Kaulurikabaree, osat II ja III

Vuosi vaihtui täällä rauhallisesti, vauvan unta valvoen rakettien räiskiessä ulkona. Uutta neulevuotta ei ole vielä korkattu, joten viime vuoden sadon esittely jatkukoon. Nyt vuorossa lämmikkeitä isoäideille.

Melkein mustaa merinoa

Malli: Stiller by Alexandra Beck

Lanka: Pro Lana Milano (100 % merinoa) tummanharmaana

Menekki: 147 g

Puikot: 7 mm Knit Pro

Sain syksyllä äidiltäni tilauksen mustasta kaulurista. Miulla on toisinaan vaikeuksia muistaa. että omakin äitinikin on lukeutunut jo kohta kuusi vuotta isoäitien kategoriaan. Hän kulkeekin nimellä pikku-mummo.

Marraskuussa marssin vakiolankakauppaani kauluritarpeita hankkimaan, koska mustaa lankaa ei nyt kerta kaikkiaan vain löydy tämän neulojan (paisuvasta ja pursuilevasta) lankavarastosta. Lankakaupassa vallitsi vierailuhetkelläni hämmennys ja hulina eräiden pökkelöiden remontti-uuvanoiden vuoksi, ja kauppias myi miulle epähuomiossa yhden kerän mustaa ja kaksi kerää tummanharmaat merinoa, vaikka kolme mustaa oli tilauksessa. Huomasin tämän sekaannuksen tietenkin vasta muutamaa päivää ennen jouluaattoa, kun olin jo neulonut kauluriksi kaksi harmaata kerää, ja kurotin pussista sen kolmannen mustan. Ero tummanharmaiden ja mustien välillä oli niin pieni, ettei sitä huomannut kuin päivänvalossa, ja tietenkin neulepinnassa.

Kävin vaihtamassa sen viimeisenkin mustan kerään harmaaseen, koska en halunnut purkaa koko kauluria ja aloittaa kokonaan alusta. Kyllä se näin mustasta menee, kun ei ole vertailukohtaa.

Malli oli helppo ja mukava neuloa. Tykkään näistä pitkittäissuunnassa neulottavista kaulureista, koska niiden kokoa on helppo säätää. Aika harvoin miulla on tällaisissa neuleissa juuri ohjeen mukaista lankaa, ja silmukkamäärän kanssa joutuu lähes aina säätämään. En haluaisi luoda pariasataa silmukkaa, neuloa kymmeniä kerroksia ja huomata vasta sitten että kauluri on liian pitkä tai lyhyt...

Sitten seuraavaan mummoon!

 Silkkisydän

Malli: Bowtie scarf by Theresa Belville

Lanka: Regia Silk 6-fach (55 % villaa, 25 % nylonia, 20 % silkkiä) marjapuuronpunaisena

Menekki: 46 g

Puikot: 4 mm bambusukkikset

Mummo käyttää talvitakin kanssa kaulassaan pientä pumpulikangashuivia, jonka halusin korvata jollakin lämpimämmällä ja pehmoisemmalla. Miulla ja varmaan monella muullakin suomalaislapsella oli pienenä tällainen vastaava solmuhuivi, tietenkin mummon neuloma. Nyt oli miun vuoro tikuttaa samanlainen mummolle! Ihan ohjeen mukaan en mennyt vaan muotoilin mieleni mukaan sieltä ja täältä, ei kai näin simppeliin malliin olisi ohjetta välttämättä tarvinnutkaan... Suloinen lämmike siitä tulikin, kaipaisi tosin näiden lähikuvien vielä vähän kastelua ja pingotusta.

Regia Silk on mahtavanpehmeä lanka, muhkea 150 g -kerä oli messuostos toissasyksyltä. Loppukerästä tulisi ihana vauvantakki...

Kaulurikabaree, osa I

Joulu tulla jollotti niin vauhdilla että hädin tuskin perässä pysyin. Olisi ollut hienoa pystyä heti juhlapyhien jälkeen esittelemään valmistunut jämälankavillasukkajoulukalenterimuunnelmani, mutta se ei suikaan valmistunut vielä, vaan raukka joutui vain kaksitoistaraitaisena pussiinsa odottelemaan muiden, kiirellisempien asioiden valmistumista.

Aaton lähestyessä puikoilta nimittäin alkoi putoilla kiihtyvään tahtiin asusteita, joilla kaikilla oli yhteinen nimittäjä...

Cowl Cabaree pt.1

Malli: Stockholm-Helsinki / Lilia Mankki

Lanka: Cascade 128 Superwash (100 % merinovillaa) tummana violettina (8886)

Menekki: 187 g

Puikot: Knit Pro 7 mm

Kauluri, mikä mainio joululahja! Simppeli, simpsakka ja sikalämmin. Ja näin paksusta langasta vieläpä salamannopeaa neulottavaa. Jesarinakin tunnetun Cascade kakssataakakskympin isosisko satakakskasi toimi kuin junan vessa, tosin vyyhdit taisivat olla aavistuksen vajaita, kun valmis kauluri ei heilauttanut vaakaa 200 grammaan saakka.

Aloitin tämän muhkean lämmikkeen neulomisen autuaan tietämättömänä siitä, että malli oli kaksipuolinen. Voitte uskoa että yllätyin iloisesti: vihdoinkin kauluri, jota ei tarvitse asetella tuntikausia saadakseen sen paremman puolen näkyviin! Ohjeesta poiketen loin vain 180 silmukkaa, mutta silti oma versioni jäi korkeudessaan ohjeen versiosta hieman. Pituus sen sijaan on juuri passeli, ja kauluri toimii mielestäni tämänkokoisenakin mainiosti tehtävässään. Toivottavasti sen aattona paketistaan vapauttanut ystävä on samaa mieltä!

Jatkoa seuraa...

Vaihtuvat huivit

Eräässä laaturajoittuneiden neulojien facebook-ryhmässä järjestettiin pikkujouluhuivivaihto. Syksyn aikana neulottiin huivit parin mieltymyksen mukaan, ja paketit avattaisiin ja huivit esiteltäisiin määrättynä päivänä ennen joulua, kaikki samanaikaisesti.

Se päivä on nyt tullut (ja mennyt), tällaisen tekeleen lähetin parikseni arpoutuneelle Mertsulle. Hän on muuten ihka ensimmäinen "blogituttuni", aloimme molemmat blogata neuleista suunnilleen samoihin aikoihin vuonna 2009, ja meillä on lähes samanikäiset (ja yhtä kookkaat) tyttölapset.

Electric Plum

Malli: Herbivore by Stephen West

Lanka: Handu Merinosukkalanka semisolidina violettina

Menekki: 100 g

Puikot: Knit Pro 4 mm

Ohje oli taattua Stephen-laatua: hyvin kirjoitettu, tarkka ja toimiva. Ohjetta ei alun jälkeen tarvinnut paljoa tuijotella, ja yhdestä vyyhdistä syntyi mukavankokoinen huivi! Mainittakoon että yhden reunakerroksen lisää olisin tehnyt jos lankaa olisi riittänyt, nyt sitä jäi tähteeksi 10 cm pätkä! Valmista huivia en mitannut, mutta kuvista saanee hyvän käsityksen sen koosta, pingotus teki jälleen tehtävänsä.

Lanka oli myös mainio, pehmeääkin pehmeämpää ja tiukkakierteistä merinovillaa. Väri toistuu parhaiten ensimmäisessä kuvassa, tuollainen sähköinen luumu. Ihan omasta varastosta tämä löytyi, sain muistaakseni kerran jouluvaihdossa. Sattui sopivasti juuri saajan toiveiden mukainen kylmä violetti! Itse olen enemmän lämpimien sävyjen ystävä.

 

Myös huivista otetut kuvat ovat uskollisia suunnittelijalle, osa oli niin Stephenmäisiä että ne olivat lähes k-18 materiaalia :D Kiitos vielä ihanaiselle kuvausryhmälle pikkujouluihin! Huivi saapui kohteeseen viime viikolla, ja sai avajaispäivänä ymmärtääkseni hyvän vastaanoton :)

Itse sain odotella huiviani eiliseen asti, ja laukkasin sen heti postista hakemaan kun käsky kävi. Tällainen ihanuus siitä kuoriutui, ja vieläpä Wollmeise DK:sta neulottuna! Väri on Ruby Thursday, todellisuudessa tummempi viininpunainen. Kiitos Tui!

Isot pienet joulut

Tärkein merkki joulun lähenemisestä on kuopiolaisten Kalakukkoneulojien vuotuiset pikkujoulut. Sunnuntaina taas kokoonnuttiin yhteen neulomaan, nauramaan, mässäilemään, lankashoppailemaan, arpomaan ja vaihtamaan lahjoja. On kyllä suuri kunnia ja etuoikeus tuntea näin suuri määrä ihania naisia, näiden pippaloiden voimalla sitä ehkä taas jaksaa tätä ajoittain yksinäistä kotiäidin arkea täällä peräkylässä vähän eteenpäin.

Perinteisestä pikkujoulupaketistani kuoriutui kasa muodikkaita minivyyhtejä, ja minivyyhtejä löytyi myös arpajaispalkinnostani. Olen vähän arkaillut jämälankavillasukkajoulukalenterin aloittamista, mutta nyt se on kai pakko että pääsen näistä kaikista kunnialla eroon!

On ne söpöjä! Mutta pakko sanoa, mikä järki näissä on?? Mitä on tapahtunut perinteisille jämälankapalleroille? Niistä sentään voi aloittaa suoraan neulomisen, nämä vyyhdit täytyy jaksaa keriä ennen kuin langan saa puikoille, mikä tuntuu välillä miulle olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa. Välineiden puutteestä ei ole kyse, kaapista löytyy ensiluokkainen kerijälaite ja kahdet vyyhdinpuutkin. Tuntuu vaan et sillon ku neulotuttaa, niin ei ole aikaa tuhlattavaksi kerimiseen :D

Herra Kraft oli tuttuun tapaan paikalla pikkujouluissa ihanine lankoineen. Mie poistuin paikalta kerrassaan kaksi vyyhtiä rikkaampana. Suloisen tuhkanharmaan vyyhdin ostin itse, ja upea paloautonpunainen (erään neulojatoverin mielestä emmanpunainen) vyyhti kuoriutui Kalakukkoryhmän jouluvaihdon paketista.

Viime aikoina olen keskittynyt enemmän lankojen keräilyyn kuin niiden neulontaan, mutta yhtä jos toistakin on toivon mukaan puikoilta valmistumassa jouluksi...

Olkaa kiltisti, tontut kurkkivat ;)

Joulukalenterini

Huomenna se taas alkaa, luukkujen availu/raaputus/neulominen (neuleblogit vallanneeseen jämälankavillasukkajoulukalenterihuumaan viitaten).

Äitini luota löysin hänen vuonna -90 ompelemansa joulukalenterin, jonka pussukoita mie ja pikkuveljeni aikanaan availimme jännityksestä tärisevin sormin. Pussukoista löytyi pieniä, suloisia kuusenkoristeita, jotka sitten aattoaamuna ripustettiin paikalleen.

Äiti oli tehnyt kalenterin tuota yhtä joulua varten, ja piirtänyt adventtikynttilät oikeiden päivien kohdalle. Kuinka ollakaan, kalenteri riippui seinällä ainakin viitenätoista jouluna, pitäen sisällään milloin mitäkin ylläreitä. Silloin tällöin myös adventtikynttilät osuivat taas oikealle päivälle.

Nyt mie sain vihdoin kalenterin haltuuni. Yritin sitä jo joku vuosi sitten kysellä, mutta äiti ei ollut valmis siitä luopumaan. Kalenteri on sellaisenan mainio ajankuva, onhan sen pohjana kiiltävänmusta tikkikangas, ja osa taskuista hohtelee kultaisina (ne oli pienenä miun lempipäiviä!). Vuosien varrella joulukalenterista on vähän taskujen reunat rispautuneet ja kiinityslenkit irronneet, muutama kulkunenkin on karkuteillä. On se silti niin rakas!

Pienen fiksailun jälkeen kalenteri pääsee kotona meidän keittiön seinälle joulutunnelmaa luomaan. Mitähän tonttu tänä vuonna pussukoihin piilottaakaan... Ehkä lankakeriä?

P.S. Tämä oli Villaviidakon ensimmäinen (ja kenties viimeinen) kännykkä/tabipostaus. Oli nimittäin sen verran tuskaista vääntöä...

Talven ihme

Se neuloo sittenkin! Ja kovasti neulookin, mut blogi ei jostain syystä päivity itsekseen...

Ipanalle valmistui kahden kuukauden ähräämisen seurauksena uusi haalari, ja kerrankin jopa juuri oikeaan aikaan!

Talvilämpö

Malli: Winter Wonder / Drops Design

Lanka: Drops Alpaca violetinharmaana ja tummana viininpunaisena

Menekki: 160 g kokoon 6-9 kk

Puikot: 3 mm Knit Pro

Syyskuun alussa suunnittelin ipanan haalarin neulomista. Pähkäilin pitkään, neuloako ohut vai paksu, molempiin oli langat valmiina. Päädyin ohueen versioon, koska arvelin sille olevan enemmän käyttöä. Tätä päätöstä olen eräänkin kerran tässä syksyn aikana katunut, olisin tässä ohuilla puikoilla tikutellessa ja mallin kanssa säätäessä ehtinyt neuloa jo viisi paksua pukua... Note to self: jos aikaa on käytettävissä rajallinen määrä, älä valitse sitä suuritöisintä mallia!

Joskus tuntuu että tää on joku sairaus, siis se ettei mikään neulemalli kelpaa sellaisenaan, vaan pitää aina ruveta muokkaamaan. 

Ensisilmäyksellä tämänkin haalarin ohje oli varsin mukiinmenevä, mutta pitihän sinne sit lisäillä haaraan silmukoita ja kiila lisätilaa tuomaan, neuloa peppuun lyhennettyjä kerroksia kestovaippaa varten, siirtää nappilistaa hieman ja tehdä siitä leveämpi, laskea uudelleen kaarrokkeen kavennukset, ym ym ym. Ja tietenkin neuloa kaikki samaan aikaan pyöröpuikoilla niin että langat oli keskenään tuhannen solmussa jatkuvasti.

Pitäis varmaan tehdä vaan huiveja ja sukkia, niiden kanssa on helpompi pysyä ruodussa ja seurata ohjetta...

Vaan ei työ mennyt hukkaan, haalarista tuli varsin pätevä! Käänteiden ansiosta hihoissa ja lahkeissa on kasvunvaraa, vaipalle riittää tilaa ja kaarrokkeesta tuli juuri oikean korkuinen. Vähän meinasi  loppuvaiheessa arveluttaa nuo mittasuhteet, kun lanka ja puikkokokokin ja niiden myötä tiheys oli erilainen kuin alkuperäisessa mallissa. Alhaalta ylöspäin neulottaessa kaarrokkeen kokoa on vaikeampi säätää kuin päinvastaiseen suuntaan neuloen. Mutta kaikki päättyi hyvin, ja mittasuhteet asettuivat kastelun ja kuosittelun jälkeen kohdalleen.

Alkuperäisessä ohjeessa miehusta ja kaarroke on koristeltu kirjoneuleella, jonka mie korvasin raidoilla. Siksi että raidat on pop, ja siksi että olen surkea neulomaan kirjoneuletta tasona, se on superhidasta... Vähän tuli tehtyä isot napinlävet mutta väliäkös tuolla, inhoan pikkunappien napittamista lapsen tempoillessa ja heiluessa. Näistä ainakin saa kiinni ja reikiinkin ne osuvat helpommin. Juuri oikean näköiset ja väriset napit löytyivät totuttuun tapaan Kuopion Napista ja Nauhasta, kiitos nohevalle myyjättärelle ;)

Kuvausympäristömme on hivenen erikoinen syystä, että kodinhoitohuone on tässä talossa ainoa tila jossa on tarpeeksi kirkas valo ilta-aikaan, ja syöttötuoli oli ainut paikka jossa sain haalarin etupuolenkin kuvaan.

Lattialla ei nimittäin selällään enää köllötellä, ehei. Mahallaan ipana pyörii napansa ympäri vauhdilla, ja kierähtelee välillä omituisiin paikkoihin. Kova kytö olisi päästä myös eteenpäin, vaan vielä ei liikuta. Eiköhän se siitä viimeistään jouluksi aukea tuo ryömimisen salaisuus, joulukuusi kun tunnetusti on täysin vastustamaton härpäke kaikille alle 30-vuotiaille, koko ajan pitää olla nykimässä...

Täältä tullaan!