytteenä on 100 grammaista levyvanua Eurokankaasta, ja reunukseen meni 4,5 m leveää siniharmaata vinokanttia jonka hankin Napista ja Nauhasta.

Tikkaus hirvitti etukäteen, muistin miten epätoivoista sen vuosien takaisen jättiläistäkin tikkaus oli. Hyvin se nyt kuitenkin onnistui, vaikka takapuoli ei ehkä kestä kovin yksityiskohtaista tarkastelua. (Ei siellä ruttuja ole, mitä nyt tikkaukset vähän vingertelee.)

Olen kuitenkin varsin tyytyväinen lopputulokseen, tämän alla voi Lilja vaikka ottaa päivätorkkuja. Ehkä se uni tulis tosiaan paremmin tilkkupeiton avulla, just nukutettiin lasta 1,5 h ennenkuin se vihdoin köllähti päikkäreille, huhhuh.

Taas värjätään

Viime viikolla puuvillaa, tällä viikolla villaa!! Värjäsimme lankoja, lapasia ja sukkia Supramin-happoväreillä.

Villan värjäys eroaa jonkin verran puuvillavärjäyksestä. Ensinnäkin villa värjätään väljemmässä vedessä, 3 litraa vettä sataa grammaa kohti. Kädenlämpöiseen veteen lisätään glaubersuola ja noin ruokalusikallinen etikkahappoa, värjäysliemen pH pitää näet olla lievästi hapan.

Värjättävät materiaalit kastellaan tässä happamassa suolavedessä ja nostetaan pois siksi aikaa kun pataan sekoitetaan itse väri. Sitten villat takaisin kattilaan, ja lämpötila nostetaan hitaasti yhdeksäänkymmeneen asteeseen. Äkillisiä lämpötilanvaihteluja pitää varoa, ettei langat pääse vanumaan. Kiehumaan ei lientä myöskään saa päästää.

Mie ja Kaapu taas hommissa!

Värjäyslämpötilaa pidetään yllä tunnin verran. Silloin liemi onkin jo aivan kirkasta, kun kaikki väri on imeytynyt villaan. (Puuvillan värjäyksessä näin ei käy, vaan liemi on tässä vaiheessa yhä vain täynnä väriä.)

Sitten kattila nostetaan pois liedeltä, ja sen sisältö jäähdytellään hitaasti kaatamalla kuumaa vettä pois ja laittamalla tilalle viileää. Tässä vaiheessa villasta ei oikeastaan enää irtoa väriä, joten tehokas huuhtelu ei ole tarpeen.

Tällä kertaa vihreää! (Huomatkaa myös ihku pinkki kangas taustalla, sen värjäsin viereisessä kattilassa :P)

Miulla oli padassa nämä kaksi lankavyyhtiä, toinen luonnonvalkoista ja toinen vaaleanharmaata seiskaveikkaa. Happovärit ovat sen verran vahvoja, että kovin suurta eroa ei värjäystulosten välillä ole. Tämä onnistui ihan yli odotusten, uskomattoman hyvänväristä lankaa!

Marraskuun paketti

Posteljooni toi Salaisen neuleystävän paketin ihan ovelle asti!

Sain kauniit, paksut valkoiset villasukat, kolme kerää mausteisen väristä Fabelia, kattilavahdin, karkkeja ja ilmeisesti kaakaopusseja. (Vai onko ne kahvia? :D)

Kiitos mainiosta paketista, sukat sopivat ja pääsevät unisukiksi! Ja tuota lämmintä juomaa taidan valmistaa vielä tänä iltana ;)

***

Tänään Villaviidakossa on tilkkuiltu ja kortteiltu, tuloksia luvassa lähipäivinä.

Uusi koti -tossut

Myö ollaan jo pitkään etsitty omaa kotia. (On meillä toki koti nytkin, mutta se ei ole meidän vaan vuokraemännän.) Ollaan käyty katsomassa kaikenlaisia, kerrostalokolmioista rivitalonpätkiin ja omakotitalojakin. Yhteinen unelmamme olisi vanha, remontoitava mutta peruskuntoinen omakotitalo jossain maalla, isolla tontilla. Kävi aika nopeasti selväksi ettei Kuopiosta meidän hintaluokassa sellaista taloa löydy, tällä alueella vallitsee joku kummallinen hintapiikki... Käytiin katsomassa taloja myös ympäryskunnissa, kaikenlaisia hometaloja ja pilalle remontoituja riitti.

Pari viikkoa sitten mies huomasi Etuovea selatessaan hyvännäköisen, meidän oloisen talon. -52 rakennettu rintamamiestalo, hinta sopiva, maata yli hehtaari ympärillä. Talo sijaitsi vähän kauempana, mutta lähdettiin kuitenkin huviksemme näyttöön. No senhän arvaa mitä tapahtui. Kahden päivän päästä oltiin siellä taas, tällä kertaa yksityisessä näytössä. Tämän viikon tiistaina oli kuntotarkastus, jossa olimme myös mukana.

Nyt pääsemmekin jo otsikon aiheeseen! Vanhassa, lautalattiaisessa talossa on melko viileää tassutella villasukillakin. Kun tiesin, että siellä tarkastuksessa menee useampi tunti, tuli tarve neuloa äkkiä mahdollisimman paksut villatossut. Helpompi pysyä skarppina kun varpaat on lämpimät!

Kotitossukat

Malli: ikioma
Lanka: Schachenmayer Ecologico Color (100% villaa)
Menekki: 100 g kokoon 39
Puikot: muovisukkikset 7 mm

Sain langan viime vuonna Neulojien jouluisesta aarrevaihdosta, kiitos parini annnn ;) Ihanan paksua ja kuohkeaalankaa, näyttää neuleena kauniimmalta kuin kerällä! Oli kiva neuloa vaihteeksi jotain mikä valmistui lähes huomaamatta. Eikä tarvinnut ahdistua jos jäi jonnekin kantapään seudulle reikiä, kun ne kuitenkin huopuisivat kiinni...

Neuloin tossut aika mututuntumalla, miulla kun ei ollut mitään tietoa sen huopumisominaisuuksista. 40 silmukkaa, varren suuhun 6 kerrosta ainaoikeaa, loput sileää. Tiimalasikantapää. Yhdestä kerästä tuli just ja just yksi suuuuuri sukka. Kauniit värit, eikö?

En tuntemattoman langan ollessa kyseessä uskaltanut heittää näitä suin päin pesukoneeseen, joten huovutin käsin. Käsinhuovutusta en ollut ennen kokeillut, lopputulos oli kuitenkin toivottu. En kyllä olisi uskonut että pitää hangata niin ankarasti! Vanutin niin kauan kunnes tossu vaikutti kutistuneen tarpeeksi, ja sitten yritin saada toisesta samanlaisen.

Onnistunut lopputulos, koko on sopiva eikä varpaat palelleet!

Ai miten sen talon kävi? No kuntotarkastus sujui yli odotusten, talosta ei löytynyt kerrassaan mitään pieniä huoltotoimenpiteitä kummempaa. Kuukauden päästä unelmatalomme on meidän. Koulumatkani, samoin kuin miehen työmatka pitenee kylläkin 60 kilometriä, mutta minkäs sille voi kun Se Oikea nyt vaan sattuu sijaitsemaan Tuusniemellä, miehen kotimaisemissa :) Nyt on sitten ainakin tekemistä seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi!

Koulun penkillä

Tekstiilimuotoilun opiskelu on hauskaa, koska se tuntuu äärimmäisen harvoin koululta. Tässä jaksossa meillä on kuosisuunnittelua, värjäystä ja kankaanpainantaa.

Tänään oli koko päivä värjäystä, se on huippukivaa! Nyt tehtiin puuvillavärjäyskokeiluita, ja mie tietenkin halusin värjätä kankaiden lisäksi lankaa, kun siihen kerran on lupa ja mahdollisuus.

Lähtötilanne: 50 g Novita Oklahomaa kirkkaanvalkoisena, 25 g samaa lankaa beigenä, ja 30 g Lily Sugar 'n Creamia vaaleanvihreänä, kaikki oman varaston kätköistä.

Kankaita värjättiin kattiloissa Drimarene-väreillä, mutta lankakattilaan käytin nestemäisiä Semitone-värejä, niistä löytyi haluamani sävy. Toiveena oli murrettu punainen, violettiin vivahtava, ja näiden kolmen vyyhdin värjäämiseen tarvittiin yhteensä vain 3,7 ml väriä!

Teollisilla väreillä värjääminen eroaa melkoisesti luonnonvärjäyksestä, ainoasta värjäysmuodosta jota olen aiemmin kokeillut (pesukonevärjäystä ei lasketa): Kattilaan kaksi litraa vettä joka lämmitetään viiteenkymmeneen asteeseen. Sitten sekaan vesimäärän mukaan mitatut glaubersuola ja pesusooda, värit, ja lopuksi värjättävät, kastellut materiaalit. Soppaa hämmennellään varovasti silloin tällöin, lämpötilan pitäisi pysyä siinä viidenkympin tienoilla. Kangaskattiloita voi sekoitella ronskimmin kuin lankakattiloita.

Huomatkaa tyylikäs työkaapuni, isomummon vanha kotimekko!

Tunnin kuluttua kaadetaan värisoppa pois ja värjättyjä materiaaleja huuhdotaan monta kertaa vuorotellen kylmällä ja kuumalla vedellä kunnes väriä ei enää irtoa paljoa. Seuraavaksi kiehautetaan kattilallinen vettä, laitetaan sekaan pesuainetta, ja keitetään lankoja kymmenen minuuttia. Siellä ne kiehuu:

Sitten vaan huuhdellaan ja tadaa, valmista!

Ihan kivoja tuli, vaikka yksikään ei ole just sen värinen kun oli tarkoitus. Taisin laittaa liikaa sinistä, pitää olla ensi kerralla tarkempana. Vasemmalta kirkas valkoinen, keskellä beige ja oikealla vaalea vihreä. Violetti on ehkä maailman vaikein väri kuvata, tässä värit toistuvat suunnilleen oikein. Saa nähdä muuttuvatko paljon kuivuessaan, tällä hetkellä suosikkini on keskimmäinen vyyhti, lämmin violetti.

Jännää hommaa, ensi viikolla saan jo värjätä villaa!!

SYTYCK: hiljaa hyvä tulee...

Tällä viikolla Villaviidakossa on tilkkuiltu, väkerretty luonnostekstiilipintoja kuosisuunnittelun kurssille, ja neulottukin hiven: Juuri sen verran, että SYTYCK-joulukalenterini ensimmäinen ja isoin pala on valmistunut.

Tämä on siis kalenterin pohja. Lankana Novitan parin vuoden takainen kausilanka Saana (100 % villaa). Purin erään kesken jääneen villapaidan takakappaleen ja neuloin tämän, nollabudjetilla mennään :>

Kutosen puikoilla, kokoa palalla on 83 x 58 cm ja painoa 266 grammaa. Tällainen neulos tietenkin venyy hillittömästi seinällä, joten vuoritan sen sitten puuvillakankaalla. Tähän taustakankaaseen suunnittelin myös kujan yläreunaan jonne voi pujottaa riman ripustusta varten.

Seuraavaksi on ohjelmassa "taustakuvan" kirjailu pohjalle, todennäköisesti jämälangoilla silmukoita jäljitellen. Toivottavasti en ole haukannut liian isoa palaa, niitä jäljiteltäviä silmukoita kun on melkoinen määrä...