Vaihtuvat huivit

Eräässä laaturajoittuneiden neulojien facebook-ryhmässä järjestettiin pikkujouluhuivivaihto. Syksyn aikana neulottiin huivit parin mieltymyksen mukaan, ja paketit avattaisiin ja huivit esiteltäisiin määrättynä päivänä ennen joulua, kaikki samanaikaisesti.

Se päivä on nyt tullut (ja mennyt), tällaisen tekeleen lähetin parikseni arpoutuneelle Mertsulle. Hän on muuten ihka ensimmäinen "blogituttuni", aloimme molemmat blogata neuleista suunnilleen samoihin aikoihin vuonna 2009, ja meillä on lähes samanikäiset (ja yhtä kookkaat) tyttölapset.

Electric Plum

Malli: Herbivore by Stephen West

Lanka: Handu Merinosukkalanka semisolidina violettina

Menekki: 100 g

Puikot: Knit Pro 4 mm

Ohje oli taattua Stephen-laatua: hyvin kirjoitettu, tarkka ja toimiva. Ohjetta ei alun jälkeen tarvinnut paljoa tuijotella, ja yhdestä vyyhdistä syntyi mukavankokoinen huivi! Mainittakoon että yhden reunakerroksen lisää olisin tehnyt jos lankaa olisi riittänyt, nyt sitä jäi tähteeksi 10 cm pätkä! Valmista huivia en mitannut, mutta kuvista saanee hyvän käsityksen sen koosta, pingotus teki jälleen tehtävänsä.

Lanka oli myös mainio, pehmeääkin pehmeämpää ja tiukkakierteistä merinovillaa. Väri toistuu parhaiten ensimmäisessä kuvassa, tuollainen sähköinen luumu. Ihan omasta varastosta tämä löytyi, sain muistaakseni kerran jouluvaihdossa. Sattui sopivasti juuri saajan toiveiden mukainen kylmä violetti! Itse olen enemmän lämpimien sävyjen ystävä.

 

Myös huivista otetut kuvat ovat uskollisia suunnittelijalle, osa oli niin Stephenmäisiä että ne olivat lähes k-18 materiaalia :D Kiitos vielä ihanaiselle kuvausryhmälle pikkujouluihin! Huivi saapui kohteeseen viime viikolla, ja sai avajaispäivänä ymmärtääkseni hyvän vastaanoton :)

Itse sain odotella huiviani eiliseen asti, ja laukkasin sen heti postista hakemaan kun käsky kävi. Tällainen ihanuus siitä kuoriutui, ja vieläpä Wollmeise DK:sta neulottuna! Väri on Ruby Thursday, todellisuudessa tummempi viininpunainen. Kiitos Tui!

Isot pienet joulut

Tärkein merkki joulun lähenemisestä on kuopiolaisten Kalakukkoneulojien vuotuiset pikkujoulut. Sunnuntaina taas kokoonnuttiin yhteen neulomaan, nauramaan, mässäilemään, lankashoppailemaan, arpomaan ja vaihtamaan lahjoja. On kyllä suuri kunnia ja etuoikeus tuntea näin suuri määrä ihania naisia, näiden pippaloiden voimalla sitä ehkä taas jaksaa tätä ajoittain yksinäistä kotiäidin arkea täällä peräkylässä vähän eteenpäin.

Perinteisestä pikkujoulupaketistani kuoriutui kasa muodikkaita minivyyhtejä, ja minivyyhtejä löytyi myös arpajaispalkinnostani. Olen vähän arkaillut jämälankavillasukkajoulukalenterin aloittamista, mutta nyt se on kai pakko että pääsen näistä kaikista kunnialla eroon!

On ne söpöjä! Mutta pakko sanoa, mikä järki näissä on?? Mitä on tapahtunut perinteisille jämälankapalleroille? Niistä sentään voi aloittaa suoraan neulomisen, nämä vyyhdit täytyy jaksaa keriä ennen kuin langan saa puikoille, mikä tuntuu välillä miulle olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa. Välineiden puutteestä ei ole kyse, kaapista löytyy ensiluokkainen kerijälaite ja kahdet vyyhdinpuutkin. Tuntuu vaan et sillon ku neulotuttaa, niin ei ole aikaa tuhlattavaksi kerimiseen :D

Herra Kraft oli tuttuun tapaan paikalla pikkujouluissa ihanine lankoineen. Mie poistuin paikalta kerrassaan kaksi vyyhtiä rikkaampana. Suloisen tuhkanharmaan vyyhdin ostin itse, ja upea paloautonpunainen (erään neulojatoverin mielestä emmanpunainen) vyyhti kuoriutui Kalakukkoryhmän jouluvaihdon paketista.

Viime aikoina olen keskittynyt enemmän lankojen keräilyyn kuin niiden neulontaan, mutta yhtä jos toistakin on toivon mukaan puikoilta valmistumassa jouluksi...

Olkaa kiltisti, tontut kurkkivat ;)

Joulukalenterini

Huomenna se taas alkaa, luukkujen availu/raaputus/neulominen (neuleblogit vallanneeseen jämälankavillasukkajoulukalenterihuumaan viitaten).

Äitini luota löysin hänen vuonna -90 ompelemansa joulukalenterin, jonka pussukoita mie ja pikkuveljeni aikanaan availimme jännityksestä tärisevin sormin. Pussukoista löytyi pieniä, suloisia kuusenkoristeita, jotka sitten aattoaamuna ripustettiin paikalleen.

Äiti oli tehnyt kalenterin tuota yhtä joulua varten, ja piirtänyt adventtikynttilät oikeiden päivien kohdalle. Kuinka ollakaan, kalenteri riippui seinällä ainakin viitenätoista jouluna, pitäen sisällään milloin mitäkin ylläreitä. Silloin tällöin myös adventtikynttilät osuivat taas oikealle päivälle.

Nyt mie sain vihdoin kalenterin haltuuni. Yritin sitä jo joku vuosi sitten kysellä, mutta äiti ei ollut valmis siitä luopumaan. Kalenteri on sellaisenan mainio ajankuva, onhan sen pohjana kiiltävänmusta tikkikangas, ja osa taskuista hohtelee kultaisina (ne oli pienenä miun lempipäiviä!). Vuosien varrella joulukalenterista on vähän taskujen reunat rispautuneet ja kiinityslenkit irronneet, muutama kulkunenkin on karkuteillä. On se silti niin rakas!

Pienen fiksailun jälkeen kalenteri pääsee kotona meidän keittiön seinälle joulutunnelmaa luomaan. Mitähän tonttu tänä vuonna pussukoihin piilottaakaan... Ehkä lankakeriä?

P.S. Tämä oli Villaviidakon ensimmäinen (ja kenties viimeinen) kännykkä/tabipostaus. Oli nimittäin sen verran tuskaista vääntöä...

Talven ihme

Se neuloo sittenkin! Ja kovasti neulookin, mut blogi ei jostain syystä päivity itsekseen...

Ipanalle valmistui kahden kuukauden ähräämisen seurauksena uusi haalari, ja kerrankin jopa juuri oikeaan aikaan!

Talvilämpö

Malli: Winter Wonder / Drops Design

Lanka: Drops Alpaca violetinharmaana ja tummana viininpunaisena

Menekki: 160 g kokoon 6-9 kk

Puikot: 3 mm Knit Pro

Syyskuun alussa suunnittelin ipanan haalarin neulomista. Pähkäilin pitkään, neuloako ohut vai paksu, molempiin oli langat valmiina. Päädyin ohueen versioon, koska arvelin sille olevan enemmän käyttöä. Tätä päätöstä olen eräänkin kerran tässä syksyn aikana katunut, olisin tässä ohuilla puikoilla tikutellessa ja mallin kanssa säätäessä ehtinyt neuloa jo viisi paksua pukua... Note to self: jos aikaa on käytettävissä rajallinen määrä, älä valitse sitä suuritöisintä mallia!

Joskus tuntuu että tää on joku sairaus, siis se ettei mikään neulemalli kelpaa sellaisenaan, vaan pitää aina ruveta muokkaamaan. 

Ensisilmäyksellä tämänkin haalarin ohje oli varsin mukiinmenevä, mutta pitihän sinne sit lisäillä haaraan silmukoita ja kiila lisätilaa tuomaan, neuloa peppuun lyhennettyjä kerroksia kestovaippaa varten, siirtää nappilistaa hieman ja tehdä siitä leveämpi, laskea uudelleen kaarrokkeen kavennukset, ym ym ym. Ja tietenkin neuloa kaikki samaan aikaan pyöröpuikoilla niin että langat oli keskenään tuhannen solmussa jatkuvasti.

Pitäis varmaan tehdä vaan huiveja ja sukkia, niiden kanssa on helpompi pysyä ruodussa ja seurata ohjetta...

Vaan ei työ mennyt hukkaan, haalarista tuli varsin pätevä! Käänteiden ansiosta hihoissa ja lahkeissa on kasvunvaraa, vaipalle riittää tilaa ja kaarrokkeesta tuli juuri oikean korkuinen. Vähän meinasi  loppuvaiheessa arveluttaa nuo mittasuhteet, kun lanka ja puikkokokokin ja niiden myötä tiheys oli erilainen kuin alkuperäisessa mallissa. Alhaalta ylöspäin neulottaessa kaarrokkeen kokoa on vaikeampi säätää kuin päinvastaiseen suuntaan neuloen. Mutta kaikki päättyi hyvin, ja mittasuhteet asettuivat kastelun ja kuosittelun jälkeen kohdalleen.

Alkuperäisessä ohjeessa miehusta ja kaarroke on koristeltu kirjoneuleella, jonka mie korvasin raidoilla. Siksi että raidat on pop, ja siksi että olen surkea neulomaan kirjoneuletta tasona, se on superhidasta... Vähän tuli tehtyä isot napinlävet mutta väliäkös tuolla, inhoan pikkunappien napittamista lapsen tempoillessa ja heiluessa. Näistä ainakin saa kiinni ja reikiinkin ne osuvat helpommin. Juuri oikean näköiset ja väriset napit löytyivät totuttuun tapaan Kuopion Napista ja Nauhasta, kiitos nohevalle myyjättärelle ;)

Kuvausympäristömme on hivenen erikoinen syystä, että kodinhoitohuone on tässä talossa ainoa tila jossa on tarpeeksi kirkas valo ilta-aikaan, ja syöttötuoli oli ainut paikka jossa sain haalarin etupuolenkin kuvaan.

Lattialla ei nimittäin selällään enää köllötellä, ehei. Mahallaan ipana pyörii napansa ympäri vauhdilla, ja kierähtelee välillä omituisiin paikkoihin. Kova kytö olisi päästä myös eteenpäin, vaan vielä ei liikuta. Eiköhän se siitä viimeistään jouluksi aukea tuo ryömimisen salaisuus, joulukuusi kun tunnetusti on täysin vastustamaton härpäke kaikille alle 30-vuotiaille, koko ajan pitää olla nykimässä...

Täältä tullaan!

Eira - Tuusniemi

Tätä hetkeä olenkin nyt odottanut siitä asti kun vauvanodotus päättyi...

Seuraava lapsoseni on maailmassa, ja vieläpä ihan lehden kannessa, iiik!

Ei, en tarkoita tätä suloista tyttölasta (vähän vaaleakin ollakseen omani), vaan neuleita hänen yllään.

Kyllä, miun kynästä ja puikoista ne on, viime keväänä suunnitellut ja neulotut. Ja nyt ne on uusimman Eiran Langat -lehden kannessa, huhheijjaa!

***

Viime keväänä paria viikkoa ennen äitiyslomani alkua sain sähköpostia Eiran Tukun Riikalta, joka kysyi olisinko kiinnostunut osallistumaan Eiran Langat -lehden erikoisnumeron, bloggarispesiaalin tekemiseen. Mietin ehkä puoli sekuntia ennen myöntävää vastausta, vaikka juuri edellisenä iltana olin luvannut ja vannonut etten ota tähän kevääseen enää yhtään suunnitteluprojektia, vaan nautin viimeisistä viikoista mahani kanssa ja pesin rauhassa kotona. Ei pitäisi mennä vannomaan :D

(Rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, että olisin ehkä miettinyt osallistumistani tovin kauemmin, jollei miulla olisi ollut opinnäytetyömallistoni jäljiltä useita lähes valmiita neulemalleja pöytälaatikossa odottamassa sopivaa hetkeä.) 

 

Simppeliin Sammaleiset -settiin kuuluu kauluri ja panta. Molemmat ovat paksuja ja isoilla puikoilla nopeat neuloa, vaikka mallineule alkuun vähän aivojumppaa vaatiikin. Muhkeaan ja kerrokselliseen pintaan valitsin Eiran Tukun laajasta valikoimasta ihanan pehmeän ja kuohkean alpakkasekoitteen, tästä ei talven viima läpi pääse! Myös kivat kookosnapit löytyivät samasta putiikista.

(Ja panta on myös kauheen kätevä peittämään imetyksen aiheuttamat kaljut läikät ohimoilla ja otsalla...)

Sammaleinen setti

Malli: Sammaleiset by mie ite, Eiran Langat 1/2014

Lanka: Debbie Bliss Paloma (60 % babyalpakka, 40 % merinovilla) viheriäisenä

Menekki: Kauluriin 127 g ja pantaan 33 g

Puikot: 8 mm

Ohjeessa sanotaan että kauluriin kuluu kolme ja pantaan yksi lankavyyhti, mutta pikaisella laskutoimituksella voi päätellä että koko setti kyllä syntyy kolmesta vyyhdistä (ainakin melkein). Kaulurista voi toki neuloa niin korkean kuin haluaa, miun makuun tämä ohjeenmukainen kolmisenkymmentä senttiä on just passeli.



Eiran Langat on ilmaislehti, jota saa Eiran Tukun jälleenmyyjiltä kaikkialta Suomesta. Sen tekemiseen on osallistunut yhdeksän neulebloggaria, joukossa niin kokeneita "julkkissuunnittelijoita" kuin ensikertalaisiakin (mie oon kai jotain siltä väliltä?). Jälkimmäisten upeat neuleet ovat ehdottomasti miun suosikkeja tässä lehdessä! Katsokaa vaikka näitä Pehmeitä Paketteja -blogin Sannan kämmekkäitä:

Tai näitä Marittan neulomia yksinkertaisen kauniita palmikkosukkia:

Molempia blogeja olen seurannut jo useamman vuoden, ja oli mahtavaa nähdä lehdessä heidän työstämiään malleja. Ainakin nämä palmikkosukat pääsevät puikoille pian, tiedän just kelle nämä neulon pukinkonttiin, jos vain tässä arkisirkuksessa ehdin...

Loppuun vielä aito savolainen kansikuvaposeeraus!

Villaviidakon vaippahousut

Moi, Iiris täällä!

Joskus jo keväällä äiti neuloi minulle yhdet sinivihreät villavaippahousut omasta päästään. Se ei kuitenkaan ihan vastasyntyneenä vielä laittanut minulle kestovaippoja, joten niitä pöksyjä ehdittiin käyttää vain kerran.

Nyt äiti neuloi minulle uudet, isommat ja hienommat!

Ne on tehty jostain Incawoolista, ja niissä on sinistä ja vihreääkin!

Mut ne ei olleetkaan tarpeeksi isot, vaan aika kireet, eikä ne meinaa peittää sisävaippaa...

No onneks näitä pöksyjä oli kuulemma aika nopee neuloa, joten äiti teki kolmannet, vielä suuremmat!

Näihin se laittoi samaa lankaa kuin niihin ihan ensimmäisiin eli Cascade ekoplussaa, ja sitten tuo violetti on retriitistä napattu vanha Fritidsgarnin jämä. Aika kivat, lämmittää mukavasti täällä kylmässä mökissä.

Mutta voihan turkanen, näihin ei minun vaivalla kasvatetut reidet mahdu kunnolla, ahdistaa... Olenhan minä toki aika mötikkä, ja täytin eilen jo viisi kuukautta!

Äiti meinas näistä kai ohjettakin kirjotella jonnekin Ullaan, mutta se tais vaipua epätoivoon kun minä kasvan niin nopeesti ettei sen puikot pysy perässä! Ja ei oo kuulemma aikaakaan kirjottaa ohjetta puhtaaksi. Mitähän lie höpäjää...