Joulukalenterini

Huomenna se taas alkaa, luukkujen availu/raaputus/neulominen (neuleblogit vallanneeseen jämälankavillasukkajoulukalenterihuumaan viitaten).

Äitini luota löysin hänen vuonna -90 ompelemansa joulukalenterin, jonka pussukoita mie ja pikkuveljeni aikanaan availimme jännityksestä tärisevin sormin. Pussukoista löytyi pieniä, suloisia kuusenkoristeita, jotka sitten aattoaamuna ripustettiin paikalleen.

Äiti oli tehnyt kalenterin tuota yhtä joulua varten, ja piirtänyt adventtikynttilät oikeiden päivien kohdalle. Kuinka ollakaan, kalenteri riippui seinällä ainakin viitenätoista jouluna, pitäen sisällään milloin mitäkin ylläreitä. Silloin tällöin myös adventtikynttilät osuivat taas oikealle päivälle.

Nyt mie sain vihdoin kalenterin haltuuni. Yritin sitä jo joku vuosi sitten kysellä, mutta äiti ei ollut valmis siitä luopumaan. Kalenteri on sellaisenan mainio ajankuva, onhan sen pohjana kiiltävänmusta tikkikangas, ja osa taskuista hohtelee kultaisina (ne oli pienenä miun lempipäiviä!). Vuosien varrella joulukalenterista on vähän taskujen reunat rispautuneet ja kiinityslenkit irronneet, muutama kulkunenkin on karkuteillä. On se silti niin rakas!

Pienen fiksailun jälkeen kalenteri pääsee kotona meidän keittiön seinälle joulutunnelmaa luomaan. Mitähän tonttu tänä vuonna pussukoihin piilottaakaan... Ehkä lankakeriä?

P.S. Tämä oli Villaviidakon ensimmäinen (ja kenties viimeinen) kännykkä/tabipostaus. Oli nimittäin sen verran tuskaista vääntöä...

Talven ihme

Se neuloo sittenkin! Ja kovasti neulookin, mut blogi ei jostain syystä päivity itsekseen...

Ipanalle valmistui kahden kuukauden ähräämisen seurauksena uusi haalari, ja kerrankin jopa juuri oikeaan aikaan!

Talvilämpö

Malli: Winter Wonder / Drops Design

Lanka: Drops Alpaca violetinharmaana ja tummana viininpunaisena

Menekki: 160 g kokoon 6-9 kk

Puikot: 3 mm Knit Pro

Syyskuun alussa suunnittelin ipanan haalarin neulomista. Pähkäilin pitkään, neuloako ohut vai paksu, molempiin oli langat valmiina. Päädyin ohueen versioon, koska arvelin sille olevan enemmän käyttöä. Tätä päätöstä olen eräänkin kerran tässä syksyn aikana katunut, olisin tässä ohuilla puikoilla tikutellessa ja mallin kanssa säätäessä ehtinyt neuloa jo viisi paksua pukua... Note to self: jos aikaa on käytettävissä rajallinen määrä, älä valitse sitä suuritöisintä mallia!

Joskus tuntuu että tää on joku sairaus, siis se ettei mikään neulemalli kelpaa sellaisenaan, vaan pitää aina ruveta muokkaamaan. 

Ensisilmäyksellä tämänkin haalarin ohje oli varsin mukiinmenevä, mutta pitihän sinne sit lisäillä haaraan silmukoita ja kiila lisätilaa tuomaan, neuloa peppuun lyhennettyjä kerroksia kestovaippaa varten, siirtää nappilistaa hieman ja tehdä siitä leveämpi, laskea uudelleen kaarrokkeen kavennukset, ym ym ym. Ja tietenkin neuloa kaikki samaan aikaan pyöröpuikoilla niin että langat oli keskenään tuhannen solmussa jatkuvasti.

Pitäis varmaan tehdä vaan huiveja ja sukkia, niiden kanssa on helpompi pysyä ruodussa ja seurata ohjetta...

Vaan ei työ mennyt hukkaan, haalarista tuli varsin pätevä! Käänteiden ansiosta hihoissa ja lahkeissa on kasvunvaraa, vaipalle riittää tilaa ja kaarrokkeesta tuli juuri oikean korkuinen. Vähän meinasi  loppuvaiheessa arveluttaa nuo mittasuhteet, kun lanka ja puikkokokokin ja niiden myötä tiheys oli erilainen kuin alkuperäisessa mallissa. Alhaalta ylöspäin neulottaessa kaarrokkeen kokoa on vaikeampi säätää kuin päinvastaiseen suuntaan neuloen. Mutta kaikki päättyi hyvin, ja mittasuhteet asettuivat kastelun ja kuosittelun jälkeen kohdalleen.

Alkuperäisessä ohjeessa miehusta ja kaarroke on koristeltu kirjoneuleella, jonka mie korvasin raidoilla. Siksi että raidat on pop, ja siksi että olen surkea neulomaan kirjoneuletta tasona, se on superhidasta... Vähän tuli tehtyä isot napinlävet mutta väliäkös tuolla, inhoan pikkunappien napittamista lapsen tempoillessa ja heiluessa. Näistä ainakin saa kiinni ja reikiinkin ne osuvat helpommin. Juuri oikean näköiset ja väriset napit löytyivät totuttuun tapaan Kuopion Napista ja Nauhasta, kiitos nohevalle myyjättärelle ;)

Kuvausympäristömme on hivenen erikoinen syystä, että kodinhoitohuone on tässä talossa ainoa tila jossa on tarpeeksi kirkas valo ilta-aikaan, ja syöttötuoli oli ainut paikka jossa sain haalarin etupuolenkin kuvaan.

Lattialla ei nimittäin selällään enää köllötellä, ehei. Mahallaan ipana pyörii napansa ympäri vauhdilla, ja kierähtelee välillä omituisiin paikkoihin. Kova kytö olisi päästä myös eteenpäin, vaan vielä ei liikuta. Eiköhän se siitä viimeistään jouluksi aukea tuo ryömimisen salaisuus, joulukuusi kun tunnetusti on täysin vastustamaton härpäke kaikille alle 30-vuotiaille, koko ajan pitää olla nykimässä...

Täältä tullaan!

Eira - Tuusniemi

Tätä hetkeä olenkin nyt odottanut siitä asti kun vauvanodotus päättyi...

Seuraava lapsoseni on maailmassa, ja vieläpä ihan lehden kannessa, iiik!

Ei, en tarkoita tätä suloista tyttölasta (vähän vaaleakin ollakseen omani), vaan neuleita hänen yllään.

Kyllä, miun kynästä ja puikoista ne on, viime keväänä suunnitellut ja neulotut. Ja nyt ne on uusimman Eiran Langat -lehden kannessa, huhheijjaa!

***

Viime keväänä paria viikkoa ennen äitiyslomani alkua sain sähköpostia Eiran Tukun Riikalta, joka kysyi olisinko kiinnostunut osallistumaan Eiran Langat -lehden erikoisnumeron, bloggarispesiaalin tekemiseen. Mietin ehkä puoli sekuntia ennen myöntävää vastausta, vaikka juuri edellisenä iltana olin luvannut ja vannonut etten ota tähän kevääseen enää yhtään suunnitteluprojektia, vaan nautin viimeisistä viikoista mahani kanssa ja pesin rauhassa kotona. Ei pitäisi mennä vannomaan :D

(Rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, että olisin ehkä miettinyt osallistumistani tovin kauemmin, jollei miulla olisi ollut opinnäytetyömallistoni jäljiltä useita lähes valmiita neulemalleja pöytälaatikossa odottamassa sopivaa hetkeä.) 

 

Simppeliin Sammaleiset -settiin kuuluu kauluri ja panta. Molemmat ovat paksuja ja isoilla puikoilla nopeat neuloa, vaikka mallineule alkuun vähän aivojumppaa vaatiikin. Muhkeaan ja kerrokselliseen pintaan valitsin Eiran Tukun laajasta valikoimasta ihanan pehmeän ja kuohkean alpakkasekoitteen, tästä ei talven viima läpi pääse! Myös kivat kookosnapit löytyivät samasta putiikista.

(Ja panta on myös kauheen kätevä peittämään imetyksen aiheuttamat kaljut läikät ohimoilla ja otsalla...)

Sammaleinen setti

Malli: Sammaleiset by mie ite, Eiran Langat 1/2014

Lanka: Debbie Bliss Paloma (60 % babyalpakka, 40 % merinovilla) viheriäisenä

Menekki: Kauluriin 127 g ja pantaan 33 g

Puikot: 8 mm

Ohjeessa sanotaan että kauluriin kuluu kolme ja pantaan yksi lankavyyhti, mutta pikaisella laskutoimituksella voi päätellä että koko setti kyllä syntyy kolmesta vyyhdistä (ainakin melkein). Kaulurista voi toki neuloa niin korkean kuin haluaa, miun makuun tämä ohjeenmukainen kolmisenkymmentä senttiä on just passeli.



Eiran Langat on ilmaislehti, jota saa Eiran Tukun jälleenmyyjiltä kaikkialta Suomesta. Sen tekemiseen on osallistunut yhdeksän neulebloggaria, joukossa niin kokeneita "julkkissuunnittelijoita" kuin ensikertalaisiakin (mie oon kai jotain siltä väliltä?). Jälkimmäisten upeat neuleet ovat ehdottomasti miun suosikkeja tässä lehdessä! Katsokaa vaikka näitä Pehmeitä Paketteja -blogin Sannan kämmekkäitä:

Tai näitä Marittan neulomia yksinkertaisen kauniita palmikkosukkia:

Molempia blogeja olen seurannut jo useamman vuoden, ja oli mahtavaa nähdä lehdessä heidän työstämiään malleja. Ainakin nämä palmikkosukat pääsevät puikoille pian, tiedän just kelle nämä neulon pukinkonttiin, jos vain tässä arkisirkuksessa ehdin...

Loppuun vielä aito savolainen kansikuvaposeeraus!

Villaviidakon vaippahousut

Moi, Iiris täällä!

Joskus jo keväällä äiti neuloi minulle yhdet sinivihreät villavaippahousut omasta päästään. Se ei kuitenkaan ihan vastasyntyneenä vielä laittanut minulle kestovaippoja, joten niitä pöksyjä ehdittiin käyttää vain kerran.

Nyt äiti neuloi minulle uudet, isommat ja hienommat!

Ne on tehty jostain Incawoolista, ja niissä on sinistä ja vihreääkin!

Mut ne ei olleetkaan tarpeeksi isot, vaan aika kireet, eikä ne meinaa peittää sisävaippaa...

No onneks näitä pöksyjä oli kuulemma aika nopee neuloa, joten äiti teki kolmannet, vielä suuremmat!

Näihin se laittoi samaa lankaa kuin niihin ihan ensimmäisiin eli Cascade ekoplussaa, ja sitten tuo violetti on retriitistä napattu vanha Fritidsgarnin jämä. Aika kivat, lämmittää mukavasti täällä kylmässä mökissä.

Mutta voihan turkanen, näihin ei minun vaivalla kasvatetut reidet mahdu kunnolla, ahdistaa... Olenhan minä toki aika mötikkä, ja täytin eilen jo viisi kuukautta!

Äiti meinas näistä kai ohjettakin kirjotella jonnekin Ullaan, mutta se tais vaipua epätoivoon kun minä kasvan niin nopeesti ettei sen puikot pysy perässä! Ja ei oo kuulemma aikaakaan kirjottaa ohjetta puhtaaksi. Mitähän lie höpäjää...

Sosiaalista neulontaa tositarkoituksella

Sen huomaa kun sosiaalisen neulonnan kiintiö ammottaa tyhjyyttään: neulojan pipoa kiristää, langat menevät solmuun ja ihaninkaan neule ei huvita ei pätkääkään.

Tällaisia merkkejä alkoi olla ilmassa Villaviidakossakin, vaan onneksi juuri sopivaan saumaan sattui Joensuulaisten neulojien järjestämä neule- ja kehruupäivä Lehmon nuorisoseuran talolla. Täältä meiltä sinne hurautti tunnissa, hihhei!

Paikalla oli suuri määrä Pohjois-Karjalaisia neulojia puikkoineen ja rukkeineen, ja olipa Pohjois-Savokin hyvin edustettuna minun ja kuopiolaisten neulojaystävien toimesta. Kyllä teki sielulle ja sormille hyvää päästä taas puhumaan aiheesta ja aiheen vierestä, syömään hyvin, hipelöimään lankoja ja uusia neulekirjoja, sekä tietysti neulomaan! (Viimeksi mainittu jäi kyllä vähemmälle miun osalta, käsivarret kun täytti suurimman osan ajasta pieni neitihenkilö.)

Tässä näyssä neulojan silmä lepää...

Lankakauppiaana paikalla oli kuopiolainen värjäri Kraft Hand-dyed, ja pitihän sitä vähän taas uusia ihanuuksia ostostella... Unikon ja mustan mamban shoppailin itse, ja tuon ihanan toffeenvärisen voitin lankalotossa! Kiitos ystävien jotka laittoivat nimeni mukaan arvontaan ja huutelivat minut sisälle voiton sattuessa, kun olin h-hetkellä ulkona nukuttamassa vauvaa vaunuihin.

Vauvalle riitti sylittelijöitä (tai eivät kehdanneet kieltäytyä kun ipanan työnsin syliin, haha) joten kyllä mie vähän neuloinkin!

Pienin osallistujakin viihtyi myös hetken pupunsa kera lattialla, joten alpakkahaalari eteni kuin etenikin pari senttiä. (Sille lieneekin pian tarvetta, tässä kirjoittaessa ikkunan takana tupruttaa lunta taivaan täydeltä ja tuuli vinkuu talon nurkissa.)

 Villasukkaystävyyskuva on Niinan kamerasta, aika mainio kavalkadi vai mitä?

Kiitos kaikille uusille ja vanhoille neuleystäville ihanasta päivästä, nyt taas jaksaa kotiäitikin tarpoa kohti loppuvuotta :)

Punaposkiomenat

Vihdoin meidän nuoret omenapuut alkaa tuottaa kunnolla hedelmää! Eilen nautittiin iltapalaksi makoisaa omenawokkia, ja hedelmiä on vielä puut pullollaan...

Myös eräs astetta suurempi hämäysomena pääsi hetkeksi oksalle roikkumaan.

Syysomena

Malli: Heartbreaker / Alex Tinsley

Lanka: Louhittaren Luolan Pohjan Akka (100 % villaa) värissä Unikko

Menekki: 69 g ohjeenmukaiseen kokoon

Puikot: Knit pro 4,5 mm

Suosittelen tätä pipomallia lämpimästi! Muhkean punainen syyspipo sillä syntyikin, paksusta patenttineuleesta eivät ihan vienoimmat syystuuloset pääsekään läpi puhaltamaan. Nopea ja mukava malli neuloa, reunuksen resorin oikeat silmukat neuloin takareunastaan, muuten seurasin ohjetta suorastaan orjallisesti. Tykkään erityisesti päälaen kavennusten ulkonäöstä.

En saa koskaan tarpeekseni näistä Louhittaren langoista! Itkin verta kun lempparini Ahti lopetettiin (tein siitä viimesyksynä tän liivin), mutta tää Pohjan Akka on kyllä lähes yhtä mainiota. Neuletuntuma on sulava, ja valmis kasteltu ja kuositeltu neule niin pehmoinen ja hyväntuoksuinen (kyllä, miusta villa tuoksuu hyvältä). Ja ah mitkä värit!

Tämä pipo on oravannahka, vaihtari kevään retriitissä saadusta upeasta luksuslankavyyhdistä. Se matkaa pian postipojan mukana uudelle omistajalleen Kuopijoon suklaalevyn kerä (suklaa on lohdutukseksi jos hattu ei sovikaan kantajalleen). Miun päähän pipo kyllä passasi paremmin kuin hyvin, lienee parasta tikuttaa itelle samanmoinen! Vadelman värinen Pohjan Akka tuolla sohvannurkassa jo huutelee...