Pässinpökkimät kansissa ja arvonta!

Sain muutama kuukausi sitten iloisia uutisia: Pirtin kehräämö viettää tänä vuonna seitsenkymppisiään, ja julkaisisi sen kunniaksi kirjan kehräämön historiasta ja toiminnasta.

Miulle uutisen teki iloiseksi se, että kirjassa julkaistaisiin myös Pirtin langoille suunniteltuja neuleohjeita, ja vuonna 2013 suunnittelemani Pässinpökkimät-mallisto haluttiin myös mukaan. Aikanaan mallisto ohjeineen julkaistiin Moda 1/2014 -lehdessä, siitä ja opinnäytetyöstäni voit lukea lisää halutessasi tästä viiden vuoden takaisesta blogipostauksestani.

Kirja nimeltä Villat meille, langat teille on nyt julkaistu, ja sain sen käsiini Kädentaitomessuilla pari viikkoa sitten. Juhlavuotensa kunniaksi Pirtin kehräämö on myös uudistanut visuaalisen ilmeensä, ja esiintyy jatkossa Villanka -tuotemerkillä. 

Kirjaa varten neuleeni kuvattiin uudestaan, tunnistatteko kuvien tyylistä kuka kameran takana on ollut? Sami Repo tietenkin! Sanna Vatanen on toimittanut kirjan yhdessä Pirtin väen kanssa, ja lopputulos on kyllä upea.

Kuvat: Sami Repo / Pirtin Kehräämö

Kirjassa on kaikkiaan 18 ohjetta (joista yksi kudontaohje!): vauvaneuleita, asusteita koko perheelle ja yksi aikuisen neuletakkikin.

Seuraavien kuvien neuleet ovat suunnitelleet Päivi Häkkinen (lasten huovutettu korvamyssy), Mona Tiirikainen (Kehrääjätär -sukat) ja Piia Maria Pekkanen (Tähkä -villatakki ja Pikku-Päkä -vauvannuttu).

Kuvat: Sami Repo / Pirtin Kehräämö

Sain suunnitella kirjaa varten myös yhden upouuden ohjeen, mutta siitä lisää myöhemmin ;)

Käsityöohjeiden lisäksi kirjasta löytyy hurjan paljon upeita kuvia ja tietoa kehräämöntoiminnasta, langoista ja tietysti villan alkulähteestä, lampaista. Kirjan voi ostaa itselleen suoraan kehräämöltä, tai tilata verkkokaupasta.

Ja nyt siihen otsikon lupaamaan jännitysnäytelmään:

Villaviidakko arpoo! 

Kerro kommenttikentässä, oletko käyttänyt suomanlampaan villaa käsitöissäsi, 
ja mitä olet siitä tehnyt. 

Palkintona Pirtin kehräämön lahjoittama Villat meille, langat teille -kirja, 
sekä kaksi vyyhtiä Pirtin värjäämätöntä kampavillalankaa, 
toinen luonnonvalkoinen ja toinen keskiharmaa. 

Aikaa osallistua on viikko, jokaiselle kommentoineelle yksi arpa. 
Arvonta päättyy itsenäisyyspäivän iltana klo 18 
(mikäs sen sopivampaa, onhan tässä kyse erittäin suomalaisesta palkinnosta),
 ja paketti ehtii siis voittajalle sopivasti ennen joulua. 
Jätäthän kommentoidessasi myös sähköpostiosoitteesi, jotta saan sinuun tarvittaessa yhteyden! 

Arpaonnea kaikille :)

Mysteerisukat Taitolavalla

Suomen Kädentaidot -messujen jäljiltä on niin paljon postattavaa, etten oikein tiedä edes mistä aloittaa! Messuilin tänä vuonna vain lauantaina viimevuotisen hurjan työrupeaman sijaan. Ystäväni Niinan kanssa kuljimme koko lauantain puoli yhdeksästä lähes viiteen asti halleja ympäriinsä, ja hänen blogistaan löytyykin kattava kuvakatsaus lankaherkuista, jotka ymmärrettävistä syistä olivat suurin kiinnostuksen kohteemme. Kassikaupalla tavaraa tarttui mukaan, enimmäkseen pehmeitä ja villaisia asioita.

Aloitetaan nyt siitä kaikkein ajankohtaisimmasta asiasta: joulu lähestyy, ja joulua edeltä perinteisesti kaikenlainen mystinen ja salamyhkäinen. Niin myös neuleiden saralla kaikenlaiset salaiset ja vähemmän salaiset yhteisneulonnat alkavat. Tänä vuonna miekin pääsin suunnittelemaan ensimmäisen mysteerineuleeni kun Taito-lehden oma, ensimmäinen joulusukkamysteerineulonta alkoi!

Tasan klo 12 messulauantaina julkaistiin Taito-lehden nettisivuilla ensimmäinen osa suunnittelemistani Lumikello -mysteerijoulusukista. Puoli tuntia myöhemmin kiipesin Taito-lehden tuottajan Sonjan kanssa Taitolavalle esittelemään mysteerineulontaa ja kertomaan sukkien suunnittelusta, sen mitä niistä nyt pystyi kertomaan jottei mysteeri liikaa paljastuisi (mikä olikin yllättävän vaikeaa!).

Kuva: Niina Risulainen

Lumikello -sukat on suunniteltu Louhittaren Luolan varta vasten värjäämälle Väinämöinen Sport -langalle. "Taito Special" -väri on semisolidi tumman piparmintun värinen. Sävy on ehkä maailman vaikein vangita kameralla, mutta ah niin raikas! Spesiaalilanka oli messuilla myynnissä, ja vielä sitä jäi jokunen vyyhti. Eli jos tällaisen vyyhdin itsellesi halajat, klikkaile itsesi pian Taitolehden nettikauppaan. Myös Oulun Taito Shop Maakari myy tätä lankaa, ja siellä onkin tänään keskiviikkoiltana mysteerineuletapaaminen klo 18-20, jossa myös itse Rouva Louhitar eli Tuulia Salmela on paikalla.

Tänään klo 12 julkaistiin toinen osa ohjeesta. Miekin rupesin neulomaan omia sukkasia itselleni, lankana edelleen Väinämöinen Sport (koska se on paras tuntemani sukkalanka tässä vahvuudessa). Väri on lähellä Luolan värikartan Villiviiniä, mutta on kuitenkin Eiku, ostin sen Oulun käsityömessuilta lokakuussa. Upea, monisävyinen viininpunainen!

Sukkaohje julkaistaan kahdeksassa osassa neljän päivän välein siten, että viimeinen osa ilmestyy 15.12. Sukat ehtivät siis helposti pukinkonttiin.

Lumikello -sukat Ravelryssa täällä.

Lähdetkö mukaan? :)

Shake shake shake

Neuloinpa miekin tän syksyn halutuimman huivin, Anna Johannan mysteerihuivi Shake it Upin. Ja ihan ajallaan neuloin, kuvaaminen ja kamerasta kuvien siirtäminen koneelle kesti vain kolme viikkoa....

Blueberry-Cranberry Shake

Malli: Shake it up -mysteerihuvi /Anna Johanna

Lanka: Kässäkerho Pom Pom Merinosilk (50 % merino 50 % silkki) 

väreissä Mustikka, Karpalo ja Muste

Menekki: 294 g

Puikot: 3,75 mm Knit Pro

Tässä huivissa on kaikki kohdallaan: 

• koko on riittävän suuri (tse asiassa niin järjettömän suuri, ettei kylpyhuoneen ja saunan lattiatila meinannut riittää pingotusalustoille vaikka vain asettelin huivin kuivumaan, en varsinaisesti pingottanut)
• neulekokemus oli hauska, loppuun asti säilyi jännitys lopullisesta muodosta, ja vihjeosiot olivat sopivan kokoisia (ei liikaa eikä liian vähän neulottavaa kerralla) ja ei-tylsiä, kun vaihdeltiin pitsistä briossiin ja aina oikeaan.
• lanka on taivaallisen pehmeää, käsin värjättyä merinosilkkiä. Olen viettänyt tähän ylellisyyteen kääriytyneenä jo useita onnellisia hetkiä, ja itse neuletuntumakin oli vertaansa vailla.

En juurikaan muokannut ohjetta, mitä nyt neuloin reunasilmukat vaikka ohje kehotti nostamaan ne neulomatta, ja viimeisen osion kolmion sivuun neuloin yksivärisenä kun ohje käski raidoittaa. 

Erityisesti tykkään icord-päättelyn huolitellusta ilmeestä (vaikka sen neulominen onkin tuskaisan hidasta) ja tasseleista huivin nurkissa (joista olisin kyllä voinut tehdä pulleammatkin). 

Oh well, taas tuli tehtyä uusi lempihuivi.

Karpalomekko

Nyt valmistui uusi lempimekko!

Cranberry dress

Malli: Liath / Anna Johanna

Lanka: Drops Cotton Merino (50 % puuvilla 50 % merino) karpalonpunaisena

Menekki: 670 g kokoon L1

Puikot: 4,5 & 4 mm Knit Picks

Kun loppukesällä näin suunnittelijatoverin ensimmäisen kuvan tästä mekkomallista facebookissa, ilmoittauduin heti kiljuen testineulojaksi. Just tällainen rento sekä lämmin, ja samalla tyylikkään naisellinen mekko puuttui vaatevarastosta. Vaan eipä puutu enää.

Alkuperäinen Liath oli neulottu nettilanka.fi:n Lumoavasta Paksummasta sukkalangasta kauniin harmaana, ja sana liath tarkoittaakin harmaata väriä iiriksi. Kokeiltuani useita lankayhdistelmiä varsin mittavasta lankavarastostani sorruin kuitenkin tilaamaan Dropsin merinomaniasta sikahalvalla tätä juuri passelin paksuista puuvilla-merinosekoitetta. Ihan järkevä sortuminen, lanka sopi nimittäin malliin erinomaisesti, ja pääsin sopivasti ohjetiheyteenkin puikkokokoa puoli milliä ohuemmaksi säätämällä. Lanka oli varsin joustamatonta neulottavaa suuren puuvillapitoisuutensa vuoksi, mutta valmis vaate on ihana pehmeä paljaallakin iholla, ja puuvillan painon ansiosta mekko laskeutuu upeasti.

Ohje on taattua Anna Johannaa, toimiva ja loppuun asti mietitty. Neule aloitetaan pääntieltä, neulotaan ensin tasona raglanlisäyksiä tehden kunnes pääntien korkeuden saavutettua yhdistetään suljetuksi. Sen jälkeen posotellaankin sitten helmaa menemään urakalla, ja ennen alahelman ainaoikein-reunusta takaosa muotoillaan pidemmäksi lyhennetyin kerroksin. Pintaneule on helppoa mutta näyttävää rikottua helmineuletta, joka saa mekon pinnan näyttämään kiinnostavalta näin teollisesti värjätystä langastakin neulottuna.

Hyvästä neulekokemuksesta ja todella ihanasta lopputuloksesta (kyllä, tämä on tän vuoden puolella neulomistani isommista projekteista ehdottomasti se onnistunein) huolimatta tämä taitaa jäädä miun viimeiseksi testineuleeksi, ainakin toistaiseksi. Totesin nimittäin olevani ihan p*ska ohjeen testaaja :D 

Testineulojan pitäisi lukea ohjetta sana sanalta etsien mahdollisia virheitä, laskea neuloessa silmukkamäärien täsmäävän, ja kaiken kaikkiaan kommentoida ja antaa palautetta. Miulla on jatkuva halu ja tarve muokata ohjeita, oikoa kulmissa kun siltä tuntuu ja muotoilla neuleita omien mieltymysten mukaan. Luen ohjetta puolihuolimattomasti vain toisella silmällä ja arvaan loput. Varsin loistava apu suunnittelijalle siis...

Kiitos Anna Johannalle testausmahdollisuudesta ja kaiken kaikkiaan ihanaisesta neuleesta, ja Iirikselle kuvausavusta viikonloppuna Taitokorttelilla!

Roosan Nauhan Vaapukat

Vaaleanpunaisella teemalla jatketaan syyskuusta lokakuuhun:

Syöpäsäätiön Roosa Nauha 2018 -kampanja on alkanut, ja Taitojärjestö on tänäkin vuonna mukana keräämässä käsityöllä varoja syöpätutkimukselle. Tänä vuonna kampanja eroaa hieman edellisvuosista, sillä neuleohjeetjulkaistaan varsinaisen painetun ohjekuvaston lisäksi myös Taito.fi -nettisivulla yksitellen.

Miekin pääsin kantamaan korteni kekoon suunnittelemalla sukkamallin kampanjalle, joka on nyt julkaistu:

Vaapukka -sukat.

(c) Taitojärjestö

Vaapukka-sukat neulotaan kärjestä aloittaen pyöröpuikolla looppaamalla, ja ne voi neuloa joko yksitellen tai molemmat samanaikaisesti. Malli on simppeli, ja sopii hyvin vaikka ensimmäiseksi projektiksi kärjestä aloitettavien sukkien neulomisessa. Mahdollisia väriyhdistelmiä on kymmeniä, pääväriä kuluu noin 60 grammaa ja varteen riittää alle 20 g kuvioväriä.

Vaapukat Ravelryssa (klik).

(c) Taitojärjestö

Taitojärjestön Tee Itse -ohjesivulta löydät kaikki tähän mennessä kampanjan tiimoilta julkaistut neuleohjeet, ja lisää on vielä tulossa. Mukana suunnittelijajoukossa ovat lisäkseni Mia Sumell /SullaVikat, Titta Järvensivu / Fantasysocks, Marita Metsäkylä / Maridis Design, Sari Suvanto / Hilppa, Soile Pyhänniska / Neulova Narttu ja Sari Åström / Arteeni. Hienoa olla mukana näin komeassa suunnittelijajoukossa!

Roosa Nauha 6 -ohjekuvastoa sekä Roosa Nauha sukkalankoja myyvät Taitokeskukset ja Taito Shopit ympäri maan. Tule mukaan tekemään hyvää :)

Pinkki ja pörheä

Tätä takkia on rakennettu kuin Iisakin kirkkoa.

Ihan neljääkymmentä vuotta sentään neulomisessa ei mennyt (onhan allekirjoittaneella ikää vaivaiset 30 vuotta), mutta tammikuusta asti olen tämän vaatteen kanssa ahkeroinut. Välillä neulonut hullunkiilto silmissä, välillä rennosti langat lepattaen, välillä viskannut koko hönnän nurkkaan häpeämään. Kyllä se siitä suttaantui, onneksi. Vai mitä sanotte?

Pinky Pi(n)e

Malli: Pine cardigan / Helga Isager, Neuleiden neljä vuodenaikaa

Lanka: Isager Highland wool (100 % villa) väreissä wine, chili ja rose, 

Geilsk Tynd Uld (100 % villa) väreissä Hellpflaume ja Rosa 

Holst Garn Titicaca (100 % alpakka) värissä Blossom

Menekki: 487 g kokoon L

Puikot: 5 mm & 4 mm Knit Pro

Vaikuttava lankaluettelo, eikö? Siinä ehkäpä syy projektin venymiseen, sain nimittäin loisteliaan idean neuloa tämä oikeasti yksivärisen, varsin hillityn takin useammalla värillä. Eikä siinä vielä kaikki (vähemmällä hiusten repimisellä olisi selvinnyt jos siinä olisikin ollut kaikki), sillä toinen kuningasajatus teki tuloaan : yksivärinen patentti on nössöille, tehdäänpä takki kaksivärisenä patenttina!

Koko takki on neulottu yhdessä kahdella langalla, toisena lankana joko Highland Wool tai Tynd Uld, (näistä jälkimmäistä möi aikanaan Villavyyhti, josta pari kerää oli miunkin varastoihn päätynyt majaa pitämään), ja toisena ohuenohut alpakkapitsilanka, Holstin ihana Titicaca. Summa summarun: kaksiväriseen patenttiin tarvitaan erikseen sisäpuolen ja ulkopuolen lanka, joten työssä ollut koko ajan kiinni vähintään neljä lankakerää. 

Jokaisen patenttiosion jälkeen olen vaihtanut ulkopuolella näkyvää lankaa. Sisäpuolen patentissa kulkee koko työn ajan Higland Wool upeassa tummanpunavioletissa viininsävyssä, ja sama lankaa käytin myös kaksinkertaisena kaikissa resoreissa ja reunuksissa. Sitä olenkin joutunut ostamaan/tilaamaan lisää useammin kuin kerran, sekä Kässäkerho Pompomista että Titityystä. Myös Titicaca loppui kesken, mutta sitä sain lisää ihanalta neulojaystävältä, kun mistään kotimaasta ei kyseistä lankaa tahtonut enää löytyä. 

Tää alkaakin olla jo miun tavaramerkki, isojen neuleiden aloittaminen vajailla lankamäärillä, ja asian paikkailu sitten jos jonkinlaisilla ratkaisuilla. Muistatteko viime syksyn Hipleen (lanka loppui jo puolivälissä), tai parin vuoden takaisen Taskutakin (lanka loppui kyynärpäiden kohdilla)?

Pine cardiganin neulominen aloitetaan alareunan resorista, ja posotetaan briossia ilman mitään sen kummempia muotoiluja kainaloihin asti. Ohje käski neuloa hihat tasona, mutta sellaset hullutukset mie jätin huomiotta ja tikutin hihat rivakasti pyörönä. Kaikki osat sitten yhdistettiin ja neuloskeltiin kaarroke kaventaen noiden väliraitojen kohdalla kohti pääntietä. 

Niskassa iski ohjeenmuokkaajan osalta ensimmäinen tenkkapoo: lyhennettyjä kerroksia! Helpommin sanottu kuin tehty, kun nerokas neuloja oli vaihtanut alun perin yksivärisen patentin kaksiväriseen, ja näin ollen lyhennettyjen kerrosten korkeus tulisi olemaan jotain ihan muuta, mitä ohjeen suunnittelijalla oli mielessään. Asian ratkaisi alpakkalanka, joka oli kanssaneulojan anteliaasta lahjoituksesta huolimatta aivan loppumetreillään: Neuloin lyhennettyjä kerroksia vain pari, ja nekin ihan omilla spekseillä. Sitten loppui alpakka. Aloitin Pääntien resorin, ja neuloin sitten sen puitteissa lyhennettyjä kerroksia niskaosan korottamiseksi niin paljon kuin kehtasin. Aika reiluksi tuo pääntie edelleen jäi ja takaa antavaksi, mutta ei sieltä sentään lapaluut vilku.

Takki on aivan uskomattoman pehmeä, kevyt, ilmava ja ihanan vuhveloinen! Alpakkalanka tuo neulepinnalle eräänlaisen pörhön ja hohteen, olematta kuitenkaan tässä tapauksessa liian karvainen tai variseva. 

Ja onhan tää nyt just eikä melkein miun värinenkin!

Ohje kyllä varoitti hihojen olevan melko reilun mittaiset, ja että normaalimittaiset hihoista saisi jättämällä yhden patenttiosion pois. Tätäkään en uskonut, joten nyt miulla on sitten hihoja vaikka muille jakaa...

Onks vähän reilu?


Mitä välii!


Kuvat otti viime viikonloppuna rakas ystäväni Lahdessa. Kännykkäkameran kanssa saa vain haaveilla syväterävyyden säädöstä ja muista tehokeinoista, mutta kuvista tuli kyllä aikas hyviä. Kiitos Sonja!